Browsing by study line "Förskolepedagogik"

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää mitä tiedämme suomalaisen esiopetuksen liikuntakasvatuksesta ja kuinka tätä tulisi toteuttaa. Aikaisemmat tutkimustulokset ovat osoittaneet tutkijoiden huolen lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden määrästä. Lisäksi aikaisimmissa tutkimuksissa on todettu liikunnan merkityksen olevan hyvinvoinnille kiistatonta. Tämän tutkielman teoriaosuudessa määritetään tutkielmani kannalta olennaisia käsitteitä, kuten esiopetus, liikuntakasvatus, liikunta ja fyysinen aktiivisuus. Tutkielmani toteutettiin narratiivisella kirjallisuuskatsauksella. Narratiivisella kirjallisuuskatsauksella kerrytin tietoa aikaisemmin julkaistuista tutkimuksista ja sen avulla pyrin antamaan laajan kuvan käsiteltävästä aiheesta. Tutkielmassani käytetty aineisto on rajattu vuonna 2014 tai sen jälkeen julkaistuun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Kuvailevana katsauksena narratiivinen kirjallisuuskatsaus auttoi minua ajantasaistamaan tutkimustietoa, muttei tarjonnut varsinaisesti analyyttisintä tulosta. Tämä johtuu lähtökohtaisesti siitä, että narratiivisen kirjallisuuskatsauksen kautta hankittu tutkimusaineisto ei ole käynyt läpi erityisen systemaattista seulaa ja sillä tiivistetään lähinnä aiemmin tehtyjä tutkimuksia. Tutkielmani vahvistaa aikaisempaa käsitystä siitä, kuinka merkityksellistä liikunta on lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja oppimiselle. Opettajalla on suuri merkitys liikuntakasvatuksen toteuttamisessa. Ohjattujen liikuntatuokioiden määrää on lisättävä esiopetuksessa fyysisen aktiivisuuden suosituksien saavuttamiseksi, mutta niiden lisäksi lapsilla on oltava mahdollisuuksia päivittäiseen omaehtoiseen liikkumiseen. Lisäksi tulokset osoittivat yhteistyön tärkeyden. Tätä tulisi lisätä henkilöstön kesken, esi- ja alkuopetuksen välillä ja myöskin henkilöstön ja vanhempien välillä. Tämä narratiivinen kirjallisuuskatsaus toi esille tutkijoiden tuloksia kootusti lähinnä kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Alle kouluikäisten lasten liikunnasta, sekä hyvinvoinnista tarvitaankin lisää tutkimuksia. Yhtenä jatkotutkimusmahdollisuutena voisi olla perehtyminen siihen, mikä on sosioekonomisten taustojen vaikutus lasten fyysiseen aktiivisuuteen.

