Browsing by study line "Erityispedagogiikka"

ADHD on yleisin lapsuuden kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä. ADHD:n oireet aiheuttavat huomattavaa toiminnallista haittaa koulussa. Oppilaan keskittyminen voi harhailla, hän voi olla levoton ja häiritä opetusta sekä muita oppilaita. Suomen perusopetuslain mukaan ADHD-oireiset oppilaat saavat tukea koulunkäyntiin ilman varsinaista ADHD-diagnoosia. Koulussa toteutettavien tukitoimien tavoitteena on oikea-aikainen ja oikein kohdennettu oppimisen tuki. Opettajan käytettävissä on laaja joukko erilaisia keinoja, joilla hän voi tukea ADHD-oireisten oppilaidensa opiskelua. Tässä tutkimuksessa keskiössä on keskittymiskyvyn tukemisen keinot, sillä juuri keskittyminen on ADHD-oireisille lapsille koulussa kaikkein haastavinta. Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin erityisluokanopettajat kokevat ADHD-oireisten oppilaidensa keskittymisen vaikeuksien ilmenevän oppitunneilla. Tarkastelin myös opettajien havaintoja ADHD:n kahden muun ydinoireen, eli ylivilkkauden ja impulsiivisuuden näkymisestä koulussa. Lisäksi halusin selvittää, minkälaisia tuen keinoja opettajat käyttävät ADHD-oireisten oppilaiden keskittymiskyvyn tukemiseksi oppitunneilla. Menetelmät. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Haastatteluun osallistui viisi erityisluokanopettajaa eri puolilta Suomea. Tutkimuksessa uudelleen käytettiin toiseen tutkimukseen kerätty haastatteluaineisto. Aineiston analyysi suoritettiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajien havainnot ADHD-oireisten oppilaidensa käyttäytymisestä oppitunneilla mukailevat aikaisempien tutkimusten ja teorian mukaista tietoa ADHD:n ydinoireiden näyttäytymisestä. Erityisesti keskittymisen vaikeudet korostuivat opettajien vastauksissa. Opettajien käyttämistä tuen keinoista ADHD-oireisten oppilaiden keskittymiskyvyn tukemiseksi tunnistin kaksi ajattelun yläluokkaa, jotka ohjaavat varsinaisten keinojen käyttöön: struktuuriin perustuvat keinot ja positiivisen lähestymisen keinot. Erotin vielä kolmannen alaryhmän, joka sijoittui molempien ajattelunmallien alle: fyysisesti aktivoivat keinot. Myös opettajien käyttämät tuen keinot mukailivat pitkälti aikaisempaa tutkimusta käytössä olevista ADHD-oireisten oppilaiden oppimisen tuen keinoista.

Tavoitteet. Oppimisvaikeudet ovat yleinen ilmiö, jonka tuomat haasteet vaikuttavat niin koulunkäyntiin kuin muihin elämän osa-alueisiin. Oppimisvaikeudet eivät kuitenkaan rajoitu vain lapsuuteen ja nuoruuteen, vaan tutkimukset korostavat sitä, että oppimisvaikeudet jatkuvat myös aikuisuuteen asti (Korkeamäki, 2010, s. 6). Oppimisvaikeudet voivat myös altistaa riskin aikuiselämän ongelmille (Eloranta, 2019, s. 62). Tästä syystä aikuisten oppimisvaikeuksiin tulisi kiinnittää paremmin huomiota ja lisätä enemmän tutkimustietoa sen tuomista haasteista, jolloin myös tuen muotoja voitaisiin kehittää paremmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia aikuisten oppimisvaikeuksien tukemista osana psyykkistä hyvinvointia. Tarkastelin tarkemmin sitä, minkälaisia tuen muotoja aikuisten oppimisvaikeuksiin oli tarjolla sekä miten tuki oli yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoisuutta aikuisten oppimisvaikeuksien tuen muodoista ja siitä, minkälaisia yhteyksiä niillä on psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto koostui kolmesta vuosina 2019–2022 toteutetuista tutkimusartikkeleista, jotka tarkastelevat erilaisia tuen muotoja aikuisten oppimisvaikeuksiin ja niiden yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin