Browsing by bachelor's degree program "Bachelor's Programme in Logopedics"

Tavoitteet. Muistisairaudet ovat kasvava kansanterveydellinen ongelma. Keskeinen oire muistisairauksissa on kielen ja kommunikaation heikkeneminen, mikä johtaa elämänlaadun heikkenemiseen. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää millaisia ryhmämuotoisia menetelmiä käytetään muistisairaiden kielellisten- ja kommunikatiivisten kykyjen kohentamiseen, ja mitä niiden vaikuttavuudesta voidaan todeta. Lisäksi katsauksessa tarkastellaan menetelmien vaikutusta elämänlaatuun. Menetelmät. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Hakusanat hahmottuivat taustateoriaan perehtyessä ja hakulausekkeet neljään eri tietokantaan pyrittiin muotoilemaan mahdollisimman samankaltaisiksi. Aineistoon pyrittiin poimimaan kattavasti eri interventiomenetelmiä käsitteleviä alkuperäistutkimuksia inkluusiokriteerien puitteissa. Aineistoon päätyi seitsemän artikkelia, jotka analysoitiin tutkimuskysymysten valossa. Lisäksi pyrittiin koostamaan tietoa aineiston metodologisesta laadusta. Aineistosta pyrittiin luomaan synteesi, josta voitiin johtaa johtopäätöksiä sekä havaituista tiedollisista aukoista herääviä jatkokysymyksiä Tulokset ja johtopäätökset. Kielellisten kykyjen arviot olivat pääasiassa kognitiivisten testien osia, eikä kaikissa tutkimuksissa raportoitu osatestien tuloksia. Kognitiiviset kyvyt kohenivat viidessä niitä mittaavassa tutkimuksessa. Raportit kielellisten taitojen kohenemisesta koskivat vain joitain kielen osa-alueita, vaihdellen käytettyjen arviointimenetelmien mukaan. Kommunikointikyky parani merkitsevästi kahdessa kolmesta tutkimuksesta ja yhdessä tutkimuksessa nonverbaalisen kommunikaation todettiin kohentuneen. Kahdessa tutkimuksesta todettiin elämänlaadun parantumista, minkä lisäksi yhdessä tutkimuksessa elämänlaatu koheni vasta intervention ja seuranta-arvioinnin välillä. Kolmessa tutkimuksessa muutosta elämänlaadussa ei havaittu. Ryhmäinterventioilla voidaan kohentaa muistisairaiden kognitiivisia taitoja, mutta tarkemmin kielellisten kykyjen osalta ei voida sanoa mitään varmaa. Interventioiden vaikutuksesta kommunikaatiokykyyn saatiin aineistosta positiivisia viitteitä. Aineisto antaa viitteitä siitä, että ryhmämuotoiset menetelmät saattavat kohentaa muistisairaiden ihmisten elämänlaatua.

