Browsing by Title

Nykypäivän tietotyön työnkuvan muuttuminen heijastuu opettajan työhön, joka on monilta osin kehittynyt yksin tehtävästä suunnittelusta ja opettamisesta yhteistyönä tehtäväksi työksi. Yhteisopetus nähdään usein vastauksena opettajan työhön kohdistuviin moniin vaatimuksiin ja haasteisiin. Yhteisopetuksella tarkoitetaan opettajakollegoiden yhteisvastuuta opetettavan oppilasryhmän opetuksen suunnittelutyöstä, sekä sen toteutuksesta ja oppimisen arvioinnista. Tämä tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Työn tarkoituksena on perehtyä yhteisopetukseen ilmiönä ja selvittää, millaisia lähtökohtia toimiva yhteisopetus edellyttää ja mitä haasteita sen tiellä voi mahdollisesti olla. Lisäksi tutkin, mitä havaittuja etuja yhteisopetuksella on. Tutkielma on rajattu käsitte-lemään aihetta opettajan roolista käsin. Koska opettajan työn keskiössä on oppilas, nostetaan tutkielmassa kuitenkin esiin joitakin oppilaan kannalta keskeisiä näkökohtia, jotka ovat samalla myös keskeisiä opettajan työn kannalta. Tutkimuksen aineisto on rajattu vertaisarvioituihin tutkimuksiin, väitöskirjoihin, asia-kirjoihin ja selvityksiin. Tutkimuksen perusteella yhteisopetuksella voidaan katsoa olevan useita positiivia vaikutuksia opettajille. Yhteisopetuksen on todettu lisäävän yhteistyötä työyhteisössä ja lisäävän opettajien hyvinvointia työssä ja työtyytyväisyyttä kollegiaalisen tuen lisääntyessä ja vastuiden jakautuessa tasaisesti opettajien välillä. Merkittäväksi nousi myös yhteisopetuksen hyöty opettajien ammatilliseen kehitykseen. Ammatillisen osaamisen jakamisen ja työn yhteisen reflektoinnin on todettu auttavan opettajia kehittymään, mutta myös parantavan opetuksen laatua yhteisen huolellisen suunnittelutyön myötä. Esitetyn pohjalta nousi esille myös yhteisopetuksen hyöty oppilaille. Opettajat kykenivät tunnistamaan ja vastaamaan paremmin oppilaiden vaihteleviin tuen tarpeisiin resurssien lisääntyessä. Tutkimusaineistosta ilmenneitä merkittäviä haasteita yhteisopetukselle olivat yhteisen suunnitteluajan vähäisyys, sekä hallinnollisen tuen puuttuminen yhteisopetukselle. Mainitut tekijät linkittyivät osaltaan muihin haasteisiin. Puutteet yhteisopettajien välisessä kommunikoinnissa voivat koitua haasteellisiksi, jos yh-teisopetukseen liittyvistä toiveista ja fyysisistä järjestelyistä ei keskustella kattavasti. Tämä keskinäinen kommunikointi ja yhteistyön suunnittelu vaatii aikaa, jonka järjestämisessä koulun hallinnon jäsen, kuten rehtori, voi olla kriittisessä roolissa. Edellytyksiksi toimivalle yhteisopetukselle nousivat myös opettajien persoonien yhteensopivuus, sekä koulutus yhteisopettamiseen. Näitä edellytyksiä tärkeämmiksi seikoiksi nousivat aineiston perusteella kui-tenkin opettajien oma into yhteisopetusta kohtaan, sekä jaettu näkemys opetuksellisista periaatteista.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää yhteisopettajuuden hyötyjä opettajan työssä. Tutkielmalla selvitettiin, mitä hyötyjä toimivalla yhteisopettajuudella on opettajan näkökulmasta sekä miten yhteisopettajuus vaikuttaa opettajan ammatilliseen kehittymiseen. Tutkielman avulla tarkastellaan yhteisopetuksen soveltuvuutta keinoksi edistää opettajien työssäjaksamista. Yhdessä opettamista on Suomessa kokeiltu jo 1960-luvulta lähtien. Sen tarkoitus on ollut hyödyntää opettajaresurssia tehokkaammin sekä tarjota opettajille mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen. Yleisin tapa toteuttaa yhteisopetusta on erityisopettajan ja luokanopettajan välinen yhteistyö. Tällöin yhdessä opettamisella voidaan edistää inkluusion toteutumista peruskoulussa. Aiempien tutkimusten mukaan yhteisopettamisesta on havaittu runsaasti hyötyjä niin opettajan kuin oppilaidenkin näkökulmasta. Yhdessä opettamisen suosio on siitä huolimatta jäänyt vähäiseksi. Opettajan työn ja sen kehittymisvaatimusten