Browsing by department "Lärarutbildning"

Tiivistelmä - Referat – Abstract Läsförståelse genomsyrar alla undervisningsämnen i grundskolan. I alla ämnen strävar lärarna efter att öka elevernas multilitteracitet och läsförståelse för såväl skönlitterära som ämnesbaserade texter. För att utveckla elevernas läsförståelse kan klassläraren undervisa i metoder, lässtrategier, som i sin tur finns till som stöd då eleverna inte förstår vad de läser. Frågan är dock hur effektiv undervisning i lässtrategier är för elevernas läsförståelse. Undersökningen genomfördes som en narrativ litteraturstudie med åtta forskningsartiklar som underlag för att besvara mina forskningsfrågor. Mitt urval består av forskningsartiklar som handlar om undervisning i lässtrategier i grundskolans lägre klasser. För att analysera mitt valda material använde jag mig av tematisk analys. Syftet med min kandidatavhandling är att diskutera vilka elever som gynnas av en kontinuerlig undervisning i lässtrategier och på hurdant sätt lässtrategier stärker och förbättrar läsförståelsen. Jag intresserar mig främst för undervisning i helklass. Mina forskningsresultat visade att elever med ett starkt skolspråk hade större nytta av undervisning i lässtrategier än de med ett svagare skolspråk. Undervisning i lässtrategier underlättade läsförståelsen för eleverna då texterna de läste blev svårare och mer avancerade. Undervisning i lässtrategier förbättrar i första hand elevernas kunskaper i lässtrategier och inte deras läsförståelse. I arbetet reflekterar jag över ifall mina forskningsresultat motsvarar förväntningarna på lässtrategier i grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen (2014).

Syftet med denna kandidatavhandling är att ta reda på vad socioemotionell kompetens är och vad denna kompetens har för betydelse för skolframgången hos elever i grundskolan. Arbetets teoretiska bakgrund är pedagogisk. Som blivande klasslärare är jag intresserad av hur den socioemotionella kompetensen kan påverka en persons studiemotivation och enligt läroplanen för den grundläggande utbildningen (2014) ska sen socioemotionella kompetensen vara en del av skolans pedagogik. Den socioemotionella kompetensen har varit synlig i pedagogisk forskning och i media under de senaste åren. Därav är ämnet aktuellt och relevant att lyfta fram. Tidigare forskning har visat att den socioemotionella kompetensen stöder ett friskt självförtroende, ger en ökad empatiförmåga, förbättrar koncentrationsförmågan samt underlättar att skapa goda relationer. Tidigare forskning har även funnit samband mellan inlärningssvårigheter och socioemotionella svårigheter. Kandidatavhandlingen är en beskrivande litteraturöversikt som baserar sig på tidigare forskning. Resultatet baserar sig på 13 källor. Materialet som använts är främst pedagogisk facklitteratur och pedagogisk forskning. Avhandlingen visar att sociemotionella kunskaper har på olika plan en påverkan på det psykiska och fysiska välmåendet. Både den psykiska- och den fysiska hälsan har en koppling till inlärning och skolframgång. Känslorna har en stor roll i de sociala situationerna som elever stöter på i skolvärlden, vilket innebär att känslorna både syns och känns under lektionerna. Känslor påverkar studiemotivationen och inlärningen och därför är det viktigt att stöda den socioemotionella kompetensen för att hjälpa eleverna att kontrollera och styra sina känslor, för att bibehålla en god studiemotivation och en god framtidsvision. För att läraren på ett professionellt vis kan stöda eleverna på det socieoemotionella planet är det viktigt att läraren själv har en god socioemotionell kompetens. Avhandlingen presenterar även hur program som stöder de sociala- och emotionella kompetenserna har hjälpt eleverna att förbättra sina skolresultat

The usability of digital games in education has been studied from many perspectives; games are an effective learning method, but using them has also risks. Teachers' beliefs and perceptions on benefits and disadvantages of digital games have been researched in many European countries. Teachers' perceptions of digital games in teaching have been largely positive, but teachers have also been avoiding games in learning, especially in education of young children. The aim of this study was to find out the perceptions of Finnish early childhood education teachers on the benefits and disadvantages of digital games in teaching. The study is a qualitative thus having also quantitative features in data collection and data analysis. The main method of data collection was a questionnaire distributed to ECEC teachers on Internet. The indicator is based on a study by Allop & Jessel (2015), which explored the beliefs and reflections of European teachers on the use of digital games in education. The material consists of answers to a questionnaire distributed to answerers in teacher platforms on Internet (N = 25), who said they had acted as a teacher of early childhood education in the previous year. The results are broadly in line with those of previous researches: Early childhood education teachers generally regard the use of digital games in teaching important, but resources and staff skills easily become an obstacle to their exploitation. Since most teachers saw the importance of digital games but lacked resources to exploit them, it is important to find a solution that would make it easier for teachers to use digital games appropriately in teaching.