Tavoitteet. Sanasujuvuudella tarkoitetaan kielelliskognitiivista prosessia, jossa sanoja haetaan mentaalisesta leksikosta tiettyjen rajoitusten mukaisesti tyypillisimmin yhden minuutin aikana. Semanttisessa sanasujuvuudessa asioita nimetään semanttisista kategorioista ja foneemisessa sanasujuvuudessa sanoja nimetään tietyllä alkukirjaimella. Aiemman tutkimuksen perusteella on todettu, että sanasujuvuustaito ja siihen tarvittavat sanahakustrategiat kehittyvät lapsuudessa sekä, että semanttisessa sanasujuvuudessa suoriudutaan foneemista sanasujuvuustehtävää paremmin. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata tutkimusaineistosta semanttisen ja foneemisen sanasujuvuuden kehitystä tyypillisesti kehittyvillä lapsilla ja vertailla eri tehtävätyyppien kehityslinjoja keskenään. Menetelmät. Kandidaatin tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, johon aineisto haettiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista. Tietokannoista aineistoon valikoitui neljä artikkelia sekä lisäksi yksi artikkeli poimittiin mukaan käsin. Lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui: ”verbal fluency” AND (”semantic fluency” OR semantic) AND (”phonemic fluency” OR phonemic OR “letter fluency”) AND Development AND (children OR childhood). Tulokset ja johtopäätökset. Semanttinen sanasujuvuus kehittyy lineaarisesti lapsuuden aikana, mutta vastaavaa selkeää kehityskulkua ei nähdä foneemisessa sanasujuvuudessa, vaikka lapset siinä suoriutuvat selkeästi aikuisia huonommin. Kehityslinjat eri kielissä olivat lähellä toisiaan. Sananhakustrategiat kehittyvät lapsuuden aikana ja ne tehostavat sanasujuvuustaitoa. Osassa sanahakustrategioissa saavutetaan aikuismainen taso lopputeini-iässä. Sukupuolen vaikutuksesta sanasujuvuuteen saatiin eriäviä tuloksia. Vanhempien koulutustason todettiin vaikuttavan semanttiseen sanasujuvuuteen, mutta ei foneemiseen sanasujuvuuteen. Semanttinen ja foneeminen sanasujuvuus on mitä todennäköisimmin kielenkäytön omat alataitonsa. Semanttiseen ja foneemiseen sanasujuvuuteen tarvitaan todennäköisesti osittain omia kognitiivisia taitojaan, mutta todennäköisesti osittain myös samoja. Tutkimusta sanasujuvuustaidon kehityksestä lapsilla tarvitaan lisää, jotta sanasujuvuustehtävien hyöty kliinisessä käytössä voidaan todistaa.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet: Sisäkorvaistute on sähköinen kuulon apuväline, joka mahdollistaa puhutun kielen omaksumisen vaikeasta kuuloviasta kärsivälle lapselle. Sen avulla on mahdollista saavuttaa tyypillisesti kuulevien lasten ikänormit puhutun kielen tuoton ja ymmärryksen osalta. Aiemmassa tutkimuksessa on huomattu, että suurimmalla osalla istutetta käyttävistä lapsista kielenkehitys on viivästynyttä ainakin jollain kielen osa-alueella. Pragmaattisilla taidoilla tarkoitetaan kykyä käyttää kieltä ja eleitä ottaen huomioon kontekstin asettamat vaatimukset ja puhekumppanin tarpeet. Pragmaattiset taidot ovat tärkeä osa lapsen sosiaalista hyvinvointia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, eroavatko sisäkorvaistutetta käyttävien lasten pragmaattiset taidot tyypillisesti kuulevien lasten taidoista uusimman tutkimuskirjallisuuden mukaan. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella sitä, mitkä tekijät olivat yhteydessä sisäkorvaistutetta käyttävien lasten pragmaattisiin taitoihin. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin helmikuussa 2021 suorittamalla haku Scopus ja PubMed -tietokannoista. Hakusanoiksi rajattiin tutkimuskysymysten kannalta relevantit termit, ja lopulliseksi hakulausekkeeksi muodostui "cochlear implant" AND child* AND pragmatic AND (language OR development OR skill OR abilit*). Aineisto rajattiin koskemaan 20112021 julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita, jotka vastasivat ainakin toiseen tutkimuskysymykseen. Lopulliseen aineistoon valikoitui 6 vuosina 20132020 julkaistua artikkelia, jotka analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten pragmaattiset taidot erosivat tyypillisesti kuulevien lasten taidoista, mutta tulokset olivat osin ristiriitaiset. Eroavaisuuksia ryhmien välillä ei ilmennyt kaikissa tämän katsauksen tutkimuksissa eikä myöskään kaikilla pragmatiikan osa-alueilla. Sisäkorvaistutetta käyttävillä lapsilla oli puutteita ilmausten tunnesisällön tunnistamisessa prosodian perusteella, verbaalisten kielikuvien ymmärtämisessä ja he omaksuivat