Browsing by Title

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa analysoin artikkeleiden pohjalta teknisen työn ja tekstiilityön yhdistämisen haittoja ja hyötyjä valinnaisainevalintojen näkökulmasta. Aiempaa tutkimusta on tehty oppilaiden, opettajien ja opettajaopiskelijoiden mielipiteistä ja motivaatiosta. Halusin selvittää, millä argumenteilla tekstiilityön ja teknisen työn yhdistämistä voidaan puolustaa, jos valinnaisainevalinnat ovat lähes puolittuneet uudistuksen jälkeen. Menetelmät. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto on kerätty google scholar –nettisivulta tietyillä hakukriteereillä. Kerättyyn aineistoon on suoritettu sisällönana-lyysi, jossa artikkeleiden tietoa on tiivistetty ja vertailtu keskenään. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa nousi esille käsityön yhdistämistä puoltavan tutki-muksen painottuvan teemoihin, jotka koskivat tasa-arvoa, monimateriaalisuutta ja parempia suunnittelumahdollisuuksia. Lisäksi käsityön kiinnostuksen laskusta ei niinkään syytetty opetussuunnitelman rakenteellisia muutoksia, vaan monimateriaalisuuden väärää toteutusta kouluissa. Käsityön yhdistämistä arvosteltiin puhtaasti luvuilla. Käsityön vähentyneet valin-naisainevalinnat antavat jo itsessään syyn sille, että yhdistetty oppiaine ei kiinnosta oppilaita yhtä paljon, kuin tekstiilityö ja tekninen työ erillään. Lisäksi yhdistämistä arvosteltiin vähen-tyneillä tunneilla ja opetussisällöillä, oppilaiden kiinnostuksella käsitöihin. Huolta aiheutti myös teknisen työn asemalla suomalaisissa yrityksissä ja yhteiskunnassa ja käsityö oppi-aineen tulevaisuus.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät rakentavat yhteenkuulu-vuuden tunnetta ja mitkä tekijät heikentävät sitä inklusiivisessa oppimisympäristössä. Yhteen-kuuluvuuden tunteen rakentumisen tutkimus on suhteellisen tuoretta, suurin osa tutkimuksesta on tehty 2010-luvulla. Inkluusiota on alettu tutkia 2000-luvun puolella enemmän, kun erityisen tuen oppilaiden määrä kouluissa on kasvanut. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin in-ternetin hakukoneista ja tietokannoista löytyneitä tieteellisiä artikkeleita sekä tutkimuskirjalli-suutta. Tulokset ja johtopäätökset. Yhteenkuuluvuutta rakentavia tekijöitä tarkasteltiin varhaiskasvatus- ja kouluikäisten näkökulmasta. Yhteenkuuluvuutta heikentäviä tekijöitä tarkasteltiin erityisentu-en oppilaiden näkökulmasta. Yhteenkuuluvuutta rakentavia tekijöitä olivat koulun aikuisten po-sitiivinen suhtautuminen sekä vertaisryhmältä saatu hyväksyntä. Lisäksi yhteenkuuluvuutta edisti oppimisympäristön esteettömyys ja opettajan tarjoama riittävä tuki. Keskeisiä yhteenkuu-luvuutta heikentäviä tekijöitä olivat tuen puute, oppimisympäristön esteellisyys sekä vertais-ryhmän taholta koettu torjunta.

Teacher’s wellbeing at work has been studied a lot and research has shown that teachers’ occupational wellbeing is better than employees’ in other professions. However, teachers have been found to experience more stress than those who work in other professions. Many occupational wellbeing studies have found five factors that affect wellbeing at work. These factors are organization, management, work community, work, and the individual and his or her characteristics and interpretation of his or her own workplace. The purpose of this thesis is to find out what kind of factors increase and burden teachers' occupational wellbeing. The aim is also to examine if I could find the five factors that Manka has mentioned in her studies in this material or are there some other factors that affect wellbeing at work but are not in this model of occupational wellbeing. Research questions were: ”What kind of factors have been found to affect teachers’ wellbeing at work?” and ”How well does the Manka's well-being model reflect the factors affecting the wellbeing of teachers in this thesis?”. Research method was a systematic literature review and the material used in this thesis was gathered from Helsinki University Library’s search engine called Finna using various search terms. The thesis was limited to the recent studies about Finnish teachers in kindergartens, schools and adult education institutions. In this thesis, the most recent studies were limited to the years 2015−2018. The search engine showed 159 searches but only the most relevant articles were considered. In the end there were 18 relevant studies. The most prominent factors that increase teachers’ occupational wellbeing were communality and the sense of belonging. These were found to help people understand and trust each other, and to promote the teacher's sense of self-efficacy. The interaction between students and teachers could have a negative effect on teachers' well-being at work if teachers had distant relationships with their students. Distant relationships were more likely related to teacher’s burnout experiences. Workplace bullying was found to be more common in Finland than in other European countries. Bullying caused harm to the harassed person and to the workplace, for example through mental disorders, increased absenteeism, and rising sickness costs. The material used in this thesis matched only partially up to the general occupational well-being model. The impact of the work community was most clearly seen as a factor affecting well-being at work. Management, organization and the employee itself were found to have factors that influenced on well-being at work but the impact of the work did not appear in this material at all.

