Browsing by bachelor's degree program "Bachelor's Programme in Logopedics"

Tavoitteet. Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee kognitiivisen kuntoutuksen muotoja ja hyötyjä änkytyksen sekä siihen liittyvän ahdistuneisuuden kuntoutuksessa. Tavoitteena on selvittää, miten kognitiivista kuntoutusta toteutetaan ja miten se vaikuttaa änkytykseen ja psyykkisiin oireisiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että änkyttävillä henkilöillä on korostunut riski ahdistuneisuuteen ja jopa 66 prosenttia änkyttävistä aikuisista kärsii ahdistuneisuushäiriöstä. Ahdistuneisuudella on myös huomattu olevan negatiivinen vaikutus puheen sujuvuuden kuntoutustulosten pysyvyyteen. Änkytyksen hallinta- ja sujuvuuden säätelymenetelmät saattavat jopa ylläpitää änkytykseen ja ahdistuneisuuteen liittyvää turvakäyttäytymistä sekä korostunutta itsetarkkailua. Änkytykseen liittyvä ahdistuneisuus vaikuttaa laajasti myös elämänlaadun kokemukseen. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin sähköisen aineistohaun avulla Scopus ja Pubmed -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin englanninkielisistä termeistä stutter (änkytys), cognitive OR comprehensive (kognitiivinen tai kokonaisvaltainen) ja intervention (interventio) sekä näiden synonyymeistä ja taivutusmuodoista. Poissulku- ja mukaanottokriteerien perusteella tutkimusaineistoksi muodostui kymmenen vuosina 2010–2021 julkaistua tutkimusartikkelia. Näistä yksi poimittiin mukaan manuaalisesti. Aineisto analysoitiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston kognitiivisissa interventioissa sovellettiin kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä psykoterapiassa änkytyskuntoutuksen rinnalla, lasten leikkiterapiassa sekä internetpohjaisissa ohjelmissa. Lisäksi interventioihin lukeutui kognitiiviseen terapiaan liittyvä altistusterapia, elokuvaterapia sekä kokonaisvaltainen änkytysterapiainterventio CSP (Comprehensive Stuttering Program). Interventioissa huomattiin positiivisia vaikutuksia yksilön itsearvioissa ja negatiivisten arvioiden pelossa, asenteissa ja havaitsemisprosesseissa. Lisäksi ahdistuneisuus ja välttämiskäytös väheni ja kokemus elämänlaadusta parani. Vaikutukset änkytyksen määrään ja vaikeusasteeseen olivat vaihtelevia tai niitä ei todettu. Poikkeuksena CSP- sekä altistusterapiainterventioissa änkytyksen todettiin helpottuneen pitkäaikaisesti.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella korjauskäytänteiden käyttöä lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö. Oman puheen korjaamiseen vaaditaan laajasti erilaisia vuorovaikutukseen, kognitiivisiin kykyihin ja pragmatiikkaan liittyviä taitoja. Henkilöillä, joilla on autismikirjon häiriö, voi ilmetä erilaisia oireita ja viivästymiä näillä osa-alueilla, jonka vuoksi on mahdollista, että korjauskäytänteiden käytössä voisi ilmetä poikkeamia, jotka voisivat myös antaa taustaa autismikirjon häiriön syyperästä. Tutkimuksessa pyrittiin havainnoimaan korjausten käyttöä ja niiden käyttöön vaikuttavia tausta ja ympäristötekijöitä. Menetelmät. Kandidaattitutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin keväällä 2022 Ovid Medline, Scopus ja Eric-tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin niin, että tutkimuksissa käsiteltiin henkilöiden, joilla on autismikirjon häiriö, korjauskäytänteitä. Kaikki valitut tutkimukset tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, sekä saatavilla open access-julkaisuna, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Valintakriteerien pohjalta valittiin viisi artikkelia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulosten mukaan lapset, joilla on autismikirjon häiriö, korjaavat omaa ilmaisuaan suurimmassa osassa tutkimuksessa ilmenneistä ongelmatilanteista ja tunnistavat useimmiten korjauksen tarpeen. Lapset käyttävät laajasti erilaisia korjausstrategioita, joita he mukauttavat riippuen vuorovaikutuksessa ilmenneen ongelman laadusta. Vuorovaikutuskumppanin reaktio tai korjauspyyntö voi vaikuttaa siihen, kuinka usein ja millä tavalla lapset, jolla on autismikirjon häiriö, korjasivat omaa ilmaisuaan. Kun vuorovaikutuskumppanin ilmaisee lapselle selkeän selvennyspyynnön, luo se odotuksen korjaukselle, joka rohkaisi lapsia korjaamaan useammin ja käyttämään korjauksessa eniten sanallisia ja tietoa antavia keinoja.