hallitsevamman roolin keskusteluissa kuulevien verrokkien kanssa. Pragmaattiset taidot olivat yhteydessä implantointi-ikään, leksikaalisiin taitoihin sekä sanasujuvuuteen. Pragmatiikka on laaja kielen osa-alue, jonka kattava tutkiminen on vaikeaa. Lisätutkimus sisäkorvaistutetta käyttävien lasten pragmaattisista istutetta käyttävien lasten sosiaalisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Tavoitteet. Tutkimalla nimeämistä pyritään selvittämään sanaston kokoa ja koostumusta. Varhainen sanasto on yhteydessä myöhempään kielenkehitykseen ja nimeäminen on yksi lukitaitojen ennustajista. Monikielisyyden lisääntyessä kasvaa tarve ymmärtää paremmin myös kaksikielistä kielenkehitystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella miten substantiivien ja verbien nimeäminen kehittyy yksikielisillä ja kaksikielisillä lapsilla. Lisäksi tavoitteena on selvittää niiden välisiä eroavaisuuksia. Menetelmät. Kandidaatintutkielmassa käytetiin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeena oli TITLE-ABS-KEY (naming OR retrieval) AND (action OR nouns OR object OR "verb-noun" OR verb) AND (bilectal OR bilingual OR monolingual OR multilingual) AND (children OR development). Tulosten tarkastelun jälkeen tutkielmaan valikoitui neljä artikkelia ja lisäksi yksi artikkeli poimittiin käsin. Artikkelit oli julkaistu vuosina 2006-2017. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten koehenkilöryhmät ja tavoitteet olivat melko erilaisia keskenään. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa, että nimeäminen muuttuu tarkemmaksi ja nopeammaksi iän myötä. Tutkimustulosten perusteella substantiiveja nimetään verbejä paremmin myös kaksikielisten joukossa, mutta tulokset olivat osin ristiriitaisia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta kaksikielisten verbien ja substantiivien nimeämisen kehittymisestä, jotta tarkkojen ja luotettavien arviointimenetelmien kehittäminen mahdollistuu ja epätyypillinen kielenkehitys voidaan tunnistaa.

Tavoitteet. Suuhengittäminen on hengitystapa, joka saattaa korvata paremman hengitystavan, eli nenähengittämisen. Suuhengittäminen voi vaikuttaa lapsen suun ja kasvojen alueen rakenteiden kehittymiseen ja aiheuttaa toiminnallisia poikkeavuuksia, esimerkiksi puheeseen. Suuhengityksellä tiedetään olevan yhteyksiä puhehäiriöihin, kuten puheen ymmärrettävyyden vähenemiseen, äänen laadun heikkenemiseen sekä puheentuoton muutoksiin, mutta suuhengityksen vaikutuksista artikulaatioon on vielä paljon opittavaa. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää suuhengityksen yhtymäkohtia artikulaatioon lapsilla, jotta saataisiin enemmän tietoa suuhengityksen laajoista haittavaikutuksista. Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Hakulausekkeena käytettiin ("mouth breathing" OR "mouth inspiration" OR "mouth respiration" OR "mouth ventilation" OR “oral breathing” OR “oral inspiration” OR "oral respiration" OR "oral ventilation") AND ("articulation" OR "pronunciation" OR "speech production" OR "speech and sound production" OR "sound production" OR "speech expression" OR "verbal expression" OR "oral expression" OR "utterance") AND ("speech therapy" OR "speech pathology" OR "speech rehabilitation") AND NOT (“mouth to mouth”). Artikkelihaku toteutettiin Scopus ja Pubmed -tietokannoissa tammikuussa 2023. Aineistohaussa kirjallisuuskatsaukseen löytyi neljä tutkimusartikkelia ja yksi artikkeli poimittiin manuaalisesti. Valitut artikkelit olivat julkaistu 2013–2022. Tulokset ja johtopäätökset. Suuhengityksen ja artikulaation väliltä löytyi yhteys. Suuhengittävistä lapsista 25–81.7 prosentilta löydettiin puhehäiriöitä (verrokeilla sama luku 14 %). Lapsilta, joilla oli puhehäiriö, suuhengitystä esiintyi 45.3–55.5 prosentilla (verrokeilla sama luku 10.8 %). Eniten muutoksia dokumentoitiin /s/ ja /z/ -foneemeissa. Suuhengityksen vuoksi muuttuneista artikulaatiotavoista yleisin oli frikatiivi ja klusiili. Artikulaatiopaikoista yleisimmin muuttui alveolaariset ja postalveolaariset äänteet, jotka vaihtuivat useimmiten interdentaalisiksi tai lateraalisiksi. Kandidaatintutkielman synteesiksi muodostui, että suuhengityksestä ja sen vaikutuksista artikulaatioon tarvitaan lisää tutkimusta. Tutkimustietoa kaivataan lisää, jotta ilmiöön voitaisiin puuttua kliinisessä työssä paremmin. Varhainen puuttuminen suuhengitykseen on tärkeää, jotta ongelmat eivät kumuloidu lapsen tulevaisuuteen.

