Browsing by study line "Early Education Teacher"

Tavoitteet: Varhaisilla matemaattisilla taidoilla on suora yhteys lasten tulevaan matikkaosaamiseen. Useat matemaattiset taidot kehittyvät jo ennen kouluikää, joten näiden taitojen tukeminen varhaiskasvatuksen arjessa on tärkeää. Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että sosiaalinen vuorovaikutus lasten kanssa edistää heidän matemaattisia taitojaan. Lisäksi on tutkittu, että huomion kiinnittäminen matemaattisiin piirteisiin arjessa kehittää lasten matemaattista ajattelua ja on tärkeä osa matemaattisten taitojen tukemisessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemuksia 1—3-vuotiaiden lasten varhaisten matemaattisten taitojen tukemisen osalta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia käsityksiä sekä keinoja henkilöstöllä oli näiden taitojen tukemiseen. Menetelmät: Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn vastasi 16 henkilöä, joilla oli kokemusta 1—3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatusryhmässä toimimisesta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää käyttäen, jossa teoria ohjasi aineistosta löytyvien käsitteiden luomista. Tulokset ja johtopäätökset: Jokainen kyselyyn vastannut piti varhaisten matemaattisten taitojen tukemista tärkeänä, ja näitä taitoja tuettiinkin vastaajien mukaan lukuisin erilaisin keinoin. Vuorovaikutteinen toiminta lasten kanssa matikkapuheen avustuksella siivitti varhaiskasvatuksen arjen kulkua. Konkreettisina keinoina matemaattisia taitoja tuettiin muun muassa vertailemalla erinäisiä asioita sekä kiinnittämällä huomiota arjen matemaattisiin piirteisiin. Lisäksi vastaajat kertoivat yhdistävänsä matemaattisia piirteitä peleihin sekä leikkeihin. Varhaisten matemaattisten taitojen tukemista pidettiin vastaajien mukaan tärkeänä muun muassa siksi, että niillä pyrittiin havaitsemaan mahdolliset tuen tarpeet. Niiden nähtiin myös luovan pohjaa tulevalle matemaattiselle osaamiselle.

Tavoitteet. Lähestyn pedagogista johtajuutta arvojohtajuuden näkökulmasta. Pedagogisen johtajuuden perustana on varhaiskasvatusta velvoittavat arvot, jotka kumpuavat Lasten oikeuksien sopimuksesta ja varhaiskasvatuslaista sekä nivoutuvat varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) kautta arvojohtajuuteen. Pedagogisen johtajuuden avulla arvot sitoutetaan organisaatioiden henkilöstön yhteiseksi tavoitteeksi, jolla edistetään lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia, oppimista ja kehittymistä. Pedagogisen johtajuuden tutkimus on varhaiskasvatusalalla vielä hyvin tuoretta (Hujala ym., 2017, s. 15) ja vasta varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 määritteli selkeästi pedagogisen johtajuuden osaksi varhaiskasvatuksen johtajan työnkuvaa. Tutkielmani tavoitteena oli saada laaja-alainen käsitys arvojohtajuudesta pedagogisen johtajuuden osana suomalaisessa varhaiskasvatuskontekstissa. Lähdin kartoittamaan tutkielmani aihetta esittämällä aineistolleni tutkimuskysymyksen: Millaisena arvojohtajuus näyttäytyy pedagogisen johtajuuden tutkimuksissa? Menetelmät. Tutkielmani oli luonteeltaan kuvaileva eli narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineistoni koostui kahdeksasta pro gradu -tutkielmasta, joita lähestyin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Hyödynsin aineiston analyysissä tutkielmista esiin noussutta Fonsénin (2014) väitöskirjassaan esittämää määritelmää, jonka mukaan pedagoginen johtajuus rakentuu viiden osatekijän varaan: arvo, kontekstuaalisuus, organisaatiokulttuuri, johtamisosaaminen sekä substanssinhallinta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistossani arvojohtajuus näyttäytyi laaja-alaisena ja ilmeni arvokeskusteluna sekä arvojen tärkeyden ymmärtämisenä. Aineisto antaa syvällistä tietoa siitä, millaisena arvojohtajuus näyttäytyy pedagogisen johtajuuden tutkielmissa. Kaikista aineistoni tutkielmista löytyi viittauksia arvoihin ja Fonsénin (2014) esittämään määritelmään pedagogisesta johtajuudesta. Tutkimukseni tulokset vahvistavat Parrilan ja Fonsénin (2016, s.28) esittämää ajatusta, että arvot määrittävät pedagogisen johtajuuden tavoitteet ja läpäisevät pedagogisen johtajuuden eri osatekijät.

