Browsing by study line "Klasslärare, pedagogisk psykologi"

Tavoitteet. Itsesäätely on laaja-alainen oman toiminnan säätelyn taito, jota koulumaailma vaatii oppilailta nykypäivänä yhä enemmän. Heikko itsesäätelykyky on usein yhteydessä ongelmiin koulunkäynnissä, mitkä saattavat näkyä vaikeuksina oppimisessa tai käyttäytymisessä. Yhtä lailla hyvät itsesäätelytaidot ovat positiivisessa yhteydessä esimerkiksi koulumenestykseen, mielenterveyteen ja sosiaalisiin taitoihin. Kouluikä on tärkeä vaihe näiden taitojen kehityksessä, ja kouluilla on merkittävä rooli lasten kasvattajina. Näin ollen luokkahuone vaikuttaa ideaalilta paikalta tukea lasten itsesäätelytaitoja. Yksi konkreettinen tapa tukea lasten itsesäätelytaitojen kehitystä ovat lasten itsesäätelytaitoja tukevat interventiot. Tämä kirjallisuuskatsaus pyrkii selvittämään, minkälaisilla interventioilla lasten itsesäätelyä voidaan tukea koulussa parhaiten ja tarjoamaan näin keinoja itsesäätelyn tukemiseen alakoulussa. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli koota, lajitella ja tiivistää aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta. Hain aineistoa kahdesta tietokannasta, Web of Sciencesta sekä Scopuksesta hakulausekkeella ”(self-regulation OR self-control) AND intervention AND teacher AND (primary school OR elementary school)”. Hakulausekkeella löytyi yhteensä 128 hakutulosta, jotka seuloin ensin otsikon, sitten tiivistelmän ja viimeiseksi koko tekstin tasolla. Lopulliseksi aineistoksi jäi näin 15 artikkelia. Aineistoa analysoitaessa loin kuusi eri kategoriaa itsesäätelyn interventioista ja tutkin interventioiden vaikuttavuutta tarkastelemalla niiden efektikokoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että oppilaiden itsesäätelykykyä tukevat parhaiten interventiot, jotka on toteutettu luokanopettajan ja muiden ammattilaisten yhteistyössä. Monenlaisin interventioin kyettiin kuitenkin tukemaan oppilaiden itsesäätelyä. Tutkimusten tutkimusasetelmat ja otoskoot vaihtelivat paljon. Itsesäätelyä oli mitattu kaikissa tutkimuksissa kvantitatiivisesti erilaisten lomakkeiden avulla, mutta lähes kaikissa tutkimuksissa itsesäätelyn kehityksen mittaamiseen käytettiin eri lomakkeita. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia itsesäätelyä mittaavia lomakkeita sekä itsesäätelyinterventioiden pitkäaikaisvaikutuksia.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten rasismista keskustellaan ja miten sitä käsitellään suomalaisessa korkeakoulukontekstissa ja erityisesti opettajankoulu-tuksessa aiemman tutkimuksen perusteella. Korkeakoulukontekstilla tutkimukses-sa perehdyttiin yleisesti suomalaiseen yliopistoinstituutioon ja kasvatustieteelli-seen tiedekuntaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten rasismia oli tutkittu ja käsitel-ty, miten rasismia tunnistettiin ja millaisin käsittein rasismista puhuttiin sekä minkä-laista koulutusta rasismiin liittyen oli annettu korkeakoulutuksen kentällä. Kasva-tustieteen parissa rasismia on tutkittu paljon alemmilla koulutustasoilla, kuten pe-ruskoulussa kun taas rasismin tutkimus korkeakoulutuksessa on jäänyt vähäisem-mälle huomiolle. Viime vuosina opiskelijat ja media ovat nostaneet esille kasvavis-sa määrissä esiin yliopiston toimintaympäristössä esiintyvää rasismia ja syrjiviä käytänteitä, joiden käsittely on ollut puutteellista. Rasismiin liittyvät kannanotot se-kä samalla tutkimusten vähäisyys kertovat aiheen ajankohtaisuudesta ja tärkey-destä. Tutkimuksessa tuodaan esiin korkeakoulutuksen parissa vallitsevia arkisia ja tieteellisiä käytänteitä, joita kasvatusalan ammattilaiset välittävät tulevan ammat-tinsa työympäristöihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusmetodiltaan