Browsing by Title

The purpose of this study is to describe and investigate the use of AAC methods in school-age children and adolescents, and to examine the use of AAC particularly in terms of interaction, social inclusion and peer relationships. Earlier studies have shown many challenges in communication and interaction environments with children using AAC, so this study is made to find out whether the challenges are present in this material also, and whether there are also positive observations in terms of interaction or relationships. I am also interested in searching for what needs to be developed, especially with the school system. Research question is as follows: How does the interactions and peer relationships of children using AAC appear in the research material? The research material was examined using an integrative literature review and a qualitative content analysis method. The research material consists of five peer-reviewed scientific articles from different countries, published in 2012-2017. The articles discuss the social skills, interaction, communication challenges and peer relationships of school-aged children (aged 6-16) using AAC. The results of the research were divided into five themes. The themes are as follow: 1: the number of interaction experiences, 2: the structural factors, 3: the availability of the AAC method, 4: the significance of the interaction partner, and 5: the desire to participate. The main results under each theme are as follows:1: lack of common time, weaker social skills, 2: non-accessibility, timetable problems, lack of co-operation, 3: AAC not available, AAC bans; 4: must know how to use AAC, preferring adults, lack of friends, and 5: little interaction initiatives, and failures affecting motivation.

Social requirements affects to individual’s sleep-rhythm together with the biological clock. The study aims to explore the morningness and eveningness peoples’ experiences of their own life satisfaction by qualitative methods. The theoretical starting point with sleep-rhythm is biological research, which is combined with the background of life satisfaction theo-ries. This study focuses on subjects' own experiences and views of their own chronotype and life satisfaction. Morning-ness-eveningness -division is the ground of examine individuals’ experiences of their life satisfaction, chronotype and the importance of sleep. Analysis of the study is done with phenomenographic methods. Despite the quantitative theory-base, data-driven orienta-tion is highlighted in the analysis. Since cultural factors not been previously taken into account because of the neuropsy-chological studies, the aim of this research is to increase the field with phenomenographic perspective. Life satisfaction and sleep-rhythm is constructed by social demands, for example by work-schedule. The material consists of ten examinees with different life situations. The age varies from 20 to 55. They have responded to the survey in October 2016 with anonymous questionnaire, which has been adapted from earlier sleep- and life satis-faction surveys. The results involves three different groups; morningness, eveningness and both. Based on those, the analyze of life satisfac-tion is done. The third group was unable to identify themselves only morningness or eveningness –type of person. This group can be considered as one of the result. In the addition, all of the examinees determined their chronotype through social requirements. This research is lacking the holiday-period-time evaluation, when sleeping habits could be more re-alistic regardless of working hours. Still, one examinee is connected to very high life satisfaction and the same examinee has the possibility to sleep freely during the week with school or work. Also, by the results, the eveningness-people were not as happy with their chronotype as the morningness-people. The importance of the sleep, showed really high im-portance to all examinees. Sleep’s high relevance in well-being, happiness, state of mind, work and in social relations was maintaineid. All these parts builts life satisfaction. Allthough, we can’t ever definitively control the culture factors, more attention should be taken in the future to those with every sleep-study.