aikuisilla. Aineisto kerättiin Google Scholar -tietokannasta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että aikuisten oppimisvaikeuksiin tarjottua tukea esiintyi yksilö- ja ryhmätukena melko monipuolisesti kaikissa tutkimuksissa. Tarjottu tuki oli kaikissa tutkimuksissa positiivisesti yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin aikuisilla, joilla oli oppimisvaikeus. Positiivisia vaikutuksia nähtiin muun muassa itsetunnon, elämänlaadun ja mielialan kehittymisessä. Tuki kohensi myös työelämänvalmiuksia, ajattelu- ja toimintatapoja sekä lisäsi vertaistukea tutkimuksen osallistujien kesken. Erityisesti ryhmätukea esiintyi enemmän kuin yksilötukea, ja sen tuomia hyötyjä koettiin enemmän kuin yksilötuen tasolla. Aineiston vähäisyyden vuoksi sekä aiheen tärkeyden kannalta tarvitaan lisää jatkotutkimuksia aikuisten oppimisvaikeuksista, tuen muodoista ja niiden yhteydestä psyykkiseen hyvinvointiin. Tällöin aikuisten oppimisvaikeuksiin osattaisiin suhtautua paremmin ja tukimuotoja voitaisiin kehittää vielä monipuolisemmin.

Tavoitteet. Syksyllä 2021 voimaan astuu lukiouudistus, joka muuttaa suuresti lukiolaisten elämää ja Suomen koulujärjestelmää. Lukiouudistuksen myötä oppivelvollisuusikä laajenee, toinen aste muuttuu maksuttomaksi, lukion opetussuunnitelma vaihtuu ja lukiolaisten oppimisen ja opiskelun tukea sekä ohjaamista lisätään. Uudistuksessa pyritään lisäämään lukiolaisten hyvinvointia ja opiskelumotivaatiota, parantamaan oppimistuloksia ja nostamaan koulutustasoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mitä tulevasta lukiouudistuksesta ajatellaan. Tutkimuksessa tarkastellaan käsityksiä, jotka nousevat esiin tulevaa lukiouudistusta koskevista kirjoituksista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena fenomenografisena tutkimuksena, ja aineistona käytettiin tutkittavaa ilmiötä koskevia internetistä kerättyjä kirjoituksia, joita oli yhteensä kolmekymmentä (30). Aineisto analysoitiin fenomenografiselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan aineistolähtöisen kategorisoinnin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen päätuloksiksi syntyi neljä kuvauskategoriaa, jotka ovat poliittinen hallinta, lukio- ja kuntataso, opettajataso ja opiskelijataso. Kuvauskategoriat jakautuvat alakategorioihin, jotka edustavat eri käsityksiä koskien tulevaa uudistusta. Tulevaan lukiouudistukseen suhtauduttiin myönteisesti sekä kriittisesti. Myönteinen suhtautuminen koski muun muassa lisääntynyttä korkeakouluyhteistyötä ja erityisopetusta sekä uutta laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta. Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden tavoittelu nähtiin hyvänä, mutta sen toteutumiseen uudistuksessa suhtauduttiin myös kriittisesti. Huolta herätti muun muassa tulevan lukiouudistuksen suunnittelun ja toteutuksen taso, mahdollinen kuntien eriarvoistuminen sekä opettajuuteen liittyvät mahdolliset vaikutukset.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä on suomalainen ammatillinen erityisopetus. Tut- kielmassa syvennytään tarkemmin kahteen suomalaiseen erityisoppilaitokseen, Spesiaan ja Kii- pulan. Spesia ja Kiipula tarjoavat useassa Suomen kaupungissa ammatillista opetusta nuorille, jotka tarvitsevat opintoihin yksilöllistä tukea. Molemmat oppilaitokset tarjoavat tutkintoon val- mentavaa (TUVA)- koulutusta, työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa (TELMA)- koulu- tusta, sekä useita ammatillisia perustutkinto- koulutuksia. Kiipulaan tai Spesiaan hakevalla nuo- rella tulee olla