Browsing by bachelor's degree program "Bachelor's Programme in Education"

Syftet med denna avhandling är att undersöka hur pedagogernas attityder och föreställningar kring inkludering påverkar arbetet för att främja alla barns deltagande i den pedagogiska verk-samheten tillsammans med den övriga barngruppen oavsett barnets behov av stöd. Och få fram stödmetoder som pedagogerna använder sig av, för att ge alla barn en möjlighet att delta i den småbarnspedagogiska verksamheten. Avhandlingens mest centrala frågeställningar är följande: Vilka betydelser tillskriver lärare inom småbarnspedagogiken begreppet inkludering? Hurdana inkluderande verksamhetsformer be-skriver lärarna? Hurdant samband finns mellan lärarnas syn på inklusion och deras verksam-het? Som teoretisk bakgrund för dessa frågeställningar används teorier om pedagogiska förhåll-ningssätt. Även teorier och tidigare forskning om barns social inkludering och barns utveckling används. Min empiriska del bygger på en kvalitativt strukturerad intervjustudie där jag intervjuar fyra lärare inom småbarnspedagogik. Intervjuresultaten analyseras utgående från en kvalitativ innehållsanalys som analysmetod. Resultatet från undersökningen visar att pedagogernas attityder och förställningar samt kun-skaper om inkludering påverkar pedagogens arbetssätt. Undersökningsresultatet visar också hur pedagogens egen vilja, motivation och samhörighet påverkar arbetsmotivationen i verk-samheten. Undersökningen som gjorts i samband med denna avhandling skapar en förståelse hos läsaren om hur viktig attityden, kunskapen och de tidigare erfarenheterna om ämnet är för pedagoger-nas handlande och val av arbetssätt.

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, mitä estäviä ja tukevia tekijöitä varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat olevan myötätuntotekojen tukemisessa alle 3-vuotiaiden vertaissuhteissa. Myötätuntotekoja pienten lasten vertaissuhteissa ei ole tutkittu paljoa, mutta monet tutkimukset pitävät sitä oleellisena ja sen tukemista tavoiteltavana asiana. Aiemmissa tutkimuksissa on noussut myötätuntotekojen tukemista koskien olennaisina asioina johtamiseen ja työnjakoon liittyvät tekijät, aikuisen läsnäolo ja mallina toimiminen, lapsen aktiivinen rooli myötätuntoteoissa, aikuisena oman toiminnan reflektointi sekä kodin kanssa tehtävä yhteistyö. Menetelmät: Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevää henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja aineistoa kertyi yhteensä tallenteina 1 tunti ja 51 minuuttia. Analyysimenetelmänä toimi teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa analyysia tehtiin aineistolähtöisesti, mutta siihen yhdistettiin myös teoriasta nousevia asioita. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa löytyi estäviksi ja tukeviksi tekijöiksi useita asioita, jotka liittyivät lapseen, aikuiseen, pedagogisiin käytäntöihin sekä kodin ja päiväkodin yhteistyöhön. Keskeisiä myötätuntotekoja estäviä tekijöitä olivat lapseen liittyvät tekijät kuten lapsen kehityksen taso. Myötätuntotekojen tukemiseen tekijöitä ja käytäntöjä nousi liittyen aikuisen rooliin, ryhmän toimintaan, yksilöllisen tukeen, henkilöstön rakenteeseen, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, tunneilmaisuun sekä taito- ja taideaineiden eheyttämiseen. Tuloksien perusteella hahmottui, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset pitävät estävinä tekijöinä monia lapseen liittyviä tekijöitä. Heillä kuitenkin on osaamista tukea myötätuntotekoja, vaikka estäviä tekijöitä olisi. Kaiken kaikkiaan aikuisen rooli ja pedagogiset käytännöt korostuvat myötätuntotekojen tukemisessa.

