Browsing by department "Medicinska fakulteten"

Tavoitteet. Kaksikielisyys on globaalisti yleisempää kuin yksikielisyys. Kaksikielisyydelle on monia määritelmiä ja syitä, ja kaksikielisten lasten kielenkehitys onkin hyvin yksilöllistä. Lukemisen vaikeus taas viittaa tilanteeseen, jossa lapsi ei opi lukemaan sujuvasti ja virheettö-mästi opetuksesta huolimatta. Kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksien varhainen tunnistaminen voi olla haastavampaa kuin yksikielisten lasten, koska lukemisen vaikeuksien voidaan ajatella johtuvan vain puutteellisesta kielialtistuksesta. Kaksikielisyys lisääntyy myös Suomessa, joten myös puheterapeuttien on tärkeää tuntea kaksikielistä kehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kaksikielisten lasten lukemisen vaikeudet ilmenevät ja miten näitä vaikeuksia tunnistetaan. Menetelmät. Tämän tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakusanoina olivat bilingual, multilingual, dyslexia, reading disability, specific learning disability, perform, screening, diagnosis ja assessment. Osa hakusanoista katkaistiin. Hakulauseke oli ((bilingual OR multilingual) AND (dyslexi* OR ”reading disability” OR ” specific learning disability”) AND perform* AND (screening OR diagnos* OR assess*)). Haku suoritettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoissa. Lopullinen aineisto sisälsi kuusi vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2013–2019. Aineisto analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvattiin kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksia sekä niiden tunnistamista. Lukemisen vaikeuksien tunnistamiseen etsittiin uusia keinoja. Kaksikielisten lukemisen vaikeudet näyttäytyvät hyvin samanlaisina kuin yksikielisten verrokkien. Kaksikieliset lapset, joilla on lukemisen vaikeus, ovat kuitenkin vaarassa jäädä ikätovereistaan jälkeen lukemisen taidoissa. Epäsanantoistotehtävä voisi toimia uutena työkaluna kaksikielisten lasten lukemisen vaikeuksien tunnistamisessa. Lukeminen on kuitenkin hyvin kielisidonnaista, joten tutkimusta tarvitaan myös suomen kielen oppijoista.

Aims This descriptive review presents the current knowledge of bilingual language impaired children’s narrative skills and evaluates potential clinical applications of narrative assessment in this context. There is a growing body of research about the effects of language impairment on the narrative skills and narrative tasks are used to variable degree in the assessment of language impairment. However, the specific effects in bilingual context have only been studied very recently. The answers to research questions 1. and 2. are based on critical examination of the articles and the answer to the third question is deduced from the answers to the former two. 1. What are the effects of bilingualism on the narratives of language impaired children? 2. How does language impairment manifest in the narratives of bilingual children? 3. Is the assessment of narrative skills applicable to diagnosing language impairment in bilingual children? Methods My material consisted of seven research articles derived from the databases EBSCO academic search complete, ProQuest medline and Pubmed in december 2016 with the search query (”language impairment” OR SLI) AND child* AND bilingual* AND (narrative* OR story*). The studies were control trials focusing on narrative microstructure and macrostructure. I compared the methods and results of the studies, evaluated possible causes for different outcomes, and made conclusions about the applicability of the results. Results and conclusions 1. Bilingualism had no effect on macrostructure, but impaired microstructure to some degree. 2. Language impairment had a detrimental effect on both microstructure and macrostructure, impairing particularly the use of mental state terms. 3. Macrostructure and especially the use of mental terms are promising methods in the assessment of language impairment in bilingual children.

Tiivistelmä Tavoitteet. Kaksosten kielen kehitystä on tutkittu melko vähän, mutta olemassa oleva tutkimusnäyttö osoittaa, että kaksosten kielen kehitys viivästyy ryhmätasolla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on koota yhteen tutkimustietoa kaksosten kielen kehityksestä sekä mahdollisten interventioiden tarpeellisuudesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, miten kaksosten sanaston kehitys eroaa yksin syntyneiden lasten sanaston kehityksestä, ja mikä näitä eroja aiheuttaa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin hakusanoilla twins, language development ja vocabulary. Aineistohaut suoritettiin elektronisista tieteellisistä tietokannoista hakulausekeella ((twins) AND language development) AND vocabulary. Lopulliseen aineistoon valikoitui neljä kaksosten sanaston kehitystä käsittelevää kohorttitutkimusta, joita analysoitiin taulukoimalla ja vertailemalla. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että kaksosten sanasto kehittyi viiveisesti ja viive koski sekä ymmärtävää että tuottavaa sanastoa. Viive näytti säilyvän yli kolmevuotiaaksi ja ilmeni pojilla useammin kuin tytöillä. Tulokset ovat samansuuntaisia aiemman tutkimusnäytön kanssa ja vahvistavat näkemystä kaksosten kielen kehityksen viiveestä. Erityisesti miessukupuoli on voimakas riskitekijä kielen kehitykselle. Tulokset viittaavat siihen, että kaksosten kielen kehityksen varhainen tukeminen voi olla tarpeen etenkin ympäristöön kohdistuvien tukitoimien kautta.

