Browsing by study line "Class Teacher (education)"

Kielen kehityksen tukeminen ennen kouluikää on yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä, sillä kielen oppiminen on yhteydessä sosiaalisuuteen, ajatteluun ja oppimiseen sekä vaikuttaa kokonaisvaltaisesti lapsen kasvuun ja kehitykseen. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka varhaiskasvatuksessa huomioidaan ja tuetaan lasten kielen kehitystä. Toteutin tutkielman laadullista menetelmää käyttäen ja analyysimenetelmäksi valitsin aineisto-lähtöisen sisällönanalyysin. Aineistona tässä tutkielmassa toimi vuoden 2018 Varhaiskasva-tussuunnitelman perusteet, josta tarkastelin ainoastaan kielen kehitykseen liittyvät luvut. Vaikka ihmisellä on synnynnäinen taipumus kielen oppimiseen, ympäristöllä on suuri merkitys kielen omaksumisessa ja sen kehittymisessä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa nousikin esiin erityisesti vuorovaikutuksen ja yhteistyön merkitys lasten kielellisessä kehityksessä. Sekä lasten keskinäistä vuorovaikutusta että lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välistä vuorovaikutusta pidettiin lapsen kielen kehitystä tukevana ja edistävänä. Myös varhaiskasvatuksen ja kotien välisen yhteistyön tärkeyttä korostettiin lasten kielen kehityksen tukemisessa. Pyrin tutkielmassa tarkastelemaan myös sitä, millaisia työkaluja opettajille tarjottiin lasten kielen kehityksen tukemiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta Varhaiskasvatussuunnitelmassa ei juurikaan noussut esiin konkreettisia ohjeita tuen toteuttamiseksi käytännössä.

Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan limittäiskieleilyn pedagogisia sovelluksia painottuen monikieliseen luokkahuonekontekstiin, sekä näiden sovellusten havaittuja vaikutuksia. Tutkimustarpeet nousivat lisääntyneestä maahanmuutosta ja sen mukanaan tuomista kielellisistä käänteistä opetukseen. Kuitenkin limittäiskieleilynä tunnettu käsite kielten limittäisestä käytöstä luokkahuoneessa pedagogisena ratkaisuna käsittää vaillinaisesti empiiristä tutkimustietoa, vaikka opettajat kohtaavat monikielisyyttä useissa kouluissa päivittäin. Tämä tutkimus kokoaa ajankohtaista tietoa limittäiskieleilyn tutkituista pedagogisista sovelluksista luokkahuoneissa, sekä kontekstualisoi sen ilmiönä koskemaan ihmisiä maailmaanlaajuisesti. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joka noudattaa tutkimusmetodille tyypillistä tarkkuutta hakutermien valinnassa ja seulonnassa, sekä painottaa laadukkaan aineiston merkitystä. Tutkimusaineistoksi seuloutui kahdeksan tieteellistä vertaisarvioitua artikkelia Language and Education lehdestä vuosilta 2011–2021. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen ja aineistosta muodostetut teemat koottiin synteesiksi. Katsaus osoitti, että limittäiskieleilyn pedagogisia sovelluksia, sekä niiden vaikutuksia on tutkittu ympäri maailmaa monenlaisista pedagogisista näkökulmista. Pedagogian sovellukset, jotka hyödyntävät limittäiskieleilyä jakautuivat kommunikatiivisiin harjoitteisiin, johdonmukaiseen opetukseen, graafisiin representaatioihin, sekä narratiivisuutta hyödyntäviin harjoituksiin. Limittäiskieleilyn sovelluksilla osoitettiin olevan yhteys esimerkiksi oppilaslähtöiseen työskentelyyn, ylpeyteen kielellisestä repertuaarista, sekä syvällisemmän oppilaantuntemuksen mahdollistamiseen ja vanhempien osallistamiseen. Tutkimus osoitti limittäiskieleilyn empiirisen tiedon lisätutkimuksen tarpeen, sekä alakoulun oppilaisiin kohdistuvan tutkimuksen vaillinaisuuden. Katsauksessa esitellyt sovellukset tarjoavat käytännön opetuksen ulottuvuuden limittäiskieleilyyn, sekä esittävät sen integroimisen mahdollisuuksia osaksi jokaista koulua 2020-luvulla.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää kirjallisuuden avulla, minkälaisia ajankohtaisia haasteita luokanopettajan työuran induktio- eli alkuvaiheessa ilmenee. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millä tavoin uuden opettajan ammatillista kehittymistä voidaan tukea. