Browsing by department "Medicinska fakulteten"

Objective. Transdiagnostic models of psychopathology assume that the commonalities across disorders may outweigh their differences. While these models acknowledge that disorder-specific symptoms and features undoubtedly exist, the same underlying factors are perceived to cause and maintain various disorders. In recent years, this approach has received growing attention and several new forms of therapy have been developed based on it. These may be well-suited for the treatment of mixed-diagnosis groups or individuals with comorbid disorders, and as such, they hold the promise of being very cost-effective. One of the most established transdiagnostic treatments is the Unified Protocol (UP), designed to help patients suffering from depression and the full range of anxiety disorders. The purpose of the present study is to review the evidence regarding the efficacy and effectiveness of the UP for the transdiagnostic treatment of adult anxiety and depression. Methods. For this review, systematic literature searches were performed using the PsychInfo and PubMed online databases in October 2018. The search term used was “Unified Protocol”. The search yielded 114 results in PsychInfo and 138 in PubMed. Ten of these matched the following study selection criteria and were included in the current review: a) the study measured either the efficacy or effectiveness of the cognitive-behavioral UP therapy developed by Barlow (2011), b) treatment was delivered face-to-face in either individual or group setting, c) treatment followed the UP therapist guide without major modifications, d) participants suffered from an anxiety disorder or depression, e) participants were over 18 years of age, d) the study was published in 2015 or later, and f) the study was published in English in a peer-reviewed journal. Results and conclusions. The UP appeared both efficacious and efficient in reducing the severity of adult anxiety and depression as well as the number of comorbid diagnoses; however, there were some conflicting findings regarding recovery rates and effect sizes. The results achieved were comparable to those achieved using diagnosis-specific cognitive-behavioral therapy. The UP treatment had a positive impact on the patients’ functioning and quality of life and the amount of positive and negative affect they experienced. Treatment retention was generally high, particularly when treatment was delivered individually, and the UP received high ratings from those who participated in the studies. All in all, the current empiric evidence regarding the UP appears fairly promising. However, these results must be interpreted with caution, as the research concerning the UP is still in its infancy and a large part of it has been conducted by researchers affiliated with the treatment.

First impressions are quickly formed observations of a new acquaintance. The basis of these observations is to find out what are the intentions of the other person. Therefore, the question behind is to find out whether they are a friend or an enemy. This happens automatically and as studies have found within mere fraction of seconds. It has been found that longer observations of others lead to more precise conclusions and after five seconds people are able to judge each other’s extroversion above chance level. Furthermore, studies point out that first impressions are vulnerable to error as for example positive features like physical attractiveness and success are linked together. In addition, studies show that features signaling threat are seen faster than positive features. According to evolutionary psychology this behavior is valuable for staying alive. Studies also show that to some extent people can impact on their first impression and in photographs people have been successfully able to act extraversion and openness. The purpose of this overview is to consider first impressions and the questions of how they are formed and if they are truthful. In addition, this overview analyzes whether people are aware of the first impressions made of them and whether they can have an impact on them.

Studies have shown that childhood physical abuse is associated with later adverse psychological development and mental health. Additionally, people who have experienced physical abuse have a higher risk for later violence. However, most people who have experienced childhood abuse do not become violent offenders which implies that the two factors are not directly linked. Mediating factors might account for the relationship. Alcohol related problems and antisocial personality disorder are psychiatric disorders which have been associated with childhood physical abuse and intimate partner violence. These disorders are examined here as possible mediators in the relationship between childhood physical abuse and later intimate partner violence. There are mixed results concerning the mediating role of alcohol related problems. These results indicate that alcohol related problems do not mediate the relationship between childhood abuse and violence. Alcohol related problems might work as a mediator for individuals with other risk factors. Studies have found that antisocial personality disorder has a mediating role in the relationship between childhood physical abuse and intimate partner violence. Abuse in childhood combined with a genetic risk for antisocial personality may lead to the development of the disorder which increases the risk for violence. In order to develop effective interventions, it is important to understand the adverse effects of childhood abuse. Moreover, mediating factors should be considered when designing interventions targeting intimate partner violence.