opiskeluun liittyvä erityisen tuen tarve, jonka pohjalta jokaiselle opiskelijalle laa- ditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Pyrin tutkielmassani laajentamaan kokonaiskuvaa suomalaisesta ammatillisesta erityisopetuk- sesta erityisoppilaitoksissa. Lisäksi pohdin millaisia valmiuksia ammatillinen erityisopetus antaa työelämään siirtymiselle. Tutkielman menetelmänä käytin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Ku- vaileva kirjallisuuskatsaus sopii menetelmäksi, jos tutkittavasta ilmiöstä halutaan saada selkeä yleiskuva ja tutkimukseen käytetään laajasti erilaisia aineistoja. Aineiston keruu tapahtui tammi- maaliskuun 2024 välillä. Aineistoksi valikoitui viisi vertaisarvioitua tutkimusta/artikkelia. Tutkimustulosten perusteella ammatillisen erityisopetuksen tavoitteeksi voidaan määritellä opiskelijan omien kykyjen löytäminen, arki- ja työelämän taitojen opettelu, sosiaalisten taitojen parantaminen ja ammatillisten taitojen oppiminen. Ammatilliset erityisoppilaitokset antavat siellä opiskelleiden nuorten mukaan monipuolisia valmiuksia työelämään. Tutkimuksien haastatteluissa tuli ilmi, että työharjoittelut olivat isossa roolissa nuorten työelämätaitojen oppimisessa. Työharjoittelu antaa realistisen kuvan siitä, millaista työelämä todellisuudessa on. Lisäksi usea erityisoppilaitos tarjoaa mahdollisuuksia suorittaa harjoittelun ja myöhemmin työllistyä esimerkiksi koulun omaan ravintolaan. Aiemmat tutkimukset painottuvat ammatillisen erityisopetuksen pedagogiikkaan ja käytännön järjestelyihin. Opiskelijoiden omia kokemuksia tulisi kuulua tutkimuksissa enemmän ja jo valmistuneiden haastattelut antaisivat myös hyödyllistä näkökulmaa ammatillisen erityisopetuksen tutkimukselle.

Objective. Previous research has shown in various ways, the basic psychological needs found in the self-determination theory, which are the experienced autonomy, competence and relatedness, to have effect on intrinsic motivation and school attachment. The objective for this literature review is to find various practical methods for teachers to use, to give students the basic psychological need support and strengthen their intrinsic motivation. Methods. In this thesis the fulfillment of the basic psychological needs in school context is under review, using the qualitative research methods. The systematic, theory driven literature review material was gathered with timespan (2015-2021) publicated and peer reviewed scientific research articles. To the review material was selected seven (7) articles, which were publicated in reliable issues. The articles were searched in the EbscoHost-database, following systematic inclusion criteria. Results and conclusions. The articles selected for the review, confirmed the previous view of the basic psychological needs effect over intrinsic motivation development. The teachers ways of supporting autonomy, competence and relatedness, were in line with previous re-search. The results showed that teachers who had their own basic psychological needs met in work environments, also strengthened the students well-being and intrinsic motivation. In-teraction, student affection and their individual need acknowledgement, given choice op-tions, clear objectives and sufficient, good quality teaching and guidance, were, according to the research, key factors in students basic psychological need support.