Beröring mellan barn och vuxna kan ses som ett spänningsladdat fenomen inom pedagogiken. Det är ett allmänt förekommande inslag i vardagen inom småbarnspedagogiken och ett naturligt arbetssätt i pedagogens uppgift att ge barnen en bra start i livet i form av närhet, omsorg och vård. Samtidigt är våra pedagogiska styrdokument försiktiga gällande beröring. Syftet med denna studie är att belysa på vilket sätt pedagoger inom småbarnspedagogik uppfattar beröring som en del av sitt yrke och hur de arbetar med beröring i arbetsteam. Här eftersträvas såväl praktisk som teoretisk kunskap om beröring som pedagogik och att synliggöra beröring som en pedagogisk resurs och ett pedagogiskt verktyg, som ofta används rätt intuitivt. Studien är en kvalitativ intervjustudie. Undersökningsgruppen bestod av fem lärare inom småbarnspedagogik, som arbetade med de äldre barnen på daghem och i förskola. Det empiriska materialet samlades in genom semistrukturerade intervjuer och analyserades med inspiration av fenomenologi. Resultaten visar att samtliga pedagoger uppfattade beröring som ett grundbehov, en del av vardagen och verksamheten. Beröring sågs även som ett kommunikationssätt och en metod att lära. Pedagogerna delade en uppfattning om att barn är olika, att vissa barn är känsliga för beröring och att all beröring därför ska utgå från det individuella barnet. Barnen framstod som initiativtagare till beröring. Individuella skillnader emellan pedagogerna sågs som uttryck för personlighet och ett individuellt gränssystem, olika yrkesroller inom arbetsteamet framstod som irrelevanta i detta sammanhang, Beröring tillskrevs lugnande effekter, sågs förbättra barns koncentrerationsförmåga, kroppsmedvetenhet och gruppsammanhållning, samt ge trygghet och bekräftelse. Beröring ansågs även påverka pedagogerna. Två arbetssätt beskrevs: beröring som intuitiv, vardaglig närhet och ett målmedvetet arbete med beröring. Barns kroppsliga integritet framstod som en central del av arbetet med beröring. Bland arbetsmetoderna fanns beröringsstunder, sagomassage, lekar, taktil stimulering och diskussioner med såväl barn som vårdnadshavare. De två studerade arbetsteamens arbete med beröring framstod som lyhört och otvunget. I det ena teamet var beröring ett relativt omedvetet arbetssätt, i det andra teamet var arbetet målmedvetet och drivet av pedagogernas engagemang och medvetenhet om beröringens effekter.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa autismikirjoisen lapsen lähiaikuisille uusia keinoja tukea lapsen vuorovaikutuksen kehittymistä. Konkreettisilla esimerkeillä oli tarkoitus tuoda kuntoutusmenetelmät helpommin ymmärrettäväksi. Aiempien tutkimuksien perusteella voitiin todeta, että autisminkirjoisella lapsella on halu olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mutta lähiaikuiset eivät anna riittävästi mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana oli ajatus siitä, että laadukas varhaiskasvatus perustuu laadukkaaseen vuorovaikutukseen ja myös autismikirjoisilla on oikeus siihen, vaikka heidän keinonsa siihen ovat rajoittuneet. Autismikirjon kuntoutuksessa on oleellista yksilöllinen ohjaus. Tutkimuksen tavoitteena on vastata yksilöllistämisen ongelmaan perehtymällä, vertailemalla sekä arvioimalla sosiaalisen kommunikaation kautta kuntoutusmenetelmiä voimauttava vuorovaikutus ja pivotal response training. Tutkimuksessa vuorovaikutusta arvioidaan sosiaalisen kommunikaation osa-alueiden kautta. Nämä osa-alueet ovat sosiaalinen vuorovaikutus, sosiaalinen kognitio, pragmatiikka sekä kielellinen prosessointi. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin kirjallisuuskatsausta ja tarkemmin narratiivista kirjallisuuskatsausta. Narratiivinen katsaus ei ole systemaattinen vaan siinä käytetty aineisto on valittu, eikä kaikkia aihetta käsitteleviä tutkimuksia ole otettu huomioon. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tutkimuksessa käytetty aineisto oltiin valittu tukemaan ajatusta tuoda tutkimuksen aiheet, käsitteet ja kuntoutusmenetelmät mahdollisimman konkreettisesti esille. Tämän tarkoituksena oli helpottaa niiden ymmärtämistä ja madaltaa kynnystä ottaa mahdollisesti kuntoutusmenetelmät osaksi arkea. Tutkimuksen aineistona käytettiin kokoomateoksia, erilaisia artikkeleita, tutkimuskirjallisuutta sekä oppaita. Voimauttava vuorovaikutus sekä pivotal response training -kuntoutusmenetelmät tukivat autismikirjoisen lapsen vuorovaikutusta monipuolisesti, vaikka niiden lähestymistavat ja toteutumistavat olivat erilaiset. Voimauttavan vuorovaikutuksen hyödyntäminen kuntoutusmenetelmänä tukee erityisesti autismikirjoisen lapsen sosiaalista vuorovaikutusta. Menetelmän tavoitteena oli kehittää lähiaikuisen vuorovaikutustaitoja ja tämän avulla vaikuttaa autismikirjoisen lapsen vuorovaikutuksen kehittymiseen. Pivotal response training -menetelmän tavoitteena oli kehittää lapsen kommunikaation perusteita vahvistamalla lapsen toivottua käyttäytymistä. Sen avulla on mahdollista tukea sosiaalisen kommunikaation jokaista osa-aluetta. Kuntoutusmenetelmien käyttäminen autismikirjoisen lapsen vuorovaikutuksen tukena monipuolistaa ilmaisun keinoja. Kuntoutusmenetelmien käyttäminen, niiden yhdisteleminen lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan on oleellista. Mikä vain toimivaksi osoittautunut voi johtaa uusien vuorovaikutuksellisten tapojen syntymiseen.