Virtual reality displays with a pixel definition which corresponds to that of the human foveal definition cannot be built at present. Therefore, we must develop ways to reduce file sizes of virtual reality contents and to reduce processing demands without lessening the user experience. Virtual reality contents can be foveated, for example, by gaze-contingently peripherally blurring the image. This approach takes advantage of the fact that human visual acuity diminishes from central vision to peripheral vision. Usually, the level of foveation has been chosen according to its visibility or subjective obtrusiveness. Peripheral gaze-contingent blurring can, however, alter eye movement behaviour and performance on tasks. In this review, I examined the literature on foveated virtual reality, the effects of peripheral gaze-contingent blurring and their implications on foveated virtual reality. The aim was to find possible criteria for an adequate level of foveation. The literature used was peer-reviewed experiments and reviews searched on Scopus database. In addition, articles were included from the citations of the chosen articles. Keywords related to the articles used were foveated virtual reality, visual acuity and contrast sensitivity in the peripheral vision and effects of gaze-contingent blurring on eye movements and task-performance. User research on foveated virtual reality was scarce. The adequate level of foveation can be chosen according to its perceptibility, alteration on eye movements or alteration on task-performance. Perceptually-based foveation can be constructed from human visual acuity and contrast sensitivity function. However, peripheral gaze-contingent blurring can shorten saccade lengths, increase fixation times and impair visual search performance. These effects arise before blurring is perceptible. Consequently, if unchanged eye movement parameters and unimpaired search performance are used as a criterion for foveation, peripheral filtering will be weaker and therefore its gains will also be weaker. Moderate peripheral blurring might not deteriorate performance on other tasks that, for example, require expertise. Because the effects of peripheral blurring depend on the task and the qualities of the user, foveation could be adjusted separately for different virtual reality contents and users.

Kehityksellinen änkytys on puheen motorisen sujuvuuden häiriö, joka puhkeaa tyypillisesti lapsilla ennen kuutta ikävuotta kielenoppimiseen vaiheessa, jossa omaksutaan pyrähdysmäisesti paljon uusia kielellisiä ja motorisia taitoja. Kehityksellisen änkytyksen taustalla ei ole mitään elimellistä tai psykologista traumaa. Nykykäsityksen mukaan eri tavoin yhdistyvät perimän pohjalta määräytyvät yksilölliset ominaisuudet ja ympäristön vaikutukset voivat laukaista änkytyksen. Tutkijat ovat todenneet, että yksi änkytykseen vaikuttava tekijä voi olla biologian pohjalta määräytyvä synnynnäinen reagointitapa, temperamentti. Tämä kirjallisuuskatsaus pyrkii selvittämään, onko tätä yhteyttä havaittu ja missä tempera-menttipiirteissä mahdolliset erot änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten välillä näkyvät. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin samalla hakulausekkeella Science Direct (Elsevier), MEDLINE (Ovid) ja Academic Search Complete (EBSCOhost) – tietokannoista. Yhteensä 86 artikkelista varsinaiseen tutkimukseen valikoitui kuusi tieteellisissä lehdissä vuosina 2000–2017 julkaistua englanninkielistä vertaisarvioitua alkuperäistä tutkimusraporttia. Tutkimuksissa määritettiin joko yleisesti eroja temperamenteissa vanhemmille suunnattujen kyselylomaketutkimusten avulla änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten välillä, tai tarkasteltiin lähemmin aiemman tutkimuksen perusteella todettua eroavaa temperamenttipiirrettä. Kaikissa tutkimuksissa tutkimusotoksen tuli koostua vähintään 30 lapsesta. Tutkimusasetelmana piti olla änkyttävistä lapsista muodostuva koeryhmä ja ainakin iän puolesta yhteen sovitettu sujuvista lapsista muodostuva kontrolliryhmä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sujuvasti puhuvien lasten ja niiden lasten joilla on kehityksellinen änkytys temperamenteissa on joitain eroja. Tutkimusten määrittämät eroavat temperamenttipiirteet poikkesivat kuitenkin jonkin verran toisistaan – eroja löydettiin kohtalaisen monessa piirteessä. Yleisellä tasolla tulokset osoittivat, että änkyttävien lasten temperamentti on enemmän negatiivinen kuin sujuvasti puhuvilla lapsilla. Lisäksi änkyttävien lasten tapa reagoida on vähemmän kontrolloitu, eivätkä he pysty säätelemään herkästi heräävien reaktioidensa tyyliä yhtä hyvin. Reaktiot ovat tyyliltään emotionaalisempia sujuvien lasten reaktioihin verrattuna.