Tavoitteet: Kuulovamman merkittävimmät vaikutukset pienillä lapsilla liittyvät kielen ja kommunikaation kehitykseen. Kehittyvällä teknologialla on tärkeä rooli kuulovammaisten lasten puhekielen kehityksessä, ja vastasyntyneiden yleistyneet kuulonseulonnat ja aikaistuneet interventiot ovat nostaneet odotuksia siitä, että kuulovammaisten lasten kielen kehitys saavuttaisi normaalikuuloisten verrokkien taidot. Tutkimustulokset aiheesta ovat kuitenkin ristiriitaisia. Varhainen sanasto on yhteydessä moniin kielellisiin taitoihin. Lisääntynyt tieto kuulovammaisten lasten sanaston kehityksestä voisi ohjata sanaston kehitykseensä kohdistuvia odotuksia, antaisi varhaista tietoa puheterapeuttisen intervention tarpeesta ja antaisi suuntaa kuntoutuksen ja ohjauksen keinoille ja tavoitteille. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisilla menetelmillä kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kokoa on tutkittu, ja mitä tuloksia kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koon kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä on saatu uusimmissa tutkimuksissa. Menetelmät: Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin PubMed ja Scopus -tietokannoista hakulausekkeella: (“hard of hearing” OR “deaf” OR “hear ing imp*” OR “hearing loss” OR “hearing aid*” OR “cochlear implant*”) AND (“vocabulary” OR “lexicon”) AND (“child*”). Tutkimusaineisto muodostui kuudesta vuosina 2021–2022 julkaistusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset: Kuulovammaisten lasten tuottavaa sanastoa arvioitiin normaalikuuloisille lapsille kehitetyillä menetelmillä, mikä on aiemman tiedon valossa yleistä. Ryhmätasolla kuulovammaisten lasten tuottava sanasto kasvoi merkitsevästi ajan myötä. Aiempi tutkimus on ristiriitainen sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanasto verrattavissa normaalikuuloisiin ikäverrokkeihin. Tässä tutkielmassa kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koko oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta merkitsevästi pienempi kuin normaalikuuloisilla verrokeilla. Sekä aiempi tutkimus että tämän tutkielmat tulokset olivat ristiriitaisia sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kasvu verrattavissa normaalikuuloisiin lapsiin, ja mitkä tekijät vaikuttavat kuulovammaisten lasten tuottavaan sanastoon. Kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koosta, kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä etenkin pitkällä aikavälillä tarvitaan lisätutkimusta

Tavoitteet. Autismikirjon häiriö on jo varhain lapsuudessa havaittavissa oleva oireiden kirjo, jota voidaan yleisellä tasolla kuvata sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa ja kommunikaatiossa ilmenevinä pulmina ja poikkeavina käyttäytymismalleina. Vuorovaikutustaidot ovat vuorovaikutustilanteissa käytettäviä, sekä kielellisiä, että ei-kielellistä taitoja ja strategioita, joiden päämääränä on vuorovaikutukseen osallistuvien henkilöiden välisen tiedonvaihdon molemminpuolinen sujuvuus. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja pyritään kuntouttamaan logopedisin menetelmin huomioiden vuorovaikutuksen eri osa-alueet. Tällaiselle logopediselle kuntoutukselle ei kuitenkaan ole yleistä konsensusta tai hoitosuositusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää autismikirjolla olevien lasten kuntoutuksessa käytettyjä logopedisiä interventioita sekä niiden vaikutuksia näiden lasten vuorovaikutustaitoihin. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä hakulauseketta (Speech language therapy intervention) AND (autism spectrum disorder in children OR ASD in children) AND (communication skills). Tulokset ja johtopäätökset. Autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitoja voidaan kuntouttaa erilaisin logopedisin menetelmin. Käytettyjen interventioiden näytönaste vaihteli, mutta selvästi käytetyimmät menetelmät ovat näyttöön perustuvia käytänteitä, joiden vaikuttavuus on tämän tutkimuksen valossa tilastollisesti merkitsevää. Tulokset tukivat aiempaa käsitystä siitä, että vanhempien ja muiden lähi-ihmisten rooli on merkittävä autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutuksessa. Lisäksi tutkimustulokset tukivat edeltävän tiedon mukaista ajatusta siitä, että interventiot pyritään aloittamaan jo varhaislapsuudessa, ja että tukea todennäköisesti tarvitaan myös lapsuuden myöhemmissä vaiheissa. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että puheterapeuttien keskuudessa on jonkinlainen konsensus autismikirjolla olevien lasten vuorovaikutustaitojen kuntoutusmenetelmistä kansainvälisellä tasolla, ja että on olemassa suuntaviivoja sille, mitä näyttöön perustuvia käytänteitä tämän kohderyhmän kohdalla suositaan. Vastaavaa, interventiomenetelmien vaikuttavuutta selvittävää tutkimusta tarvitaan lisää hoitosuositusten aikaansaamiseksi ja resurssien oikeinkohdistamiseksi.

