Browsing by Title

Tavoitteet. Eläinten läsnäololla on rauhoittava ja mielialaa parantava vaikutus ihmiseen, ja 2000-luvulla sitä on opittu hiljalleen hyödyntämään myös kuntoutuksessa. Eläinavusteisuuden suosio on kasvanut puheterapeuttienkin keskuudessa, mutta eläinavusteista puheterapiaa käsittelevä tutkimus on vielä hyvin vähäistä. Tämä tutkielma pyrki vastaamaan eläinavusteista puheterapiaa koskevan suomenkielisen tutkimustiedon puutteeseen selvittäen eläinavusteisen puheterapian piirteitä ja vaikuttavuutta. Tarkastelussa olivat erityisesti tavat, joilla eläimiä on hyödynnetty ja vaikutukset, joita eläimillä on havaittu olevan eläinavusteista puheterapiaa käsittelevien tutkimusten terapiajaksoilla. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoista hakulausekkeella ”(speech OR communication) AND therapy AND animal* AND NOT (robot* or electr*) AND (assist* ADJ2 therapy)”. Tutkielman aineisto koostui viidestä tutkimuksesta, jotka täyttivät mukaanottokriteerit: ne olivat vertaisarvioituja, englanninkielisiä, saatavilla maksutta Helsingin yliopiston kirjaston kautta ja käsittelivät puheterapeutin toteuttamaa eläinavusteista puheterapiaa. Aineistoa analysoitaessa tutkimusten olennaiset sisällöt kerättiin taulukkoon niiden keskinäisen vertailun helpottamiseksi. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa kuvattiin useita erilaisia eläinten hyödyntämistapoja, mutta useammassa tutkimuksessa toistuvia eläinavusteisen puheterapian elementtejä olivat eläimen kanssa liikkuminen, käskyjen antaminen eläimelle sekä eläimen koskettaminen. Eläinavusteisen puheterapian vaikutusten havaittiin painottuvan ennemminkin pragmaattisten kuin kielellisten taitojen paranemiseen, sillä kaikissa tutkimuksissa raportoitiin kuntoutujien sosiaalisen käytöksen lisääntyneen eläimen mukaanoton myötä kielellisten testien tulosten paranematta merkittävästi. Eläinten läsnäolo kohensi myös kuntoutujien viihtymistä ja motivaatiota kuntoutusprosessissa. Eläinavusteisesta puheterapiasta hyötyvät siis erityisesti sellaiset kuntoutujat, jotka kaipaavat lisämotivaatiota kuntoutukseen, helpotusta terapia- tai vuorovaikutustilanteisiin liittyvään jännitykseen ja joiden terapian tavoitteena ovat pragmaattisten ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu. Tulokset ovat hyödynnettävissä eläinavusteisen puheterapian suunnittelussa ja toteutuksessa tai esimerkiksi eläinavusteista puheterapiaa koskevien yhtenevien käytänteiden ja suositusten luomisessa.

Tavoitteet: Autismikirjon ydinoireisiin kuuluvilla vuorovaikutustaitojen haasteilla on merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi yksinäisyyteen, elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Siksi onkin tärkeää, että sopivia vuorovaikutustaitojen kuntoutusmuotoja autismikirjon potilaille etsitään. Eläinavusteisten interventioiden tuloksellisuudesta on tähän asti saatu lupaavinta näyttöä juuri vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa. Tässä katsauksessa tarkastellaan ovatko eläinavusteiset interventiot tuloksellisia vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa autismikirjon potilailla ja onko joitain tiettyjä alaryhmiä, joille eläinavusteiset interventiot erityisesti sopivat. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuus haettiin Google Scholar, Scopus ja Pubmed tietokannoista hakusanoilla: “moderators + animal assisted therapy/psychotherapy/intervention + autism spectrum disorder + social skills” ja “animal assisted therapy/psychotherapy/intervention + autism spectrum disorder + social skills” sekä artikkelien lähdeluetteloja tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäytön perusteella eläinavusteiset interventiot voisivat olla tuloksellisia kuntoutusmuotoja autismikirjon vuorovaikutustaitojen haasteille. Moderoivista tekijöistä on vain niukasti näyttöä eikä mitään tiettyjä eläinavusteisista interventioista erityisesti hyötyviä alaryhmiä pystytty tunnistamaan. Eläinavusteisuuden tutkimuskentässä on paljon metodologisia haasteita kuten epäyhtenäinen termistö ja interventioiden protokollat. Tulevaisuudessa tarvitaan yhtenäisempää ja luotettavaa tutkimusta erityisesti moderoivista tekijöistä, jotta hoitoa voidaan tarjota oikeille kohderyhmille.