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luokanopettajan ammatti on kompleksinen yhdistelmä tietoja, taitoja, arvoja ja asenteita. Ammatin keskiössä on yhtäaikaisesti sekä opettajan vapaus että velvollisuus työskennellä autonomisesti. Ammatillinen kehittyminen nähdään aiemmissa tutkimuksissa jatkumona, joka alkaa opettajankoulutuksessa, jatkuu uuden opettajan induktiovaiheessa ja kestää koko opettajan uran ajan. Jatkumon mahdollistaminen edellyttää, että siirtymävaihe opinnoista työelämään koetaan onnistuneeksi. Ammatillinen kehittyminen vie tutkimusten perusteella aikaa, joten on tärkeää, että uusi opettaja löytää paikkansa työyhteisössä ja kykenee yhteisön tuen avulla sitoutumaan työhönsä pitkäaikaisesti. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen aineiston valinnassa korostuu tutkimuksen ymmärtämiseen tähtäävä luonne. Aineistoksi valikoitui 10 vertaisarvioitua kasvatustieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät luokanopettajan työtä Suomessa. Aineiston analyysissä hyödynnettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoja. Aiempien tutkimusten perusteella voidaan todeta, että luokanopettajan ammatillisen kehittymisen tukeminen on tärkeää paitsi opettajankoulutuksen aikana myös työelämässä. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella luokanopettajien induktio- ja siirtymävaiheen käytännöt ovat Suomessa puutteellisia, ja niihin tulisikin kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuudessa. Tutkielman tulosten perusteella luokanopettajan työuran alussa on havaittavissa erityisiä haasteita ja tuen tarpeita. Tulokset osoittavat, että kollegiaalinen yhteistyö ja tuki sekä koettu autonomia ja työhyvinvointi vahvistavat induktiovaiheessa olevan luokanopettajan ammatillista kehittymistä. Aineisto koostuu satojen koulussa työskentelevien henkilöiden, kuten rehtoreiden, aineenopettajien, erityisopettajien sekä opetusavustajien haastatteluista ja antaa täten kattavan kuvan siitä, millaisia ajankohtaisia haasteita luokanopettajan työuran alussa piilee. Tutkielma antaa arvokasta tietoa siitä, millä tavoin luokanopettajien induktio- ja siirtymävaiheiden käytänteitä tulisi kehittää jatkossa.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajien asenteita teknologian käyttöön Suomessa ja selvitetään tekijöitä, jotka vaikuttavat luokanopettajien asenteisiin sitä kohtaan. Tutkimuksessa taustoitetaan ensin aihetta kertomalla millaista teknologian käyttö opetuksessa on Suomessa. Lisäksi erittelen siihen liittyviä esteitä, kerron luokanopettajien teknologiataidoista ja -tiedoista sekä niiden kehittämisestä. Taustoittaminen on tärkeää, jotta ymmärretään aiheen viitekehys ja merkityksellisyys. Tämän jälkeen lähdetään tutkimaan tekijöitä, jotka vaikuttavat teknologian käyttöön. Tutkimuksen taustalla on teknologian käytön ja hyväksymisen yhdistelmäteoria (Unifed Theory of Acceptance and Use of Technology) eli UTAUT-teoria, jonka mukaan teknologian käyttöön vaikuttavat mahdollistavat olosuhteet, vaivattomuusodotukset, suorituskykyodotukset ja sosiaalinen vaikutus sekä opettajien taustatekijät, kuten ikä, sukupuoli, työkokemus sekä käytön vapaaehtoisuus. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi valikoitui 11 artikkelia, jotka kävivät läpi tarkan seulonnan. Artikkelit kerättiin Helkasta ja ERIC:istä. Artikkeleja tutkittiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa analyysiä ohjasi teknologian käytön ja hyväksymisen yhdistelmäteoria eli UTAUT. Tulokset ja johtopäätökset. Teknologian käytön ja hyväksymisen yhdistelmäteoriasta nousevat tekijät näkyivät aineistossa epätasaisesti. Mahdollistavien olosuhteiden merkitys asenteeseen korostui kaikissa paitsi yhdessä aineistoon kuuluvissa artikkeleista. Vaivattomuusolosuhteet näkyivät yli puolessa artikkeleista ja suorituskykyodotukset sekä sosiaalinen vaikutus vain noin kolmasosassa artikkeleista. Tämän johdosta jäin pohtimaan jätetäänkö suorituskykyodotusten ja sosiaalisen vaikutuksen merkitys systemaattisesti huomioimatta. Pohdin myös, voitaisiinko ne huomioimalla parantaa opettajien asenteita, sillä niiden merkityksellisyys on huomattu joissain aikaisemmissa tutkimuksissa. Opettajien taustatekijöiden merkityksestä heidän asenteisiinsa saatiin ristiriitaisia tuloksia, mutta taustatekijöiden merkitys vastasi kuitenkin melko hyvin aikaisempia tutkimuksia. Analyysistä heräsi myös kysymys kulttuurin tai maan vaikutuksesta opettajien asenteisiin. Esiin nousi myös huoli eri Suomen alueiden välisestä eriarvoistumisesta ja tätä aihetta tulisi tutkia jatkossa.