Tavoitteet. Puhevammaiset henkilöt muodostavat heterogeenisen ryhmän ihmisiä, joilla on yksilöllisiä kykyjä ja tarpeita. Yksilöllisesti sopivaa apuvälinettä ei ole aina saatavilla vastaamaan kommunikoinnin tarpeita, ja apuvälineen käyttöön voi liittyä hitautta ja turhautumisen tunnetta. Tekoälyteknologian levittäytyminen terveydenhuollon palveluihin on ollut käynnissä jo useita vuosia, ja sen hyödyntämistä on tutkittu myös teknisissä kommunikoinnin apuvälineissä. Apuvälineiden kehitystyössä tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jotta apuvälineet voisivat onnistuneesti siirtyä kliiniseen käyttöön, näyttöön perustuvan toiminnan periaatteiden mukaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia, millaisia koneoppimista tai syväoppimista hyödyntäviä teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä on tutkittu, ja miten näissä apuvälineissä huomioitiin käytettävyyden näkökulma. Lisäksi tutkittiin, millä tavalla moniammatillisuus ilmeni tutkimusta tehneissä tutkimusryhmissä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, ja tiedonhaku suoritettiin Scopus ja OVID Medline -tietokannoissa. Hakutuloksien otsikossa, tiivistelmässä tai avainsanoissa esiintyi niin kommunikoinnin apuvälineisiin, tekoälyn osa-alueista koneoppimiseen ja syväoppimiseen, sekä apuvälineiden käytettävyyteen liittyviä hakutermejä. Tutkimusaineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta artikkelista vuosilta 2019–2022, ja ne esittelivät kehitteillä olevia teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä tai kokeellisessa vaiheessa olevia apuvälinekonsepteja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa tarkasteltiin viittä kokeellisessa vaiheessa olevaa teknistä kommunikoinnin apuvälinettä tai apuvälinekonseptia. Näissä apuvälineissä koneoppimista, syväoppimista tai siirto-oppimista hyödynnettiin tulkitsemaan apuvälineen käyttäjän tuottamaa syötettä kommunikointitarkoituksessa. Apuvälineiden käytettävyyttä arvioitiin kuuden käytettävyysperiaatteen näkökulmasta. Käytettävyys huomioitiin suurimmassa osassa tutkimuksia kohtalaisesti. Tutkittujen apuvälineiden taustalla oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta insinöörivetoinen tutkimusryhmä, jolloin moniammatillinen yhteistyö ei toteutunut. Jatkotutkimusaiheeksi tunnistettiin apuvälinetekniikan moniammatillisen kehitysyhteistyön mahdollistavien tekijöiden kartoittaminen, jotta kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet voidaan saada yhä laajemmin apuvälinetekniikan käyttöön.

