Browsing by study line "Special Education"

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli lisätä erityispedagogien ymmärrystä lukumääräisyyden tajun roolista dyskalkuliassa ja valottaa sen neurologista perustaa. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millä tavoin haasteet lukumääräisyyden tajussa näkyvät sellaisella oppilaalla, jolla on dyskalkulia? ja 2. Minkä kaltaista on lukumääräisyyden tajun neurologinen pohja? Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että dyskalkulia eli laskemiskyvyn häiriö on matematiikan oppimisvaikeus, jossa ongelmat pohjautuvat numeerisen tiedon prosessoinnin ongelmiin. Ongelmat näkyvät muun muassa lukumääräisyyden tajussa, laskemisen taidoissa, lukujonotaidoissa ja aritmeettisessa suoriutumisessa. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on nostaa näistä haasteista lukumääräisyyden taju lähempään käytännölliseen ja neurologiseen tarkasteluun, sekä ymmärtää sitä ilmiönä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto kerättiin tieteellisistä vertaisarvioiduista artikkeleista. Aineistoksi valikoitui pääasiassa kirjallisuuskatsauksia sekä yksi empiirinen tutkimus. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisena, aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, ja analyysi aloitettiin teemoittelemalla aineisto tutkimuskysymysten mukaan. Tulokset ja johtopäätökset. Lukumääräisyyden taju jakautuu kahteen erilaiseen prosessiin: pienten lukumäärien tarkkaan silmämääräiseen arviointiin sekä suurten lukumäärien likimaiseen arviointiin. Dyskalkulian katsottiin pohjautuvan haasteisiin erityisesti näissä prosesseissa ja ongelmien esiintymisen nähtiin alkavan jo ennen kouluikää. Matemaattisten taitojen osalta haasteet lukumääräisyyden tajussa näkyivät merkittävimmin määrien arvioinnin heikkoutena mutta myös lukumäärien yhdistämisenä niitä vastaaviin symboleihin sekä laskemisen taidoissa. Neurologisesti poikkeavaa kehitystä nähtiin erityisesti parietaalilohkoissa sekä interparietaalisessa sulcuksessa eli IPS:ssä. Lukumääräisyyden tajun ongelmat ovat siis havaittavissa aivojen epätyypillisenä toimintana eivätkä haasteet rajoitu ainoastaan lukumäärien arviointiin. Lukumääräisyyden tajun ongelmat heijastuvat todennäköisesti osaamiseen myös muilla matematiikan osa-alueilla sen ollessa tärkein yksittäinen dyskalkuliaa selittävä tekijä.

Inklusiivisessa opetuksessa ajatuksena on, että kaikilla oppilailla olisi mahdollisuus opiskella lähikoulussaan, jolloin tukitoimet tukea tarvitseville oppilaille tulee järjestää heidän tarvitsemallaan tavalla opetuksen yhteyteen. Moninaiset opetusryhmät haastavat luokanopettajia opetustyössä, sillä heillä ei yleensä ole kovin laajaa erityispedagogista osaamista, eivätkä esimerkiksi resurssit tuen toteuttamiseen ole riittäviä kaikissa kouluissa. Inklusiivisen opetuksen onnistunut toteutus vaatiikin edelleen kehittämistä käytännön tasolla, jotta oppilaiden lisäksi pystytään tukemaan myös opettajia. Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla luokanopettajien kokemuksia inklusiivisesta opetuksesta internetartikkeleiden pohjalta. Tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia luokanopettajilla on inkluusion toteuttamisesta sekä, miten luokanopettajat ovat kokeneet työnsä muuttuneen inkluusion myötä. Menetelmät. Tutkimusaineisto kerättiin Ylen sekä Helsingin Sanomien internetsivuilla vuosina 2017–2019 julkaistuista artikkeleista, joiden aiheena oli inklusiivinen opetus. Artikkeleita oli kuusi ja tutkittavia luokanopettajia yhteensä 20, joista osaa oli haastateltu ja osa oli vastannut toimittajien tekemiin kyselyihin. Tutkimus