Browsing by study line "Allmän- och vuxenpedagogik"

Työelämän muuttuessa etätyöstä on tullut usealle tietotyöntekijälle uusi työskentelymuoto. Yllättävä siirtyminen etätyöhön Covid-19 – aikakaudella on voinut vaikuttaa työnhyvinvointiin, etenkin työn imun kokemukseen. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää tietotyötekijöiden etätyön ja työn imun välistä yhteyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielma pyrkii vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: miten työn imu muuttuu etätyöympäristössä sekä mitkä tekijät vaikuttavat työn imuun etätyöympäristössä. Aikaisemmat tutkimukset työn imusta tavallisessa toimistoympäristössä ovat osoittaneet, että vahvaa työn imua kokeva henkilö on investointi, sillä hän on tuottava, aikaansaava ja tuo organisaatiolle työnteollaan lisäarvoa. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoon valikoitui yksitoista suomen- ja englanninkielistä artikkelia, jotka vastasivat kahteen etätyötä ja työn imua koskevaan tutkimuskysymykseen. Tutkimusaineisto kerättiin EBSCO-host tietokannasta sekä Google Scholarista rajaten aineisto vuosiin 2015–2022. Aineiston analyysissa käytettiin teemoittelua, jonka avulla kerätyt tutkimusartikkelit jaoteltiin kolmeen ryhmään riippuen siitä, vastasivatko ne ensimmäiseen, toiseen vai molempiin tutkimuskysymyksiin samanaikaisesti. Tutkielman tulokset osoittivat, että työn imun kokemus pysyi samana tai vahvistui entisestään, mikäli työn imun kokemus toimistoympäristössä oli ollut aikaisemmin korkealla tasolla. Työn imun kokemus oli laskevaa, mikäli työntekijä oli aiemmin työssään kokenut heikkoa työn imua, tai työtä haittasivat muut negatiiviset tekijät, kuten pandemiasta johtuva stressi. Työn imuun vaikuttivat yksilön sisäiset tekijät, esimerkiksi autonomian ja minäpystyvyyden tunne, mutta myös organisatoriset tekijät, kuten organisaation tarjoama tuki tai avoin viestintä. Työn imun vähenemiseen vaikutti riittämättömät digitaidot, pandemiasta johtuva stressi sekä puutteellinen etätyöympäristö.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on luoda monipuolinen katsaus etnisen segregaation yhteydestä Helsingin peruskoulujen oppilaspohjan eriytymiseen. Kokoan yhteen Suomen kontekstissa vielä melko vähäistä ja hajanaista tutkimustietoa etnisestä segregaatiosta ja sen vaikutuksista koulujen oppilaspohjan muotoutumiseen sekä lapsiperheiden muuttopäätöksiin ja kouluvalintoihin. Tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin etninen segregaatio on yhteydessä peruskoulujen oppilaspohjan eriytymiseen? Etninen segregaatio ja sen yhteys peruskoulun oppilaspohjan eriytymiseen on ajankohtainen aihe, sillä etninen segregaatio ja sen yhteys koulumaailmaan ovat olleet viime aikoina vahvasti esillä suomalaisessa mediassa. Kyseessä on tärkeä aihe tutkia, koska aihe koskettaa koko yhteiskuntaa ja sen ympärille kietoutuu myös kysymykset oppilaiden eriarvoistumisesta sekä mahdollisuuksien tasa-arvosta eli siitä onko oppilaiden taustalla väliä sen kanssa, miten he tulevat kouluttautumaan ja suoriutumaan opinnoistaan. Myös sosioekonominen tausta ja sen vaikutukset liittyvät vahvasti etniseen segregaatioon ja lapsiperheiden muuttopäätöksiin ja kouluvalintoihin, jonka takia käsittelen läheisesti myös sen yhteyttä oppilaspohjan eriytymiseen. Lasten samanarvoisesta kohtelusta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista koulutukseen liittyen tulee huolehtia, koska koulutus ja koulut ovat hyvin merkittävä sosialisaation väline. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jolle tyypillistä on luoda aiheesta yleiskuvaus tiivistämällä aiempaa tutkimusta. Valitsin aineistooni kolme julkaisua, joista yksi on väitöskirja ja kaksi tieteellistä artikkelia. Valitsin aineiston siten, että saan aiheestani mahdollisimman monipuolista materiaalia, joten valitsemillani julkaisuilla on kaikilla hieman eri painotus. Etnisellä segregaatiolla on Suomenkin kontekstissa alkanut olla yhä enemmän vaikutuksia koulujen oppilaspohjan eriytymiseen. Koulut ja asuinalueet ovat alkaneet jakautua aiempaa vahvemmin halutumpiin ja välteltyihin ja perheiden taustalla on väliä, saavatko he lapsensa hyvänä pidettyyn kouluun. Tehdyt muuttopäätökset ja kouluvalinnat, jotka eivät mukaile lähikouluperiaatetta, eriyttävät koulujen oppilaspohjaa ja kasvattavat koulujen välisiä eroja.