Änkytys on heterogeeninen puheen sujuvuuden häiriö, joka voi vaikuttaa negatiivisesti änkyttävän henkilön vuorovaikutusasenteisiin, elämänlaatuun ja psyykkiseen hyvinvointiin. Änkytyksen kuntoutuksessa korostetaankin nykyään moniulotteisesta näkökulmaa, jossa otetaan huomioon myös sen psykologiset ulottuvuudet. Mindfulness- ja hyväksymispohjaiset interventiot saattavat aiempien tutkimusten perusteella tarjota työkalun psyykkisten haasteiden huomioimiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millä tavoin mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä on hyödynnetty änkytyksen kuntoutuksessa. Lisäksi tavoitteena on kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia mindfulness- ja hyväksymispohjaisilla menetelmillä on viimeisimpien tutkimusten mukaan ollut änkyttävien henkilöiden puheen sujuvuuteen, vuorovaikutukseen, ja psyykkiseen hyvinvointiin. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (ABS (mindfulness) OR ABS (acceptance)) AND (ABS (stutter*) OR ABS (stammer*)). Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2022. Tutkimukseen valikoitui tarkastelun jälkeen neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan käsinpoimintana. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2019–2021. Mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmiä hyödynnettiin hyvin eri tavoin eri interventioissa. Osassa ne oli integroitu tiiviisti terapiakokonaisuuteen, kun toisissa ne olivat erillisenä komponenttina. Menetelmän painotus myös vaihteli lyhyestä mindfulnessharjoituksesta änkytysterapian lomassa mindfulnessiin koko terapian pääpainona. Interventioiden tulokset sujuvuuden suhteen olivat melko vaihtelevia ja osin jopa vastakkaisia, erityisesti niiden tutkimusten kohdalla, joissa oli käytetty pidemmän ajan seurantaa. Kaikissa tutkimuksessa saavutettiin kuitenkin positiivisia tuloksia, kun tarkasteltiin vuorovaikutukseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia erilaisin mittarein arvioituna. Välttämiskäyttäytyminen ja änkytyksen negatiivinen vaikutus tutkittavien elämään väheni. Kohentumista havaittiin tietoisuustaidoissa, kommunikaatioasenteissa, vuorovaikutustaidoissa ja elämänlaadussa. Tulosten perusteella mindfulness- ja hyväksymispohjaisia menetelmien hyödyntämistä voidaan harkita erityisesti, kun tavoitteena on parantaa psyykkistä hyvinvointia ja arjen toimijuutta. Näyttöä aiheesta on kuitenkin vielä vähän ja lisää tutkimusta tarvitaan empiirisen tiedon laajentamiseksi, menetelmien kehittämiseksi ja kliinisten sovellusten muokkaamiseksi.