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia erityisyyden ja erilaisuuden käsitteiden määräytymistä kasvatusalan ammattilaisten diskursseissa sekä sitä, millaisia diskursseja erilaisuudesta ja erityisyydestä tuotetaan. Kasvatusalan ammattilaisten tuottama puhe luokkahuoneissa, työyhteisöissä ja sen ulkopuolella luo käsitystä erilaisuudesta ja sen muotoutumisesta. Kasvattajien puhe ja toiminta itsessään pohjautuu heidän henkilökohtaisiin käsityksiinsä, jotka muotoutuvat tiedostamattomista, kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaisista taustoista. Oppilaan ja opettajan välisessä vuorovaikutuksessa opettajan asenteet ja käsitykset heijastuvat oppilaaseen asetettuihin odotuksiin, jotka vaikuttavat oppilaan omaan käsitykseen itsestään suhteessa muihin. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tarkastella kasvatuksen ammattilaisten puhetapoja ja heidän käsityksiään erilaisuudesta ja sen muodostumisesta neljässä eri aineistossa. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistona oli kaksi väitöskirjaa ja kaksi vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Aineisto haettiin kolmesta eri tietokannasta rajatuilla hakusanoilla. Aineiston hakuprosessi kirjattiin tutkimuksen liitteisiin. Haun jälkeen aineisto rajattiin tarkasti määriteltyjen poissulku- ja sisäänottokriteerien mukaan. Aineiston haun jälkeen aineistosta etsittiin tekstiyksiköitä, jotka taulukoitiin. Tekstiyksiköitä yhdistettiin teemoittelemalla uuteen taulukkoon. Taulukoiden esimerkit löytyvät liitteenä tutkimuksen lopusta. Erilaisuus liitettiin keskeisesti maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen, oppimisen haasteisiin sekä asuinalueiden tekemiin eroihin. Oppilaita verrattiin kouluinstituutioissa syntyneeseen normiin, joka useimmissa aineistoissa määrittyi valkoisen, länsimaalaisen, luterilaisen, heteroseksuaalisen ja vammattoman normiston mukaisesti. Jos oppilaan ulkoiset tai sisäiset ominaisuudet poikkesivat kussakin kontekstissa määräytyvästä normaalista, diskurssia käytiin erityisestä tai erilaisesta oppilaasta. Erilaisuudesta ja erityisyydestä puhuttaessa aineistoista oli havaittavissa erilaisia puhetapoja. Erilaisuuden diskurssit olivat myönteisiä, kielteisiä, erilaisuutta normalisoivia tai erilaisuus nähtiin yksilöllisenä ominaisuutena. On kuitenkin huomioitava, että diskurssit eivät olleet toisiaan poissulkevia, vaan usein kiinnittyivät toisiinsa.

Tavoitteet. Tässä erityispedagogiikan kandidaatin tutkielmassa tarkasteltiin erityisopetuksen ja lastensuojelun leikkauspistettä koulukotia erityisopetuksen näkökulmasta. Teoriataustaan valikoitui monitieteisen tutkimusaiheen myötä erityispedagogisen tutkimuksen ja aiemman koulukotitutkimuksen lisäksi sosiaalitieteen ja lastensuojelututkimuksen näkökulmia. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että koulukotinuorien haasteet ovat päällekkäistymisen myötä monitahoisia, jolloin suunnitelmallisen kuntoutuksen merkitys kasvaa. Tässä opinnäytetyössä keskityttiin koulukodin koulun opetukselliseen näkökulmaan. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvaileva kirjallisuus-katsaus valikoitui menetelmäksi, sillä koulukotien ollessa vähän tutkittu ja monitieteinen tutkimusaihe ovat sen tulokset hajallaan ja tässä pyrittiin kokoamaan kokonaiskuvaa opetuksen näkökulmasta. Aineisto kerättiin keväällä 2021 ja täydennettiin 2023 syksyllä. Tulokset ja johtopäätökset. Opinnäytteen katsauksen päätuloksena on, ettei Suomessa ole tarkkaa tietoa siitä millaista koulukotien koulujen erityisopetus on ja aihe vaatii lisää tutkimusta. Koulukoteihin liittyvistä muista näkökulmista, kuten siitä millaisia haasteita koulukodeissa opiskelevilla nuorilla on viime aikoina saatu lisää tietoa.

