Browsing by study line "General and Adult Education"

Etätöiden tekeminen on yleistynyt valtavasti kahden viime vuosikymmenen aikana teknologian kehittymisen myötä. Tämän vuoksi tutkielmassa selvitetään, mikä on etätyön tekemisen yhteys työtyytyväisyyteen. Tutkielma keskittyy vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen, joiden avulla selvitetään, millä tavoin etätöiden tekeminen on yhteydessä työtyytyväisyyteen sekä vaikuttaako etätöiden määrä työtyytyväisyyteen. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoon valikoitui yhdeksän vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua, jonka avulla tutkimusartikkelit jaettiin kahteen pääryhmään tutkimuskysymysten mukaisesti. Ensimmäinen pääryhmä jakautui edelleen kolmeen eri alaryhmään ja toinen pääryhmä kahteen eri alaryhmään. Tutkielman tulosten mukaan etätyöntekijöiden työtyytyväisyys on korkeampaa kuin toimistolla työskentelevien työtyytyväisyys, mikä osoittaa etätyön ja työtyytyväisyyden yhteyden olevan positiivinen. Toisen tutkimuskysymyksen kohdalla havaittiin kuitenkin, että etätyöt ovat positiivisesti yhteydessä työtyytyväisyyteen vain tiettyyn pisteeseen asti, sillä etätyöpäivien noustessa tiettyyn määrään työtyytyväisyys kääntyykin laskuun. Osa tutkimuksista kuvaa tätä etätyön ja työtyytyväisyyden yhteyttä käännetyn U:n muotoiseksi. Tutkielman tulokset osoittivat, että organisaatioiden kannattaa antaa työntekijöille mahdollisuus tehdä etätöitä muutamana päivänä viikossa. On kuitenkin huomioitava, että tutkielman perusteella ihmiset kaipaavat myös kasvokkaisia tapaamisia, jonka takia siirtyminen pelkästään etätöihin ei ole työtyytyväisyyden näkökulmasta kannattavaa.

Mål. Barns tidiga språkutveckling är starkt beroende av den sociala miljön runt omkring barnet. Under den tidiga barndomen sker en stor del av barnets exponering för språk i anknytningsrelationen med barnets förälder. Tidigare forskning visar att kvaliteten på anknytningsrelationen är kopplad till förälderns förmåga att agera sensitivt gentemot barnet. Sensitivitet har också kopplats ihop med barns allmänna utveckling. Syftet med denna avhandling är att undersöka vilken betydelse föräldrars sensitiva respons och beteende har för barns tidiga språkutveckling. Föräldrasensitivitet (eng. parental sensitivity) innebär förälderns förmåga att uppfatta barnets olika beteendesignaler, tolka dem korrekt och reagera på signalerna på ett lämpligt sätt. Metoder. Studien utfördes i form av en litteraturöversikt med en strävan att ge en inblick i tidigare forskning och befintlig kunskap inom området. Materialet i analysen bestod av sju vetenskapliga artiklar publicerade på engelska mellan åren 2011-2021. Artiklarna hittades genom databaserna Helka Finna, Web of Science och EBSCO med hjälp av utvalda sökord. De analyserade artiklarna undersökte specifikt hur mödrars sensitiva beteende påverkar barns språkförmågor. Resultat och slutsatser. Utifrån de analyserade artiklarna visade studiens resultat att det förelåg ett starkt samband mellan mödrars sensitivitet och barns tidiga språkutveckling. Studiens resultat lyfte även vikten av olika interventioner, för att kunna främja föräldrars sensitivitet och i sin tur främja barns språkutveckling. Då föräldrar innehar förmågan att agera sensitivt har de även möjligheten att anpassa deras beteende i enlighet med barns utvecklingsnivå och sporra barnet till vidare språkinlärning.