Tavoitteet. Muistisairauksiin liittyvä kognition etenevä rappeutuminen johtaa kommunikaatiokyvyn heikkenemiseen, jolloin vastuu kommunikaation onnistumisesta siirtyy yhä enemmän muistisairaiden ihmisten vuorovaikutuskumppaneille. Lähes kaikilla muistisairailla ihmisillä esiintyy jossakin sairauden vaiheessa myös käytösoireita, jotka heikentävät heidän elämänlaatuaan ja kuormittavat heidän hoitajiaan. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että hoitajien kommunikaatiokoulutus parantaa niitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät kommunikaatioon muistisairaiden ihmisten kanssa. Tässä tutkielmassa kuvataan koulutusinterventioita ja selvitetään, onko hoitajien kommunikaatiokoulutuksella vaikutusta myös muistisairaiden ihmisten käyttäytymiseen ja heidän hoitajiensa kokemaan kuormittuneisuuteen. Menetelmät. Tutkimuksessa menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus ja Ovid Medline -tietokannoista. Hakulausekkeena oli ("com-municat* train*" OR "communicat* educat*" OR "communicat* intervent*" OR "communicat* teach*") AND (dement* OR "memory disorder*" OR alzheimer*) AND (nurs* OR "formal caregiver*"). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkeleissa kuvatut koulutusinterventiot olivat sisällöltään ja metodeiltaan hyvin erilaisia. Niillä kaikilla todettiin olleen myönteisiä vaikutuksia. Hoitajien kommunikaatioon liittyvät tiedot ja taidot paranivat interventioiden jälkeen kunkin intervention tavoitteiden mukaisesti. Neljässä viidestä tutkimuksesta, joissa arvioitiin vaikutuksia muistisairaiden ihmisten käyttäytymiseen, havaittiin merkittäviä myönteisiä muutoksia. Kaikissa hoitajien hyvinvointia arvioineissa tutkimuksissa todettiin intervention jälkeen joko kuormittuneisuuden kokemuksen vähenemistä tai minäpystyvyyden kokemuksen vahvistumista.

Tavoitteet: Lapsen synnynnäisen tai esikielellisen kuulovamman kuntoutuksen tavoitteena on turvata puheen ja kielen mahdollisimman tyypillinen kehitys. Puheen ja kielen kehitykselle keskeistä on puheen havaitseminen, jota kuulolaiteteknologia tukee kuulovammaisella lapsella. Pelkästään kuulolaiteteknologian käyttö ei kuitenkaan tuo puheen havaitsemista lähelle normaalikuuloisen lapsen tasoa, vaan lisäksi tarvitaan säännöllistä puheterapiakuntoutusta. Vaikka kuntoutuksen myötä lapsen puheen havaitseminen kehittyy useimmiten suhteellisen hyvälle tasolle, on puheen havaitsemisessa tyypillisesti haasteita esimerkiksi taustahälyisissä tilanteissa tai puheen prosodisten piirteiden havaitsemisen osalta. Puheen havaitsemisen kuntoutuksen osana musiikki-interventiot ovat viime vuosikymmenen aikana kiinnittäneet tutkijoiden huomion, sillä niiden positiiviset vaikutukset puheen havaitsemiseen tunnetaan normaalikuuloisilla lapsilla ja muusikoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja kuvata, millaisia musiikki-interventioita puheen havaitsemisen tukena on viime vuosina käytetty kuulovammaisilla lapsilla, sekä kuvata ja analysoida, millaisia vaikutuksia musiikki-interventioilla on puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla. Menetelmät: Tämän kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Hakulausekkeena oli (music W/2 (interventio* OR training*)) AND (hearing W/2 (impair* OR loss)) OR (deaf OR deafness ) AND (speech OR language) AND (child* OR pediatric). Tiedonhaku suoritettiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoissa helmikuussa 2023. Tutkimukseen valikoitui haun myötä viisi artikkelia. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2014-2020. Tulokset ja johtopäätökset: Musiikki-interventiot kuulovammaisten lasten puheen havaitsemisen tukena olivat toteutukseltaan hyvin vaihtelevia, monipuolisia ja kuitenkin yhtenevästi lasta osallistavia. Interventioiden kesto ja intensiteetti vaihteli, samoin intervention sisällöt. Musiikki-interventioiden vaikutukset puheen havaitsemiseen liittyvissä tehtävissä suoriutumiseen kuulovammaisilla lapsilla olivat vaihtelevia ja osin myös vastakkaisia. Joukossa oli kuitenkin positiivisia ja lupaavia tuloksia, etenkin puheen taustahälyssä havaitsemisen ja puheen prosodisten piirteiden tunnistamisen osalta. Tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, ja lisätutkimusta ja lisänäyttöä aiheesta tarvitaan johtopäätösten ja kliinisten sovellusten eteenpäinviemiseksi.