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajan työlle asetettuja velvoitteita ja niiden vaikutusta riittämättömyyden tunteen kokemiseen. Tavoitteena oli myös selvittää mitkä yksilölliset tekijät voivat vaikuttaa riittämättömyyden tunteiden yleisempään kokemiseen. Riittämättömyyden tunteen vaikutukset tulevan varhaiskasvatuksen opettajan työhön ja tunteeseen suhtautuminen olivat myös keskeisessä osassa tutkielmaa. Tutkielmani menetelmänä oli autoetnografinen tutkimus, jossa aineistona olivat omat kokemukseni, tietoisuus itsestä ja itsereflektointi. Kiinnostukseni henkilöstön näkökulmaan pohjautui aikaisempaan koulutukseeni ja työkokemukseeni henkilöstöhallinnon tehtävistä. Aihe tuntui myös itselleni läheiseltä, koska olen itsekin kokenut tulevaan työhöni liittyen riittämättömyyden tunteita. Halusin käsitellä riittämättömyyden tunteita tarkemmin, jotta töissä pystyisin kohtaamaan ne paremmin ja tunnistamaan niiden vaikutukset. Tutkielmani tuloksissa varhaiskasvatuksen opettajan työhön keskeisesti liittyviksi velvoitteiksi rajattiin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022) pohjalta oppimisen alueet, lapsen tuen tarpeet, lapsen varhaiskasvatussuunnitelma sekä toiminnan arviointi ja kehittäminen. Autoetnografisten kuvausten pohjalta riittämättömyyttä oli koettu osittain kaikissa edellä mainituissa osa-alueissa paitsi toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä. Riittämättömyyden tunteiden yleisempään kokemiseen liittyviä yksilöllisiä tekijöitä käsiteltiin tunnelukkojen, itsetuntemuksen, minäkuvan, itseluottamuksen sekä itseen ja muihin asennoitumiseen pohjautuen. Autoetnografisissa kuvauksissa tunnistettiin osittain oma mahdollinen vaativuuden tunnelukko, johon on hyvä kiinnittää huomiota. Muiden yksilöllisten tekijöiden yhteyttä riittämättömyyden kokemuksiin ei omissa kuvauksissa tunnistettu. Teoriaan pohjautuvien tulkintojen ja autoetnografisten kuvausten pohjalta riittämättömyyden tunne voi vaikuttaa negatiivisesti tulevan varhaiskasvatuksen opettajan työssä jaksamiseen, töiden vuorovaikutussuhteisiin ja työn tekemiseen. Riittämättömyyden tunteesta ei kuitenkaan pidä päästä eroon vaan pyrkiä kohtaamaan tunteet hyväksyvästi. Tunteiden hyväksymisen apuna voisi toimia itsemyötätunto ja vahvuuksien huomioiminen riittämättömyyden tunteiden vastapainoksi.