Tutkielmassani selvitän digitaalisten liikuntapelien vaikutuksia 3.-6.-luokkalaisten liikunnan opetukseen. Digitaaliset liikuntapelit yhdistävät teknologisen pelaamisen ja fyysisen aktiivisuuden. Digitaalisissa liikuntapeleissä pelaajan fyysinen aktiivisuus määrittää pelin lopputulosta. Aiemman tutkimustiedon mukaan digitaalisten liikuntapelien on todettu motivoivan tarjoamalla liikkumiselle nykyaikaisia vaihtoehtoja ja vähentävän istumiseen käytettyä aikaa. Tutkimuskysymyksenäni on: Mitä vaikutuksia digitaalisilla liikuntapeleillä on 3.-6.-luokkalaisten liikunnan opetuksessa? Toteutin tutkielmani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Artikkelihaku tuotti kahdeksan kansainvälistä artikkelia tutkimusaineistoksi kahdesta eri opetusalan tietokannasta. Aineistoni artikkelit olivat vertaisarvioituja ja vuoden 2010 jälkeen julkaistuja. Analysoin aineistoani temaattisen sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysin jälkeen tulokset ryhmittyivät digitaalisten liikuntapelien fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja pedagogisiin vaikutuksiin. Digitaaliset liikuntapelit olivat 3.-6.-luokkalaisten liikunnan opetuksessa tutkimustulosten mukaan motivoivia, hauskoja ja nautinnollisia. Ne ohjasivat oppilaita positiiviseen vuorovaikutukseen vertaisten kanssa ja haastoivat oppilaita kognitiivisesti. Ne lisäsivät oppilaiden fyysistä aktiivisuutta sekä auttoivat liikunnallisten taitojen kehittymisessä. Pelit kuitenkin aiheuttivat odottelua eivätkä tuottaneet oppilaille riittävästi reipasta liikuntaa. Digitaaliset liikuntapelit mahdollistivat oppijalähtöisen työskentelyn ja eriyttämisen. Tutkimustulokset osoittivat monia hyötyjä digitaalisista liikuntapeleistä liikunnan opetuksessa, minkä perusteella voidaan sanoa niiden olevan arvokas lisä nykyajan koulussa. Tutkimustulosten valossa voidaan kuitenkin myös todeta, että perinteistä liikunnan opetusta digitaaliset liikuntapelit eivät korvaa. Tutkimisen arvoista olisi liikunnanopettajan näkökulma ja opetustilanteen rakentaminen digitaalisia liikuntapelejä hyödyntäen. Myös yhtenä tutkimuksen näkökulmana tulisi olla, millä tasolla lapset oppivat liikunnan taitoja digitaalisten liikuntapelien avulla. Onko niiden avulla tehokkaampaa oppia ja riittävätkö ne taitojen oppimiseen?