Osallisuus on käsitteenä tuttu ja samaan aikaan monitulkintainen termi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten osallisuus ilmenee alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa sekä miten osallisuus ilmenee opettajan osallisuuspuheessa. Kyseinen tutkimusaihe on valikoitunut, koska osallisuuden toteutumista ei ole juurikaan tutkittu alle 3-vuotiaiden näkökulmasta. Arjessa toteutuva osallisuus on tärkeä näkökulma tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen lähtökohtana käytetään Harry Shierin (2001) osallisuuden viiden tason mallia. Näillä tasoilla lapset tulevat kuulluiksi, heidän mielipiteitään kuunnellaan ja heitä tuetaan esittämään mielipiteitä. Lapset otetaan mukaan päätöksentekoon ja heille tarjotaan mahdollisuuksia jakaa sekä valtaa että vastuuta myös itse. Menetelmänä tutkimuksessa on lapsiryhmän havainnointi kuukauden ajan sekä opettajan haastattelu tänä aikana. Haastattelussa pohditaan opettajan teoreettista näkemystä osallisuudesta sekä sitä, millaisia haasteita osallisuuden toteutumiselle on pienten ryhmässä. Tutkijana toteutan etnografista kenttätutkimusta, jonka aineisto kerätään kiinteässä suhteessa tutkittaviin ihmisiin (Hämeenaho & Koskinen-Koivisto, 2014). Aineiston analyysin pohjalta voidaan päätellä, että tutkimusryhmässä ollaan yleensä Shierin mallin mukaan osallisuuden tasoilla yksi ja kaksi. Sitä korkeammille tasoille päästään vain harvoin, jos ollenkaan. Pohdinnassa keskitytään siihen, millaisia tapoja alle 3-vuotiaiden lasten osallisuuden tukemiselle on, ja miten osallisuuden kynnykseltä päästään kohti kasvavaa osallisuutta. Tutkimusta aiheesta tarvitaan lisää, sillä pienille lapsille suunnattua osallisuuden mallia ei ole olemassa, vaikka pienten lasten määrä varhaiskasvatuksessa kasvaa runsaasti. Ikä- ja kehitystason mukaista osallisuutta pidetään tärkeänä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Näin ollen tulisi selvittää, miten osallisuutta pienten lasten kohdalla tulisi toteuttaa, ja miten sitä voitaisiin havainnoida entistä paremmin.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimus käsittelee varhaiskasvatuksen opettajien käyttämiä keinoja lasten kielellisen kehityksen tukemiseen sekä niitä haasteita, mitä he kohtaavat työssään tukiessaan kielellistä kehitystä. Tavoitteena on löytää hyviä käytänteitä kielellisen kehityksen tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen taustalla on lapsen kielellisen kehityksen vaiheet ja kielellisen kehityksen ongelmat. Varhaiskasvatuksen opettajien työtä ohjaavat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022), joten tutkimuksessa peilataan varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia työtä ohjaavaan asiakirjaan. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla viittä varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä pääkaupunkiseudulla. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina päiväkodeissa. Haastattelut litteroitiin huolellisesti, minkä jälkeen saadut tulokset jaettiin aluksi karkeasti kahteen osaan. Ensimmäinen osa käsitteli varhaiskasvatuksen opettajien käyttämiä keinoja pienen lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen. Jälkimmäinen osa keskittyi varhaiskasvatuksen opettajien kokemiin haasteisiin lapsen kielellisen kehityksen tukemisessa. Tutkimus osoitti, että haastatelluilla varhaiskasvatuksen opettajilla oli tietoa ja kokemusta lapsen kielellisen kehityksen tukemisesta varhaiskasvatuksessa. He käyttivät toiminannan sanoittamista, lauluja, loruja, kuvallista tukea, lukemista, saduttamista, tukiviittomia, eleitä ja ilmeitä työssään vahvistaessaan lasten vuorovaikutusta ja oppimista. Kielellisen kehityksen tukeminen ei kuitenkaan ollut keinoiltaan kovin monipuolista yksittäisillä haastateltavilla. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että pienten lasten kohdalla he saivat heikommin tukea neuvolasta ja varhaiskasvatuksen erityisopettajilta kuin isompien lasten kohdalla.