Äänenlaatu on vahvasti liitetty persoonallisuuspiirteiden havaitsemiseen puheesta. Äänenlaadun havaitseminen on subjektiivista tulkintaa ja sitä tutkitaan auditiivisten havaintojen pohjalta. Se on määritelty osaksi puheen ekstra- ja paralingvistisiä piirteitä. Yleisimmät äänenlaatua kuvaavat termit ovat: käheä, karhea, nasaalinen, henkäyssoinnillinen, vuotoinen, ohut, falsettinen, kuiskattu, narina, tiukka tai rento ääni. Persoonallisuuspiirteet ovat mitattavissa ja määriteltävissä oleva joukko ihmisten suhteellisen vakinaisia käyttäytymismalleja, ajatuksia ja tunteita. Viiden suuren persoonallisuuspiirteen mallista on rajattu keskeisimmiksi tutkittavaksi havaintopiirteiksi ulospäin suuntautuneisuuden tasot ekstroversio ja introversio. Tämä kandidaatintutkielma perustuu kiinnostukseen tutkia puhujien persoonallisuuspiirteiden ja eri äänenlaatujen suhteita, Äänenlaadun tarkemman ymmärryksen on todettu auttavan ihmisten välistä kommunikointia, ja se on siksi mielenkiintoinen tutkimusaihe ja valittu tämän tutkielman tarkastelun lähtökohdaksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään pystyykö kuulija havainnoimaan ja arvioimaan puhujan äänenlaadunpiirteiden ja puheen tuottotavan perusteella puhujan ulospäin suuntautuneisuutta. Tutkimukseen osallistui neljä 23–24-vuotiasta naiskoehenkilöä pääkaupunkiseudulta. Tutkittavilta äänitettiin normaalia spontaania puhetta Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laitoksen äänitysstudiossa. Puhenäytteet analysoitiin kuulonvaraisesti kahdessa eri ryhmässä. Ensimmäisen ryhmän muodostivat ääninäytteen antaneet puhujat ja toisen ulkopuoliset kuuntelijat. Puhujat täyttivät äänenlaadun havainnoista itsearviointilomakkeen ja tekivät Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoriteoriaan pohjautuvan persoonallisuuspiirretestin. Toisen äänenlaadun havaintoryhmän muodosti 5 fonetiikan alan opiskelijaa, jotka arvioivat puhenäytteistä puhujan äänenlaatua, puheen tuottotapaa, sekä persoonallisuuspiirteitä. Tutkimuksen havaintoarvioiden mukaan 75 % koehenkilöistä kuvasti äänenlaatunsa perusteella ekstroverttiä puhujaa. Kuuntelijoiden havaintoarviot vastasivat persoonallisuuspiirretestin tuloksia. Ekstrovertin äänenlaatu havaittiin vaihtelevasti karheaksi, kirkkaaksi, korkeaksi, falsettiseksi ja täyteläiseksi. Otoksen koehenkilöistä 25 % kuvasti äänenlaatunsa perusteella introverttia puhujaa. Havainnot vastasivat piirretestin tulosta. Introvertin puhujan äänenlaaduksi havaittiin yhtenäisesti ohut, nielusointinen, matala, nariseva, vuotoinen ja henkäyssointinen ääni. Puhujien itsearviot vastasivat kuuntelijoiden havaintoja äänenlaadusta, mikä tuki myös taustateoriaa persoonallisuuden heijastumisesta äänenlaatuun. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että persoonallisuus vaikuttaa äänenlaatuun ja sitä pystytään havaitsemaan puhujan auditiivisen signaalin ja erityisesti äänenlaadun havainnoinnin perusteella. Tutkimuksessa on kuitenkin otettava huomioon muiden nonlingvististen piirteiden vaikutus koehenkilöistä tehtyihin persoonan havaintoihin vaikka niitä ei tässä yhteydessä ole huomioitu osaksi havaintotutkimusta.