Mål. Syftet med avhandlingen är att kritiskt granska hur samhälleliga faktorer påverkar studerandes välmående. Dessa samhälleliga faktorer är arbetsmarknaden samt opolitiska styrdokument som OECD. Avhandlingen utgår från Foucaults maktperspektiv ur vilket studerande styrs utifrån samhällets normer och krav på att bli en anställningsbar individ. I avhandlingen granskas de ständigt föränderliga kvalifikationskraven på att bli anställningsbar, och hur detta har en inverkan på studerandes utbrändhet. Studierelaterad utbrändhet består av emotionell utmattning, cyniskhet och otillräcklighet. I avhandlingen vinklas utbrändhet som något samhälleligt skapat där individuella faktorer inte ligger i centrum utan fokuset är istället på utomstående faktorer. Metoder. Avhandlingen utfördes som en integrerad, beskrivande litteraturöversikt. Denna metod gav möjligheten för en bred helhetsuppfattning av problemområdet och gav nya infallsvinklar. Det analyserade materialet består av 7 vetenskapliga studier. Resultat och slutsatser. Resultatet av analysen antyder att studerandes välmående påverkas av yttre faktorer vilket slutligen leder till utbrändhet. Studerande förväntas ha rätt kompetens i rätt plats och tid för att anses vara anställningsbara. Denna kompetens är också föränderlig, vilket betyder att kvalifikationskraven på arbetsmarknaden ändrar. På grund av de föränderliga kvalifikationskraven känner studenter cyniskhet mot sina studier då de inte garanterar en position på arbetsmarknaden. Förändringar i vad som anses vara rätt kompetens får studerande att känna otillräcklighet, då den kompetens de innehar inte motsvarar det som förväntas. Avhandlingen visar också att kraven förblir de samma trots förändringarna, vilket naturligt höjer arbetsmängden hos studerande resulterande i utmattning. Alla tre dimensioner av studierelaterad utbrändhet uppfylls då studerande försöker leva upp till normer som ställs av utomstående aktörer OECD och arbetsmarknadens krav.

Työelämän jatkuvien vaatimusten kasvun myötä tulee etsiä keinoja, jotka auttavat työntekijöitä motivoitumaan työnteossa ja yritystä pysymään kilpailukykyisenä. Osallistaminen on tapa, joka yhdistää työntekijöitä ja heidän tietotaitojansa yhteen, kun kehitellään yhdessä parempia toimintoja ja ympäristöjä töihin. Osallistamista on aikaisemmin tutkittu esimerkiksi työhyvinvoinnin, tunteiden ja yrityksen kannattavuuden kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät nousevat työntekijöiden kokemuksen mukaan merkittäviksi osallistamisessa sekä vaikuttaako osallistaminen heidän työmotivaatioonsa. Tutkimuskysymykset ovat 1) Mitkä tekijät koetaan merkittävinä osallistamisessa? ja 2) Miten osallistava muutostoiminta vaikuttaa henkilöstön työmotivaatioon? Tutkimusstrategiaksi valikoitui laadullinen tutkimus ja aineisto koostui neljästä haastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidun haastattelurungon avulla. Näin saatiin kohdeyrityksen työntekijöiden kokemuksia esille osallistavasta muutosprosessista. Aineisto analysoitiin sekä aineisto-, että teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, muodostamalla samoista merkityksistä ylä- ja alaluokkia. Lisäksi tukena hyödynnettiin sisällön erittelyanalyysiä. Osallistamisen merkittäviä löydöksiä käsiteltiin luotujen yläluokkien kautta, jotka olivat avoin dialogi, yhteisöllisyys ja toiminta. Työmotivaation tuloksia avattiin