Tavoitteet. Elintavat ovat muutoksessa fyysisesti yhä passiivisempaan suuntaan. Niin lasten kuin aikuistenkin fyysinen aktiivisuus on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Varhaisvuosien liikunnalla on merkitystä niin fyysisen toimintakyvyn, kuin elinikäisen liikuntasuhteenkin muodostumiseen. Varhaiskasvattajat ovat toimintaa suunnitellessaan ja toteuttaessaan tärkeässä roolissa mahdollistamassa lasten päivittäisen suositellun fyysisen aktiivisuuden toteutumista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä liikuntakasvatukseen varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka valtakunnallinen varhaiskasvatusta ohjaava ja velvoittava asiakirja, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 tukee ja ohjaa varhaiskasvattajien liikuntakasvatuksellista toimintaa. Tutkimukset ovat osoittaneet varhaislapsuuden liikuntakasvatuksen merkittävyyttä esimerkiksi kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukijana, sekä fyysisesti aktiivisen elämäntavan syntymisessä. Varhaiskasvatusikäisten lasten liikuntakasvatuksesta on tehty laajalti aiempaa tutkimusta, mutta liikuntakasvatuksen ilmiön tarkastelu velvoittavissa asiakirjoissa on tiettävästi jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin liikuntakasvatus esiintyy valtakunnallisessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022-asiakirjassa. Menetelmät. Tutkimusaineistona käytettiin Opetushallituksen vuonna 2022 julkaisemaa valtakunnallista Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -asiakirjaa. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 kertoo lukuisin eri teemoin varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksesta. Analyysin pohjalta muodostui kolme liikuntakasvatukseen liitännäistä pääteemaa: ”varhaiskasvattajien toiminta”, ”liikunnan merkitys ja liikkumisen vaikutukset lapseen”, sekä ”varhaiskasvatuksen arvot ja toimintakulttuuri”. Tutkielman tuloksina jäsentyneet teemat tukevat varhaiskasvattajien ymmärrystä alle kouluikäisten lasten liikuntakasvatuksesta sekä ovat apuna työkentällä liikuntakasvatuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tuloksista nousevien teemojen avulla voidaan ymmärtää paremmin liikuntakasvatuksen merkitys osana kasvatusta.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kuinka paljon päiväkodeissa tehtiin luontoretkiä ja onko niistä hyötyä 3-6-vuotiaiden lasten motorisen kehityksen kannalta. Teoriaosuudessa tarkastelin luonnon merkitystä lapsen yleisen kehityksen kannalta, jon-ka jälkeen pohdin luonnon tarjoamia mahdollisuuksia oppimisympäristönä, ja lopuksi vie-lä avasin hieman luonnon vaikutuksia motoriseen kehitykseen ja perehdyin aiheen aikai-sempiin tutkimuksiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu että luonnon monimuotoi-suudella on vaikutusta lasten motoriseen kehitykseen. Menetelmät. Keräsin tutkittavan aineiston Facebookissa julkaistussa kyselylomakkeessa, johon 3-6-vuotiaiden kanssa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat tai opettajiksi opiskelevat vastasivat. Vastauksia tuli kaiken kaikkiaan 37 kappaletta, joista 31 päätyi otannaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä tutkimuksessa selvisi, että päiväkodit, jotka eivät luo-kittele itseään luontopäiväkodeiksi viettävät keskimäärin vain 40 minuuttia päivässä luonnossa. Tutkin myös onko luontoretkistä hyötyä lasten motorisen kehityksen kannalta, mutta siltä osin tutkimukseni tulokset olivat ristiriidassa aikaisempien tutkimusten kanssa, sillä tutkimuksessani luontoretkillä tai niiden vähyydellä ei ollut hyötyä tai haittaa lasten motorisen kehityksen kannalta. Tuloksiin on voinut vaikuttaa monta eri seikkaa, suurim-pana kuitenkin pieni otanta, jolloin jo yksittäisillä vastauksilla on voinut olla merkittävä vaikutus lopputulokseen.

Pelaaminen lasten keskuudessa on yleistynyt ja yhteiskunta pelillistynyt. Pelitutkimus on verrattain tuore tutkimuksen ala ja lasten pelaamista on tutkittu vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mitä lapsikäsityksiä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksista on löydettävissä lasten pelaamiseen liittyvissä mielipidekirjoituksissa. Lisäksi tutkin, millainen kuva lasten pelaamisesta mielipidekirjoituksista piirtyy. Aiempaa vastaavaa tutkimusta ei ole. Aineistona tutkimuksessa käytin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksia vuosilta 2014-2023 ja mielipidekirjoituksia kertyi kaksitoista. Tutkimus on laadullinen ja aineiston analysoinnin toteutin teoriaohjaavana analyysimenetelmänä. Ohjaavana teoriana käytin Neil Selwynin lapsikäsityksiä tietokoneen käyttäjinä, joita sovelsin pelaamisen viitekehykseen. Mielipidekirjoituksista vallitsevina lapsikäsityksinä löytyivät uhrilapsen ja vaarallisen lapsen lapsikäsitykset. Pelaamisesta piirtyi kuva pelottavana ja vieraana ilmiönä. Aineistossa korostuivat pelaamisen haittavaikutukset, kuten riippuvuus ja vaarallinen sisältö. Aikuisen rooli kuvattiin ristiriitaisena: toisaalta lasta tuli suojella ja toisaalta suojelu oli lähes mahdotonta. Mielipidekirjoituksissa näkyi se, että pelaamista on aiemmin tutkittu sen vaikutuksien näkökulmasta.