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoite oli tutustua Disneystä tehtyyn tutkimukseen ja selvittää mitä aiheita on tutkittu. Esihaku ja oma mielenkiinto rajasivat aiheen Disney-prinsessoihin ja sukupuoleen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Disney-prinsessojen antamaa naiskuvaa ja sen vaikutuksia tyttöihin. Sukupuolelle sopivien käytösmallien kehittymistä tarkastellaan Busseyn ja Banduran (1999) sosiaaliskognitiivisen teorian avulla. Teorian keskeisin sisältö on sosiaalisen ympäristön vaikutuksissa lapsen käsitykseen sukupuolistereotypioista ja hyväksytystä käytöksestä kullekin sukupuolelle. Disney-prinsessat ovat osa lapsen ympäristöä ja tuovat yhden näkökulman, jota lapsi vertaa muihin saamiinsa malleihin. Menetelmät: Tutkimuksen aluksi on tehty esihaku, joka rajasi aihetta, rakensi aineiston sisäänottokriteerit ja toimi hakusanojen testinä. Tutkimuksessa käsitellään kahdeksaa artikkelia, joista kaksi tarkastelee Disney-prinsessojen elokuvia ja niissä ilmenevää käytöstä ja kuusi tarkastelee lapsien kokemusmaailmaa Disney-prinsessojen ympärillä. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa on aineistolähtöisen analyysin piirteitä. Tulokset ja johtopäätökset: Disney-prinsessojen feminiinisyys naiskuvan hallitsevana piirteenä oli vähentynyt verrattaessa vanhempia leffoja uudempiin. Lapset eivät kyseenalaistaneet prinsessojen naiskuvaa. Prinsessan tärkeimmäksi ominaisuudeksi lapset nostivat hänen kauneutensa ja se oli syy, miksi he halusivat olla kuin suosikkiprinsessansa. Lapset osasivat kuitenkin erottaa, ettei yhtä laiha ihminen kuin elokuvan prinsessa näyttäisi normaalille oikeassa elämässä. Kauneuden lisäksi lapset toivoivat itselleen prinsessan onnellista loppua, johon sisältyi yleensä naimisiinmeno prinssin kanssa.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on analysoida ja tuoda esille tuloksia siitä, miten draamakasvatus voisi vahvistaa sosiaalista integraatiota koulussa ja etenkin luokkahuoneessa. Draamakasvatus on opetus ja tieteenala, joka tähtää toiminnallisilla menetelmillä vahvistaa oppilaiden tunneilmaisua ja sosiaalisia taitoja. Sosiaalinen integraatio toteutuu silloin, kun ryhmässä olevat jäsenet tulevat hyväksytyksi vertaisistaan, ovat keskenään ystäviä ja osallistuvat ryhmän toimintaan aktiivisesti. Menetelmäksi olen valinnut kuvailevan kirjallisuuskatsauksen. Tutkimuskysymyksiksi asettuivat, minkälaisia oppilaiden kehitykseen liittyviä tuloksia on löydetty käytetyn aineiston valossa sekä millä tavoin kyseiset löydetyt tulokset osoittavat, että draaman keinot edistävät oppilaiden sosiaalisen integraation toteutumista. Analysoitavaksi aineistoksi on valikoitunut 5 tieteellistä artikkelia. Tulokset osoittavat, että draamakasvatuksen avulla ryhmähenki paranee, ryhmän jäsenet kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muodostavat ystävyyssuhteita aktiviteettien aikana sekä vahvistavat tietoisuuttaan toistensa tunteista. Sosiaalinen integraatio voi vahvistua draaman keinojen avulla, kun opetus tähtää ryhmän yhteenkuuluvuudentunteen ja oman itsetunnon vahvistamiseen. Pohdinnassa tuon esille löytämäni aineiston epäkohtia, sosiaalisen integraation toteutumisen näyttöön perustuvia haasteita sekä pohdin kriittisesti draaman käyttöön ja opettamiseen liittyviä huomioonotettavia näkökulmia.