mielekkyyden, yhteenkuuluvuuden ja kyvykkyyden luokkien, eli Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian kautta. Merkittävänä osallistamisessa koettiin työntekijöiden mielipiteiden kysyminen ja niistä kertominen, jotka herättivät uusia keskusteluja, sekä toivat ongelmakohtia esille. Lisäksi kaikkien osallistuminen sekä oman toiminnan miettiminen ja implementointi nähtiin merkittävinä osallistamisessa. Työmotivaatioon vaikuttivat muun muassa osallistamisen kautta tehdyt muutokset roolituksissa, työnkuvissa ja yhteishengessä. Osallistamista hyödyntämällä yritys voi luoda työntekijöille tilan ajatella, tulla kuulluksi, parantaa yhteisöllisyyttä, sekä nostaa esille ongelmakohtia ja luoda muutosta. Tulee kuitenkin muistaa, että jokaisen yksilölliset tarpeet ja kokemukset vaikuttavat osallistamisprosessissa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja tietotyöorganisaatioissa sekä tähän liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hiljaisen tiedon liikkuminen on tietotyöorganisaatioiden toiminnan kannalta elintärkeää. Aihetta käsitteleviä suomenkielisiä tutkimuksia ei ole juuri lainkaan, eikä hiljaisen tiedon liikkumista koskevia tutkimuksia yhteen kokoavaa ajankohtaista suomenkielistä kirjallisuuskatsausta löydy. Siksi hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja ja niihin vaikuttavia asioita on tärkeää koota yhteen ja kirjoittaa niistä suomeksi. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena. Olen tuonut yhteen hakusanojen perusteella löytämieni 11 tutkimusartikkelin keskeisiä tuloksia sekä jaotellut tuloksia teemoihin ja luokkiin. Tutkimukset on toteutettu useissa eri maissa vuosien 2011 ja 2021 välillä. Aineisto on haettu kahdesta eri tietokannasta sekä Googlen Scholar-hakupalvelusta. Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat: 1. Millä tavoin hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa työntekijältä toiselle? ja 2. Mitkä asiat vaikuttavat tähän hiljaisen tiedon liikkumiseen? Aineiston analyysin ja teemoittelun perusteella voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkui sekä virallisten että epävirallisten tapojen välityksellä. Virallisia tapoja olivat mentorointi, käytäntöyhteisöt, valmennus, tietovarastot, koulutukset, kokoukset ja työpajat. Epävirallisia tapoja olivat työn lomassa tapahtuvat keskustelut, kommunikointi, yhteistyö, kohtaamiset ja tarinankerronta. Jaottelin aineistostani löytämäni asiat, jotka vaikuttavat hiljaisen tiedon liikkumiseen organisaatiollisiin, sosiaalisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Organisaatiollisia tekijöitä olivat organisaatiokulttuuri, organisaation ilmapiiri, työympäristö, johto ja työjärjestelyt. Sosiaalisia tekijöitä puolestaan olivat työntekijöiden väliset ihmissuhteet ja luottamus. Yksilöllisiä tekijöitä olivat työntekijöiden persoonallisuuden piirteet, asenne, subjektiivinen normi, minäpystyvyys ja itsetarkkailu. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa kommunikoinnin, vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta. Siihen vaikuttavat koko organisaation laajuiset asiat, siellä työskentelevien ihmisten väliset tekijät sekä jokaisen työntekijän yksilölliset tekijät. Voidaan myös todeta, että hiljainen tieto liikkuu tehokkaimmin organisaatiossa, jossa työntekijät tulevat toimeen keskenään ja jossa yleinen ilmapiiri on jakamiseen motivoiva, turvallinen ja luotettava.