katsaus on integroiva. Aineistoa tarkasteltiin sisällönanalyysin menetelmällä. Tut-kimuksella rakennettiin kattavaa kokonaiskuvaa siitä, millä tavoin rasismista puhu-taan korkeakoulutuksessa ja erityisesti opettajankoulutuksessa sekä kasvatustie-teellisellä tutkimuskentällä. Kirjallisuus keskittyi teemoiltaan rasismiin ja sen eri muotoihin, korkeakoulutukseen, opettajankoulutukseen, kolonialismin perintöön koulutusinstituutioissa, monikulttuurisuuteen ja antirasistisiin koulutuksiin. Tarkas-teltaviksi aineistoiksi tutkimusta varten valikoitui tutkimuskirjallisuutta, julkisia kan-nanottoja, ajankohtaisia kyselyitä sekä uutisia. Pääosin tutkimusaineistoina toimi-vat suomalaiseen kontekstiin sijoittuvat tutkimukset. Tulokset osoittivat, että rasismin ilmiötä tarkastelevissa tutkimuksissa nousi esiin pääteemoja, jotka toistuivat useissa aineistoissa. Rasismiin liittyvien tutkimusten määrä oli noussut kasvavissa määrin viime vuosikymmeninä. Tutkimusten määrän nousu liitettiin rasismin ilmiön uutuuteen, joka tuli esille rasismin ilmiön tutkimuk-sissa osana maahanmuuttajien määrän lisääntymisenä Suomessa. Kirjallisuudes-sa huomio rasismin suhteen kohdistettiin myös vähemmistöryhmien kokemiin so-siaaliseen syrjintään. Suomalaisessa yhteiskunnassa yleisissä keskusteluissa, tie-teenkentällä ja korkeakoulutuksen toiminnassa huomio rasismin ilmiön suhteen tuotiin useimmiten esiin rasismia ja syrjintää eri muodoissa kokeneiden vähemmis-tönedustajien toimesta. Aineistojen perusteella yliopisto puuttui rasismiin liittyviin ongelmiin vasta kun ne oli tuotu esiin muiden toimijoiden toimesta. Yliopistojen ta-pa myös reagoida rasismin ilmenemiseen korkeakoulukontekstissa esittäytyi läh-tökohtaisesti ongelmallisena. Tulosten perusteella suomalaisessa opettajankoulutuksessa rasismia on käsitelty pääosin antirasistisen pedagogiikan, erilaisten antirasististen ja kulttuurienvälisten koulutusten, kulttuuritietoisuuden ja monikulttuurisuuden käsittelyn myötä tutki-muksissa. Tutkimuksissa ja erilaisissa koulutuksissa rasismista puhuttiin useimmi-ten vastaavilla korvaavilla termeillä kuten monikulttuurisuuden tai antirasismin kä-sitteiden kautta. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä opiskelevat toivat esiin vuoden 2019 kyselyssä, että opettajankoulutuksessa käsitellään rasismia vähäi-sesti ja sitä tunnistetaan heikosti yliopiston toimesta. Kyselyssä tuli myös esille, että tiedekunnan kouluttajien puhetavoissa oli havaittavissa rasistisia piirteitä eikä yli-opistokoulutus antanut opettajille konkreettisia työkaluja rasismin käsittelemiseen opettajan ammatissa käytännöntasolla. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli herätty rasismin ilmiön käsittelyn suhteen kuitenkin jollain tasolla, koska kyselyn jälkeen tiedekuntaan oli palkattu tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden asiantuntija sekä tiedekunnassa teetettiin taskuopas tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Rasismin tunnistamiseen ja käsittelyyn liittyvät koulutukset eivät myöskään taanneet syrjivien käytänteiden muuttumista. Todelliseen muutokseen rasismin käsittelyn suhteen edellytettiin konkreettisia toimintatapoja niitä käsittelevissä ympäristöissä. Tärkeää on, että rasismin ilmiön tarkastelun tutkimusta kehitetään ja laajennetaan korkeakoulutuksessa sekä erityisesti kasvatustieteellisen tiedekunnan tiedeympä-ristössä. Tulevaisuuden kasvatusalan ammattilaiset sisäistävät koulutuksestaan normeja ja käytäntöjä, kuinka rasismia ymmärretään ja käsitellään arkisissa ympä-ristöissä, edes vieden nämä opitut normit koulumaailmaan ja esimerkillisesti lasten keskuuteen.