Tavoitteet. Aivoverenkierron häiriöt eli AVH ovat yleisin dysfagian taustasyy. Dysfagiaa kuntoutetaan perinteisen dysfagiakuntoutuksen lisäksi myös muilla menetelmillä, kuten transkutaanisella neuromuskulaarisella elektrostimulaatiolla. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia sen vaikuttavuudesta. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia, koota ja analysoida tietoa transkutaanisen neuromuskulaarisen elektrostimulaation (NMES) käytöstä ja vaikuttavuudesta aivoinfarktin jälkeisen dysfagian kuntoutuksessa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Neljä viidestä tutkimusartikkelista haettiin systemaattisesti PubMed- ja Medline-tietokannoista seuraavalla hakulausekkeella: (transcutaneous OR non-invasive) AND neuromuscular AND (electric* stimulation OR electrostimulation) AND (dysphagia OR deglutition disorder OR swallow* disorder) AND (rehab* OR treatment OR therap*) AND (post-stroke OR subacute stroke OR acute stroke OR stroke). Viides artikkeli poimittiin käsin. Aineisto analysoitiin ja sen tärkeimmät piirteet ja päätulokset koottiin yhteen muistiinpanojen avulla. Aineiston kuvaus taulukoitiin. Kaikki tutkielman aineistoon valikoidut tutkimukset olivat satunnaistettuja ja sokkoutettuja kontrollitutkimuksia, joiden tavoitteena oli tutkia NMES-menetelmää ja sen vaikuttavuutta AVH-peräisen dysfagian kuntoutuksessa yhdistettynä perinteiseen dysfagiakuntoutukseen. Tutkielman aineiston tutkittavien otoskoko oli 244. Tulokset ja johtopäätökset. Transkutaanista neuromuskulaarista elektrostimulaatiota käytettiin perinteisen dysfagiakuntoutuksen rinnalla sekä kahdessa tutkimuksessa myös ainoana kuntoutusmenetelmänään. Elektrodit sijoitettiin leuan alle kohdistuen kieliluun ylä- ja alapuolisiin lihaksiin. Menetelmän kesto oli keskimäärin 30–60 minuuttia ja sähköimpulssien taajuus 30–80 hertsiä. Kuntoutuskertojen määrä vaihteli 10–80 kerran välillä (md 20) asettuen 3–8 viikon ajalle intensiteetiltään 3–5 kertaa viikossa, 1–2 kertaa päivässä. NMES-menetelmä oli vaikuttavimmillaan AVH-peräisen dysfagian kuntoutuksessa perinteisen dysfagiakuntoutuksen kanssa samanaikaisesti toteutettuna. Potilaiden nielemistoiminnot paranivat tai dysfagiaoireet lievenivät yhdistetyllä kuntoutuksella tilastollisesti merkitsevästi koko aineistossa verrattuna alkutilanteeseen sekä kontrolliryhmään, jossa toteutettiin vain perinteistä dysfagiakuntoutusta. Transkutaanisella neuromuskulaarisella elektrostimulaatiolla saadaan lievennettyä AVH-peräisiä dysfagiaoireita, yhdistettynä perinteiseen dysfagiakuntoutukseen, mutta erikseen toteutettuna NMES-kuntoutuksen vaikuttavuus jää samalle tasolle pelkän perinteisen dysfagiakuntoutuksen kanssa. Aiheesta on tehtävä jatkotutkimusta tehokkaimman NMES-protokollan laatimiseksi.