Autismikirjo on laaja-alainen kehityshäiriö, jonka ydinpiirteitä ovat vaikeudet sosiaalisessa kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa. Vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi puuttuvana katsekontaktina tai kykenemättömyytenä havaita muiden henkilöiden emotionaalisia vihjeitä. Autismikirjoon liittyy yleensä myös toistuva käyttäytyminen ja rajoittuneet mielenkiinnonkohteet. Autismikirjoon kuuluville rutiinit ovat usein tärkeitä, ja niistä poikkeaminen voi saada henkilön pois tolaltaan. Autismikirjoon saattaa liittyä myös aistiherkkyyttä ja kielenkehityksen viivästymiä. DSM on APA:n julkaisema ja ylläpitämä mielenterveyden häiriöiden tautiluokitus. Sen viides painos otettiin virallisesti käyttöön vuonna 2013. Neljännessä painoksessa laaja-alaiset kehityshäiriöt oli jaettu viiteen eri aladiagnoosiin. Viidennessä painoksessa aladiagnoosit on yhdistetty yhdeksi, autismikirjon häiriö -diagnoosiksi. Myös diagnostiset kriteerit muuttuivat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella uusien kriteerien muutosten vaikutuksia autismikirjon diagnosoinnissa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös mahdollisia muutoksiin johtaneita syitä. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat keskittyneet luonnoskriteerien vaikutuksiin ja virallisten kriteerien muutoksista on tehty tutkimuksia paljon vähemmän. Tämä tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta tutkimuksesta. Aineisto valittiin tiukkojen sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaan. Aineistoksi valikoidut tutkimukset olivat toteutukseltaan luotettavia. Lähes kaikki autismi -diagnoosin omaavista saivat autismikirjon diagnoosin. Suurin osa Asperger-diagnoosin omaavista sai autismikirjon diagnoosin. PDD-NOS -diagnoosin kohdalla tulokset olivat ristiriitaisia. Heistä kuitenkin suuri osa jäi ilman diagnoosia. Mahdollisia syitä muutoksille oli esimerkiksi arviointimenetelmien sopimattomuus sekä autismikirjon piirteiden peittyminen muiden häiriöiden alle. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että osa autismikirjon henkilöistä jää ilman diagnoosia. Arviointimenetelmiä päivittämällä voidaan kuitenkin pyrkiä tarkempaan ja parempaan diagnosointiin.

Tutkimuksessa kehitetään alle kolmevuotiaiden matematiikan pedagogiikkaa pukemistilanteissa. Teoriaosan ensimmäisessä vaiheessa syvennytään pienten lasten pedagogiikan piirteisiin, painottaen etenkin perushoidon tilanteita ja niihin kuuluvia pukemistilanteita. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vanhempien lasten pedagogiikkaa sekä matematiikkaa painotetaan vahvemmin kuin alle kolmevuotiaiden lasten. Pienten lasten pukemistilanteesta aikaisempi tutkimustieto oli vähäistä. Teoreettisen viitekehyksen toisessa osassa käsitellään matematiikkaa varhaiskasvatuksessa, sen opettamisen ja alle kolmevuotiaiden matematiikan sisältöjen avulla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että matemaattinen ajattelu kehittyy jo varhaiskasvatusiässä, ja silloin painottuvat ympäristössä esiintyvät matematiikan piirteet sekä vuorovaikutus. Tutkimus on kvalitatiivinen toiminnallinen tapaustutkimus, joka toteutettiin yhteiskehittämistyöpajan avulla. Siihen osallistui neljä varhaiskasvatuksen opettajaa ideoimalla ja suunnittelemalla matematiikan konkreettisia menetelmiä pienten lasten pukemistilanteisiin. Työpajassa ideointi tapahtui yhdessä keskustelemalla matematiikan osa-alueista sekä pukemistilanteen käytännöistä. Tulosten mukaan matematiikkaa on mahdollista yhdistää alle kolmevuotiaiden pukemistilanteisiin monipuolisesti ja konkreettisesti. Tuloksissa korostuivat yhtenevät teemat teoriaosan tutkimusten kanssa, kuten menetelmien konkreettisuus, ympäristön hyödyntäminen ja havainnointi, sekä pienryhmätoiminta. Työpajassa syntyneet ideat liittyivät monipuolisesti matematiikan eri osa-alueisiin. Niissä otettiin huomioon lapsen havainnot ja taidot. Ideoita olivat esimerkiksi esineiden ominaisuuksien havainnoiminen niiden materiaalin, kuvion tai värin mukaan. Voitiin myös vertailla havaittuja ominaisuuksia keskenään, esimerkiksi vaatteiden avulla. Muutosta havainnoitiin lasten kasvamisella ja vaatteiden pieneksi jäämisellä, mutta myös erilaisten sääolosuhteiden muutoksella. Tällöin täytyi myös pukeutua eri tavalla. Lukumäärää havainnoitiin lasten tai vaatteiden lukumäärällä ja omaa kehoa voitiin hahmottaa vaatteiden muotojen ja niiden paikan avulla. Pedagogiikan kehittäminen vaatii pienten ryhmissä suunnittelua ja lasten ikätason huomiointia. Kuitenkin kaikkeen toimintaan vaikuttavat kasvattajien sitoutuminen ja reagointi lasten mielenkiinnon kohteisiin sekä tarttuminen omiin ja lasten havaintoihin.