Työelämän jatkuvien vaatimusten kasvun myötä tulee etsiä keinoja, jotka auttavat työntekijöitä motivoitumaan työnteossa ja yritystä pysymään kilpailukykyisenä. Osallistaminen on tapa, joka yhdistää työntekijöitä ja heidän tietotaitojansa yhteen, kun kehitellään yhdessä parempia toimintoja ja ympäristöjä töihin. Osallistamista on aikaisemmin tutkittu esimerkiksi työhyvinvoinnin, tunteiden ja yrityksen kannattavuuden kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät nousevat työntekijöiden kokemuksen mukaan merkittäviksi osallistamisessa sekä vaikuttaako osallistaminen heidän työmotivaatioonsa. Tutkimuskysymykset ovat 1) Mitkä tekijät koetaan merkittävinä osallistamisessa? ja 2) Miten osallistava muutostoiminta vaikuttaa henkilöstön työmotivaatioon? Tutkimusstrategiaksi valikoitui laadullinen tutkimus ja aineisto koostui neljästä haastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidun haastattelurungon avulla. Näin saatiin kohdeyrityksen työntekijöiden kokemuksia esille osallistavasta muutosprosessista. Aineisto analysoitiin sekä aineisto-, että teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, muodostamalla samoista merkityksistä ylä- ja alaluokkia. Lisäksi tukena hyödynnettiin sisällön erittelyanalyysiä. Osallistamisen merkittäviä löydöksiä käsiteltiin luotujen yläluokkien kautta, jotka olivat avoin dialogi, yhteisöllisyys ja toiminta. Työmotivaation tuloksia avattiin mielekkyyden, yhteenkuuluvuuden ja kyvykkyyden luokkien, eli Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian kautta. Merkittävänä osallistamisessa koettiin työntekijöiden mielipiteiden kysyminen ja niistä kertominen, jotka herättivät uusia keskusteluja, sekä toivat ongelmakohtia esille. Lisäksi kaikkien osallistuminen sekä oman toiminnan miettiminen ja implementointi nähtiin merkittävinä osallistamisessa. Työmotivaatioon vaikuttivat muun muassa osallistamisen kautta tehdyt muutokset roolituksissa, työnkuvissa ja yhteishengessä. Osallistamista hyödyntämällä yritys voi luoda työntekijöille tilan ajatella, tulla kuulluksi, parantaa yhteisöllisyyttä, sekä nostaa esille ongelmakohtia ja luoda muutosta. Tulee kuitenkin muistaa, että jokaisen yksilölliset tarpeet ja kokemukset vaikuttavat osallistamisprosessissa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja tietotyöorganisaatioissa sekä tähän liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hiljaisen tiedon liikkuminen on tietotyöorganisaatioiden toiminnan kannalta elintärkeää. Aihetta käsitteleviä suomenkielisiä tutkimuksia ei ole juuri lainkaan, eikä hiljaisen tiedon liikkumista koskevia tutkimuksia yhteen kokoavaa ajankohtaista suomenkielistä kirjallisuuskatsausta löydy. Siksi hiljaisen tiedon liikkumisen tapoja ja niihin vaikuttavia asioita on tärkeää koota yhteen ja kirjoittaa niistä suomeksi. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena. Olen tuonut yhteen hakusanojen perusteella löytämieni 11 tutkimusartikkelin keskeisiä tuloksia sekä jaotellut tuloksia teemoihin ja luokkiin. Tutkimukset on toteutettu useissa eri maissa vuosien 2011 ja 2021 välillä. Aineisto on haettu kahdesta eri tietokannasta sekä Googlen Scholar-hakupalvelusta. Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat: 1. Millä tavoin hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa työntekijältä toiselle? ja 2. Mitkä asiat vaikuttavat tähän hiljaisen tiedon liikkumiseen? Aineiston analyysin ja teemoittelun perusteella voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkui sekä virallisten että epävirallisten tapojen välityksellä. Virallisia tapoja olivat mentorointi, käytäntöyhteisöt, valmennus, tietovarastot, koulutukset, kokoukset ja työpajat. Epävirallisia tapoja olivat työn lomassa tapahtuvat keskustelut, kommunikointi, yhteistyö, kohtaamiset ja tarinankerronta. Jaottelin aineistostani löytämäni asiat, jotka vaikuttavat hiljaisen tiedon liikkumiseen organisaatiollisiin, sosiaalisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Organisaatiollisia tekijöitä olivat organisaatiokulttuuri, organisaation ilmapiiri, työympäristö, johto ja työjärjestelyt. Sosiaalisia tekijöitä puolestaan olivat työntekijöiden väliset ihmissuhteet ja luottamus. Yksilöllisiä tekijöitä olivat työntekijöiden persoonallisuuden piirteet, asenne, subjektiivinen normi, minäpystyvyys ja itsetarkkailu. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hiljainen tieto liikkuu tietotyöorganisaatioissa kommunikoinnin, vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta. Siihen vaikuttavat koko organisaation laajuiset asiat, siellä työskentelevien ihmisten väliset tekijät sekä jokaisen työntekijän yksilölliset tekijät. Voidaan myös todeta, että hiljainen tieto liikkuu tehokkaimmin organisaatiossa, jossa työntekijät tulevat toimeen keskenään ja jossa yleinen ilmapiiri on jakamiseen motivoiva, turvallinen ja luotettava.