Tiivistelmä - Referat – Abstract Tässä tutkielmassa selvitetään kirjallisuuskatsauksen keinoin, millaista perusopetusta saamelaiset saavat Suomessa ja mitä haasteita se kohtaa. Aiheen pohjaksi avataan identiteetin, etnisyyden ja kulttuuri-identiteetin merkitystä yksilölle ja yhteisölle sekä saamelaisten koulutushistoriaa. Saamelaiset ovat neljän valtion alueella asuva kansa. Aiemmin heidän perusopetustaan Suomessa on toteutettu vain suomen kielellä, mikä on omalta osaltaan aiheuttanut saamen kielen taidon heikkenemisen, ja saamelaiskulttuurin sulautumisen valtakulttuuriin. Saamen kielen elvytystyö koulussa alkoi Suomessa vasta 1990-luvulla, kun opetuskieleksi vakiintuivat saamen kielet. Suomessa saamelaisten perusopetus järjestetään valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta, ja opetus on kieliperusteista. Suomessa ei tunnisteta erillistä saamelaisopetusta, joka kohdistuisi saamelaiseen oppilaaseen, saamen kielellä, ja siinä olisi kulttuurinen ulottuvuus. Kulttuurin elvytyksen näkökulmasta tilanne ei edistä saamelasikulttuurin vahvistumista. Haasteellisen tilanteesta tekee se, että saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella Valtio ei tue määrärahoilla saamen kielen opetusta, ja oppilaiden oikeudet ovat rinnastettavissa maahanmuuttajien kahden tunnin äidinkielenopetukseen viikossa. Saamelaisopetusta on vaikea toteuttaa suomalaisen arvopohjaan perustuvan opetussuunnitelman pohjalta. Oppiaineiden lähtökohtana on suomalainen kulttuuri, ja se ei riittävästi huomio moninaisia kulttuureita koulussa. Saamelaisten tietokäsitys eroaa suomalaisesta, ja perusopetukseen on vaikea tuoda saamelaisia arvoja. Peruskoulun struktuurit rakentuvat muun muassa aikataulujen sekä luokkatilojen ympärille, mikä vaikeuttaa entisestään saamelaisopetuksen toteuttamista. Jokaisen yksilön tulee saada vahvistaa omaa identiteettiään ja kulttuurisuuttaan. Saamelaisille on annettavaa mahdollisuus elvyttää ja vahvistaa omia kieliään ja kulttuurisuuttaan perusopetuksessa. Tietoa saamelaiskulttuurista tulee lisätä koko maassa, ja saamelaistietoutta voitaisiin esimerkiksi opettaa opettajankoulutuksen yhteydessä koko maassa.