Introduction: The purpose of this review is to point out the results of genetic studies on borderline personality disorder and to discuss the possible genetic influence in the development of the disorder in relation to other influencing etiological factors. This review evaluates if research results support the heritability of borderline personality disorder. At the early stages of the disorders’ etiological studies only psychosocial factors were examined, thus the genetic point of view in the development of borderline symptoms was ignored. The genetic perspective has received more attention lately, however the amount of genetic studies on the subject is still rather limited. Methods: A literature search was conducted using OvidMedline database using search terms borderline personality disorder, BPD, impulsivity, heritability, genetics, development, family studies, adoption studies and twin studies. Results and Conclusions: The results of genetic studies on borderline personality disorder support its heritability. Family studies suggest a noticeable familial aggregation effect, and the risk for borderline personality disorder was greater for immediate relatives of individuals who have been diagnosed with borderline personality. Based on findings from twin studies, the heritability varied between 42-69 percent. Genetic research has not yet identified genetic variants specific to borderline personality disorder, but there was some evidence of a common genetic liability across multiple mental health disorders. Borderline personality disorder is one of the most challenging mental health disorders, and regardless its low prevalence it often leads to hospitalization or outpatient care. With an early identification and focused treatment, it could be possible to lessen individual’s suffering, increase ability to function and reduce the financial burden it causes to society. Since research results support borderline personality disorder’s heritability, raised awareness about the genetic liability amongst health care professionals is a promising start in identifying high-risk groups and planning the treatment.

The recognition of faces is a widely researched process. Typically, this process is thought of as separate from other object recognition: a specific mechanism. Today’s neural models of face processing also presume the previous assumption. A competing hypothesis for this specificity hypothesis is the expertise hypothesis, which claims that the recognition of faces is unique due to the vast amount of experience we have with faces. The conversation regarding the expertise hypothesis has surrounded largely the function of the FFA. In this review, evidence for the FFA’s role as a general, not face specific, object recognition module is presented. As an explanation for the current evidence for the role of the FFA a holisticity hypothesis is proposed: FFA is a module of holistic visual processing. Finally, critical notations for following research are discussed.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, miten toimivia halkiovauvojen syömisen tukemiseen käytettävissä olevat keinot ovat sinä aikana, kun halkioita ei vielä ole suljettu ja kun vauva ei vielä syö kiinteää ravintoa. Huuli- ja suulakihalkiovauvojen hoidosta ei ole Käypä hoito suositusta. Aikaisempien tutkimusten ja opinnäytetöiden mukaan halkiovauvojen syömisen tukemiseen on olemassa erilaisia keinoja ja välineitä, mutta syömistä ei juurikaan tueta synnytyssairaalassa eikä neuvolassa. Etenkin vaikeimmissa tilanteissa vauva voi kuitenkin saada apua syömisvaikeuksiin perehtyneeltä puheterapeutilta. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin seuraavista viitetietokannoista: ProQuest, MEDLINE (ProQuest), EBSCO ja Scopus. Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset vastineet termeille halkio, syöminen, imeminen ja ravitsemus. Valintakriteerien mukaan artikkelien tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, käsitellä halkiovauvojen syömisvaikeuksia ennen korjausleikkauksia ja artikkelin tuli olla saatavilla maksutta. Haku tuotti 424 artikkelia, joista valintakriteerien avulla kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 1997–2016 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Halkiovauvojen syömisen tukena ennen korjausleikkauksia on käytettävissä monenlaisia riittävän hyvin toimivia keinoja. Tässä aineistossa esiin nousivat pehmeä tuttipullo, Pigeon-pullotutti, pitkänokkainen syöttökuppi, lusikka, lääkeruisku ja rintaruokinta. Halkion tyyppi ja koko sekä vauvan syömistaidot vaikuttavat syömisen sujumiseen. Huulihalkiovauvoilla syömisen ongelmat tyypillisesti ovat lievempiä kuin muilla halkiovauvoilla. Pelkästään halkiotyypin perusteella voidaan kuitenkin tehdä vain karkeita päätelmiä kullekin vauvalle parhaiten soveltuvasta keinosta syömisen tukemiseksi, ja syömisratkaisut arvioidaan yksilöllisesti.