toteutettiin laadullisena, ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksiin perustuen osalla luokanopettajista oli onnistuneita kokemuksia inkluusion toteuttamisesta heidän pystyessään tukemaan oppilaita joustavin järjestelyin. Joillakin opettajilla käytännön ongelmiksi muodostuivat oppilaiden haasteet sekä riittämättömät resurssit, jolloin tarvittavia tukitoimia ei pystytty järjestämään kaikille oppilaille. Opetustyön muutoksista myönteisenä pidettiin toimivaa yhteistyötä opettajien välillä, sekä strukturoitua työskentelyä. Työssä jaksamisessa koettiin kuitenkin vaikeuksia kuormittavuuden vuoksi, sillä opetustyö oli muuttunut vaativammaksi ryhmien moninaisuuden myötä. Kun olosuhteet ja rakenteet ovat kunnossa, opettajilla on mahdollisuus opettaa, kasvattaa ja tukea oppilaita heidän tarvitsemallaan tavalla.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sairaalakouluhenkilökunnan kokemuksia debriefingistä. Pyrkimyksenä oli ymmärtää, millaista debriefingiä sairaalakoulutyöntekijälle tarjotaan. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli se, mihin sairaalakoulutyöntekijä kokee tarvitsevansa debriefingiä. Aiempaa tietoa sairaalakoulutyöntekijän kokemuksista suhteessa debriefingiin ei juurikaan ole. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti eli laadullisin menetelmin. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksessa haastateltiin puolistrukturoidusti kolmea sairaalakoulutyöntekijää. Haastatteluaineistoa tarkasteltiin sisällönanalyysillä. Aineiston analyysitavaksi valikoitui induktiivinen sisällönanalyysi. Kaikkia haastatteluja yhdistävät käsitykset debfiefingistä olivat, että purkukeskustelu on seuraus uhka-, vaara- tai väkivaltatilanteesta. Kaikkien haastateltavien mukaan debriefingiin osallistutaan tiimeittäin ja lisäksi siihen osallistuvat aina tilanteessa läsnäolleet aikuiset. Kaikki haastateltavat kokivat tarvitsevansa debriefingiä uhka-, vaara- sekä väkivaltatilanteiden purkamiseen, hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen sekä ammattillisuuden säilyttämiseen ja ammatilliseen kehittymiseen.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mistä osatekijöistä lahjakkuuden konsepti rakentuu, miten lahjakkuutta voidaan kouluissa paremmin tunnistaa ja minkälaisia tuen tarpeita siihen saattaa liittyä. Tutkielmassa perehdytään eri lahjakkuusteorioiden määritelmiin ja pyritään löytämään niitä yhdistäviä lahjakkuuden osatekijöitä. Lahjakkuuden määritelmän selkiyttämisen tarkoituksena oli paitsi lisätä ymmärrystä lahjakkuuden konseptin moniulotteisuudesta, myös tarjota kouluille ja vanhemmille tietoa lahjakkuudesta. Tutkielman aihe valikoitui erityisluokan- sekä luokanopettajan työkokemuksen synnyttämän mielenkiinnon kautta. Korkean osaamistason kehittämisen tavoitteet on mainittu perusopetuksen yleisissä valtakunnallisissa tavoitteissa, ja huoli suomalaisen osaamisen laskusta on aiheuttanut keskustelua mm. OECD-maiden vertailututkimusten tulosten laskun seurauksena. Lahjakkuuspotentiaaliin keskittyvän tuen riittävyyttä ja laatua on kyseenalaistettu myös lahjakkuutta tutkivien akateemisten tutkijoiden piirissä. Suomalaisessa koulukontekstissa lahjakkuutta on tutkittu suhteellisen vähän, mutta kansainvälinen tutkimus viittaa siihen, että lahjakkuuden kehitys on moniulotteinen prosessi, jonka tukemisessa koululla ja kasvattajilla on tärkeä rooli. Lahjakkuuden osatekijöiden parempi tunnistaminen ja tietotaidon lisääminen kasvattajille voi auttaa vähentämään lahjakkuuteen liittyviä virheellisiä oletuksia ja tuomaan lahjakkuuspotentiaalia omaavat oppilaat paremmin yksilöllisen tuen piiriin. Tarkemmat tutkimuskysymykset olivat: 1. Mistä osatekijöistä lahjakkuus rakentuu, 2.Kuinka potentiaalista lahjakkuutta voidaan peruskoulussa tunnistaa, ja 3. Minkälaisia haasteita lahjakkuuteen saattaa koulukontekstissa liittyä. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on tuottaa laaja-alaisen aineiston ja aiheeseen perehtymisen avulla kattava yleiskuva käsiteltävästä aiheesta. Aineisto kerättiin keväällä 2021 ja lopullinen aineisto valikoitui kriteerien kautta, jotka täsmentyivät aineistohaun edetessä. Aineiston jäsennys ja analysointi tapahtuivat 1. lahjakkuuden määrittelyn, 2. potentiaalin tunnistamisen, 3. koulunkäyntiin liittyvien haasteiden ja 4. lahjakkuuden kehittymiseen tähtäävän tuen jaotteluja apuna käyttäen. Kunkin otsikon alle kertyi runsaasti lähdeaineistoa, jolle suoritettiin vertailevaa ja yhdistelevää analyysiä. Keskeiseen teoreettiseen aineistoon lukeutui lahjakkuutta käsitteleviä kokoomateoksia, sekä artikkeleita. Tutkimuksen johtopäätöksinä havaittiin, että lahjakkuus on määrittelyltään laaja moniulotteinen konsepti ja lahjakkuuden tunnistaminen on tämän vuoksi haastavaa. Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta sekä opettajankoulutuksen että koululaitosten hyödynnettäväksi, jotta lahjakkuuteen liittyvää tuen tarvetta voitaisiin tunnistaa ja lahjakkuuspotentiaalin kehittymistä tukea parhaalla mahdollisella tavalla

Tämän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoite oli muodostaa käsitys ammatillisista koulutuspoluista osana toisen asteen koulutuspolkuja. Tutkimuskysymyksillä miten ammatillinen koulutuspolku muodostuu osana toisen asteen koulutuspolkuja ja miten ammatillinen koulutuspolku toteutuu tai jatkuu, pyrin muodostamaan käsityksen tämän hetken tilanteesta muut-tuvalla toisen asteen ja ammatillisen koulutuksen kentällä. Aiemman tutkimuksen mukaan ammatillisen koulutuksen valikoitumiseen vaikuttaa sukupuoli, sosiaalinen luokka, maahanmuuttajatausta sekä koulumenestys. Aineiston hankinta toteutui systemaattisesti pääosin Helsingin yliopiston kirjaston hakupalvelun (Helka) kautta. Aineisto koostui yhdeksästä vuoden 2010 jälkeen julkaistusta vertaisarvioidusta artikkelista sekä vuoden 2017 koulutukseen keskittyvästä Nuorisobarometrista. Tarkoituksena oli koota mahdollisimman tuoretta aineistoa muuttuvassa ammatillisen koulutuksen kontekstissa ja keskittyä pääosin nuorten käsitysten tutkimuksesta Ammatillisen koulutuksen arvostus oli heikko ja sinne osin myös ohjattiin opiskelijoita. Kirjallisuuskatsauksessa tunnistettiin ja nimettiin kolme koulutuspolkumallia nuorten käsityksiin perustuvasta tutkimuksesta. Ne rakentuivat valintojen mukaan, käsitysten mukaan tai kuvitteellisten koulutuspolkujen ja ammatillisten päämäärien mukaan. Aiempien tutkimusten mukaisesti sukupuoli näkyi ammatillisessa koulutuksessa ja sen eri aloissa ja erityisen tuen tarve vaikutti ammatillisen koulutuksen valintaan ja sen kestoon. Ammatillinen koulutus keskeytyi tutkintoon johtavien koulutusten keskiarvoa useammin, tyypillisemmin tytöillä ja yksi viidestä opiskelijasta jäi opintojen ulkopuolelle. Keskeyttämiseen tai opintojen uudelleen suuntautumiseen vaikuttivat yleensä yksittäiset syyt. Ammatillisen koulutuksen valinnalla oli vaikutusta jatko-opintomahdollisuuksiin. Yliopistoon jatkettiin harvoin ammatillisen koulutuksen pohjalta, mutta ammattikorkeakoulussa se oli yleisempää. Kirjallisuuskatsauksen tulokset olivat yhdenmukaiset aiemman tutkimuksen kanssa ilman ristiriitaisuuksia. Kuitenkin työ kokonaisuudessaan herätti paljon lisäkysymyksiä, jotka eivät ratkenneet käytetyn aineiston välityksellä