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, millaisia tutkimuksia Self-Regulated Strategy Development -mallin eli SRSD-mallin käytöstä peruskouluikäisten kirjoittamisen opetuksessa on toteutettu ja millaisia tuloksia tutkimuksista on saatu. Eri meta-analyyseissä on havaittu mallin käytöllä olevan positiivinen vaikutus kirjoittamisen oppimiseen erilaisilla ja eri-ikäisillä oppijoilla. Tässä tutkielmassa kartoitetaan toimivia keinoja, joilla opettajat voivat tukea peruskouluikäisten oppilaiden kehittymistä kirjoittajina. Toteutin tutkielmani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joten aineiston koontia ohjasivat tarkat kriteerit. Sisään- ja poissulkukriteereitä vasten tarkasteltuna kirjallisuuskatsaukseni aineistoksi valikoitui 10 kansainvälistä vertaisarvioitua alkuperäistutkimusartikkelia, joissa tutkittiin SRSD-mallin interventioita peruskouluikäisten kirjoittamisen opetuksessa. Yhtenä sisäänottokriteerinä oli myös, että opetuksesta vastasi oppilaiden oma opettaja ja opetus koski yleisopetuksen ryhmiä. Aineiston hakuun käytin ERIC ja EBSCO -tietokantoja. Aineiston analyysi pohjautui aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Tutkielman tulosten mukaan SRSD-mallin avulla opetettiin peruskouluikäisille pääsääntöisesti vaikuttavia tekstilajeja, mutta myös opiskeluesseen ja kertomuksen kirjoittamista. Mallin käyttö oli yhteyksissä erityisesti parantuneeseen tekstin laatuun ja tekstin sisältämien genretyypillisten piirteiden määrän kasvuun, kun taas vaikutus tekstien sanamäärään ei ollut yksiselitteinen. Katsaukseen valikoituneiden artikkeleiden perusteella SRSD-mallin käytöllä näyttää olevan enimmäkseen myönteinen vaikutus kirjoitustaitojen kehittymiseen. Vaikuttaa siltä, että SRSD-malli on sovellettavissa muillekin kielille kuin englanniksi. Mallia voisi hyödyntää kirjoittamisen opetukseen myös suomalaisessa peruskoulussa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tutkimuskirjallisuudessa avoimille oppimisympäristöille asetettuja tavoitteita suomalaisissa peruskouluissa vuonna 2016 käyttöön otetun peruskoulun opetussuunnitelman uudistuksen jälkeen. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä avoimet oppimisympäristöt ovat alkaneet yleistyä viimeisten vuosikymmenten aikana huomattavasti niin Suomessa kuin muualla maailmassakin koulurakentamisessa. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi median välittämä kuva avointa oppimistilasuunnittelua noudattavista koulusta on hyvinkin negatiivissävytteistä. Tämä muodosti tutkimustehtävälleni lähtökohdan; miksi näitä avoimia oppimisympäristöjä viedään peruskouluun - mitä niillä tavoitellaan? Entä miten näitä uudistustavoitteita taustoitetaan tutkimuskirjallisuudessa? Tutkimus on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena, ja sen aineisto koostuu vertaisarvioiduista ja viimeaikaisista avoimia oppimisympäristöjä ja uutta koulurakentamista koskevista tutkimuksista vuonna 2016 käyttöönotetun perusopetuksen opetussuunnitelman jälkeen. Integroiva kirjallisuuskatsaus valikoitui tutkimusaiheeni kannalta parhaaksi tutkimusmenetelmäksi, sillä siinä tutkimusaihetta pyritään kuvaamaan mahdollisimman monipuolisesti ja se sallii menetelmänä monipuolisemman lähdeaineiston käytön. Tutkimuksessa löydettiin 6 erilaista tavoitetta, joita tutkimuskirjallisuudessa avoimille oppimis-ympäristöille annettiin: oppiva yhteisö, kaikille sopiva oppimisympäristö, joustavat ryhmittelyt ja muuntojoustavuus, oppimaan innostaminen ja toiminnallisuus, tieto- ja viestintäteknologian käytön tukeminen sekä terveellisyys, turvallisuus ja hyvinvoinnin tukeminen. Nämä tavoitteet toimivat sekä toisiaan täydentävästi että tukevat nykyisen opetussuunnitelman laaja-alaisia tavoitteita sekä nykyistä oppimiskäsitystä. Olisi liioiteltua todeta, että avoimet oppimisympäristöt olisivat tutkimukseni perusteella tuhansien toiveiden tynnyreitä, mutta haasteita riittää vielä matkalle kohti toimivia toimintamalleja. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että tilat rakennetaan tukemaan toimintaa, ei toisinpäin.