Mål. Fysisk aktivitet minskar risken för bland annat hjärt- och kärlsjukdomar, bröstcancer och diabetes typ-2. Trots den här kunskapen visar statistiken att endast 65% av vuxna i åldern 30–64 år kommer upp till WHO:s rekommendationer för fysisk aktivitet. Mitt syfte med avhandlingen är att se på hur upplevd autonomi kan påverka den inre motivationen till fysisk aktivitet. I undersökningen används Deci och Ryans (1985) motivationsteori om självbestämmande som grund då upplevd autonomi i träningssammanhang undersöks. Tidigare forskning visar att upplevd autonomi är ett av de grundläggande psykologiska behoven som måste vara tillfredsställt för att en person ska kunna uppleva inre motivation. Jag undersöker vilken betydelse upplevd autonomi har på den inre motivationen för fysisk aktivitet och hur en träningsinstruktör kan ge stöd för autonomi i ett träningssammanhang. Metoder. Undersökningen utfördes som en beskrivande litteraturstudie och analyserades enligt en narrativ översikt. Artiklarna som analyserades utgick från motivationsteorin om självbestämmande. Materialet var på engelska och hämtades från databaserna Google Scholar, Helka och Helda. Resultat och slutsatser. Tidigare forskning visade att en person som upplevde autonomi kände sig mer motiverad till att träna. Autonomi hade en direkt inverkan på känslan av kompetens och syfte för träningen. Det här betyder att om en person upplever sig ha kontroll över en träningssituation och får göra egna aktiva val kommer personen också att uppleva större glädje och tillhörighet. Ett yttre stöd leder till en större social tillfredsställelse av träningen. En tränare kan tillföra variation, närvaro och en känsla av samhörighet. Studierna i avhandlingen påvisar att det här är faktorer som ökar den inre motivationen. Att träna tillsammans med andra har också visat sig ha en positiv effekt på motivationen. Motiverande samtal med stöd av motivationsteorin om självbestämmande leder till högre känsla av kompetens, glädje och autonomi. Sammanfattningsvis mår människor bra av att få känna kontroll, få uppmuntran och känna social samhörighet i samband med ett träningspass.

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten eri koulutusasteilla tehtävää ihmiskaupan ennalta ehkäisevää opetusta on toteutettu kansainvälisesti, millaisia suosituksia koulutuksentarjoajille on sen perusteella annettu ja millaisia vaikutuksia toimilla on ollut. Tutkimuksessa tarkastellaan kasvatusta ja koulutusta primaarina ennaltaehkäisyn keinona. Primaarilla ennaltaehkäisyllä viitataan normaaliväestön parissa tehtävään interventioon, jonka tarkoitus on estää ongelmien esiintyminen vaikuttamalla yksilöön, ympäristöön tai molempiin. Ihmiskaupan yhteydessä tämä tarkoittaa positiivisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lopettaa yksilön vapauksiin kohdistuvien ihmisoikeusrikosten esiintyminen tulevaisuudessa. Aiempi tutkimus osoittaa, että tiedon ja tietoisuuden lisääminen ovat välttämättömiä ennaltaehkäisyn kannalta. Se, millaisia tuloksia ennaltaehkäisevällä kasvatuksella saavutetaan, näyttäisi kuitenkin riippuvan siitä, miten yksilöä suojaavia tekijöitä tuetaan ja vahvistetaan. Toteutin tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva siitä, mitä aiheesta oli tähän mennessä kansainvälisesti tutkittu. Tein aineistohaut kuudesta eri tietokannasta luomiini sisäänotto- ja poissulkukriteereihin perustuen. Systemaattisen haun perusteella lopulliseen aineistoon valikoitui kymmenen artikkelia, joista neljä oli empiirisiä ja kuusi teoreettisempia tutkimuksia. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että ihmiskauppaan liittyvää ennaltaehkäisevää opetusta oli lähinnä yhteiskuntaopin, kansainvälisen politiikan, musiikin ja yrittäjyysopintojen aloilla tai osana monialaisista oppimiskokonaisuuksista. Opetus toteutettiin yleisimmin ryhmämuotoisena projektina sosiaalisen oikeudenmukaisuuden-, ihmisoikeus-, demokratia- tai globaalikasvatuksen viitekehyksissä. Kokemuksellinen oppiminen sekä systeemiseen ajatteluun perustuva kriittinen lukutaito todettiin toimiviksi menetelmiksi ihmiskaupasta opetettaessa. Tiedon ja tietoisuuden lisääntymisen lisäksi interventiot aiheuttivat muutosta opiskelijoiden toimijuudessa, mikä näkyi muun muassa kansalaisaktiivisuuden lisääntymisenä. Tuloksissa korostui opettajien ja koko kouluhenkilökunnan kouluttamisen tärkeys sekä tutkimuksen tarpeen lisääminen. Kasvatuksen ja koulutuksen avulla voidaan lisätä oppilaiden ja opiskelijoiden valmiuksia toimia ja tehdä valintoja, jotka auttavat ihmiskaupan ehkäisemisessä. Opetusmenetelmät voivat olla samoja kaikilla koulutusasteilla, mutta tiedon tulee kohdata oppilaiden kehitysvaiheen kanssa ja aiheen haastavuus tulee ottaa huomioon opetettaessa. Tutkimuksen määrää aiheesta tulee edelleen lisätä.