In elementary schools, a new curriculum (POP2014) was introduced in autumn 2016. The new curriculum no longer specifies the content of technical and textile handicraft, but the students study a shared, multi-material craft subject. Among both elementary school teachers and handicraft teachers, this change has raised a lot of uncertainty and has affected craft education. The purpose of this study is to find out how schools organize a shared craft and how teachers interpret the curriculum in this context, how teachers understand the multi-material and how it is appears in the work of the pupils. The research was carried out using qualitative methods. Three textile craft teachers, three technical teachers and two elementary school teachers were interviewed for the material. Interviews were conducted as a semi-structured theme interview. Based on research questions and previous theory, the material was analyzed theoretically by classifying it into different themes. The results of the research were finally divided into five different theme sections. Craft teaching was organized so that students were about 10 weeks at a time in the class of technical work or in the class of textile craft. The pupils first did experiments and then they designed and produced the project work. Multi-material was understood so that the student is free to use different materials and techniques in his own craft project. The teachers were worried about the survival of craft in basic education and the contraction of the craft areas to be learned. There was also concern about the reduction in teaching hours, the low popularity of handicraft and the future employment of craft teachers. Interaction between handicraft teachers and the resulting successful cooperation is the starting point for the implementation of a shared craft, and a prerequisite for the craft subject to continue to be taught in basic education in the future as well. In the future, handicraft teachers also wish to cooperate with elementary school teachers in order to create a continuum of handicraft learning from sub-classes to upper classes.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tutkielman päämääränä on ymmärtää millaisia vaikutuksia perheen yhdessä syömisellä ja yhteisillä ruokailuilla on lapsen hyvinvointiin sekä ruokakäsityksen ja ruokasuhteen positiiviseen kehittymiseen. Koska aihe on hyvin laaja ja tutkimusta tehty paljon, tämä tutkielma käsittelee erityisesti perheen yhteisen ruokailun positiivista merkitystä alakouluikäisten lasten ruokakäyttäytymiseen. Ruokailu on osa arkea ja toistuva toiminto. Toisaalta se on myös hyvin monimutkainen ilmiö, sillä siihen linkittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi perhesuhteet, kommunikointi, sosiaalinen ja fyysinen ruokaympäristö, perheen sosioekonominen asema, perheen arvot, näkemykset, normit sekä vallitseva kulttuuri ja muut yhteisöt. Ruokailu kuitenkin yhdistää ihmisiä ja toimii kohtaamispaikkana arjessa. Vaikka ruokailu on jokaisen henkilökohtainen asia, lapsi on usein huoltajan tai muun kasvattajan vaikutuksen alaisena, jolloin se on myös osaltaan sosiaalista toimintaa. Tutkielma toteutettiin käyttäen tutkimusmetodina kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Menetelmän hyötynä oli sen mahdollisuus tarkastella tutkittavaa ilmiötä laajasti. Tutkimusaineistoksi kerättiin erilaisia tieteellisiä teoksia, artikkeleita ja muita julkaisuja hyödyntämällä hakukone Google Scholaria, Helsingin yliopiston kirjaston tietokanta Helkaa sekä kaupunginkirjastojen hakupalvelu Helmetiä. Aineisto koostui monipuolisesti sekä suomalaisista että kansainvälisistä tutkimuksista ja julkaisuista. Lasten ruokakäyttäytymiseen ja ruokasuhteeseen vaikuttivat merkittävästi perheen sisäinen vuorovaikutus ja kommunikointi, joka oli parhaassa tapauksessa lämmintä ja kannustavaa sekä vastavuoroista lapsen ja huoltajan välillä. Yhteisen ruokailun havaittiin olevan otollinen kohtaamispaikka perheen välisessä kommunikoinnissa. Lisäksi ruokakäyttäytyminen oli yhteydessä perheen sosioekonomiseen asemaan, joka oli merkittävässä roolissa etenkin ruokailutottumuksien kehityksessä. Korkeampi sosioekonominen asema ennusti suurempaa vihannesten ja hedelmien käyttöä sekä vähensi epäterveelliseksi miellettyjen elintarvikkeiden kulutusta. Sosiaalinen ruokaympäristö, kuten huoltajien omat ruokailutottumukset, kasvatustyyli ja perheen sisäiset rakenteet sekä fyysinen ruokaympäristö olivat eräitä lapsen ruokailuun vaikuttavia tekijöitä. Kaiken kaikkiaan ruokakäyttäytyminen oli monen eri tekijän summa.