Tavoitteet. Useimmat näkövammaiset oppilaat opiskelevat inkluusion mukaisesti yleisopetuksen ryhmissä. Avukseen he tarvitsevat usein erilaisia apuvälineitä, kuten suurennuslaitteita ja näytönlukuohjelmia sekä yksilöllisiä muutoksia, kuten lisävaloja ympäristöön. Aiemmin on tutkittu oppimisympäristöjen inklusiivisuutta sekä opettajien asenteita inkluusiota kohtaan. Myös koulujen sosiaalista esteettömyyttä sekä kaupunkiympäristön fyysistä esteettömyyttä näkövammaisille on tutkittu. Näkövammaisten oppilaiden vanhempien tarvetta tiedolle ja tuelle on myös tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia koulujen kokonaisvaltaista esteettömyyttä näkövammaisille oppilaille niin fyysiseltä, psyykkiseltä, pedagogiselta kuin sosiaaliseltakin osa-alueelta. Tavoitteena on kerryttää tietoa siitä, kuinka kouluista voidaan luoda esteettömämpiä ympäristöjä näkövammaisille. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahta opetusalan asiantuntijaa, jotka tekevät töitä näkövammaisten parissa koulumaailmassa. Kummallakin haastateltavalla on monen vuoden kokemus näkövammaisten oppilaiden kanssa työskentelystä sekä tietoa ja kokemusta yleisesti eri kouluista ympäri Suomea. Haastatteluaineisto litteroitiin tekstimuotoon ja analysoitiin sekä teoria- että aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Litteroitu aineisto luokiteltiin tutkimuskysymysten mukaan. Litteroidut ilmaukset pelkistettiin, teemoitettiin ja luokiteltiin ala- ja yläkategorioihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksien mukaan oli tärkeää huomioida oppilaiden fyysinen, psyykkinen, pedagoginen sekä sosiaalinen esteettömyys näiden kaikkien osa-alueiden vaikuttaessa oppimiseen sekä ryhmäytymiseen. Opetushenkilöstöllä oli suuri rooli esteettömän ympäristön luomisessa esimerkiksi erilaisten pedagogisten ratkaisujen kautta. Tulosten mukaan myös erilaiset ulkopuoliset hallinnolliset seikat vaikuttavat siihen, kuinka esteettömäksi koulu ympäristönä voi muokkautua.

Tavoitteet. Tavoitteena oli tarkastella pikkukeskosen kielellistä kehitystä lapsen sosiaalisessa kasvuympäristössä. Lähempään tarkasteluun valittiin kiintymyssuhde lapsen ja ensisijaisen hoivaajan välillä. Tutkimuksessa kartoitetaan niitä ensisijaisen kiintymyssuhteen osatekijöitä, jotka suojaavat pikkukeskosena syntynyttä lasta kielellisen kehityksen haasteilta. Tutkimuskysymyksessä 1 tarkasteltiin pikkukeskosena ja täysaikaisena syntyneiden lasten varhaisen kielellisen kehityksen eroavaisuuksia. Tutkimuskysymyksessä 2 paneuduttiin ennenaikaisen syntymän vaikutuksiin äidin ja vauvan kiintymyssuhteessa. Tutkimuskysymyksessä 3 keskityttiin siihen, kuinka ensisijainen kiintymyssuhde suojaa varhaista kielellistä kehitystä haasteilta. Aiemmista tutkimuksien perusteella tiedetään, että lapsen kielenkehitykseen sosiaalisessa kontekstissaan vaikuttaa erityisen voimakkaasti lasta hoivaava aikuinen, johon lapsi muodostaa ensimmäisen kiintymyssuhteensa. Menetelmät. Metodina tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, mikä mahdollisti saatavilla olevan aineiston laajan tarkastelemisen. Katsaus toteutettiin aineistolähtöisenä kvalitatiivisena sisällönanalyysina. Aineistoksi tutkielmaan valikoitui kaiken kaikkiaan kymmenen vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta. Tulokset ja johtopäätökset. Pikkukeskosten reseptiivisen ja ekspressiivisen sanaston omaksuminen sekä kieliopillisen osaamisen kehittyminen oli tulosten mukaan täysaikaisena syntyneitä lapsia hitaampaa. Heikon kielitaidon riski vaikutti olevan pikkukeskosilla merkittävästi verrokkeja suurempi. Erokokemus, ennenaikaisen syntymän