Tässä kandidaatintutkielmassani tarkastelen tunnetaitojen merkitystä hyvinvoinnin tukemi-sessa. Tavoitteena oli selvittää tunnetaitojen käsitteenmäärittely sekä tunnetaitojen vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin sekä akateemiseen menestykseen. Katsauksessa tuotetaan yleiskatsaus monikäsitteisestä tunnetaitojen käsitekentästä. Lisäksi katsaus kokoaa yhteen tunnetaitojen hyötyjä hyvinvointiin eri näkökulmista. Tutkielman tarkoitus on saada ajankohtaista tutkimusperustaista tietoja ja tuloksia tunnetaidoista sekä esitellä niiden vaikutusta hyvinvoinnin tukijana. Tutkielma suoritettiin kuvallisen kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksen on juuri yleiskat-sauksen muodostaminen aiheesta pohjaten laajoihin tutkimuskirjallisuuksiin. Lähdeaineistona käytettiin sekä kotimaisia että englanninkielisiä tieteellisiä julkaisuja eri tukimusaloilta sekä muita julkaisuja. Tutkielman aihetta käsiteltiin kahden tutkimuskysymyksen kautta, jotka olivat: 1. Mitä ovat tunnetaidot? 2. Miten tunnetaidot tukevat hyvinvointia? Tutkimustulokset osoittavat tunnetaitojen käsitekentän olevan laaja ja moninainen, sekä si-sältävän useita eri limittäisiä käsitteitä, eikä yhteistä selkeää rajausta ja määritelmää ole. Tunnetaidot voidaan nähdä opittavissa olevina taitoina, älykkyyden lajina tai yksilön ominaisuutena. Käsitteenmäärittely riippuu sen kehittely- ja käyttötarkoituksesta. Tutkielman mukaan tunnetaitoja kuvaavat taidot tukevat yksilön hyvinvointia niin psyykkisestä, sosiaalisesta kuin akateemisen menestymisen näkökulmasta.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä oli selvittää, miten koulunkäynti Suomessa näyttäytyy turvapaikanhakijaoppilaiden kertomuksissa. Tutkielman tarkoituksena oli määritellä, millaisia koulunkäynnin teemoja turvapaikanhakijalasten kertomuksissa esiintyy sekä millaisista konkreettisista tekijöistä nämä teemat muodostuvat. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka turvapaikanhakijalasten esiin tuomat näkökulmat suhteutuvat aiempaan tutkimukseen nähden. Tutkielmani tulosten avulla pyrin ymmärtämään paremmin maahanmuuttajalasten ajatuksia ja asenteita koulunkäynnistä Suomessa, heidän kotoutumistaan Suomeen sekä sitä, kuinka kotoutumista tapahtuu kouluympäristössä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin analysoimalla aineistoa, joka oli alun perin tuotettu Itä-Suomen yliopistossa KOTO – Kohtaamisia taidolla ja taiteella -hankkeessa. Aineisto koottiin saduttamalla eräässä vastaanottokeskuksessa asuvia turvapaikanhakijoita marraskuussa 2016. Sadutettavat koululaiset olivat 8–17-vuotiaita, ja heitä oli yhteensä 25. Jokainen heistä kertoi 1–4 satua, ja yhteensä satuja koottiin aineistoon 63 kappaletta. Turvapaikanhakijoiden saduttajina toimi yhteensä 72 luokanopettajaopiskelijaa. Tutkielman aineistoa analysoitiin teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Ensin aineisto teemoiteltiin alakategorioihin ja sen jälkeen alakategoriat tyypiteltiin samankaltaisten vastausten muodostamiksi tiivistetyiksi vastausryhmiksi eli teemoiksi. Tulokset ja johtopäätökset. Turvapaikanhakijaoppilaiden kertomuksissa ilmeni lähes