Huumorin klassisia teorioita ovat yhteensopimattomuus-, huojennus- ja ylemmyysteoria. Martin (2003) kehitti huumorityyleihin pohjautuvan teorian, joka tarkastelee huumorin vaikutuksia yksilön psykososiaalisen hyvinvoinnin ja yhteisön kautta. Nämä teoriat toimivat tämän tutkimuksen pohjateorioina. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisena alle kouluikäisten lasten huumori näyttäytyy klassisten huumoriteorioiden ja Martinin huumorityylien valossa. Tarkoituksena on rakentaa kuvaa siitä, kuinka alle kouluikäisten lasten huumori noudattelee klassisten huumoriteorioiden ja huumorityylien teorioita sekä niiden sisältöä. Lisäksi tarkastellaan, miten valitut teoriat selittävät alle kouluikäisten lasten huumoria ja jääkö jotain lasten huumorin erityispiirteitä näiden teorioiden tavoittamattomiin. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teoriaohjaavana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka käsittelivät alle kouluikäisten lasten huumoria. Aineistossa esiintyvää lasten huumoria on analysoitu laadullisella sisällönanalyysilla, joka koostui usean analyysiprosessin ketjusta. Aineiston syvälukemisen jälkeen aineistoa on tiivistetty ja selkiytetty värikoodauksella ja luokittelulla ja löydetty näin ilmiötä kuvaavia yhteisiä piirteitä. Luokittelu mukaili pääasiallisesti klassisia huumoriteorioita ja huumorityylejä. Hermeneuttiselle tutkimusprosessille tyypillisesti aineistonkeruu, analyysi, tulkinta ja raportointi olivat osittain päällekkäisiä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteensopimattomuusteoria selitti hyvin alle kouluikäisten lasten huumoria. Yhteensopimattomuutta näkyi paljon erityisesti lasten piirustuksissa ja käsityötuotoksissa. Hauskuus syntyi toisiinsa sopimattomien asioiden yhdistämisestä. Yhteensopimattomuudesta syntyvää huumoria näkyi myös arjen tilanteissa, joissa lapset saattoivat toimia vastoin odotuksia esimerkiksi kertomalla vessajuttuja ruokapöydässä tai pukemalla vaatteet tahallaan väärinpäin. Suurin osa aineistosta esille nousseesta lasten huumorista rakensi yhteisöllisyyttä ja/tai toimi positiivisena voimavarana lapselle itselleen. Lasten karnevalistinen huumori, hyperhauskuus ja vessahuumori muodostivat uuden luokan huumorityyleihin, koska niiden vaikutukset yhteisöön mitattiin huumorialoitteen laadun sijaan niiden saamassa responssissa. Varhaiskasvatuksessa on tärkeää mallintaa lapsille huumorin käyttämistä positiivisesti suhteessa yhteisöön ja ympärillä oleviin ihmisiin. Näin edistetään lasten hyvinvointia ja ihmissuhteiden luomista pitkälle tulevaisuuteen.