Tavoitteet. Tunteet ja niiden kanssa selviäminen ovat merkittävässä osassa jokaisen ihmisen elämässä, minkä takia tunnetaitojen tarkoituksenmukainen opettaminen jo pienille lapsille on oleellista kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Peruskoulun ja kasvatusalan ammattilaisten toteuttamalla tunnetaitokasvatuksella on tärkeä rooli pienten lasten tunnetaitojen kehittymiselle. Tunnetaitokasvatuksen aloittaminen varhain on tärkeää, koska suurin osa tunnetaidoista opitaan jo lapsuudessa. Tunnetaitojen tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeää opettajalle, jotta tunnetaitokasvatuksen toteuttaminen on mahdollista. Tutkimukseni tavoitteena on ottaa selvää mikä on opettajan merkitys perusopetuksen vuosiluokkien 1-2 oppilaiden tunnetaitojen kehittymisessä. Opettajan merkityksen lisäksi otan selvää niistä eri tekijöistä, jotka mahdollisesti vaikuttavat opettajan kykyihin toteuttaa tunnetaitokasvatusta osana omaa opetustyötä. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmiä seuraten. Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa tutkija etsii, pohtii ja tiivistää aiempien tutkimusten tulosten pohjalta oman tutkimuksensa tutkimuskysymykseen vastauksia. Tutkimukseni aineistona toimi seitsemän vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, jotka löytyivät Helsingin yliopiston ProQuest-tietokannasta. Kaikki käsittelivät opettajan näkökulmasta pienten oppilaiden tunnetaitoja, opettajan käsityksiä tunnetaitokasvatuksesta tai lapsen tunnetaitojen kehittymistä koulukontekstissa. Aineiston analyysissä ja tulosten laatimisessa aineistosta noudatin integroivan kirjallisuuskatsauksen etenemisvaiheita. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksissa nousi esille, että opettajan omat tunnetaidot ja emotionaalinen kompetenssi vaikuttivat merkittävästi myös oppilaiden tunnetaitojen kehittymiseen. Mitä paremmat opettajan omat tunnetaidot olivat sitä positiivisemmin se vaikutti oppilaiden tunnetaitojen ja emotionaalisen kompetenssin kehittymiseen. Opettajan omat tunnetaidot tulivat tutkimuksen mukaan konkreettisimmin esille positiivisen oppimisilmapiirin luomisessa osana tunnetaitokasvatusta. Opettajien kykyihin ja valmiuksiin kehittää pienten oppilaiden tunnetaitoja vaikutti eniten opettajien saama koulutus ennen työuraa sekä työuran aikana saatu lisäkoulutus. Tämän lisäksi opettajien kykyihin vaikutti kulttuurinen konteksti, jossa opettaja työskentelee. Tutkimusartikkeleissa nousi kuitenkin esille, että tunnetaitokasvatuksen tutkimiselle on jatkuva tarve.

Denna studie är en kvalitativ litteraturstudie, som hade som mål att granska faktorer som påverkar inkluderingen på ett positivt sätt. Syftet med studien var även att ge konkreta exempel på hur inkluderingen kan utföras. Studien har gjorts som en narrativ litteraturstudie med fokus på den allmänna översikten. Utgående från kriterier jag själv gjort upp för mitt material, har jag analyserat sju vetenskapliga artiklar och två pro-gradu avhandlingar. Jag har utfört en innehållsanalys med tematiska inslag. Inkludering är en kontinuerlig process med små och stora steg som tar tid och väl tanke. Resultaten av studien visar att pedagogen behöver fundera noggrant över hurdana arbetssätt som fungerar för den egna gruppen och hurdana behov och olikheter klassen omfattar för att lyckas med inkludering. För att inkluderingen ska lyckas krävs det även att speciellt pedagogerna själv tror på inkluderingens positiva effekter, men stöd från all annan personal i skolan är också viktigt. Då alla i skolan deltar är det möjligt att bygga upp en positiv och inkluderande lärmiljö. Konkreta arbetssätt som pedagogen kan använda sig av är till exempel differentiering av både instruktioner och undervisning, och det lönar sig att modigt pröva sig på olika pedagogiska arbetssätt. Detta ger alla elever möjlighet att lära sig på den egna nivån. Jag anser även att kommunikation mellan elev och pedagog är av stor vikt, då det ger pedagogen möjlighet att ta reda på vad som fungerar i undervisningen.