Tavoitteet. Tutkimustiedon perusteella autismikirjon diagnoosin saaneiden oirekuvat vaihtelevat hyvin paljon yksilöstä toiseen. Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että autismikirjolla olevilla lapsilla on puutteita pragmatiikassa. Puutteet pragmatiikassa haittaavat kommunikaatiota. Kuitenkin tutkimusten mukaan varhaisella kuntoutuksella ja puhetta tukevilla sekä korvaavilla menetelmillä on positiivisia vaikutuksia puheen aloittamisessa kirjolla olevien lasten kanssa. Erityisesti kuvamenetelmien on todettu olevan tehokkaita kommunikoinnin kehittymisen tukemisessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin autismikirjon diagnoosin saaneiden esikouluikäisten lasten kommunikaatiota ja sen tukemista puhetta korvaavan ja tukevan Picture Exchange Communication System -kuvakorttimenetelmän PECS:n avulla. Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva autismi kirjolla olevien lasten kommunikaatiokyvyistä sekä niiden tukemisesta PECS:n avulla. Lisäksi tavoitteena oli pohtia tulevaisuuden mahdollisia jatkotutkimusaiheita tutkimuksen tuloksista nousseiden pohdintojen ja johtopäätösten pohjalta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineistot haettiin kolmesta tietokannasta helmikuussa 2024 käyttäen integroivan kirjallisuuskatsauksen mukaisia seulontakriteereitä. Aineistoksi valikoitui 16 tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä. Tutkielman tulosten mukaan esikouluikäisten autismikirjon lasten kommunikaatiossa esiintyi puutteita ei-kielellisissä ja kielellisissä kommunikaation toiminnoissa sekä ei-kielellisissä kommunikoinnin muodoissa. Kommunikaation tukeminen PECS-menetelmän avulla osoittautui kuitenkin tehokkaaksi. Autismikirjon lapsi kasvatti esikouluiässä PECS-intervention kuuden tason soveltamisen jälkeen kielellistä osaamistaan sanavaraston ja lauseopin kautta. Kaikki lapsista oppivat myös puhumaan enemmän. Myös kommunikaation taitojen ja -muotojen käyttö lisääntyi. Lapset alkoivat tehdä itse kommunikaatiossa aloitteita PECS-intervention jälkeen jo ensimmäisten neljän tason aikana. Esikouluikäinen pääsee menetelmän harjoittelun myötä helpommin mukaan muiden lasten leikkeihin, tulee helpommin ymmärretyksi ja ymmärtää toisilla olevan eriäviä ajatuksia. Katsaukseen valikoituneissa tutkimuksissa on tutkittu erityisesti heikosti puhuvia autismikirjon lapsia. Tulevaisuudessa myös paljon puhuvien autismikirjon lasten tutkiminen olisi tärkeää.

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää yleisiä oppilaan pedagogista tuen tarpeen havaitsemiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että luokanopettaja on keskeisessä asemassa kaikilla kolmiportaisen tuen tasoilla (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki) havaitsemassa oppilaan mahdollista tuen tarvetta. Kiinnostuksen kohteena ovat sekä ilmiöt, jotka tukevat luokanopettajaa tuen tarpeen havaitsemisessa, että tuen tarpeen havaitsemista mahdollisesti haittaavat tekijät. Pedagogisella tuella tarkoitan oppilaan suunnitelmallista tukemista ja ohjaamista opetustilanteissa moninaisin, oppilaan tarvitsemin keinoin. Jotta pedagoginen tuki voidaan oppilaalle suunnitella, on oppilaan mahdolliset tuen tarpeet havaittava. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Haastattelin tutkimukseeni yhtä luokanopettajaa, metodina teemahaastattelu. Haastatteluaineistoa tarkastelin induktiivisella sisällönanalyysillä. Vuotta myöhemmin keskustelin saman opettajan kanssa analysointini tuloksista aineistoa samalla täydentäen. Aineistosta nousi esiin kuusi pedagogisen tuen tarpeen havaitsemiseen liittyvää luokkaa. 