Kandidaatintutkielma käsittelee itsensä johtamista ja sen ilmenemistä asiantuntija työssä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää miten esihenkilö toiminnallaan vaikuttaa asiantuntijan itsenä johtamiseen. Itsensä johtaminen on aiheena kiinnostava, koska yhteiskuntamme kehittyy koko ajan enemmän yksilökeskeiseen suuntaan ja näin ollen myös johtamisesta vastuu siirtyy yksilölle. Tutkimuskysymyksiä muodostui kaksi; ”Miten itsensä johtaminen ilmenee asiantuntijatyössä?” sekä ”Miten esihenkilö toiminnallaan vaikuttaa asiantuntijan itsensä johtamiseen?” Sekundaarisena aineistona tutkielmassa käytettiin Saara Heikkilän tietoarkistoon arkistoitua tutkimusaineistoa ”FSD3425 - Kokemuksia itsensä johtamisesta asiantuntijatyössä 2020”, joka sisälsi seitsemäntoista vastausta. Aineisto oli kerätty kyselylomakkeiden avulla, ja vastaukset olivat noin 100-500 sanan avovastauksien muodossa. Heikkilän tutkimusaineistoista valikoitiin kahdeksan ammattiluokaltaan asiantuntijaa tarkasteltavaksi tähän tutkielmaan. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineiston perusteella asiantuntijaorganisaatiossa esihenkilöiltä toivotaan roolia, jonka pääasiallisena tehtävänä on luoda mahdollisuuksia ja tarjota työkaluja asiantuntijalle johtaa itseään sekä omaa työtä. Asiantuntijat tiedostavat miten itsensä johtaminen omassa työssään ilmenee ja analyysin avulla muodostettiin viisi eniten esille noussutta osa-aluetta: itsenäinen työskentely, ajanhallinta, tavoitteiden asettaminen ja niihin pyrkiminen, työn ja sen määrän organisoiminen sekä motivaatio oppia ja kehittyä. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että tärkeää olisi organisaatiossa tukea asiantuntijoita heidän itsensä johtamisessaan oikeanlaisen esihenkilötyön avulla.

Kansainvälinen tutkimus itsesäätelystä on ollut vilkasta viime vuosikymmeninä, ja itsesäätelytaitojen merkitys on huomioitu Suomessa oppimisen lähtökohtana: lukion opetussuunnitelman perusteet (LOPS 2019) implisiittisesti kuvaa itsesäätelyä oppimisen lähtökohtana ja seurauksina. Yksittäisistä tutkimusartikkeleista löytyy osittaisia itsesäätelyn käsitteen määrittelyjä. Niitä kokoamalla on mahdollista luoda niin opiskelijoita kuin työelämän toimijoita hyödyttävä kokonaisvaltaisempi katsaus itsesäätelyn käsitteestä. Tehokkaan itsesäätelyn kannalta motivaation rooli on keskeinen. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää itsesäätelyn luonnetta, tuoda esille tutkimuskentän ristiriitoja sekä kuvailla itsesäätelyn ja motivaation yhteyttä. Itsesäätelyn ja motivaation yhteyttä toisiinsa on lisäksi tarkoitus tarkastella sen kautta, millaisia muita käsitteitä ja ilmiöitä niihin liittyy. Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli koota tehtyä tutkimusta ja rakentaa kokonaiskuva itsesäätelystä sekä kuvata sen yhteys motivaatioon. Itsesäätely rajattiin koskemaan verrattain tietoista päätöksentekoa. Kuvauksessa luotiin lisäksi katsaus tutkimukseen historiallisesta näkökulmasta ja suhteutettiin tutkimustuloksia toisiinsa. Kirjallisuus valittiin kirjastojen kokoelmasta Helka-hakukoneella tehtyjen hakujen tuloksista. Hakukriteereinä olivat kansainvälisyys, artikkeleiden sijoittuminen vuosille 2000–2021, vertaisarviointi, ja hakusanoina käytettiin termejä self-regulation, self-control sekä