Abstract Aims: The aim of this study is to research, analyse and interpret how Finnish men experience the daily life and its meaning after retirement. In this context, it is also interesting to investigate how they see the transition from the working life to retirement. In the theory part, the topic is approached through the following themes: retirement, old age, the third age and the different perspectives of daily life. Methods: The study was implemented as a qualitative research interview in autumn 2016. The target group of the study was four retired Finnish men between the ages of 64 and 73. The research questions aimed to find answers on how the daily life of Finnish men changes after they retire and what the daily life holds. A theme questionnaire was used as a help in the interview. All the interviews were recorded. The interview material was transcribed immediately after each interview. The transcribed material was analysed. The background information of the interviewed men was stored in a table and the question themes based on the research questions were divided into sub-themes, the results of which were written out. Results and conclusions: The results show that work has been a very central part of life for all the interviewed men. They all thought that the meaning of work has changed for them over the years. They all had decided to take a flexible retirement option by their own choice. The men felt that they had already done their share of work. The future seems positive for the men. Physical activity is an essential part of everyday life and it has become even more important after retirement. None of the interviewed men experiences loneliness in daily life. The family, spouse, children, grandchildren as well as friends and acquaintances make the greatest impact in their life. Generally speaking, the men are satisfied with their life. Health, livelihood, family and close friends, home and security are the most important parts of life.

Aims. Social and emotional learning (SEL) is a process in which you learn and practice the regulation of your own activities and the development and regulation of joint activities. Earlier research shows that social and emotional skills are as important in learning as aca-demic or cognitive skills. Previous studies indicate that social and emotional learning bene-fits students. From the teacher's point of view the impact of SEL has been studied scarcely. The aim of this thesis was to describe, analyse and interpret how social and emotional learning affects the work of a teacher. Research questions are how social and emotional learning affects to the work of a teacher and what factors contribute to SEL implementation in the school environment. Methodology. The systematized literature review of six different databases was performed to find the resent peer-reviewed studies dealing with social and emotional learning from a teacher's point of view in elementary, upper secondary and secondary schools during 2015–2018. As a result of the search was found eleven articles that were analysed by qualitative content analysis method. Results and conclusions. Research on the impact of SEL on the teacher's work is still lim-ited, but it has increased during the 21st century. School level support and SEL training were linked to the proven SEL competency and SEL implementation at school. SEL was in touch with the teacher's experience of stress, job satisfaction, and the atmosphere. School-level support and experienced SEL competence seem to reduce experienced stress and in-crease job satisfaction and improve the atmosphere in classroom work.

Tämä tutkimus yhdistää elämänkatsomustietoon sekä verkko-oppimateriaaleihin tutustumisen. Tavoitteena on saada yleiskäsitys siitä, millainen oppiaine on kyseessä ja kuinka siihen suunnattu Apollo verkko-oppimateriaali täyttää kyseisen katsomusaineen sisältöalueet. Kandidaatintutkielmani alussa tarkastelen elämänkatsomustiedon luonnetta ja miten se on saanut monen vaiheen kautta nykyisen roolinsa perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Oppiaineen tarkastelun jälkeen perehdyn siihen, mitä tarkoittaa oppimateriaali ja työväline sekä mistä puhutaan, kun puhutaan verkko-oppimateriaalista. Lisäksi tuon esille sen, kuinka konstruktivismi liittyy verkko-oppimateriaalien hyödyntämiseen. Tutkimuskysymykseni on: ”kuinka Apollo-verkko-oppimateriaali vastaa opetussuunnitelman (2014) asettamia sisältöalueita?” Pyrin löytämään vastauksia siihen, kuinka tämä vuonna 2015 julkaistu elämänkatsomustiedon verkko-oppimateriaali ilmentää neljää sisältöaluetta, jotka ovat kasvaminen hyvään elämään (S1), erilaisia elämäntapoja (S2), yhteiselämän perusteita (S3) sekä luonto ja kestävä tulevaisuus (S4). Tulokset osiossa tarkastelen yksitellen näiden neljän sisältöalueen ilmenemistä. Sisältöalueet saattavat esiintyä tietoruutujen, tarinoiden, yksilö- ja paritehtävien, monisteiden sekä toiminnallisten pelien ja -leikkien muodossa. Tuon esille mitä aiheita on korostettu, ja mitkä aiheet jäävät vähemmälle käsittelylle. Pohdin myös lopuksi, kuinka opetussuunnitelman asettamat tavoitteet toteutuvat Apollossa ja sen soveltuvuutta useammalle luokka-asteelle samanaikaisesti. Jatkotutkimuksissa olisi hedelmällistä perehtyä Apollon tarjontaan vielä opettajien ja oppilaiden näkökulmista. Opettajia ja oppilaita voisi haastatella Apollo verkko-oppimateriaalista esimerkiksi puolistrukturoidun haastattelun avulla ja mikäli mahdollista, tutkija voisi asettautua havainnoimaan Apollon käyttöä luokkahuoneeseen.