Tavvoitteet. Luku- ja kirjoitustaidon kehitys rakentuu aiemmin omaksuttujen kielellisten taitojen perustalle. Nimeäminen ja fonologia ovat keskeisiä lukivalmiustaitoja, joiden on havaittu ennustavan luku- ja kirjoitustaidon kehitystä. Lukivaikeuksien taustalla on nähty usein vaikeuksia nimeämisen ja fonologian osa-alueilla. Kaksoisvaikeus hypoteesin mukaan nimeäminen ja fonologia vaikuttavat lukemiseen ja kirjoittamiseen erillisinä tekijöinä ja vaikeudet molemmilla osa-alueilla ennustavat sitkeämpiä lukivaikeuksia. Selvitettävänä on, kuinka kielen säännön mukaisuus vaikuttaa siihen, miten taidot ennustavat luku- ja kirjoitustaidon kehitystä ja onko yhteys samanlainen kuin kaksoisvaikeushypoteesissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten nimeäminen ja fonologia ovat yhteydessä luku- ja kirjoitustaidon tyypilliseen kehitykseen. Näkökulmana tutkimuksessa on ortografiselta säännönmukaisuudeltaan erilaisten kielten vertailu, jotta voidaan tutkia, onko nimeämisellä ja fonologialla universaali rooli lukemisen ja kirjoittamisen ennustajina. Menetelmät. Menetelmänä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli: (“phonological awareness” OR “phonology”) AND (“naming” OR “rapid automatized naming”) AND (“predict*”) AND (“reading” AND “spelling”) AND (“longitudinal” OR “development”) AND NOT (“impairment”). Tutkimusaineisto koostui viidestä vuosina 2011-2019 julkaistusta artikkelista, joista kolme valikoitiin hakutuloksista ja kaksi otettiin mukaan käsinpoimintana. Aineisto analysoi tiin nostamalla artikkeleista esiin tutkimusten pääpiirteet, vertailemalla niitä toisiinsa ja etsimällä tutkimuksista vastauksia tutkielman tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Nimeäminen ja fonologia ennustivat luku- ja kirjoitustaidon kehitystä samansuuntaisesti ortografiselta säännönmukaisuudeltaan erilaisissa kielissä. Nopean nimeämisen havaittiin olleen pääasiassa yhteydessä lukusujuvuuteen ja se nähtiin taitojen universaalina ennustajana. Fonologinen tietoisuus oli pääasiassa yhteydessä oikeinkirjoitukseen ja siinä havaittiin enemmän vaihtelua kielten välillä. Nimeämisen rooli taitojen ennustajana kasvoi seurannan myötä, kun taas fonologisten taitojen havaittiin olleen yhteydessä kehitykseen etenkin varhaisimmassa lukemisen ja kirjoittamisen taitojen omaksumisen vaiheessa. Tulosten perusteella kaksoisvai keushypoteesi saa tukea, eli nimeäminen ja fonologia näyttäisivät vaikuttavan erillisinä tekijöinä luku- ja kirjoi tustaidon kehityksen taustalla. Nopealla nimeämisellä ja fonologisella tietoisuudella on ennustearvoa luku- ja kir joitustaidon kehitykselle. Vaikeudet nimeämisessä ja fonologiassa ovat usein lukivaikeuksien taustalla, joten niitä kannattaa kliinisessä työssä arvioida ja seurata jo varhain.