In this thesis I study special features related to the mental health of the people with intellectual disabilities and focuse on the mental health risks related to intellectual disability. I view disability from the perspective of International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). This biopsychosocial model combines both the medical perspective and the perspective of the disability studies. Mental health risks related to intellectual disability can be divided into two categories: biological and cognitive factors, and social and societal factors. The conclusion of the thesis is that intellectual disability as a deviance of the development of the neural system sets an individual into different position than a person without disabilities according to mental health risks, and that social and societal risk factors continue increasing the risk to mental health problems significantly. Participation restrictions and the social stigma of the intellectual disability are themes that stand out from the social and societal factors. Discussion of the thesis considers options how to have an influence on the social and societal risk factors. Thesis suggests that the most important tool to prevent the mental health problems of the people with intellectual disabilities would be to have as inclusive society as possible.

In psychological assessment projective techniques have been a target of criticism mainly because they are not considered as a valid and reliable methods in scientific study. When projective techniques are used in psychological decision making they should also be incremental valid. Incremental validity is found when an instrument contributes important and additional information above and beyond other used instruments. In Finland the most popular projective test is Wartegg Zeichen Test (WZT) where the tested person should complete eight different drawings. Nowadays psychologist use Gradziella’s interpretation system for WZT altough it is considered unreliable and unscientific. Alexithymic persons tend to draw less human face in WZT, yet more study is needed before any conclusions can be drawn. Moreover, research traditions of WZT are vague. Scientifically we cannot say that WZT has validity, reliability nor incremental validity, because we do not have enough scientific evidence. Incremental validity of WZT should be studied more and the usefullness of WZT should be reconsidered. In addition, there should be new updated finnish normal sample and even an all new interpretation system based on scientific study for WZT.

Ennenaikaisesti syntyvillä vauvoilla on kypsymättömyyden takia suuremmat riskit erilaisille kehitysvaikeuksille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lähes jokaisella keskosella on ongelmia suun kautta syömisessä. Syömisvaikeuksilla on moniulotteinen vaikutus aina ravitsemuksesta vuorovaikutukseen asti. Ilman varhaisia interventioita, vaikeudet voivat heijastua jopa puheen ja kielen kehitykseen sekä pitkittyä myöhempään lapsuuteen. Varhaisilla interventioilla on siis tärkeä merkitys sekä syömistaitojen edistämisessä että kokonaiskehityksen ja vuorovaikutuksen tukemisessa. On edelleen ristiriitaista tietoa siitä, millaiset interventiomenetelmät keskosten syömisvaikeuksiin ovat tehokkaimpia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia varhaisia interventiomenetelmiä ennenaikaisena syntyneiden vauvojen syömisvaikeuksiin on, ja kuinka tehokkaita menetelmät ovat. Menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin samalla hakulausekkeella EBSCO-, MEDLINE- ja Web of Science –tietokannoista. Hakutermit olivat keskonen, ennenaikaisesti syntynyt vauva, syömisvaikeudet ja –ongelmat sekä interventio englanninkielisillä vastineilla. Tietokannoista löytyi yhteensä 102 tutkimusartikkelia. Aineiston lopullista muodostumista ohjasivat valintakriteerit, joiden perusteella kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kuusi artikkelia vuosilta 1996–2016. Tulosten perusteella keskosten syömisvaikeuksien varhaisessa interventiossa on käytössä erilaisia menetelmiä, joista sensomotoriset ovat yleisimpiä. Kaikista tehokkainta interventiomenetelmää ei ole löydetty, joten tämän tutkielman kokoavat tulokset voivat olla hyödyllisiä kliinistä työtä varten. Jatkotutkimusta tarvitaan hyödyllisimmän menetelmän löytämiseksi. Tehokkuuden vertailua tukisi mahdollisimman samankaltaiset tutkimusasetelmat, jotta kehityksen vaikutusta syömistaitoihin osattaisiin paremmin arvioida. Interventioiden varhainen aloitus on selvästi hyödyllinen, ja tulosten perusteella vanhempien osallistuvuuden lisääminen osaksi interventioita voisi johtaa yhä parempiin lopputuloksiin.