Tavoitteet. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä alle 3-vuotiaiden lasten toimijuuden tukemisesta ja sensitiivisestä kohtaamisesta varhaiskasvatuksen kontekstissa. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee viimeaikaisen tutkimuksen tuloksia opettajan roolista suhteessa lasten aloitteisiin vastaamiseen. Lisäksi tavoitteena on tarkastella mitä keinoja tutkimuksen pohjalta voidaan tunnistaa, joilla opettaja voi kohdata lasten aloitteita paremmin sekä priorisoida sensitiivisen kohtaamisen. Menetelmät. Menetelmänä käytetään kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta kotimaisesta 2009–2022 vuoden tieteellisestä julkaisusta, joissa tutkitaan alle 3-vuotiaiden lasten toimijuutta sekä lapsen ja opettajan välistä aitoa kohtaamista varhaiskasvatuksessa. Aineisto analysoitiin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Pienten lasten toimijuus oli yhteydessä opettajien jakamaan lapsikäsitykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Toimijuutta tuettiin myös aktiivisella toiminnan rikastuttamisella. Sensitiivinen ja aito kohtaaminen taas oli yhteydessä opettajan pedagogiseen arvopohjaan sekä siitä nousevaan toimintaan.

Tavoitteet. Varhaiskasvatuksessa työskentelevien on tärkeää tiedostaa, millainen vaikutus ruokailutilanteilla on lapsen pitkän aikavälin ruokasuhteeseen, ja millä tavoin ruokasuhteen muodostumista tulee tukea. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia tavoitteita varhaiskasvatuksen ruokailutilanteille asetetaan virallisessa ruokailusuosituksessa. Tutkimuskysymyksiä muodostui lopulta yksi: millaisia tavoitteita varhaiskasvatuksen ruokailutilanteille asetetaan Terveyttä ja iloa ruoasta - varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksessa? Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena tarkastelemalla Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus -asiakirjaa. Aineisto rajattiin juuri tähän asiakirjaan siksi, että se on ainoa erillinen varhaiskasvatusta koskeva ruokailusuositus. Aineisto analysoitiin koodaamalla ja käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Ensin aineistosta etsittiin kaikki ruokailutilanteelle asetetut tavoitteet, jonka jälkeen ne teemoiteltiin sen mukaan, ketä tai mitä tavoite koskee. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että ruokailutilanteissa osoitetaan tavoitteita kolmelle eri kategorialle. Nämä kategoriat ovat aikuisen toiminta, lapsen kehittyvät taidot ja ruokailuympäristö. Tavoitteita oli jokaisessa kategoriassa useita, suurimman kategorian ollessa aikuisen toiminnalle asetetut tavoitteet. Tuloksista voidaankin päätellä, että aikuisen rooli ruokailutilanteen rakentajana ja lapsen ruokasuhteen tukijana on suuri.