ymmärtämiseksi tutkielmassa kuvailtiin opettajaprofessiota, opettajan ammatillista identiteettiä sekä roolia toimijana työyhteisössä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto muodostui 10 vertaisarvioidusta tieteellisestä julkaisusta. Aineiston analyysiin käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla aineistosta nostettiin esiin tutkimuskysymysten näkökulmasta merkitykselliset tulokset. Tutkielma osoitti, että onnistuessaan yhteisopetus tarjoaa merkittäviä hyötyjä opettajalle niin mielekkäämmän ja merkityksellisemmän työn kuin työssä jaksamisenkin näkökulmasta. Tulokset osoittivat, että yhteisopetus vähentää opettajien kiireen tuntua ja mahdollistaa runsaamman ja rakentavamman vuorovaikutuksen oppilaiden kanssa. Yhdessä opettaminen vaatii koulukulttuurilta tukea ja hyväksyntää, eikä kehitys yhteisöllisempään suuntaan ole kaikissa kouluissa vielä riittävällä tasolla. Yhteisopetuksen suosion lisäämiseksi saatetaan tarvita opettajien täydennyskoulutusta.

This Bachelor's Thesis examines co-teaching, its history and its position in modern society, as well as its preconditions and forms. The study also deals with the importance of an inclusive school and the contribution of three level support in joint education. In the thesis, co-teaching is defined as a method where two teachers work together on a heterogeneous group of students. The aim of the study was to describe co-teaching and previously written research literature. The study is a qualitative, descriptive literature review. Literature related to co-teaching, joint school and learning support was being used as source literature. There are several forms and models of co-teaching. Their purpose is to find such co-teaching practices that support teachers’ teaching together and satisfy the pupils’ support needs. Co-teaching creates an opportunity to execute the inclusion that exists in the society. With the help of three level support, co-teaching brings resources of special education to all pupils. The most important benefits of co-teaching for the teacher are opportunities for professional growth, peer learning and peer support, and versatile working methods. For pupil’s co-teaching can offer more time and attention from the teachers. Based on the research literature, the most important challenges of co-teaching were the timetable problems and the fear of criticism.

Tässä kandidaatin tutkielmassa tutkittiin esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä. Tavoitteena oli narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla kartoittaa viimeaikaista tutkimustietoa opettajien kokemuksista esi- ja alkuopetuksen yhteistyöstä Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä toteutetaan käytännössä. Tutkimuksessa selvitettiin myös millä tavoin yhteistyötä suunnitellaan. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että yhteistyötä tehdään.Tämä tutkimus on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa kerättiin Google Scholar hakukonesovellusta käyttäen. Aineistohaun rajausten jälkeen tutkimusaineisto muodostui yhdestä väitöskirjasta, kolmesta Pro Gradu – tutkielmasta, kolmesta kandidaatintutkielmasta ja kahdesta AMK opinnäytetyöstä. Tutkimukset oli toteutettu eri puolilla Suomea. Tutkimuksen tulokset analysoitiin narratiivisen synteesin avulla. Tulokset osoittivat, että yhteistyötä ja suunnittelua toteutetaan esi- ja alkuopetuksen välillä monin eri tavoin. Yhteistyötä toteutetaan sekä aikuisten kesken että lasten tasolla. Yleisimmät yhteistyömuodot ovat kouluun tutustuminen, tiedonsiirto ja suunnittelu. Eroavaisuuksia oli yhteistyön toteutuksessa, määrässä, laadussa ja säännöllisyydessä. Tulokset osoittivat suunnittelukokousten olevan yleinen käytäntö. Suunnittelun yksityiskohtainen tarkastelu jäi kuitenkin puuttumaan ja suunnittelua käsiteltiin lähinnä yleisellä tasolla.