Barn har genom tiderna på ett naturligt sätt ställt frågor om liv, död, förluster och andra typ av livsfrågor. Olika teorier och tidigare forskning om hur barn förhåller sig till och hanterar olika fenomen i sin omvärld visar att barns livsfrågor är viktiga på flera sätt, barn utvecklas och deras unika livsåskådning bildas med hjälp av livsfrågor. Vuxnas förhållningssätt kring barns livsfrågor har en stor betydelse för hur barnen vill och vågar ställa olika typer av livsfrågor. Barns livsfrågor är ett relativt outforskat område inom småbarnspedagogiken men viktigt, detta gjorde att mitt intresse för pedagogers uppfattningar om barns livsfrågor och vilka är pedagogers arbetssätt kring barns livsfrågor vaknade. Mina egna erfarenheter av barns livsfrågor har gett mig osäkerhet, rädsla och försiktighet för hur jag som pedagog ska hantera barns olika livsfrågor, detta är också en orsak till att detta ämne blev intressant att studera. Eftersom intresset för föreliggande studie är att ta reda på pedagogers erfarenheter kring barns livsfrågor blev ansatsen i denna studie kvalitativ. Jag fick möjligheten att åka på nordiskt studentutbyte till Norge för att samla data inför studien. I studien deltog tre lärare som samtliga arbetar inom småbarnspedagogiken. Intervjuerna var semistrukturerade, de bandades in och transkriberades senare. Analysmetoden är innehållsanalys. Resultaten visar att informanterna är insatta i vikten av livsfrågorna inom småbarnspedagogiken. Informanterna hade erfarenheter om många livsfrågor och de ansåg att det är en del av vardagen. Resultaten visar att besvarandet av barns livsfrågor inte är simpelt. Det är en hel del aspekter pedagoger ska ta i beaktandet då de svarar på barns livsfrågor. Informanterna berättar att de fått bra stöd i svåra situationer, men i krissituationer kunde det vara meningsfullt med en utomstående expert som kunde hjälpa pedagoger och barn genom svåra situationer och diskussioner.

Mål. Tidigare forskning lyfter fram att barns ökade utmanande beteende på daghemmet upplevs som utmanande och att pedagoger upplever att de saknar metoder för att hantera och bemöta barn som utmanar. Barn som upplevs ha ett utmanande beteende har ofta svårigheter i växelverkan med andra barn eller med vuxna, barnen kan även vara rastlösa, impulsiva, ha svårigheter att vänta på sin tur. Utgångspunkten för min studie är att barn som uppvisar ett utmanande beteende är i behov av stöd för sitt lärande och sin utveckling. Syftet med min studie är att jämföra tre lågaffektiva orienteringar kring bemötande och stödandet av barn med utmanande beteende och hur pedagoger utgående från dessa metoder kan stöda dessa barn i den småbarnspedagogiska verksamheten. Metoder. Denna studie genomförs som en kvalitativ litteraturanalys där de valda metoderna jämförs mot varandra för att hitta likheter och skillnader mellan de valda metoderna. Centrala begrepp i relation till de valda metoderna och i relation till Grunderna för planen för småbarnspedagogik sammanställs i en matris som utgör utgångspunkten för innehållsanalysen. Litteraturvalet har gjorts utgående från litteratur skriven av utvecklarna och förespråkarna av de valda metoderna. Resultat och slutsatser. Samtliga metoder lyfter fram att barnet reagerar med ett utmanande beteende för att barnet i stunden saknar de färdigheter som behövs för att hantera situationen på ett mer lämpligt sätt. Den största skillnaden mellan metoderna är att det lågaffektiva bemötande är ett förhållningssätt bestående av flera olika metoder, medan Collaborative Proactive Solutions och Jag Kan metoden är enskilda metoder. Alla metoder lyfter fram att det första steget att pedagoger finner inom vilka områden barnet har svårt, dvs vad som är svår, i hurudana situationer barnet har svårt och vilka förväntningar som ställts på barnets förmågor i jämförelse med barnets verkliga förmågor. De valda metoderna utgår från positiv, tydliggörande pedagogik, barnets delaktighet, att göra förändringar så att vardagen ur barnets perspektiv blir förutsägbar, dvs hanterlig, begriplig och meningsfull.