Tavoitteet. Tutkielmani tavoitteena oli analysoida päiväkodin ruokailutilanteissa esiintyviä vuorovaikutus-rakenteita ja vuorovaikutuksen rakentumista. Näitä rakenteita ja vuorovaikutuksen kokonaisuutta tarkastelin keskustelunanalyysin keinoin. Tutkielmani painopiste oli vuorottelujäsennyksessä eli siinä, kuka puhuu, miten pitkään ja miten puheenvuorot vaihtuvat. Tutkimuksen avulla pyrin selvittämään, miten vuorovaikutukseen osallistuvat yhdessä koordinoivat keskustelua eteenpäin. Vuorottelujäsennyksen lähestymiskulman avulla tarkastelen ruokailutilanteessa rakentuvaa vuorovaikutusta suhteessa ruokailutilanteen perusfunktioon eli syömiseen. Keskityn tarkastelemaan erityisesti lasten vuorovaikutusta – sitä, miten lapset kommunikoivat ruokailun aikana. Myös aikuisen toiminta ja sen vaikutus vuorovaikutusrakenteeseen huomioidaan analyysissä. Tutkimuskysymykset ovat: Millainen vuorovaikutusrakenne ja vuorottelujäsennys päiväkodin ruokailutilanteissa on? Miten ruokailutilanteen perusfunktio eli syöminen mahdollisesti vaikuttaa vuorovaikutukseen? Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ovat keskustelunanalyysiin perustuvat teoriat, joita hyödynnän aineistosta löytyvien ilmiöiden tarkastelussa. Tutkielmani taustalla on sosiaalisen konstruktionismin mukainen näkemys todellisuuden, tiedon ja käsitteiden rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Menetelmät. Tutkielmani oli luonteeltaan laadullinen keskustelunanalyysi. Tutkimusaineisto koostui kahden ruokailutilanteen videotallenteesta. Videoaineisto oli kerätty Helsingin yliopiston Myötätunnon rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa –tutkimushankkeessa. Tutkimuksen analyysi oli induktiivista ja se rakentui yksittäisistä havainnoista laajemman kokonaiskuvan muodostamiseksi. Molemmissa ruokailutilanteissa oli neljä lasta ja 1 - 2 aikuista. Lapset olivat 1 - 3 -vuotiaita. Analyysissä tarkasteltiin yhdessä ruokapöydässä rakentuvaa vuorovaikutusta koko ruokailutilanteen ajan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni perusteella päiväkodin ruokailutilanteissa vuorovaikutus rakentuu pääosin yhteisesti: Vuorovaikutus koski kaikkia tilanteeseen osallistujia eikä keskustelu jakautunut esimerkiksi kahteen erilliseen dialogiin ruokailutilanteessa olevien lasten ja aikuisten välillä. Vuorovaikutuksessa jaettu kehollinen läsnäolo vaihteli Goffmanin (1964) luoman jaon mukaisesti kokoontumisen ja kohtaamisen välillä. Kokoontumisen hetkissä suoritettiin ruokailutilanteen perusfunktiota eli syömistä. Kohtaamisia tapahtui yhteisessä kerronnallisessa puheessa, muistelussa sekä lasten välisissä kehollisissa nyökyttelyhetkissä. Vuorovaikutuksessa yhdistyivät kielelliset ja keholliset toiminnot viestimisen keinona. Vuorovaikutusta jäsensivät ruokailutilanteen perusfunktioon liittyvät kysymys - vastaus ja pyyntö - suostuminen -vierusparit. Vuorot olivat ruokailutilanteissa keskimäärin 3 - 4 sanaa. Lasten aloittamia ja jatkamia sanallisia yli kolmen vuoron pituisia keskusteluja ei muodostunut. Aikuisen ohjaava, johdatteleva rooli korostui ja aikuisen kommunikointi vaikutti paljon vuorovaikutusrakenteeseen. Lapset kuitenkin osallistuivat keskusteluun tuottamalla keskustelunavauksia ja reagoimalla muiden vuoroihin. Vuorovaikutuksessa näyttäytyi vuorottelujäsentelyyn kuuluvia piirteitä eli vuorovaikutuksessa vuorossa oleva vaihteli, useimmiten yksi henkilö puhui, vuorojen järjestys ja pituus ei ollut kiinteä