Tavoitteet. Kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin liittyy monia käytännön haasteita, kuten lasten ensikieltä osaavien puheterapeuttien sekä luotettavien arviointimenetelmien puute. Erotusdiagnostiikkaa vaikeuttaa esimerkiksi se, että tyypilliseen kaksi- ja monikieliseen kehitykseen voi liittyä samankaltaisia piirteitä kuin sellaisilla yksikielisillä lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Tämän tutkielman tarkoituksena on koota tietoa siitä, millaisia menetelmiä kaksi- ja monikielisten lasten logopediseen arviointiin on käytetty, ja miten luotettavasti näillä menetelmillä voidaan erotella tyypillisesti ja poikkeavasti kehittyvät kaksi- ja monikieliset lapset toisistaan. Tuloksia peilataan Suomessa tällä hetkellä käytössä oleviin arviointikäytäntöihin ja pohditaan näiden käytäntöjen kehittämismahdollisuuksia. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita haettiin Ovid Medline- ja Cinahl-tietokannoista hakulausekkeella (multilingual* OR bilingual* OR “dual language learn*”) AND (“language impairment” OR SLI) AND (”differential diagnosis” OR diagnos* OR assess*). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui kahdeksan alkuperäistä tutkimusartikkelia, joissa oli tutkittu jonkin arviointimenetelmän tai arviointimenetelmien yhdistelmän diagnostista tarkkuutta kaksikielisten lasten joukossa. Tutkimusten tuloksia vertailtiin ja yhdisteltiin, pohdittiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita ja esiin nousseiden arviointimenetelmien sovellusmahdollisuuksia Suomessa. Tulokset ja johtopäätökset. Tarkastelluissa tutkimuksissa oli käytetty kaksikielisten lasten logopediseen arviointiin vanhemmille suunnattuja kyselyitä, dynaamista arviointia, kerrontataitojen arviointia, semanttisia tehtäviä sekä epäsanojen, lauseiden ja numerosarjojen toistotehtäviä. Kaikkein luotettavimmalta menetelmältä vaikutti vanhemmille suunnattujen kyselyiden ja muiden arviointimenetelmien yhdistäminen. Myös kerrontataitojen arviointi ja dynaaminen arviointi vaikuttivat melko lupaavilta menetelmiltä. Toistotehtävien toimivuudesta saatiin melko vaihtelevia tuloksia, mutta varsinkin eri toistotehtäviä yhdistelemällä saatiin hyviäkin tuloksia. Vaikka kaksi- ja monikieliset lapset olisi hyvä arvioida heidän kaikilla kielillään, ja varsinkin ensikielen kehityksestä on tärkeää saada tietoa, ei kaikkien kielten suora arviointi ole aina mahdollista. Viime vuosina on pyritty kehittämään ratkaisuja myös näihin tilanteisiin, ja tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia siitä, että kielellinen erityisvaikeus voidaan diagnosoida luotettavasti silloinkin, kun lapsen ensikielen suora arviointi ei ole mahdollista.

The purpose of this review was to examine the association between language skills and emotion regulation in preschool children. The association has been shown with several different methods, three of which were reviewed here. First, studies have shown that difficulties and delays in language development often co-occur with emotional difficulties and conduct disorders. Second, inner speech can be used in guiding one's thoughts and actions and third, conversation-based interventions can affect emotional competence including regulation skills. In addition, it was examined which aspects of language are most significant in regard to emotion regulation and it was also considered what might be the mediating mechanisms between language and emotion regulation in light of current research. Children with specific language impairment were twice as likely to have emotional difficulties relative to typically developed children and difficulties were more frequently clinical or disorder level. Children with better language skills used more internalized private speech. Using more internalized private speech was associated with less anger expression and made it possible for those children to use better regulation strategies. Conversation-based interventions had an effect to children's emotional competence including regulation skills and prosocial behaviour. Studies showed that vocabulary size was a significant predictor of regulation skills.