Tuen tarve on lisääntynyt varhaiskasvatuksessa viime vuosina ja varhaiskasvatuksen erityisopettajia tarvitaan kentällä enemmän kuin aiemmin. Yhteistyön määrä varhaiskasvatuksen opettajien kanssa on kasvanut ja sen laatu on tärkeää yhteistyön onnistumisen kannalta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisena varhaiskasvatuksen erityisopettajat kokevat yhteistyön varhaiskasvatuksen opettajien kanssa. Yhteistyötä on aiemmin tutkittu varhaiskasvatuksen opettajan näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena keväällä 2021. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä ja e-lomakkeeseen vastasi 11 varhaiskasvatuksen erityisopettajana työskentelevää opettajaa ympäri Suomea. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen erityisopettajat kokevat varhaiskasvatuksen opettajan kanssa tehtävän yhteistyön tärkeiksi arvoiksi yhdessä tekemisen ja tasavertaisuuden, lapsen edun mukaisuuden, hyvät vuorovaikutustaidot sekä kollegiaalisen tuen. Tutkimustulos on samansuuntainen, kuin varhaiskasvatuksen opettajien näkemys yhteistyöstä aiemmissa tutkimuksissa. Tulosten mukaan onnistuneeseen yhteistyöhön tulee pyrkiä moniammatillisessa tiimissä avoimesti keskustellen sekä huomioimalla kaikkien tiimin jäsenten ammattitaidon ja osaamisen. Onnistuneella yhteistyöllä on positiivinen vaikutus lapsen edun mukaisen tuen toteutumiseen sekä varhaiskasvatuksen opettajan työhyvinvointiin.

Koulukiusaaminen on kompleksinen ongelma, joka uhkaa oppilaiden tasapainoista kasvua ja kehitystä. Koulukiusaamisen tutkimuksen juuret ulottuvat 1960-luvun lopulle Pohjoismaihin. Viimeisen 30:n vuoden aikana koulukiusaamista käsittelevien tutkimusartikkeleiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Pohjoismaisella koulukiusaamistutkimuksen näkökulmilla on ollut merkittävä vaikutus kiusaamisilmiön konstruointiin. Tämän tutkielman tavoitteena on tuoda esille niitä näkökulmia, mistä koulukiusaamista on ymmärretty ja selitetty tutkimuksessa. Vastaan tutkimuskysymykseeni “Mistä näkökulmista koulukiusaamista on tutkittu Pohjoismaissa? kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella. Aineisto on rajattu vuosina 1970–2020 julkaistuihin vertaisarvioituihin tutkimuksiin, väitöskirjatutkielmiin, tutkimuskirjallisuuteen, selvityksiin ja hankkeisiin. Aineistossa painottuu psykologian tieteenala, jolla on ollut merkittävä vaikutus ja tukeva jalansija pohjoismaisessa koulukiusaamistutkimuksessa. Esitän myös kritiikkiä kyseistä tutkimuksen kehityssuuntaa kohtaan. Tutkimusaineisto osoittaa, että pohjoismaista koulukiusaamisen tutkimusta on hallinnut psykologian tieteenalalle ominaiset tavat tulkita kiusaamista yksilöihin tiiviisti keskittyvistä näkökulmista, kuten persoonallisuuspiirteiden, yksilöllisten erojen, kiusaamisen laadullisten erojen ja sosiaalisten prosessien kautta. 2000-luvulla koulukiusaamisen tutkimuksessa on hyödynnetty Bronfenbrennerin (1979) sosioekologista viitekehystä, joka pyrkii tarjoamaan aiemmalle koulukiusaamisen tutkimukselle alustan, jossa näkökulmat pystyvät myötäilemään toisiansa ja ratkomaan koulukiusaamisen ongelmaa monitieteellisemmin. Sosioekologisessa viitekehyksessä koulukiusaamisilmiön näkökulmaa voidaan laajentaa. Tällöin katsetta ja vastuuta siirretään pois yksilöstä ja sitä suunnataan kohti rakenteellisempaa ja kriittisempää tarkastelua. Tämän tutkielman valossa näyttää siltä, että kiusaamisen kompleksiseen ongelmaan jonkin näköisen helpotuksen tuo monien näkökulmien yhtäaikainen tarkastelu ja niiden yhteistyö. Väitän, että koulukiusaamistutkimus pystyy hyötymään moninäkökulmaisuudesta, joita tulee tarkastella toisiinsa kietoutuneesti ja poissulkematta.