Tavoitteet. Luonnonympäristö ja sen hyvinvointi ovat ajankohtainen aihe. Ihmisen osuus esimerkiksi ilmastonmuutokseen on selkeä ja ympäristön hyvinvoinnin eteen on tehtävä töitä. Luontosuhteen kautta ihminen kokee luonnon tärkeänä ja tällöin hänen toimintansa on ympäristömyönteisempää kuin ihmisillä, joille luonto on etäinen ja vieras. Myös perusopetuksen opetussuunnitelma (Opetushallitus, 2014) velvoittaa luonnon hyödyntämistä opetuksessa. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää luonnonympäristön ja ulkona oppimisen yhteyksiä ihmisen oppimiseen ja hyvinvointiin sekä tuottaa luonnonympäristön merkityksestä suomenkielistä tietoa kasvattajille. Pääpaino tutkimuksessa on tuoda esiin tutkimustietoa, jota voi hyödyntää peruskoulun oppilaissa, vaikka tutkimuksessa käytetyt aineistot käsittelevät vaihtelevasti eri ikäisten ihmisten kokemuksia. Tutkimustehtävän kautta pyrin selvittämään, miten luonnonympäristö on osallisena ihmisen, etenkin peruskouluikäisten lasten, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä oppimiseen. Tarkoituksena on myös yleisellä tasolla hahmottaa, millaisia teemoja luonnonympäristön hyödyntäminen opetuksessa tuo esiin oppilaissa ja heidän oppimisessaan. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkittavaa ilmiötä voidaan kuvata laaja-alaisesti. Tutkimuksen aineistoa pystytään luokittelemaan tutkittavan ilmiön ominaisuuksien perusteella. Tutkimuksessa on käytetty integroivaa lähestymistapaa, jossa tutkittavaa ilmiötä pyritään kuvaamaan mahdollisimman monipuolisesti. Aineistoksi valikoitui 33 tieteellistä artikkelia, jotka ovat tehty vuosina 1986–2019. Lähdeaineistojen tuli käsitellä pääteemanaan luonnonympäristöä ja sen vaikutuksia. Myös tutkimuskysymykset ohjasivat aineistoa, sillä aineistosta tuli löytyä selkeä vastaus johonkin tutkimuskysymykseen. Aineistoa etsittiin aihetta käsittelevistä artikkeleista sekä Google Scholarin ja Helkan haku-koneita käyttämällä. Analyysi toteutettiin luokittelemalla tuloksia niiden vaikutuksen kohteen tai teeman kautta, esimerkiksi fyysiset vaikutukset ja psyykkiset vaikutukset. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tuloksista kävi ilmi, että luonnonympäristöllä oli pääsääntöisesti vain positiivisia vaikutuksia ihmisiin. Luonnonympäristön todettiin parantavan hyvinvointia ja terveyttä sekä edistävän oppimista. Luonnonympäristössä ollessaan ihmisen stressitaso laskee ja mieliala paranee. Pitkän tähtäimen vaikutuksia ovat esimerkiksi syöpää tuhoavien NK-solujen kasvanut aktiivinen toiminta sekä allergeenien vähentyminen. Luonnonympäristö tehostaa oppimista, sillä se laskee stressitasoa ja parantaa keskittymistä. Tutkittaessa luonnonympäristön hyödyntämistä opetuksessa saatiin selville, että oppilaat kokivat luonto-opetuksen pääsääntöisesti hyvänä asiana. Ulkona oli helpompi keskittyä ja oppilaat kokivat olevansa valppaampia. Ulko-opetuksen ympäristö oli perinteistä luokkahuonetta kiinnostavampi ja ilma oli raikkaampaa. Luontopohjainen opetus myös vahvisti oppilaiden välisiä ystävyyssuhteita sekä nosti heidän motivaatiotaan. Oppilaiden minäkäsitys vahvistui ja luontosuhde syveni. Näin ollen luonnon hyödyntäminen opetuksessa on perusteltua ja kannattavaa.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia lukivaikeuden komorbiditeettiä. Tutkimusongelma on mitä komorbiditeetteja lukivaikeudella on. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet lukivaikeuden ilmenevän usein yhdessä matemaattisten vaikeuksien kanssa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu ilmenevän yhdessä lukivaikeuksien kanssa myös käytöshäiriöitä sekä haasteita hienomotoriikassa ja vieraiden kielten opiskelussa. Lukivaikeuksien on havaittu vaikuttavan myös oppilaiden itsetuntoon negatiivisesti ja heikentävän motivaatiota koulunkäyntiä kohtaan. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi valittiin 4 artikkelia, jotka löytyivät Google Scholarista hakusanoilla ”lukivaikeus komorbiditeetti”. Muista hakukoneista ei löydetty artikkeleita, jotka olisivat päätyneet tähän kandidaatin tutkielmaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa käytetyissä artikkeleissa löydettiin yhteys matemaattisten taitojen sekä kielellisten vaikeuksien välillä. Heikommat matemaattiset taidot esiintyivät usein kielellisten vaikeuksien kanssa yhdessä. Yhdessä artikkeleista löydettiin positiivinen yhteys lukutaidon kehityksen sekä motoristen taitojen välillä, kun taas vastaavasti yhdessä tutkimuksista havaittiin käytöshäiriöllä olevan yhteys kielellisiin vaikeuksiin. Tutkimuksen mukaan vaikutus oli vielä suurempi, jos samalla oppilaalla oli sekä käytöshäiriö että lukivaikeus tai tarkkaavaisuushäiriö. Kaikkien tutkimusten perusteella voidaan siis todeta kielellisten vaikeuksien vaikutusten ulottuvan usein useammalle eri osa-alueelle kuin pelkästään luku- ja kirjoitustaitoon.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen keinoin tutkia opettajien asenteita inkluusiota kohtaan. Tarkempana tutkimustehtävänä on selvittää, mitkä tekijät yhdistetään aikaisempien tutkimusten perusteella opettajien myönteisiin ja kielteisiin asenteisiin inkluusiota kohtaan. Kasvatusta ja opetusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti tavoitteena kaikille lapsille yhteisen koulun mahdollistaminen. Täten inkluusio koskettaa jokaisen opettajan työnkuvaa. Tärkeä lähtökohta tutkielmalle on, että opettajien asenteiden nähdään olevan keskiössä inkluusion onnistumisen kannalta. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymys on 1) Millä tekijöillä on todettu olevan yhteys opettajien myönteisiin ja kielteisiin asenteisiin inkluusiota kohtaan? Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin EBSCOhost- tietokannasta ja se muodostui kymmenestä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista. Tutkimusaineisto koostui englanninkielisistä julkaisuista vuosilta 2010-2019. Aineisto analysoitiin käyttämällä teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymyksen tulokset taulukoitiin ja teemoiteltiin. Tulkinnat aineistosta tehtiin suhteessa tutkielman teoreettiseen taustaan. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan opettajien myönteisiin asenteisiin oli yhteydessä opettajan nuori ikä sekä vähäinen työkokemus, esiopetuksen opettajan pätevyys, erityisopettajan pätevyys, osallistuminen täydennyskoulutukseen, lisätuen mahdollisuus luokassa ja korkea pystyvyyden tunne. Kielteisiin asenteisiin artikkelien perusteella oli yhteydessä puolestaan opettajan vanhempi ikä, aineenopettajan pätevyys, yleisopettajan pätevyys, riittämätön koulutus, liian suuri hallittava oppilasmäärä luokassa ja heikko pystyvyyden tunne. Tutkimustulokset osoittavat tarvetta etenkin koulutuspoliittisiin muutoksiin, kuten opettajankoulutuksen kehittämiseen.