Tavoitteet. Aiempien tutkimusten tulokset tukiviittomien käytön vaikutuksista puheen ja kielel-liseen kehitykseen vaikeasti kuulovammaisilla lapsilla ovat ristiriitaisia. Joidenkin tutkimusten mukaan tukiviittomien käytöstä voi olla hyötyä esimerkiksi sanavaraston kehitykselle, mutta samalla tukiviittomien käyttö saattaa vähentää puhutun kielen käyttöä. Vaikeasti kuulovam-maisilla lapsilla varhaislapsuudessa puhutun kielen omaksuminen tapahtuu hitaammin ja heillä on käytössään vähemmän kommunikaatiokeinoja kuin tyypillisesti kuulevilla lapsilla. Tässä tutkielmassa selvitetään tukiviittomien käytön vaikutuksia vaikeasti kuulovammaisten tai sisäkorvaistutetta käyttävien lasten puheen ja kielen kehitykseen. Menetelmät. Tässä tutkielmassa menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Ai-neistohaku tehtiin Scopus- ja Medline-tietokannoissa käyttäen hakulauseketta (“cochlear im-plant” OR “cochlear implants” OR “cochlea implant” OR “cochlea implants” OR “hearing im-pairment” OR “hearing loss” OR “hard of hearing” OR deaf OR deafness) AND (“key word signing” OR “simultaneous communication” OR “sign support*” OR “aug-mentative sign*”) AND (child* OR infant) AND intervention. Yksi artikkeli poimittiin mukaan manuaalisesti. Lopullinen aineisto koostui viidestä artikkelista, jotka käytiin läpi ja analysoitiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset olivat osittain ristiriidassa keskenään ja aiemman tutki-muksen kanssa. Tulosten perusteella ei voida tehdä selkeitä johtopäätöksiä. Tulokset viittaa-vat siihen, että tukiviittomien käytöllä saattaisi olla positiivisia vaikutuksia sanavaraston suu-ruuteen, mutta niiden käyttäminen vaikuttaisi olevan myös yhteydessä matalampaan kielelli-seen tasoon ja heikompaan puheen tuottoon. Tulokset eivät kuitenkaan ole aineistoin pienen koon vuoksi yleistettävissä. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta.

Tavoitteet. Vastasyntyneen turvallinen ruokailu edellyttää imemisen, nielemisen ja hengittämisen koordinointia. Ennenaikaisesti syntyneillä vauvoilla nämä taidot eivät ole välttämättä kehittyneet, jolloin syömis- ja nielemistaitojen arviointi on tarpeen. Mikäli kliinisen arvioinnin perusteella on tarpeen, käytetään arviointiin instrumentaalisia menetelmiä, VFS- ja FEES-tutkimuksia. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli vertailla VFS- ja FEES-tutkimusmenetelmien kykyä osoittaa laryngeaalista penetraatiota ja henkitorven aspiraatiota sekä menetelmien välistä luotettavuutta. Lisäksi tutkielmassa vertaillaan VFS- ja FEES-tutkimusmenetelmien etuja toisiinsa nähden. Menetelmät. Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin Ovid Medline- ja Scopus-tietokannoista. Hakulausekkeena oli infant* AND evaluation AND (swallow* OR dysphagia) AND (VFSS AND FEES) OR (videofluoro* AND endoscop*). Katsaukseen valikoitui viisi tutkimusartikkelia, jotka läpikäytiin systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. VFS- ja FEES-tutkimukset havaittiin turvallisiksi ja vastasyntyneiden syömis- ja nielemisongelmien diagnostiikkaa helpottaviksi menetelmiksi. VFS- ja FEES-tutkimusmenetelmien välinen luotettavuus oli katsaukseen valikoituneiden artikkeleiden mukaan pääsääntöisesti heikkoa ja yksittäisen menetelmän kyky arvioida laryngeaalista penetraatiota tai henkitorven aspiraatiota vaihteli tutkimuksesta riippuen. VFS- ja FEES-menetelmillä on kuitenkin selkeitä etuja toisiinsa nähden, joiden vuoksi toinen menetelmä soveltuu tiettyjen ongelmien arviointiin toista paremmin. Tätä tietoa voidaan hyödyntää kliinisessä työssä tutkimusmenetelmän valinnassa. Jatkotutkimusta tarvitaan VFS- ja FEES-tutkimusmenetelmien käytöstä vastasyntyneiden syömis- ja nielemistoimintojen arvioinnissa, jotta tulosten yleistettävyys ja luotettavuus paranisi.