Yhteiskunnan muutokset asettavat jatkuvasti erilaisia vaatimuksia varhaiskasvatuksen opettajalle ja varhaiskasvatuksen opettajan ammatilliselle kehittymiselle. Tässä tutkimuksessa tutkittiin, voiko pedagoginen rakkaus olla varhaiskasvatuksen opettajan osaamisen ytimenä. Tutkimus toteutettiin moniulotteisen opettajan osaamisen prosessimallin avulla. Ajalle, jossa elämme, on tyypillistä, että ihmissuhdetyöntekijän, kuten opettajan, arki on psyykkisesti vaativaa ja työ kuormittavaa. Pärjääminen opettajan työssä edellyttää koko ajan enemmissä määrin kognitiivista kyvykkyyttä, paineiden sietokykyä ja sosiaalisia taitoja. Opettajan rooli kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijana ei ole enää yhtä selvärajainen, mitä se on aikaisemmin ollut. Opettajan rooli on tämän vuosituhannen puolella muuttunut monialaosaajaksi. Pedagogisen rakkauden käyttäminen osaamisen ytimenä mahdollistaa opettajalle sensitiivisempää otetta työhönsä. Kun opettajuutta toteutetaan pedagogisen rakkauden käsitteen avulla, opettajan pyrkimys on kasvattaa yksilöstä paras mahdollinen versio, mitä hän voisi olla Tämä tutkimus on laadullinen ja se toteutettiin autoetnografisella tutkimusotteella. Aineisto tutkimusta varten koottiin vuosina 2018-2020. Tutkimuksessa käytetiin teorialähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Tutkimuksessa havaittiin, että pedagoginen rakkauden näkyminen varhaiskasvatuksenopettajan osaamisessa vaatii opettajalta sosiaalista kyvykkyyttä ja taitoa reflektointiin. Opettajan taito rakastaa oppilaitaan kokonaisvaltaisesti toivoen heille hyvää ainoastaan heitä itseään varten, ei omaa arvostusta lisätäkseen, tulisi olla opettajuuden ydintä. Tutkimuksen tulokset tukevat että, pedagogisen rakkauden avulla tämä on mahdollista.

Tavoitteet. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) sekä Esiopetuksen opetussuunni-telman perusteet (2014), kuten myös Varhaiskasvatuslaki (2018/540) linjaavat yhtenäisesti ja selvästi varhaiskasvatuksen väkivallattomuutta, turvallisuutta sekä jatkuvaa varhaiskasvatuk-sen toiminnan kehittämistä. Kuitenkin samaan aikaan väkivallan määrä varhaiskasvatuksessa on kasvanut edelleen vuosi vuodelta. Niin ikään ohjeistetun varhaiskasvatuksen arvopohjan ja toteutuneen varhaiskasvatustoiminnan välisestä tematiikasta nousivat mieleeni tämän tutki-muksen tutkimuskysymykset. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada enemmän tietoa var-haiskasvatuksessa käytävistä ammatillisista keskusteluista väkivallan osalta. Tämän tutki-muksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia ammatillisesta keskustelusta eli puhumisesta väkivallasta työyhteisöissään. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto hankittiin laadullisin menetelmin e-kyselylomakkeella ke-sällä 2020. Aineisto perustui yhteensä 12 varhaiskasvatuksen opettajan täyttämään kyselylo-makkeeseen. Kyselylomakkeen alussa rajattiin tämän tutkimuksen kannalta keskeiset termit. Väkivalta rajattiin tarkoittamaan lasten väkivaltaista käytöstä tai sen uhkaa varhaiskasvatuk-sen opettajia kohtaan. Kun taas ammatilliset keskustelut rajattiin tarkoittamaan puolestaan työyhteisön sisäisiä vuorovaikutuksellisia suhteita. Aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen, jolloin hyödynnettiin myös abduktiivisen päättelyn logiikkaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan väkivallasta puhuttiin vaihtelevasti varhaiskasva-tuksen työyhteisöissä. Näin ollen varhaiskasvatuksessa vaihteli missä, milloin ja millä ko-koonpanolla ammatillisia keskusteluita väkivallasta käytiin. Lisäksi työyhteisöissä, joissa pu-huttiin mahdollisesta väkivallan uhasta, puhuttiin vastaavasti myös koetuista väkivaltaisista kokemuksista. Väkivaltaa ehkäistiin varhaiskasvatuksessa luomalla sopimuksia, tekemällä konkreettisia pedagogisia ratkaisuja sekä keskustelemalla niistä. Ammatilliset keskustelut näyttäytyivät väkivaltatilanteen aikana ennalta sovittujen toimintatapojen tietämisenä sekä konkreettisena avunpyytämisenä- ja antamisena. Tulosten mukaan tapahtunutta väkivaltati-lannetta läpikäytiin työyhteisössä sekä käydyn keskustelun pohjalta päivitettiin sovittuja toi-mintatapoja. Puhuttaessa väkivallasta varhaiskasvatuksessa vallitsee erilaisia ammatillisten keskusteluiden käytänteitä eli keskustelukulttuureja. Ammatillisilla keskusteluilla ehkäistään väkivaltaa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa tai käyttää näkökul-mina varhaiskasvatuksen toiminnan kehittämisessä, kuten moniammatillisessa yhteistyössä käytäviin pohdintoihin teemoista ammatillinen keskustelu tai väkivaltaa ennaltaehkäisevä työ.