aiheuttama stressi, äidin ahdistus ja masennus sekä keskosen matala vireystila näyttivät muodostavan riskitekijän äidin ja pikkukeskosen välisen kiintymyssuhteen muodostumiselle. Pikkukeskosten äitien havaittiin kommunikoivan hoivasuhteessa joiltain osin eri tavoin täysaikaisten lasten äiteihin verrattuna. Pikkukeskoset eivät kuitenkaan olleet täysaikaisena syntyneitä lapsia useammin turvattomasti kiintyneitä, mistä voidaan päätellä, että äiti kykenee pääosin sopeutumaan ennenaikaisen syntymän tuomiin muutoksiin. Lisäksi tulokset osoittivat, että äidin mentalisaatio, sensitiivis-responsiivinen kasvatustyyli, positiivinen vuorovaikutus sekä vastavuoroisuus näyttävät suojaavan pikkukeskosen kielellistä kehitystä haasteilta. Kaiken kaikkiaan tutkielma tarjoaa tieteidenvälisyyttä hyödyntävää näkökulmaa keskosten kielelliseen kehitykseen kiintymyssuhdeteoreettisesta näkökulmasta. Erityispedagogisesta viitekehyksestä käsin tarkasteltuna se antaa ammattilaiselle keinoja ymmärtää keskosuuden merkitystä yksilön kielellisen kehityksen näkökulmasta, mikä edesauttaa kielellisten haasteiden ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja tukemisessa myös koulukontekstissa.

Tavoitteet. Sosioemotionaalisten taitojen tukemista tarvitsevien lasten määräksi arvioidaan tutkimuksesta riippuen 10–30 prosenttia (Määttä, ym., 2017).  Alle kouluikäisen lapsen kehityksessä sosioemotionaalisten taitojen tukeminen positiivisen vuorovaikutuksen sekä käyttäytymispsykologisten menetelmien avulla on useiden tutkimusten mukaan havaittu olevan yhteydessä itsesäätelyn vaikeuksien lievittymiseen ja sen myötä lapsen kehityksen ja oppimisvalmiuksien kehittymiseen myönteiseen suuntaan (Karhu, ym. 2021). Tutkielma tarkastelee ProVaka-toimintamallin mukaisten käytäntöjen esiintymistä varhaiskasvatusyksiköiden toimintasuunnitelmissa, osana lasten sosioemotionaalisia taitoja tukevaa, posititiiviseen vuorovaikutukseen perustuvaa toimintakulttuuria. Menetelmät. Tutkielma tarkastelee jyväskyläläisten varhaiskasvatusyksiköiden toimintavuodelle 2022-2023 laadittuja toimintasuunnitelmia ProVaka-toimintamallin keskeisten periaatteiden ja käytäntöjen esiintymistä PBS-viitekehykseen nojaten, laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätelmät. Tulokset osoittivat, että lasten sosioemotionaalisia taitoja tukevia, ProVaka-toimintamallin mukaisia käytäntöjä löytyy toimintasuunnitelmista paljon, mutta vain, jos suunnitelmia tarkastelee kokonaisuutena, yksittäisissä suunnitelmissa em. käytännöt näkyivät huonosti. Varhaiskasvatuksen toimintaa suunnitellessa ja toimintakulttuuria kehitettäessä olisi hyödyllistä niin kasvattajille kuin lasten huoltajillekin lisätä positiivisiin vuorovaikutustapoihin liittyvien käytäntöjen esittelyä.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan selkokielestä annettujen suositusten mukaisten selkomukautusten vaikutusta selkokielen kohderyhmiksi määriteltyjen ryhmien tekstin ymmärtämiseen. Selkokieli on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä helpommin ymmärrettävää kieltä. Tutkimuksessa tarkastellut mukautukset on jaettu teksti- ja sanatason mukautuksiin sekä visuaalisiin keinoihin, kuten kuvatukeen ja typografiaan. Selkokielen kohderyhmistä tarkastellaan lähemmin neurobiologisista syistä ja kieliympäristöstä johtuen kielen haasteita kohtaavia. Tutkimuksessa pyritään löytämään keinoja, joilla eritystarpeisten ryhmien tekstin ymmärtämistä voidaan tukea etenkin koulutuksen näkökulmasta. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että heikko lukutaito johtaa usein kielellisten taitojen heikkenemiseen suhteessa ikätasoon, heikkoon minäpystyvyyden tunteeseen, tiedonhaun hankaloitumiseen ja siten oppimisvaikeuksien laaja-alaistumiseen, joten ymmärtävän lukutaidon edistäminen on erityispedagogiikan näkökulmasta oleellista. Samalla tuetaan osallisuutta, joka on myös opetussuunnitelmassa asetettu tavoite. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkastellaan kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta selkokielestä sekä sen vaikutuksesta erityistarpeisten ryhmien tekstin ymmärtämiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä vuosina 2019–2021 julkaistusta empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimuksen aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä, joka perustuu tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen mukaan teksti- ja sanatason mukautusten ja visuaalisten keinojen vaikutuksiin erityistarpeisten ryhmien tekstin ymmärtämiseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tekstitason selkomukautus hyödytti kaikkia ryhmiä joiltain osin. Kehitysvammadiagnosoiduilla aikuisilla tekstitason mukautus ei vaikuttanut luetun ymmärtämiseen, mutta selkokielinen teksti tuki lasten kommunikointikykyä tarinasta keskusteltaessa. Lukivaikeusdiagnosoiduilla nuorilla selkomukautus tuki ymmärtävää lukutaitoa. Muulla kuin äidinkielellään opiskelevia lapsia selkomukautus auttoi suoriutumaan paremmin luonnontieteen kokeesta. Visuaalisista keinoista hyötyivät kaikki kohderyhmät: kuvatuki paransi muulla kuin äidinkielellään opiskelevien lasten koetuloksia sekä helpotti etenkin aikaisemmin vähän lukeneiden lukivaikeusdiagnoosin saaneiden nuorten aikuisten lukuprosessia. Selkeä kirjasin auttoi kehitysvammadiagnosoituja oppimaan määrällisesti enemmän uusia sanoja. Selkokieliset mukautukset siis edistivät erityistarpeisten ryhmien tekstin ymmärtämistä, ja ne lisäsivät erityisryhmien osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia sukupuolen yhteyttä matematiikka-ahdistukseen ja sitä, ilmeneekö matematiikka-ahdistus eri tavoilla eri sukupuolilla. Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, ilmeneekö eri kulttuureissa toteutetuissa tutkimuksissa eroja matematiikka-ahdistuksen ilmenemisen suhteen. Matematiikka-ahdistus vaikuttaa merkittävästi yksilön suoriutumiseen matematiikkaa vaativissa jokapäiväisissä tilanteissa ja tehtävissä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että eri sukupuolilla matematiikka-ahdistus ilmenee eri tavoin ja tässä tutkimuksessa oli tarkoitus tarkentaa näitä eroja ja niiden mahdollisia syitä ja seurauksia. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa käsiteltävät artikkelit haettiin Helsingin yliopiston Helka-tietokannasta. Aineiston haku ja valitut artikkelit on dokumentoitu tutkimuksessa. Aineisto muodostuu kahdeksasta vuosina 2012–2023 julkaistusta, englanninkielisestä ja vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa havaittiin, että matematiikka-ahdistuksella ja sukupuolella oli yhteys. Erot ilmenivät niin ahdistuksen raportoinnissa ja kokemisessa, sen vaikutuksissa suoriutumiseen, minkälaisissa tilanteissa matematiikka-ahdistusta koettiin ja siinä, minkälaiset tekijät vaikuttivat matematiikka-ahdistuksen syntymiseen. Tytöt raportoivat sekä enemmän että korkeampaa matematiikka-ahdistusta, mutta tyttöjen ja poikien suoriutumisessa ei havaittu suuria eroja. Eri maissa ilmeni pieniä eroja matematiikka-ahdistuksen suhteen, mutta pääpirteissään tulokset olivat kaikissa artikkeleissa saman suuntaisia. Sukupuolen määrittely vaikutti tutkimuksissa kapealta ja matematiikka-ahdistuksen tutkimuksessa on katvealue myös kehittyvien maiden tutkimuksessa.