Tutkielmassani tarkastelen opettajien käsityksiä työhyvinvoinnista yhteisopettamisen kontekstissa. Yhteisopettamista on laajalti aikaisempaa tutkimusta ja monissa tutkimuksissa sivutaan opettajien käsityksiä tai kokemuksia yhteisopettamisesta. Halusin nostaa tarkastelun kohteeksi vähemmän tutkitun aiheen - opettajien käsitykset työhyvinvoinnista yhteisopettamisen yhteydessä- sillä luokanopettajan työ voi olla hyvin kuormittavaa. Ensimmäinen tutkimustehtäväni on selvittää, onko luokanopettajien käsitysten mukaan yhteisopettaminen yhteydessä työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Toinen tutkimuskysymykseni on, mitkä elementit ja käytännöt lisäävät työssä jaksamista ja työhyvinvointia yhteisopettamisessa opettajien käsitysten mukaan. Tutkimukseni nojautuu laadulliseen sisällönanalyysiin. Keräsin tutkimusaineistoni haastattelemalla neljää luokanopettajaa, joilla oli monivuotista kokemusta yhteisopettamisesta. Toteutin puolistrukturoidut haastattelut keväällä 2022. Analysoin haastatteluista saamani kuullun materiaalin peilaamalla sitä Jari Hakasen teoretisointiin työhyvinvoinnista ja työn imusta.Halusin teoriapohjaisen analyysin lisäksi antaa mahdollisuuden teoriasta poikkeaville tulkinnoille aineiston analyysissa. Tutkimuksessani selvisi, että opettajat näkivät yhteisopettamisen lisäävän työssä jaksamista ja työhyvinvointia. Työtehtävien sekä työn arjen jakaminen ja kollegiaalinen tuki nousivat haastatteluissa työssä jaksamista tukevina elementteinä yli muiden. Tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemman tutkimuksen kanssa. Opettajien mukaan yhteisopettajuutta voi tukea hyvällä johtamisella, työpaikkojen toimintakulttuurin kehittämisellä avoimen vuorovaikutuksen suuntaan, jossa olisi aikaa niin arvokeskustelulle kuin pedagogisellekin keskustelulle entistä enemmän, mikä ei välttämättä vaadi taloudellisia resursseja, vaan työn organisoinnin kehittämistä.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli esitellä ihmisten välisen tunteiden säätelyn ilmiötä ja sen strategiatutkimusta työ-, koulutus- ja harrastuskonteksteissa. Tunnesäätelyn sosiaalinen puoli ei ole vielä saanut tutkimuksissa yhtä paljon jalansijaa kuin yksilön oma tunnesäätely. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin tuoda ilmi, millaisista näkökulmista käsin ihmisten välisten tunteiden säätelyn strategiatutkimusta on viime vuosina tehty. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, millaisia tuloksia näistä strategiatutkimuksista on saatu, jotta voitiin tutkia myös strategioiden yhdenmukaisen luokittelun mahdollisuutta. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi työelämän sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkimus toteutettiin kuvailevana, integroivana, kirjallisuuskatsauksena, ja aineistoon valittiin 10 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia vuosilta 2018–2023 Helka- ja EBSCO-tietokannoista. Aineisto analysoitiin laadullisesti käyttäen temaattista analyysiä. Analyysi tehtiin pääosin teorialähtöisesti; esimerkiksi aiemmin muotoiltu ihmisten välisten tunteiden säätelystrategioiden luokittelu toimi vertailukohtana aineiston strategioiden luokittelussa. Samanaikainen aineistolähtöinen analyysitapa auttoi kuitenkin nostamaan aineiston uudet löydökset esille tarkasteluun. Ihmisten välistä tunteiden säätelyä on tutkittu viime vuosina kahdesta näkökulmasta: mitä strategioita käytetään toisen tunteiden säätelyyn ja mitä vaikutuksia käytetyillä strategioilla on. Tutkimus paljasti tarpeen ihmisten välisen tunteiden säätelyn strategialuokittelun täydentämiselle, sillä säätelijän käyttäytymiseen liittyvät toimintatavat olisi syytä kategorisoida mukaan luokitteluun. Tulokset osoittivat säätelijän ja kohteen välisen ihmissuhteen laadun olevan edellytys onnistuneelle tunteiden säätelylle. Ihmisten välisellä tunteiden säätelyllä halutaan kohentaa positiivisia tunteita ja lujittaa sosiaalisia suhteita. Tutkimalla ihmisten välistä tunteiden säätelyä voidaan saada työkaluja työkyvyn edistämiseen vuorovaikutustaitojen kehittämisen kautta, mikä voi osaltaan auttaa haitallisen työstressin vähentämisessä.