sekä keskustelussa noudatettiin vuorottelun periaatetta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten varhaiskasvatuksen opettajat pystyvät tukemaan lapsen seksuaalista kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla, ja miten seksuaalikasvatukseen liittyviä tabuja voitaisiin rikkoa. Seksuaalikasvatus on saanut yhteiskunnassamme tabun maineen, josta ei voi puhua. Samalla suoritetaan tutkimuksia ja laaditaan kansainvälisiä ohjeistuksia siitä, miten seksuaalikasva tusta tulisi toteuttaa. Aikaisemmat tutkimukset eivät ole antaneet tarkkaa ja kattavaa vastausta siihen, miten lapsen seksuaalista kehitystä voitaisiin tukea käytännössä. Tutkimuksessa avataan seksuaalis kasvatuksen luonnetta, ja tarjotaan kasvattajille kokonaisuuden kattava ohjenuora, jonka avulla kas vattaja kykenee tarkastelemaan seksuaalikasvatusta sensitiivisemmin ja avoimemmin. Tutkimukseen osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa, joita haastateltiin puolistrukturoidusti. Haastattelut sekä nauhoitettiin, että kommentit kirjattiin ylös paperille tarkempaa litterointia varten. Aineiston analyysi suoritettiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin, jonka pohjalta aloitettiin aineis ton teemoittelu. Teemoittelusta syntyi useita ylä- ja alakategorioita. Saatujen vastausten perusteella lapsen turvan tunne ja oman kehon arvostaminen ja rakastaminen oli vat tärkeimpiä lähtökohtia laadukkaan seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen. Aikuisen arvot ja asenteet vaikuttavat siihen, millaista seksuaalikasvatusta lapselle tarjotaan, ja nähdäänkö aihe kiusallisena. Myös ajankohtaisen tiedon hankkiminen ja oikeiden termien käyttäminen nähtiin tärkeänä osana ta bujen muodostumisen ehkäisemiseen. Sensitiivisyys, hyväksyntä ja tieto ovat laadukkaan seksuaalikas vatuksen tärkeimpiä lähtökohtia.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, miten kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmaa työssään käyttävät ammattilaiset kokevat sen toteutuvan varhaiskasvatuksen arjessa sekä vaikuttavan työyhteisön sekä lasten toimintaan. Tämän lisäksi tarkoitus oli tuoda tietoisuuteen niitä tekijöitä, jotka henkilöstön mielestä vaikeuttavat tai helpottavat suunnitelman toteuttamista. Tutkimuksen aineiston kerääminen tapahtui puolistrukturoituna teemahaastatte-luna. Haastatteluun osallistui neljä varhaiskasvatuksen opettajan toimessa toimivaa työntekijää ja yksi lastenhoitaja. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkittiin ilmiötä edustavaa pientä joukkoa. Aineistoa analysoitiin osittain teorialähtöistä sisällön analyysia ja osittain aineistolähtöistä sisällön analyysia käyttäen. Tutkimustulokset osoittavat, että työntekijöiden kokemuksen mukaan kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmaa toteutetaan johdonmukaisesti tutkituissa varhaiskasvatusyksiköissä. Haastateltavat kokivat, että suunnitelman toteuttaminen lisäsi työntekijöiden tietoisuutta kiusaamisesta ja sen ehkäisyn keinoista sekä lisäsi lasten turvallisuuden tunnetta. Toteuttamista edistävät tekijät liittyivät haastateltavien mukaan työntekijään itseensä, työyhteisöön sekä suunnitelman toteuttamiseen. Näistä selkeimpänä esille nousi yhteiset ja johdonmukaiset käytänteet suunnitelman toteuttamiseksi. Vaikeuttavista tekijöistä nousi esiin työntekijöihin ja resursseihin liittyviä sekä hallinnollisia tekijöitä, joista erityisesti korostui perehdyttämisen ja suunnitelman ylläpidon puutteellisuus. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkittuihin yksiköihin on muodostunut yhteiset ja johdonmukaiset käytänteet kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Työntekijöiden kuitenkin kokiessa kiusaamisen ehkäisyn suunnitelman ylläpidon jäävän puutteelliseksi, olisi tärkeää, että yksiköissä kiinnitetään huomiota suunnitelman ylläpitoon sekä koko työyhteisön sitoutumiseen sen toteuttamiseksi.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan surua suomalaisissa lasten kuvakirjoissa. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta lasten kuvakirja on kulttuurintuote, jossa heijastuvat aikamme ja kulttuurimme normit ja asenteet. Tavat, joilla surua kuvakirjoissa esitetään ja merkityksellistetään, opettavat lapsi-lukijoille surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Sosiaalisen konstruktionismin ydinajatusten mukaisesti tässä tutkimuksessa nähdään, että kieli sekä kertoo todellisuudesta että rakentaa sitä. Kielellä on siis merkitystä, ja sitä on siksi tärkeää tutkia. Lasten kuvakirjoissa ikävät ja vaikeat aiheet ovat yleistyneet viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana (Heikkilä-Halttunen, 2010, 16), ja niihin on tartuttu myös lastenkirjallisuuden tutkimuksessa (ks. mm. Kokko, 2010; Heikkilä-Halttunen, 2010). Suruista muut kuin kuolemansuru ovat kuitenkin jääneet lähes kokonaan vaille huomiota. Lapsen elämään sisältyy laaja kirjo enemmän ja vähemmän arkisia suruja, joiden huomiotta jättäminen herättää kysymyksen siitä, mitä lapsen suruja aikuiset pitävät tärkeinä ja merkityksellisinä – ja mitä ehkä eivät. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin diskurssianalyysin keinoin. Analyysiin valikoitui neljä suomalaista, vuosina 2018–2021 julkaistua lasten kuvakirjaa, jossa suru on keskeinen aihe. Aineistonhaussa käytettiin Lastenkirjainstituutin ja HelMet-kirjastojen lastenkirjallisuuden tietokantoja. Kuvakirjassa sekä verbaalisella että kuvallisella kielellä on tärkeä osansa merkityksen luomisessa ja kommuni-koimisessa lukijalle (ks. mm. Heinimaa, 2001, 144). Näin ollen kuvakirjan analyysissa verbaalisen ohella myös visuaalista kieltä tulisi tutkia. Tässä tutkimuksessa kuvakirjojen verbaalista ja visuaalista kieltä tarkasteltiin kuvakirjatyyppien (Nikolajeva & Scott, 2001), kielen funktioiden (ks. Pietikäinen & Mäntynen, 2020, 2.4: Diskurssit ja kielelliset valinnat) ja lauseen prosessityyppien (Halliday & Matthiessen, 2004) käsitteistöön nojaten. Analyyttisten kysymysten avulla tehtiin huomioita tavoista, joilla surua aineistossa merkityksellistetään. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousseet surun diskurssit kertovat surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Suru kuvattiin luonnollisena ja hyväksyttävänä mutta samaan aikaan epäsäännöllisenä ja ei-lineaarisena ilmiönä. Sureminen oli hyvin erilaista lapsilla ja aikuisilla. Lapsilla suru näyttäytyi etenkin kiukkuna ja huutona, aikuisista taas tuli surun myötä poissaolevia ja väsyneitä. Lapsen ja aikuisen roolit myös hämärtyivät, kun suru oli yhteistä. Surevat aikuiset eivät ehkä muistaneet pestä lapsen hampaita tai huolehtia, että tämä saa syödäkseen. Sureva kohdattiin keholla ennemmin kuin sanoilla. Lapsenkaan surua ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yritetty selittää tai sanoittaa. Halaaminen, silittäminen ja sylissä pitäminen olivat yleisimmät keholliset tavat kohda-ta lapsen suru.