Tavoitteet. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeä osa puheterapeutin työtä. Vaikka kommunikaatio-ohjaaja ja tulkki ovat puheterapeutille hyvin erilaiset yhteistyötahot, tähtää yhteistyö heidän kanssaan asiakkaan kommunikaation onnistumiseen. Aiempaa tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä on vähän, mutta se korostavaa sujuvan yhteistyön merkitystä. Tutkimuksen tavoitteena on eritellä puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin moniammatilliseen yhteistyöhön vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä työnkuvien rajapintoja, joissa voi esiintyä päällekkäisyyksiä. Tutkimus luo pohjaa puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyön kehittämiselle. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Systemaattinen haku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus, Ovid Medline ja Pubmed -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin yhdistämällä puheterapia ja puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio sekä puheterapia ja tulkkaus roolijakoon tai moniammatilliseen yhteistyöhön. Lopulliseen aineistoon otettiin mukaan englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka olivat saatavilla ilman erillistä maksua ja jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Näin valikoidut artikkelit analysoitiin tutkimuskysymyksistä luotujen teemojen avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyöhön vaikuttavat tekijät olivat samankaltaisia tutkimusten kesken ja jakautuivat neljään eri osa-alueeseen. Osa-alueet olivat kokemus ja tieto, käytettävissä oleva aika, roolijako sekä yhteistyötaidot ja kommunikaatio. Työnkuvien rajapintoja ei tutkimusaineistossa eritelty, mutta yhteistyötahojen ammattien ja roolien tunteminen olivat yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Tietoisuutta tässä tutkimuksessa käsitellyistä ammattiryhmistä ja yhteistyöhön liittyvistä tekijöistä tulee lisätä jo koulutusohjelmissa. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan välisen yhteistyön tueksi tulisi luoda kansallinen malli tai suositus, jotta yhteistyö toteutuisi tasavertaisesti alueesta riippumatta. Puheterapeutin ja tulkin välistä yhteistyötä edistää kolmivaiheinen toimintatapa, jossa tulkki ja puheterapeutti keskustelevat ennen ja jälkeen varsinaisen tulkkaustilan-teen. Tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä tarvitaan lisää, jotta moniammatillisen yhteistyön käytänteitä voidaan kehittää.

Tavoitteet. Puheterapeutin työnkuva laajenee tulevaisuudessa yksilön kuntoutuksesta kohti yhteisön ohjausta. Puheterapeutin tulisi huomioida kuntoutettavan yksilön lisäksi yksilön vuo-rovaikutusympäristö ja ohjata lähi-ihmisiä. Puheterapeuttisen kuntoutuksen ratkaisukehän mallissa yksilön lähipiiristä muodostetaan puheterapeutille liittolaispohja tukemaan yksilön ta-voitteiden toteutumista. Ratkaisukehän mallia ei ole kuitenkaan juuri tutkittu, eikä ole tutkittu, miten malli asettuu yhteisöllisen kuntoutuksen viitekehykseen. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella yhteisöllisen kuntoutuksen ja liittolaisuuden määritelmiä, verrata niitä ratkaisu-kehän malliin ja liittolaispohjaan, ja näin selvittää voidaanko ratkaisukehä mieltää osaksi yh-teisöllisen kuntoutuksen viitekehystä. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin huhtikuussa 2023, Scopus ja ProQuest -tietokannoista. Hakulause-ke koottiin yhteisölliseen kuntoutukseen, liittolaisuuteen ja puheterapiaan viittaavista termeis-tä. Artikkelien tuli olla tuoreita (2020-2023), englanninkielisiä ja vertaisarvioituja alkuperäisiä tutkimuksia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin ja olivat saatavissa Helsingin yliopiston tunnuksilla. Hakutuloksesta lopulliseen aineistoon valikoitui viisi artikkelia valintakriteerien pe-rusteella ja yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Lopullinen aineisto analysoitiin laadullisen si-sällönanalyysin ja temaattisen analyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella yhteisöllisen kuntoutuksen ja liittolaisuuden määritelmät ovat monitulkintaisia ja sidoksissa toteutettuun tutkimusasetelmaan ja valittuun tutkimusmenetelmään. Puheterapeutin liittolaiset olivat heterogeeninen joukko ja yhteistyön käytänteissä oli variaatiota. Tulokset ratkaisukehän ja määritelmien vertailun osal-ta olivat ristiriistaisia: aineiston tutkimuksissa oli sekä yhdistäviä että erottavia tekijöitä suh-teessa ratkaisukehän malliin, muttei johdonmukaisesti samoja tekijöitä kaikissa tutkimuksis-sa. Yhteisöllisen kuntoutuksen lavean viitekehyksen ja liittolaisuuden heterogeenisen joukon perusteella ratkaisukehän malli asettuu osaksi kyseistä viitekehystä, omana sarkanaan. Jat-kossa teemaa voisi tutkia liittolaisuuden vaikuttavuuden ja tarpeellisuuden näkökulmasta tai vertailla yhteistoiminnallista työskentelyä ohjattuun liittolaisuuteen.