1)Opettajan ammattitaito nousi merkitykselliseksi oppilaan tuen tarvetta havainnoidessa, mutta esiin tuli myös 2)oppilaan työskentelyyn liittyvät havainnot, kuten hidas eteneminen tehtävissä ja käyttäytyminen. Oppilaiden huomiota herättävä 3)käytös sekä auttaa että estää opettajaa havaitsemaan tuen tarvetta. 4)Luokan ilmapiiri, sosiaaliset suhteet luokkayhteisössä sekä 5)opettajan ja oppilaan temperamentteihin liittyvät tekijät ovat myös osallisena tuen tarpeen havaitsemisessa. Oppilaan kehittämät selviytymisstrategiat, heikko 6)psyykkinen vointi, elämäntilanteesta johtuva psyykkinen rasitus tai epävakaat kotiolot nousivat keskustelussa haasteiksi pedagogisen tuen tarpeen havaitsemiseen. Jokaiseen analysoituun luokkaan liittyy sekä pedagogisen tuen tarpeen havaitsemista edistäviä ja estäviä tekijöitä. Kaikkia analyysiluokkia yhdistävänä tekijänä ilmeni oppilaan tuntemus ja opettajan ammattitaito.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella oppilaiden, joilla on CP-oireyhtymä, oppimisen ja kehittymisen haasteita sekä miten niihin voidaan vastata pedagogisin keinoin. Tarkastellaan Conductive Education (CE) - menetelmää, joka on kokonaisvaltainen oppimisen ja opettamisen menetelmä erityisesti henkilöille, joilla on neurologispohjainen liikuntavamma. Suomessa pedagoginen ja kuntoutuksellinen vastuu jakautuu kahdelle eri organisaatiolle (terveydenhuolto ja opetustoimi). Se hajauttaa oppilaan tavoitteita ja haastaa tuen toteutumista Tutkittiin, saavutetaanko CE-menetelmällä parempia oppimistuloksia ja mitkä elementit menetelmässä tukivat kohderyhmän oppimista ja kehittymistä. Tutkimustuloksia peilattiin nykyisiin oppimiskäsityksiin sekä aivotutkimuksen näkökulmaan oppimisesta. Esille nostettiin myös vaativan monialaisen tuen näkökulmaa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto koostui kahdeksasta vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista sekä yhdestä väitöskirjasta, jotka valikoituivat mukaan sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Aineisto haettiin Helka-kirjaston ja Google Scholarin kokoelmista määritellyillä hakusanoilla. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineistosta muodostettiin analyysirunko, josta kerättiin tutkimuskysymyksiin vastaava tieto. Esiin nousseista tuloksista muodostettiin synteesejä ja tehtiin päätelmiä taustateoriaan peilaten. Tulokset ja johtopäätökset. Tieteellisiä todisteita CE-menetelmän tehokkuudesta tutkimuksen perusteella ei voitu todeta. Konduktori-opettajien sekä käyttäjien kokemusten ja havaintojen perusteella oppilaiden aktiivisuus ja ongelmanratkaisutaidot kuitenkin kehittyivät. Taustateorian perusteella CP-oireyhtymään usein liittyvien oppimisen ja kehittymisen moninaisiin haasteisiin ja liikuntavamman mukanaan tuomiin pedagogisiin haasteisiin CE-menetelmä vastasi hyvin. Nähtäessä oppilaan potentiaali kokonaisvaltaisesti, hänelle osattiin asettaa tarpeeksi korkeat tavoitteet ja siten oppimistuloksetkin olivat hyviä. CE-metodologia antoi konduktori-opettajille keinoja tukea oppilaan tavoitteiden saavuttamista monipuolisesti ja sitä kautta vahvistaa oppijaminäkuvaa ja persoonallisuuden kehittymistä. Katsauksen perusteella voisi pedagogisia käytänteitä opettaa oppilaita, joilla on CP-oireyhtymä, tarkastella. Vaativan monialaisen tuen hyvä tavoite on tuoda oppilaalle tuki omaan ryhmään ja luokan yhteiseen toimintaan. Sen toteutumista tulee henkilökunnan yhteistyön, osaamisen ja yhteisen työotteen osalta edelleen kehittää.