Työelämän kehittyminen ja organisaatiorakenteiden muutokset ovat tuoneet perinteisten johtamisteorioiden rinnalle monia uusia näkökulmia. Yksi niistä on itsensä johtaminen, joka on luonut täysin uuden ulottuvuuden työelämän johtamiskulttuuriin. Työelämän muutosten mukana muuttuvat myös työhyvinvoinnin kehittämisen ja ylläpitämisen tarpeet. Itsensä johtamisen taitoja pidetään nykypäivän työelämässä merkityksellisinä, mutta sen vaikutuksia työhyvinvointiin ei juurikaan ole tutkittu. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella itsensä johtamisen käsitteen määritelmää, historiaa, kehitystä sekä ongelmakohtia kansainvälisen ja suomalaisen tutkimustiedon avulla ja antaa sitä kautta laaja kokonaiskuva itsensä johtamisen ilmiöstä. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä itsensä johtamisen ilmiöstä on aiempien tutkimusten perusteella löydettävissä. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat 1) Mitä tarkoitetaan itsensä johtamisella ja 2) Minkälaisia vaikutuksia itsensä johtamisella on työhyvinvointiin? Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineisto koostui viidestätoista tutkimusartikkelista sekä kolmesta teoksesta. Aineistoon valikoituivat suomen- ja englanninkieliset alkuperäisjulkaisut, jotka parhaiten vastasivat tutkielman tutkimuskysymyksiin. Aineiston valintakriteereinä olivat lisäksi myös koko tekstin saatavuus, tarkoin harkitut hakusanat sekä vertaisarvioidut julkaisut. Tutkimustulokset osoittivat, että Itsensä johtaminen on itseensä vaikuttamisen prosessi, jonka avulla saavutetaan itseohjautuvuutta ja sisäistä motivaatiota, joita ihmiset tarvitsevat käyttäytyäkseen tai suoriutuakseen haluamallaan tavalla. Käsite syntyi 1980-luvulla ja sitä on jatkuvasti kehitetty, laajennettu sekä sovellettu työelämän eri osa-alueisiin. Suomessa itsensä johtamista on tutkittu verrattain vähän ja suomalaisen tutkimuksen lähestymistavat poikkesivat hieman kansainvälisestä tutkimuksesta. Tutkimusartikkelien perusteella itsensä johtamisella oli positiivinen vaikutus työtyytyväisyyteen, minäpystyvyyden käsitykseen, työn tuloksiin, terveydellisiin ja psykologisiin tekijöihin, innovatiivisuuteen, flow-tilan kokemiseen, luovuuteen, fyysiseen kuntoon sekä työn vaatimusten hallitsemiseen. Aiempaa tutkimustietoa löytyy vain vaikutuksista työhyvinvoinnin eri osa-alueisiin mutta ei työhyvinvointiin kokonaisvaltaisesti, joten jatkotutkimukset aiheesta olisivat erittäin tarpeellisia.