Tässä tutkielmassa perehdytään musiikin merkityksiin alakoulun juhlakulttuurissa. Aikaisempaa tutkimusta musisoinnista koulun juhlissa on tehty melko vähän. Koulun juhlat ovat tutkimusten mukaan tärkeitä yhteisöllisyyden rakentajia ja arvokasvatuksen välineitä, ja musiikki on tärkeä osa juhlien tunnelman luontia. Tutkimuksessa pureudutaan siihen, mitä annettavaa musiikilla koulun juhlien kontekstissa on yksilölle ja kouluyhteisölle. Tutkimuskysymyksenä toimii: ”Mitä merkityksiä musiikilla on alakoulun juhlakulttuurissa?” Tarkastelussa huomioidaan erilaiset musisoinnin muodot, kuten musiikkiesitykset ja laulu. Tutkimuksessa löydettyjä merkityksiä tarkastellaan yleisellä tasolla eri kouluyhteisön jäsenten näkökulmista sekä musiikkikasvatuksen näkökulmasta. Keskeisimpinä lähteinä käytössä on muun muassa Nikkasen (2014) tutkimus koulun juhlien ja musiikkiesitysten valmistamisen kulttuurista sekä Nikkasen ja Westerlundin (2009) artikkeli musiikkiesityksistä yhteisöllisen koulukulttuurin rakentajina. Tutkimus on kuvaileva, tarkemmin integroiva kirjallisuuskatsaus. Kuvailevan ja integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on antaa laaja kuva käsitellystä aiheesta, ja integroida aiheen käsittelyyn monipuolisesti erilaisia kirjallisia lähteitä. Aineisto koostui pääasiassa vertaisarvioiduista julkaisuista ja tutkimuksista, muutamasta kirjasta ja kansainvälisistä artikkeleista. Tutkimusaineiston perusteella esiin nousi neljä keskeistä merkitysteemaa koulun juhlien musisoinnille. Koulun juhlien musiikki ja erityisesti musiikkiesitykset nähtiin tutkimuksissa oppimisympäristöinä ja rituaaleina (1), elämysten luojina ja ilmaisun keinoina (2), uskonnollisten ja kulttuuristen arvojen välittäjinä (3) sekä yhteisöllisyyden rakentajina (4). Kokonaisuudessaan musiikki nähtiin tutkimuksessa koulun yhteisöllisyyden vahvistajana, tunnelman luojana ja erilaisten arvojen ilmentäjänä. Tutkimuksissa musiikin merkityksiä tarkasteltiin erityisesti oppilaiden elämän kannalta, mutta esiin nousi myös opettajien ja yleisön näkökulmia. Merkityksiä löytyi myös yhteiskunnallisesta ja kasvatuksellisesta perspektiivistä.

Tavoitteet. Autismikirjon häiriöt ovat kehityksellisiä neurobiologisia häiriöitä, joiden ydinoireisiin kuuluvat vaikeudet sosiaalisessa kommunikaatiossa sekä toistavat ja poikkeavat käyttäytymisen piirteet tai toiminnot. Sosiaalinen kommunikaatio on laaja käsite, joka kattaa sekä kielellisen että ei-kielellisen viestinnän sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Siihen lukeutuu myös eleiden käyttö. Poikkeavuudet eleiden käytössä ovat tunnistettu osa autismikirjon häiriöitä, ja ne ovat mainittu myös nykyisissä autismikirjon häiriöiden diagnostisissa kriteereissä. Eleiden käyttöä tarkastelemalla voidaan saada tietoa lapsen sosiaalisen kommunikaation taidoista varhain ennen puheen kehittymistä, sillä lapset käyttävät eleitä kommunikoidakseen jo ennen kuin oppivat puhumaan. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella eleiden käyttöä ja eleiden käytön yhteyttä myöhempiin sosiaalisen kommunikaation taitoihin 0–3-vuotiailla lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista käyttäen systemaattisen tiedonhaun menetelmiä. Hakulauseke rakennettiin autismikirjon häiriöön, eleisiin ja sosiaalisen kommunikaatioon liittyvistä termeistä. Saatua aineistoa tarkasteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin ja niitä pohdittiin suhteessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin, aiempaan tutkimukseen ja logopedian alan kliiniseen merkitykseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset viittaavat siihen, että lasten, joilla on autismikirjon häiriö, eleiden käyttö poikkeaa sekä määrältään että laadultaan paitsi tyypillisesti kehittyneistä, osittain myös kehityksellisesti ja kielellisesti viiveisistä lapsista. Lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, näyttäisi olevan eniten vaikeuksia deiktisissä ja jaetun tarkkaavuuden eleissä. Eleiden käyttö näyttäisi myös olevan yhteydessä näiden lasten myöhempiin kielellisiin taitoihin. Tulosten ristiriitaisuuden takia tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voida luotettavasti sanoa, ovatko vaikeudet spesifejä juuri lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, vai yhteisiä erilaisia kehityksellisiä ja kielellisiä vaikeuksia omaaville lapsille. Tämän katsauksen tulokset antavat kuitenkin näyttöä siitä, että eleiden käytöllä voisi olla kykyä erotella autismikirjon häiriön diagnoosin saavia lapsia muista riskilapsista, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.