Mål. Under koronapandemin blev det vanligt att använda ansiktsmask för att minska smittspridningen av koronaviruset. Även lärarna använde ansiktsmask dagligen i klassrummen. Som lärarvikarie under denna tid märkte jag snabbt att ansiktsmaskerna enligt mig försämrar både den verbala och den icke-verbala kommunikationen i klassrummet. Jag ville veta vad forskningen hade att säga om detta, och därför uppkom denna litteraturstudie med målet att klargöra hur lärarens användning av ansiktsmask påverkar kommunikationen i klassrummet, närmare bestämt i lågstadiet. Betydelsen av detta är viktig och bör tas i beaktande innan nya maskrekommendationer ges när en ny möjlig pandemi åter är här. Forskningsfrågan lyder: Hur påverkar lärarens användning av ansiktsmask kommunikationen i klassrummet? Metoder. Kandidatavhandlingen har gjorts som en systematisk litteraturstudie. Litteratur och forskning inom det avgränsade området som hittades i datainsamlingsfasen gicks systematiskt och omsorgsfullt igenom. 12 vetenskapliga artiklar som bäst kunde svara på forskningsfrågan valdes ut och ligger till grund för denna litteraturstudie. Artiklarna är internationella och från år 2020-2023. De analyserades i två olika grupper: studier som undersökte hur ansiktsmaskerna påverkar den verbala kommunikationen och studier som undersökte hur ansiktsmaskerna påverkar den icke-verbala kommunikationen. Resultat och slutsatser. Resultaten visade att användningen av ansiktsmask påverkade både den verbala och den icke-verbala kommunikationen negativt, och således också kommunikationen i klassrummet. Ansiktsuppfattningen och avläsningen av känslor försvårades när ansiktsmask bars, men endast för vissa specifika ansiktsuttryck: sorg, rädsla, glädje och avsky. Åldern inverkade, och de yngre barnen presterade sämre än de äldre barnen. Även förmågan att uppfatta tal försvårades när ansiktsmask användes. Effekten berodde på typen av ansiktsmask. Barn påverkades av ansiktsmaskerna mer än vuxna, och speciellt i bakgrundsljud. Mest påverkades barn med hörselnedsättning. Dessa barn gagnades dock av de transparenta maskerna som ger visuella ledtrådar, medan barn med normal hörsel inte verkade kunna dra nytta av dem. Därför rekommenderas kirurgiska masker när man talar med barn med normal hörsel. Lärare som använder ansiktsmask bör vara medvetna om de kommunikationsproblem som ansiktsmaskerna orsakar i klassrummet. För att främja kommunikationen när ansiktsmask bärs, är det viktigt att förstärka ansiktsuttrycken utanför maskområdet, komplettera med kroppsspråk, tala långsamt och tydligt och rikta sig mot den man talar med. Semantiska ledtrådar hjälper även eleverna mycket.