Kandidaatintutkielmani tavoitteena oli koostaa laadullisen tutkimuksen keinoin tietoa johtajien työhy- vinvoinnista. Tarkastelen, miten johtajat ymmärtävät työhyvinvoinnin sekä siihen liittyvät tekijät ja millaisilla asioilla he voivat vaikuttaa omaan työhyvinvointiinsa. Johtajien työhyvinvoinnin tarkastelu on yleistyvä ja ajankohtainen aihe. Johtajat kokevat jatkuvasti uusia paineita ja muutoksia työssään, joten huoli työhyvinvoinnista kasvaa. Teoreettinen taustani koostuu johtamiseen, johtajien työhyvin- vointiin sekä työhyvinvointiin liittyvistä teemoista, eli motivaatiosta, stressistä sekä palautumisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli kerätä johtajien omia kokemuksia työhyvinvointiin vaikuttavista seikoista. Aiheeni valikoitui oman kiinnostuksen sekä aiheen ajankohtaisuuden perusteella. Aineistoni koostui e-lomakkeella tehdystä kyselystä neljälle suomalaiselle johtajalle Toteutin tutki- mukseni laadullisena kyselytutkimuksena. Keräsin aineiston helmikuun puolessa välissä ja johtajilla oli viikko aikaa vastata kyselyyn. Kyselyssä teemoittelin kysymykset. Teemat vastasivat tutkimusky- symyksiäni, joilla haettiin ymmärrystä siihen, miten johtajat ymmärtävät työhyvinvoinnin ja miten he voivat itse ylläpitää ja kehittää sitä. Aineiston analysoin sisällönanalyysillä. Tulosten käsittelyn jäsen- telin tutkimuskysymysten suuntaisesti ja kokosin aineistosta nousseet pääteemat taulukoihin. Päätee- mojen alle kokosin teemaan liittyviä pienempiä havaintoja aineistosta. Tulosten mukaan tutkimukseen osallistuneilla suomalaisilla johtajilla on hyvin samantyylinen ymmärrys työhyvinvoinnista. Johtajien mielestä työhyvinvointiin kuuluvat peruspilarit, kuten fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi sekä oikeanlaiset tavat palautua. Muun muassa johtajien palautumiskeinot yhtenevät vahvasti ja vastauksissa korostuu työstä irtautumisen tärkeys. Kuitenkin myös erilaisuuksia löytyi. Johtajat kokevat hyvin samanlaisia voimavaroja elämässään, joista suurimpina korostuivat vapaa-ajan voimavarat. Suomalaisille johtajille rentoutuminen ja oma aika ovat tärkeitä seikkoja työhyvinvoinnin kannalta. Johtajan työ koetaan haastavana, mutta se myös ylläpitää johtajien motivaatiota. Johtajat korostavat työhyvinvoinnissa muun muassa roolien selkeyttä, motivaatiota, voimavaroja sekä palautumista.

Lastensuojelun sijaishuollossa kasvavilla lapsilla tiedetään aiemman tutkimuksen perusteella olevan huomattavan paljon enemmän haasteita koulunkäynnin eri osa-alueilla ikätovereihinsa verraten. Lisäksi sijaishuollosta itsenäistyneiden ja muiden lasten koulutuspolkuja verrattaessa tulee ilmi muita merkittäviä eroja: sijaishuollosta itsenäistyneiden koulutustaso jää ikätovereita alhaisemmaksi, usein pelkän peruskoulun varaan. Koululla ja koulussa pärjäämisellä on kauaskantoisia vaikutuksia yksilön elämässä ja erityisesti peruskoulussa heikosti pärjääminen näyttää määrittelevän myöhempää koulutusuraa pitkälle. Tilastojen mukaan sijaishuollossa kasvaneet kokevatkin useammin myöhemmässä elämässään työttömyyttä ja heikompaa toimeentuloa, ja he voivat huonommin useammalla eri hyvinvoinnin mittarilla. Tämän tutkimuksen tarkoitus on ollut selvittää, millaiset tekijät vaikeuttavat ja mitkä edesauttavat kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen koulunkäyntiä. Tavoitteena on siis saada tuoretta tietoa siitä, miten kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia voisi koulunkäynnin osalta paremmin tukea. Tutkimus on tehty systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tieteellinen metodi, jossa hyödynnetään ja tutkitaan aiemmin tehtyä tutkimusta ja niiden tuloksia. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan koota valittua ilmiötä tarkastelevien tutkimuksien tuloksia synteesinomaisesti yhteen. Katsauksen aineisto perustuu Helda-, Ebscohost-, Eric- sekä Google Scholar -tietokantojen hakuihin. Valittu aineisto sisältää yhdeksän vertaisarvioitua tutki-musta tai artikkelia, jotka ovat julkaistu vuosien 2017–2022 välillä. Tämä katsaus tuo ilmi, että sijaishuollossa kasvavien lasten koulunkäyntiä, sekä koulusuoriutumisen että kouluhyvinvoinnin osa-alueilla edistää se, että lapsella on turvallinen ja välittävä sijaishuolto-paikka, jonka aikuiset auttavat ja tukevat lapsia kaikissa muutoksissa ja siirtymissä ja tarjoavat lapselle tukea koulunkäynnin rutiineissa ja muuttuviin tilanteisiin sopeutumisessa. Koulunkäynti onnistuu parhaiten, kun lapsi on kiinnittynyt kouluun ja kouluympäristöön sekä koulun aikuisiin turvalli-sesti ja hänellä on positiivisia ajatuksia kouluun liittyen. Vähäiset muutokset ja vaihdokset lapsen elämässä sekä ennakoiva tuki mahdollisissa muutostilanteissa kannattelevat lasta. Osaava ja lastensuojelun arkea ymmärtävä opettaja, jolla kiinnostusta tehdä moniammatillista yhteistyötä lapsen elämän tärkeiden aikuisten kanssa tukee onnistumista. Koulun tarjoamat tukitoimet, ajoissa ja riittävän pitkään tarjottuna, hyödyttävät sijaishuollossa asuvan lapsen koulunkäyntiä. Tällöin lapselle syntyy luottamus, turva ja positiivinen tunne paitsi oppimista ja koulua ja kouluympäristöä kohtaan, myös omaa tulevaisuuttaan ja mahdollisuuksiaan kohtaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata toisen sukupolven maahanmuuttotaustaisten toisen asteen koulutusvalintoja tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkimuskysymyksenä kysytään: Miten tutkimuskirjallisuudessa toisen sukupolven maahanmuuttotaustaiset nuoret tekevät toisen asteen koulutusvalintojaan? Tämä tutkimus on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona olen käyttänyt neljää tutkimusta, joissa on kuvattu toisen sukupolven maahanmuuttotaustaisten toisen asteen koulutusvalintoja. Aineistoksi olen valinnut tutkimuksia, jotka on toteutettu Suomessa 2010-luvun aikana tai sen jälkeen. Tuloksena löysin, että sosiaaliset suhteet vaikuttavat toisen sukupolven maahanmuuttotaustaisilla enemmän toisen asteen koulutusvalintaan kuin kantaväestöllä. Lisäksi huomasin merkittäviä epätasa-arvon elementtejä koulutusvalintojen muodostumisessa, joihin lukeutui mm. toisen sukupolven maahanmuuttotaustaisten koulutusvalintojen viivästyminen, koulutuksen keskeytyminen sekä koulutuksen vaihtaminen useammin kesken siirtymän verrattuna kantaväestöön. Lisäksi analyysini osoitti, että toisen asteen koulutuksen valintaan vaikutti myös koetut ennakkoluulot ja asenteet. Analyysini osoitti myös vanhempien koulutusasteeseen liittyviä tekijöitä, sukupuolittuneita merkityksiä sekä toisen sukupolven maahanmuuttotaustaisten positiivisempaa suhtautumista koulunkäyntiin kantaväestöön verrattuna. Yllättävää oli se, että positiivisen suhtautuminen ei korreloinut itse toisen asteen koulutukseen kiinnittymisen kanssa. Tärkeänä näkökohtana tuli esiin se, että viranomaiset sekä nuoret mainitsivat osaltaan yhtenäisiä koulutusvalintaan vaikuttavia tekijöitä, mutta myös merkittäviä eroja. Eroja huomasin varsinkin siinä, että viranomaiset painottivat kielellisiä tekijöitä, jota nuoret itse eivät tehneet. Toisen sukupolven maahanmuuttotaustaisten nuorten koulutusvalinnat näyttävät tapahtuvan kokonaisuudessaan monimutkaisten asenteiden, kokemusten sekä odotusten yhdistelmissä. Tärkeää näyttää olevan se, ettei siirtymiä tutkittaisi tai tulkittaisi ulkoapäin vaan osana nuorten omia kokemusmaailmoja. Nuorten yksilöllisiä ja omakohtaisi kokemuksia tulisi kuunnella, mutta nuoria itseään ei tulisi kuitenkaan jättää yksin tämän valintaprosessin armoille. Tärkeää olisikin se, ettei keskityttäisi nuoren yksilölliseen vastuuseen vaan otettaisiin paremmin huomioon yhteiskunnalliset elementit nuorten siirtymiä määrittävinä tekijöinä. Jotta maahanmuuttotaustaisten nuorten koulutuspolut tulisivat sujuvammiksi, tulisi siirtymäjärjestelmän rakenteissa ja mahdollisuuksissa huomioida näiden nuorten monimuotoiset tarpeet aikaisempaa selkeämmin.