Tavoitteet. Tämä on kirjallisuuskatsauksena laadittu kandidaatintutkielma, jonka tarkoituksena on selvittää psyykkisen valmennuksen merkitystä lasten ja nuorten jalkapallovalmennuksessa tutkimalla aiempia aiheeseen liittyviä tutkimuksia sekä sisäisen motivaation kasvattamista itsemääräämisteorian toteutuminen varmistamalla. Aiheesta ennestään löytynyt tutkimustieto on sekä koti-, että ulkomaista ja tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa 2020-luvun jalkapallojoukkueen toimintaan sopivaa tutkimusta. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa selvitetään aihetta aiempien tutkimusten perusteella. Tulokset ja johtopäätökset. Psyykkinen valmennus on olennainen osa jalkapalloilijan kehitystä ja jokapäiväistä toimintaa, jota jokaisen valmentajan tulisi pystyä tarjoamaan pelaajilleen. Psyykkisiä taitoja on mahdollisuus kehittää psyykkisellä valmennuksella, samoin valmentajan on mahdollista kehittää itseään psyykkisen valmennuksen toteuttajana. Itsemäärämisteoria vahvistaa pelaajien koettua sisäistä motivaatiota ja on tärkeää, että sen toteutumisesta huolehditaan joukkuetoiminnassa. Sisäisesti motivoituneet pelaajat jatkavat harrastustaan todennäköisemmin ja heidän liikunnallinen elämäntapansa jatkuu läpi koko elämän. Erityinen merkitys psyykkisen valmennuksen toteuttamisessa on palautteenantotaidoilla ja valmentajan halulla sekä taidoilla kehittää itseään.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten sosiaalista toimintakykyä on tutkittu. Tutkimuksessa syvennytään erityisesti koululiikunnan kontekstiin. Tutkimuskysymykset ovat 1. Miten sosiaalista toimintakykyä on tutkittu koululiikunnan kontekstissa Suomessa? 2. Mitä hyötyjä ja haasteita liittyy sosiaalisen toimintakyvyn opetukseen koululiikunnassa? 3. Miten koululiikuntaa on käsitelty perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuosien aikana? Kyseessä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineiston keräsin lähinnä Google Scholarin avulla. Lisäksi käytin myös Helkan tietokantaa. Google Scholarista etsin aineistoa suurimmaksi osaksi hakusanoilla ”koululiikunta” ja ”sosiaalinen toimintakyky” sekä yhdistelemällä näitä hakusanoja. Sosiaalinen toimintakyky on liikuntatieteessä laajalti tutkittu aihe. Käsitteen määrittely ei ole kuitenkaan yksiselitteistä ja tulkinnat aiheesta vaihtelevat tutkijasta ja näkökulmasta riippuen. Sosiaalisen toimintakyvyn tutkimuksessa pidetään tärkeänä esimerkiksi yhteistyötaitoja sekä tunne- ja ihmissuhdetaitoja. Monessa tutkimuksessa näiden taitojen kehittäminen erityisesti peruskoulun ensimmäisinä vuosina korostuu. Liikunta oppiaineena soveltuu edellä mainittujen taitojen kehittämiseen, sillä se poikkeaa merkittävästi muista oppiaineista ympäristönsä ja toimintatapojensa ansiosta. Sosiaalisen toimintakyvyn merkitys koululiikunnassa on kasvanut vuosikymmenien saatossa ja uusimmassa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) se on jo yksi kolmesta keskeisestä tavoitteesta liikunnan oppiaineessa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) velvoittaa opetuksen ja oppikirjojen edistävän sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä tarkoittaa myös, että opetuksessa tulee käsitellä sukupuolen moninaisuutta. Aiemman oppikirjatutkimuksen mukaan nämä tavoitteet eivät ole oppikirjojen osalta täyttyneet. Oppikirjojen representaatiot ovat tuottaneet essentialistista kuvaa naisten ja miesten välisistä eroista, maskuliiniset hahmot ovat olleet yliedustettuina ja hahmot ovat esiintyneet stereotyyppisissä rooleissa. Viimeaikaisissa pro gradu -tutkielmissa on kuitenkin huomattu myös hieman muutosta aiempaan. Tämän tutkielman tarkoitus on kuvata ja analysoida kahden alakoulun suomen kielen ja kirjallisuuden oppikirjan sukupuolen representaatioita, eli sitä miten kirjoissa esitetään, mutta myös samalla tuotetaan käsityksiä sukupuolista. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Analyysin menetelmänä on diskurssianalyysi. Uusi kipinä 3 ja Kulkuri 3 -kirjoissa pojat esitetään suurimmaksi osin seikkailijoina ja toimijoina tyttöjen ollessa vastuullisia, kilttejä ja lukuintoisia. Uusi kipinä 3:ssa tosin tärkein tyttörooli on isommassa ja toiminnallisemmassa osassa kuin tärkein poikarooli. Molemmissa kirjoissa on useita tyttökuvauksia, joissa tyttö on rohkea toimija. Yhdessä Uusi kipinä 3:n tarinassa stereotypia pojasta itsestään selvänä sankarina asetetaan vitsin aiheeksi. Naisten ja miesten roolit jakautuvat suurimmaksi osaksi perinteisesti erityisesti ammattien suhteen. Miehiä on myös enemmän rooleissa, joilla on valtaa. Kirjoissa ei ole yhtään sukupuolen- tai seksuaalisuuden moninaisuuteen viittaavaa representaatiota, mutta heteroihastuksia kyllä. Kirjat vahvistavat näin binaarista sukupuolikäsitystä ja heteronormia.