pelkästään myönteisiä kokemuksia koulunkäynnistä. Koulunkäynnin teemat, joita tutkitut lapset toivat saduissaan esille, olivat oppiminen, turvallisuus koulussa, koulunkäynnin merkitys, koulujärjestelmän sisäistäminen sekä koulupäivän mielekkäät sisällöt. Sekä tämän tutkielman saduissa että aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa painottuvat turvapaikanhakijaoppilaiden kokema turvallisuus koulussa ja opettajan merkitys luotettavana aikuisena. Lisäksi kotoutumisen elementtejä vaikuttaisi löytyvän myös kouluympäristöstä. Tällöin kotoutumista tukisivat turvapaikanhakijan kokemus oman luokan yhdenvertaisena jäsenenä toimimisesta, koulussa vallitsevien käytänteiden ja sääntöjen tuntemus sekä dialogisuus turvapaikanhakijaoppilaan ja koulun muiden oppilaiden ja henkilökunnan välillä

Tässä tutkimuksessa kuvataan, miten peruskoulun musiikinopetuksessa järjestettävä yhteissoitto vaikuttaa luokkayhteisön yhteisöllisyyteen eli sosiaaliseen pääomaan. Tutkimuksella pyritään valaisemaan yhteisen musisoinnin merkitystä yhteisöllisyyden vahvistamisessa ja yhteisön jäsenten kehityksessä sekä perustelemaan yhdessä tekemisen hyötyjä niin musiikkikasvatuksessa kuin muussakin elämässä. Sosiaalisen pääoman käsitettä pyritään myös nostamaan vahvemmin esille osaksi kasvatustieteellistä keskustelua. Tavallisimmin sosiaalisen pääoman käsitteellä viitataan sosiaalisen ympäristön ja sosiaalisten suhteiden ulottuvuuksiin, kuten sosiaalisiin verkostoihin, normeihin, yhteenkuuluvuuteen ja keskinäiseen luottamukseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat erityisesti Putnamin (1993) ja Colemanin (1988) määritelmät sosiaalisen pääoman käsitteestä. Yhteissoiton käsite on määritelty tätä tutkimusta varten tarkoittamaan kaikkea musiikillista yhteistoimintaa, jossa tuotetaan musiikkia. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, joka on yksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodoista. Tämän menetelmän myötä tutkimuksessa hyödynnettiin käytettävää aineistoa laajasti sekä esiteltiin tutkittavaa ilmiötä ja sen ominaisuuksia mahdollisimman monipuolisesti kriittisen tarkastelun kautta. Tähän tutkimukseen koottu aineisto koostui pääosin vertaisarvioiduista lähteistä ja kansainvälisistä julkaisuista. Aineistoon kuului erilaisia tutkimuksia, artikkeleja, väitöskirjoja sekä haastatteluja. Tutkimustuloksista ilmeni, että yhteinen musisointi on yhdistetty useissa tutkimuksissa sosiaalisen pääoman tai sosiaalisen pääoman indikaattorien, kuten luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden, muodostumiseen. Tutkimuksia peruskoulun musiikinopetuksen yhteissoitosta ja sen vaikutuksesta luokkayhteisön sosiaaliseen pääomaan on vähän, minkä takia suoraa myönteistä yhteyttä ei voitu luotettavasti todeta. Muu esitelty aineisto antoi kuitenkin tukea väitteelle yhteissoiton myönteisestä vaikutuksesta yhteisön sosiaaliseen pääomaan soittoympäristöstä riippumatta. Tutkimustulokset viittasivat sosiaalisen pääoman olevan hyödyllinen resurssi myös oppimisessa, minkä takia jatkotutkimuksia yhteissoitosta ja sosiaalisesta pääomasta olisi tärkeää tehdä lisää etenkin kouluympäristössä.