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä sisäiset tekijät vaikuttavat yksilön motivaatiotekijöihin, ja millä ulkoisilla tekijöillä opiskelumotivaatioon voidaan vaikuttaa positiivisesti. Tutkimustarve on ilmeinen, sillä useat tutkimukset osoittavat, että oppilaiden oppimismotivaatio laskee peruskoulun edetessä, ja varsinkin siirtymävaiheissa. Aluksi esiteltiin neljä erilaista motivaatioteoriaa: ”vaatimusten ja voimavarojen merkitys oppimiselle ja hyvinvoinnille”, itsemääräämisteoria, odotusarvoteoria ja tavoiteorientaatioteoria. Tämän jälkeen määriteltiin sisäisiä tekijöitä ja lopuksi pyrittiin löytämään opettajan, vertaisten ja vanhempien toiminnasta tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa positiivisesti yksilön oppimismotivaatioon. Menetelmät. Tämä tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Google Scholar- ja Helka-kirjastopalveluita käyttäen. Aiheen kansainvälisen luonteen vuoksi suurin osa aineistosta on englanninkielistä, vaikka tutkijat tai tutkimuskohteet olisivat suomalaisia. Tulokset ja johtopäätökset. Yksilön oppimismotivaatioon vaikuttavia sisäisiä tekijöitä olivat minäpystyvyysuskomukset, temperamentti ja sukupuoli. Ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttivat positiivisesti oppimismotivaatioon, olivat opettajan sensitiivisyys, eli tunnetuki, selkeiden struktuurien tarjoaminen, sekä autonomian tukeminen. Vertaissuhteissa tärkeäksi tekijäksi nousi myös lämpö, struktuuri ja tuki, sekä huomion kiinnittäminen siirtymävaiheisiin. Vanhempien läsnäolo, autonomian tukeminen ja auttaminen tarvittaessa ilman kontrollia lisäsi oppimismotivaatiota myös koulun ulkopuolella. Tukemalla oppilaan perustarpeita, autonomiaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja pystyvyyttä voidaan parantaa hänen minäpystyvyyttään ja tukea persoonan kasvussa, johon temperamenttipiirteet vaikuttavat. Myös sukupuoleen liittyviä ennakkokäsityksiä (pojat tekevät matikkaa ja tytöt lukevat) voidaan oikealla suhtautumisella ja tuella häivyttää.

Tavoitteet. Yksinäisyyden vaikutuksia varhaiskasvatusikäisiin lapsiin tutkitaan ja tunnistetaan yhä useammin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että toistavat yksinäisyyden kokemukset aiheuttavat lapselle ahdistusta ja epämiellyttävää oloa. Yksinäisyyden tunnistaminen ja katkaiseminen on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Tässä tutkimuksessa keskitytään tutkimaan yksinäisyyden monia puolia ja erilaisia keinoja puuttua siihen. Varhaiskasvatuksessa käytetään lastenkirjoja monipuolisesti. Lastenkirjojen avulla lapsille voidaan esitellä erilaisia teemoja, sekä antaa malleja erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Tutkimuksessa tutkitaan yksinäisyyttä käsitteleviä lasten kuvakirjoja. Tutkimuksessa selvitetään, miten yksinäisyyttä kuvaillaan kuvakirjoissa ja millaisia ratkaisuja sen poistamiseksi esitellään. Menetelmät. Tämän tutkimuksen analysointitapana on aineistolähteinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen aineistoksi on valikoitunut kokoelma yksinäisyyttä käsitteleviä lasten kuvakirjoja. Kirjaston henkilökunta keräsi yhdeksän yksinäisyyttä käsittelevää lasten kuvakirjaa, joiden alkuperäinen kieli on suomi ja julkaisuvuosi aikaisintaan 2010-luku. Lastenkirjoista tutkin miten yksinäisyyttä käsitellään ja millaisia ratkaisuja sen ratkaisemiseksi esitetään. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimissani kuvakirjoissa esiteltiin erilaisia syitä yksinäisyyden taustalla ja sen ratkaisemiseksi. Syyt yksinäisyyteen vaihtelivat ja se johtui harvoin vain yhdestä asiasta. Yksinäisyyden syitä kuvailtiin totuudenmukaisesti, kun syyksi nostettiin esimerkiksi syrjintä, oma epävarmuus ja heikko itsetunto. Ratkaisussa painottui oman aktiivisuuden lisäksi ulkopuolinen apu. Yksinäisyyden ratkaisussa korostui ystävyyssuhteiden merkitys, joka kuvailtiin aina tärkeäksi kokemukseksi.