Yhdenvertaisuus ja vähemmistöjen kokema syrjintä ovat viime vuosina olleet enenevässä määrin yhteiskunnallisen keskustelun kohteena. Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen mukaan Suomi on yksi Euroopan unionin rasistisimmista maista. Lisäksi useiden koulumaailmaan sijoittuvien tutkimusten mukaan vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kokevat rasistista syrjintää koulussa. Varhaiskasvatus on usein mielletty rasismista vapaana alueena lasten viattomuuteen perustuvien käsitysten vuoksi, mutta tutkimusten mukaan jo pienet lapset omaksuvat ympäristöstään rasistisia ennakkoluuloja ja puhetapoja. Varhaiskasvatuksessa on myös havaittu rasismia niin työyhteisöjen sisällä, kuin suhteessa lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Asiaan on herätty kasvatuksen ja koulutuksen kentällä, sillä esimerkiksi Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on järjestänyt henkilöstölleen antirasistisia työpajoja vuosien 2020-2021 aikana. Varhaiskasvatuksen rooli syrjinnän aktiivisessa vastustamisessa lienee siis vahvistumassa. Tämä tutkielma tarkastelee antirasistisen kasvatuksen käsitettä erityisesti suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa, sillä käsite on Suomessa vielä uusi, mutta erittäin ajankohtainen. Tutkielma on lähestymistavaltaan teoreettis-käsitteellinen, sillä kyseinen tutkimusstrategia sopii erityisesti kasvatusinstituutioiden ja -käytäntöjen kriittiseen tarkasteluun. Käsitteen pohdinnassa hyödynnetään niin suomalaista tutkimuskirjallisuutta rasismista kuin ulkomaalaisia ja suomalaisia artikkeleita liittyen antirastiseen kasvatukseen. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella sekä antirasistisen kasvatuksen määritelmää, että sen merkitystä peilaten suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja yhteiskuntaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös monikulttuurisuuskasvatuksen ja antirasistisen kasvatuksen eroavaisuuksia. Antirasismi ideologiana tunnistaa sen, että jokaisella on ennakkoluuloja, ja sen tarkoitus on suhtautua ennakkoluuloihin avoimesti, keskustellen ja kyseenalaistaen. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta pohdinnassa keskeiseksi nousi varhaiskasvatuksessa käytetyn materiaalin ja käytäntöjen tarkastelu syrjivien rakenteiden ja puhetapojen sekä rodullistavien stereotypioiden varalta. Keskeiseksi nousi myös yksilö- ja työyhteisötahon reflektointi niin omista ennakkoluuloista kuin yhteisistä toimintatavoista, jos työyhteisössä, lapsiryhmässä tai yhteistyössä perheiden kanssa ilmenee rasistista puhetta tai syrjintää. Lisäksi tutkielmassa pohditaan suomalaisuuden identiteettiä, joka koetaan tutkimusten mukaan suljetuksi ja valkoisuuteen perustuvaksi. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta tutkielmassa keskeisenä pidetäänkin tämän identiteettikäsityksen uudelleenrakentamista. Pohdinnassa antirasistisen kasvatuksen toteuttaminen nähdään tärkeänä kaikkien lasten kanssa, sillä varhaiskasvatuksella on merkittävä yhteiskunnallinen rooli syrjinnän ehkäisyssä.

Syftet med denna studie är lyfta fram de argument som framkommer i samband med konstämnen och skapande inom småbarnspedagogik. Styrdokument, artiklar, aktuell forskning samt rekommendationer granskas för att hitta ledord som kan höja förståelsen för konstämnens vikt. Tidigare forskning har visat att man använder konstämnen till olika syften men glömmer att lära ut själva konstformen. En annan aktuell studie visar att det finns stora brister i utövandet av konstämnen och skapande verksamhet inom småbarnspedagogiken, speciellt för barn under 3. Studien är en kvalitativ integrerad litteraturstudie med en fenomenologisk analysmetod. Jag har använt mig av ett brett material med styrdokument, artiklar, forskning, böcker och rekommendationer. Det är litteratur som passar en integrerad metod och tillåter en bred forskning och flera synvinklar. Resultat i min studie visar att det finns många argument som talar för konstämnen och skapande inom småbarnspedagogiken, jag fann även forskning som visade att kvalitén på småbarnspedagogiken kan höjas med dessa ämnen. Därmed kan konstateras att argumenten lyfter fram fördelar med konstämnen som utvecklar skolfärdigheter, stöder den sociala, känslomässiga och emotionell utveckling. Även hur barn lär sig på olika sätt via konstämnen stöds, då det fungerar som ett pedagogiskt verktyg.