motivation. Lisähakuja suoritettiin hakusanoilla ego depletion ja willpower. Itsesäätelyn prosessi on havaintoja omasta käytöksestä suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Itsesäätelyä lähestytään tutkimuksessa tavallisesti kontrolloimisen ja toiminnasta pidättäytymisen kautta ja kiusausten vastustamisena, mutta uudemmassa tutkimuksessa tutkitaan ja pohditaan myös sitä, kuinka vaivaton itsesäätely tapahtuu. Motivaation yhteys itsesäätelyyn on jopa niin läheinen, että itsesäätelyn voi sanoa kumpuavan siitä. Kiistanalainen ja monimutkainen kysymys itsesäätelyssä on egon heikkeneminen, siis itsensä kontrolloinnissa tarvittavan (tahdon)voiman hiipuminen. Itsesäätelyssä onnistumista kuvaa kattavimmin teoriayhdistelmä, jossa tietoisesti ja sisäisestä motivaatiosta (omasta halusta) asetettujen tavoitteiden mukainen toiminta vastaa myös psykologisten perustarpeiden täyttymiseen, ja sosiaalisen ja persoonallisen identiteetin sisällöt vastaavat toisiaan.

Kandidaatintutkielmani tavoitteena oli koostaa laadullisen tutkimuksen keinoin tietoa johtajien työhy- vinvoinnista. Tarkastelen, miten johtajat ymmärtävät työhyvinvoinnin sekä siihen liittyvät tekijät ja millaisilla asioilla he voivat vaikuttaa omaan työhyvinvointiinsa. Johtajien työhyvinvoinnin tarkastelu on yleistyvä ja ajankohtainen aihe. Johtajat kokevat jatkuvasti uusia paineita ja muutoksia työssään, joten huoli työhyvinvoinnista kasvaa. Teoreettinen taustani koostuu johtamiseen, johtajien työhyvin- vointiin sekä työhyvinvointiin liittyvistä teemoista, eli motivaatiosta, stressistä sekä palautumisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä johtajien omia kokemuksia työhyvinvointiin vaikuttavista seikoista. Aiheeni valikoitui oman kiinnostuksen sekä aiheen ajankohtaisuuden perusteella. Aineistoni koostui e-lomakkeella tehdystä kyselystä neljälle suomalaiselle johtajalle Toteutin tutki- mukseni laadullisena kyselytutkimuksena. Keräsin aineiston helmikuun puolessa välissä ja johtajilla oli viikko aikaa vastata kyselyyn. Kyselyssä teemoittelin kysymykset. Teemat vastasivat tutkimusky- symyksiäni, joilla haettiin ymmärrystä siihen, miten johtajat ymmärtävät työhyvinvoinnin ja miten he voivat itse ylläpitää ja kehittää sitä. Aineiston analysoin sisällönanalyysillä. Tulosten käsittelyn jäsen- telin tutkimuskysymysten suuntaisesti ja kokosin aineistosta nousseet pääteemat taulukoihin. Päätee- mojen alle kokosin teemaan liittyviä pienempiä havaintoja aineistosta. Tulosten mukaan tutkimukseen osallistuneilla suomalaisilla johtajilla on hyvin samantyylinen ymmärrys työhyvinvoinnista. Johtajien mielestä työhyvinvointiin kuuluvat peruspilarit, kuten fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi sekä oikeanlaiset tavat palautua. Muun muassa johtajien palautumiskeinot yhtenevät vahvasti ja vastauksissa korostuu työstä irtautumisen tärkeys. Kuitenkin myös erilaisuuksia löytyi. Johtajat kokevat hyvin samanlaisia voimavaroja elämässään, joista suurimpina korostuivat vapaa-ajan voimavarat. Suomalaisille johtajille rentoutuminen ja oma aika ovat tärkeitä seikkoja työhyvinvoinnin kannalta. Johtajan työ koetaan haastavana, mutta se myös ylläpitää johtajien motivaatiota. Johtajat korostavat työhyvinvoinnissa muun muassa roolien selkeyttä, motivaatiota, voimavaroja sekä palautumista.