Tavoitteet. Ääniongelmat ovat yleisiä ja ne ovat lisääntyneet. Niiden on havaittu heikentävän yksilöiden elämänlaatua ja niillä on todettu merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Terveydenhuollon resurssit ovat niukentuneet, mikä on lisännyt kansantaloudellisen analyysin tarvetta terveydenhuollon päätöksenteossa. Ääniongelmien taloudellisia vaikutuksia oli toistaiseksi tutkittu niukasti ja kokoavaa analyysiä kustannuksista ei ollut vielä tuotettu. Onkin perusteltua tarkastella ääniongelmien kustannuksia, jotta saataisiin kokonaisnäkemys niiden taloudellisten vaikutusten laajuudesta. Kustannuksia tarkastellaan tässä tutkielmassa CoI-lähestymistavalla (Cost of Illness), joka käsittää terveystaloustieteellisten kustannusarviointimenetelmien tutkimusperinteen. Kustannusten arvioinnin jälkeen voi edetä tutkimaan esimerkiksi ääniongelmien preventiivisten hoitojen hyötyjen ja kustannusten suhdetta. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tiedonhaku tehtiin PubMed-, Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista tammikuussa 2024. Hakulausekkeeseen sisällytettiin taloudelliseen arviointiin ja ääniongelmiin liittyviä termejä. Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui tarkastelun jälkeen seitsemän artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2012–2022. Aineisto analysoitiin poimimalla artikkeleista tämän kirjallisuuskatsauksen kannalta tärkeimmät tiedot ja pohtimalla niitä. Aineisto kuvattiin tarkemmin taulukkoon ja tiedoista luotiin tutkielmaan synteesi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkelit edustivat kolmenlaisia tutkimusasetelmia. Aineistot koostuivat terveys- ja korvaustietokannoista äänihäiriöiden taustadiagnooseilla (ICD-9) haetuista tiedoista, yksittäisen klinikan potilastiedoista ja opettajien, ammatillisen äänihäiriön riskiryhmässä olevien, kyselytutkimusvastauksista. Tutkimusartikkeleissa raportoitujen kustannusten välillä oli vaihtelua. Artikkeleissa oli raportoitu suoria ja epäsuoria kustannuksia erilaisista otoksista. Tuloksista ilmeni, että äänihäiriödiagnoosit ovat kasvussa ja siksi myös hoitojen (suorat) kustannukset ovat kasvaneet. Äänihäiriöiden yleistyminen ja niiden kustannusten nousu selittynee osin hoitojen patoutuneella kysynnällä; hoitoon hakeutuvien osuus on edelleen suhteellisen pieni. Leikkaushoidot kasvattavat suoria kustannuksia ja työpoissaoloja (epäsuoria kustannuksia). Hidas hoitoon pääsy nostaa kustannuksia, koska siihen liittyy sairauden pahenemista, vääriä diagnooseja ja hoitoja sekä elämänlaadun ja työn tuottavuuden heikentymistä. Nopea hoitoon pääsy onkin itsessään preventiivinen toimi. Ääniongelmat ovat opettajilla yleisiä ja niistä aiheutuu paljon epäsuoria kustannuksia, erityisesti työn tuottavuus heikkenee äänihäiriöissä. Ääniongelmien hoitojen tutkimiseen kannattaisi jatkossa panostaa yhä enemmän.

Tavoitteet. Ääniterapia on Suomessa ensisijainen hoitomuoto transihmisten äänen transitioprosessissa. Ääntöelimistön toimintamallien muutoksella pyritään ilman elimellistä muutosta femi-nisoimaan transnaisten äänen akustisia piirteitä, kuten perustaajuutta, resonanssia ja äänialaa. Koettua sukupuolta vastaavan äänen on havaittu parantavan transihmisten toimintakykyä ja mielenterveyttä, mikä viittaa äänenmuutoksen merkityksellisyyteen transitioprosessissa. Transnaisten ääniterapiassa käytetyt harjoitteet kuitenkin vaihtelevat ja niitä on tutkittu heikosti. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia ääniterapiamenetelmiä maailmalla hyödynnetään transnaisten äänen feminisoinnissa, kuinka vaikuttavia kyseiset menetelmät ovat ja miten transnaiset suhtautuvat ääniterapiaan kuntoutusmuotona. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin Ovid Medline ja Scopus tietokannoista hakulausekkeella (ABS (transwom*n) OR ABS (mtf) OR ABS ("male to female") OR ABS (male-to-female) AND ABS (voice) AND ABS (pitch) OR ABS ("fundamental frequency") AND ABS (femini*ation) AND NOT ABS (surger*) AND NOT ABS (glottoplast*) AND ABS (therap*)). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vuosina 2013–2021 julkaistua artikkelia. Analyysissä artikkeleista poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia useassa tutkimuksessa esiintyviä mittauksia vertailtavaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Transnaisten äänen feminisaatioon tähtäävissä ääniterapioissa hyödynnettiin erilaisia terapiamenetelmiä. Samankaltaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa. Toistuvina harjoitteina esiintyi eturesonanssin lisääminen esimerkiksi /m/-äännöllä, korkeamman äänenkorkeuden asteittainen tavoittelu eri ääntökonteksteissa ja pitkät vokaaliäännöt kuten /i/ eri nuoteissa ja glissandoina. Asteittainen harjoittelu korostui myös toimintamallina. Uusia taitoja pyrittiin harjoittelemaan ensin äännekontekstissa, josta harjoitteet vaikenivat sana-, fraasi-, lause- ja keskustelutasolle. Puheterapeutti tarjosi malleja ja apuvälineitä tavoitellun äänenkorkeuden löytämiseen ja äänenlaadusta huolehtimiseen. Tulokset viittaavat siihen, että transnaisten äänenkorkeutta pystytään nostamaan ja äänialaa laajentamaan erityisesti korkeilla taajuuksilla uusien toimintamallien harjoittelun myötä. Transnaiset itse pitävät ääniterapiaa hyödyllisenä, mutta vaikuttavat kaipaavan vielä tehokkaampia tuloksia. Lisätutkimusta tarvitaan tehokkaimpien terapiamuotojen ja -harjoitusten tunnistamiseen ja yleistämiseen kliinisessä työssä sekä pitkäaikaishyödyn tarkasteluun.