Mål. Syftet med denna studie är att ta reda på boksamtalets betydelse för barns socioemotionella färdigheter inom småbarnspedagogiken. Målet är även att påvisa vilka forskningslinjer som existerar och som används av lärare ute på fältet för att öka lärares möjligheter att planera och verkställa en pedagogisk verksamhet som stödjer varje barns socioemotionella färdigheter på ett mångsidigt och givande sätt. Metod. Metoden som användes i denna studie var en litteraturstudie och som förtydligande en systematisk litteraturstudie. Sammanlagt analyserades och utvärderades åtta stycken vetenskapliga artiklar för att rapportera mina forskningsresultat. Resultat och slutsatser. De centrala resultaten i denna undersökning visade att forskning som gjorts om ämnet boksamtalets betydelse för barns socioemotionella färdigheter inom småbarnspedagogiken påvisade liknande resultat och visade därför en stor tillförlitlighet. De motstridigheter som fanns i den analyserade forskningen berodde främst på olika metoder som användes under boksamtalen.

Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena oli konkretisoida Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman laatimia varhaiskasvatuksen digiosaamisen kuvauksia pedagogisten toiminnan kuvausten avulla. Tutkimuskysymykseni oli, mitä osaamisen kuvaukset varhaiskasvatusikäisten lasten luovan tuottamisen osalta tarkoittavat pedagogisen toiminnan tasolla? Aiemmat tutkimukset osoittavat, että laitteiden käyttö esimerkiksi perheissä keskittyy pääasiassa kuluttamiseen. Lapset tulisikin varhaiskasvatuksessa nähdä kuluttamisen sijaan myös tuottajina. Tutkimuskysymyksen lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selkeyttää monilukutaitoon ja digiosaamisen kuvauksiin liittyvää moninaista ja vaikeatulkintaista käsitteistöä. Menetelmät. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Aineistona tässä tutkimuksessa toimi helmikuussa 2021 julkaistut digiosaamisen kuvaukset sekä tutkimusperustaiset ja ei-kaupallisten tahojen tuottamat pedagogiset toiminnan kuvaukset. Sisällönanalyysissä hyödynnettiin myös dialogista tematisointia, Analyysi nosti esiin tutkimuskysymyksen kannalta olennaiset digiosaamisen kuvaukset sekä niihin sopivat pedagogisen toiminnan kuvaukset huomioiden tutkimukseni tavoitteet. Tulososio rakentuu aineistojen vuoropuhelussa. Tulokset ja johtopäätökset. Luova tuottaminen mahdollistuu, kun sisältöjä tehdään lasten omista lähtökohdista, itse valituista aiheista ja heidän valitsemillaan tavoilla. Mediaympäristön moninaisuus ja erilaiset luovan tuottamisen menetelmät mahdollistavat monenlaisen toiminnan medialukutaidon, tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen sekä ohjelmointiosaamisen parissa. Valmiita ja monipuolisia pedagogisen toiminnan kuvauksia on saatavilla valtava määrä. Vaikka kaikki digiosaamisen kuvaukset eivät itsessään sisällä luovaan tuottamiseen liittyvää toimintaa, voi siihen liittyviä menetelmiä silti soveltaa ja hyödyntää niiden toteuttamisessa.

Digital competence and communication competence are basically a democracy issue. We live in a digital society, and therefore digital competence needs to be included as one of the many different things we work with in early childhood education, even for the very youngest. The goal of this research is to find out what digital learning can contain for children under 3 years of age to support language development. The research questions I ask are: How do educators use digital tools to support the child's early language development? What positive / negative effects arise from working with digital tools when it comes to children aged 0–3 years? I chose to do an interview study with a qualitative approach. I interviewed 5 teachers in early childhood education, and have deliberately chosen only teachers who told me that they work or have worked with digital tools in a 0–3 year group, because they probably have a lot of experience as a basis for their reflections. Before the interviews, I gave the teachers preliminary interview questions in order to be able to discuss the topic more comfortably and openly with them. The analysis was carried out as a thematic and inductive content analysis. The results show that digital tools are used to varying degrees according to the needs of the group of children and the knowledge of the staff. Photographs taken by the children themselves were considered to be the method that develops language the most because pictures created by the children themselves motivate the children to talk about them. It was felt that questions about screen time should be included in conversations about the child's plan so that the educators could determine how much digital tools the children can already use and what they need to practice.