This study examines the gender ideology in ABC-books. The purpose of this study is to answer the research question such as how many masculine and feminine characters there are in the ABC-book texts and how is gender disrcriped in those texts. I compare the results of the study to Tarja Palmu’s (1991) research findings and consider whether the gender ideology in the ABC-books has changed during the 25 years. The research material consists of three currently used ABC-books, Pikkumetsän aapinen and Salainen aapinen from SanomaPro and Taikamaan aapinen from Otava. This study is a qualitative study, but i also use quantitative methods. My analysis method is the content analysis and i use Andrée Michel’s (1986) body of analysis in my study. I devided the characters from the ABC-books into a four groups; man/woman, girl/boy, feminine/masculine animal character and feminine/masculine fantasy character. I examine the description of gender through the social reference, action and social and emotional behaviour. Based on the results there is more masculine than feminine characters in every ABC-book and the number of gendered animals has soared over the past 25 years.

Tavoitteet: Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella, millaista tietoa monimuuttujamenetelmiä hyödyntävät tutkimukset tarjoavat abstraktien käsitteiden aivoperustasta. Kyky käsitteelliseen ajatteluun on keskeinen osa ihmisyyttä ja sitä tarvitaan paitsi kommunikointiin ja ajatteluun myös käytännön toiminnanohjaamiseen. Aivojen semanttisen muistijärjestelmän toiminnasta on esitetty useita erilaisia malleja, joista eniten keskustelua ovat herättäneet erilaiset versiot kehollistuneen kognition mallista sekä hub-and-spoke-mallista. Suuri osa tutkimuksesta on keskittynyt tarkastelemaan konkreettisiin käsitteisiin liittyviä aivovasteita perinteisillä yksimuuttujamenetelmillä. Abstraktien käsitteiden aivovasteita ymmärretään huomattavasti heikommin. Noin viimeisen kymmenen vuoden aikana käsitteellisen ajattelun aivoperustaan liittyvässä tutkimuksessa ovat yleistyneet monimuuttujamenetelmät, jotka tarkastelevat perinteisten aktivaatiovasteiden keskiarvojen sijaan aktivaation hajontaan perustuvaa informaatiota, mikä mahdollistaa uudenlaisen tavan tarkastella semanttiseen prosessointiin liittyviä aivoverkostoja. Menetelmät: Tutkielmaa varten etsittiin vertaisarvioituja tutkimuksia, joissa on tarkasteltu abstraktien käsitteiden aivoperustaa käyttämällä kielellisiä ärsykkeitä ja aivokuvantamismenetelmänä funktionaalista magneettikuvausta (fMRI). Tutkimuksilta edellytettiin, että käsitteisiin liittyvien fMRI-vasteiden analyyseissä on hyödynnetty ensisijaisesti jotakin monimuuttujamenetelmää. Artikkeleita haettiin PubMed, Web of Science ja Google Scholar -tietokannoista käyttämällä monipuolisesti seuraavien hakusanojen yhdistelmiä: Abstract concepts, Abstract words, Concrete concepts, Concrete words, Word imageability, Word concreteness, fMRI, Multivariate, Multivoxel, Cognitive neuroscience, Semantic, Semantic processing Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että abstraktien käsitteiden aivovasteet ovat hyvin eroteltavissa paitsi konkreettisista käsitteistä myös eri abstraktien käsitteiden välillä. Lisäksi abstrakteihin käsitteisiin liittyvät aivovasteet vaikuttaisivat olevan huomattavan yhdenmukaisia eri koehenkilöiden välillä, sekä alustavasti myös eri kielten välillä. Vahvan kehollistuneen kognition malli ei saanut tukea tuloksista, mutta sen sijaan hub-and-spoke-mallille keskeiset aivoalueet nousivat korostuneesti esiin abstraktien käsitteiden prosessoinnissa. Myös perinteiset vasemman aivolohkon kielialueet etuotsalohkossa ja temporaalilohkossa nousivat korostuneesti esiin useassa tutkimuksessa.