Tavoitteet. Homeongelmat ovat viime vuosikymmeninä olleet merkittävä terveyshaitta niille, jotka altistuvat homeelle pitkiä aikoja esimerkiksi työssään tai kotonaan. Homevaurioisista rakennuksista monet ovat puhetyöläisten työpaikkoja, kuten kouluja ja päiväkoteja, ja siksi on tarpeen tutkia myös homeen vaikutusta äänenkäytölle. Huonon sisäilman on todettu ole-van yhteydessä moniin sairauksiin ja terveydellisiin sekä äänellisiin oireisiin. Koska sisäilma-ongelmat koostuvat muistakin tekijöistä kuin homeesta, on homeen osuutta oireisiin kuitenkin vaikea määritellä sisäilmatutkimuksista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella eri-tyisesti homeen vaikutusta äänenkäyttöön sekä sitä, kuinka yleisiä ääniongelmat ovat ho-meelle altistuneilla. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä ääniergonomisessa tiedottamisessa sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto koottiin kolmesta sähköisestä tietokannasta seuraavalla hakulausekkeella: (voice OR vocal OR hoarseness) AND (symptom OR problem OR risk) AND (mould OR mold OR moisture). Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui yhdeksän vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Aineis-tosta koottiin keskeiset äänenkäyttöön liittyvät tulokset sekä laskettiin erilaisten ääniongel-mien yleisyys keskimäärin. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousi äänenkäyttöön liittyvinä oireina käheys (keski-määrin 29 % altistuneista), kurkkukipu (39 %) ja yskä (36 %). Lisäksi homealtistus oli yhdes-sä laadullisessa tutkimuksessa yhdistetty toiminnallisen äänihuulisalpauksen esiintymiseen. Tulokset kertovat lähinnä äänen laadusta ja äänenkäytön ongelmien taustatekijöistä, eikä äänenkäytön ongelmista. Tulevaisuudessa tarvitaan siis tarkempaa tutkimusta monipuoli-semmilla mittareilla homeen vaikutuksista äänenkäyttöön.

Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että puheen visuaalinen signaali on merkittävässä roo-lissa puheen havaitsemisessa ja että se tukee jatkuvasti puheen ymmärtämistä. On myös ehdotettu, että tietyt aivoalueet ovat erikoistuneet puheenkaltaisten signaalien käsittelyyn. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia erilaisia menetelmiä on huuliolukukyvyn arviointiin ja millä tavoin nämä keinot eroavat toisistaan. Menetelmät. Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin kah-desta tietokannasta, jotka olivat Scopus ja Ovid Medline. Hakulausekkeessa käytettiin terme-jä lipreading/lip reading, speechreading/speech reading, visual speech perception, assess-ment ja evaluation. Haku suoritettiin 24.2.2019. Valintakriteereiden mukaisen karsimisen jäl-keen aineistoon valikoitui 3 tutkimusartikkelia, sekä lisäksi ”käsinpoiminnalla” 5 tutkimusartik-kelia. Kaikki artikkelit olivat englanninkielisiä, vertaisavioituja ja saatavilla ilmaiseksi Helsin-gin yliopiston tietojärjestelmän kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Huuliolukutaitoja arvioitiin äänne-, sana- ja lausetasolla, sekä ly-hyillä kertomuksilla. Arviointimenetelmät käyttivät testien puhujina miehiä ja naisia ja vastaus annettiin joko suljetusta valikosta valitsemalla tai avoimeen vastauskenttään kirjallisesti sekä yhdessä tapauksessa suullisesti. Eri tutkimuksissa koehenkilöt suoriutuivat huuliolukukykyä arvioivista testeistä hyvin eri tasoisesti. On mahdotonta päätellä mistä tarkalleen erot johtu-vat, sillä menetelmät ovat erilaisia keskenään. Jatkotutkimusta tarvitaan isommilla otoskoilla ja standardoiduilla menetelmillä, sekä useammalle menetelmälle tulee muodostaa normiar-vot, jotta yksilön suoriutumista on mahdollista verrata tyypilliseen suoriutumiseen. Etenkin ko-timaiselle tutkimukselle on tarvetta.

Tavoitteet. Aiempien tutkimusten valossa puhevammaisilla henkilöillä, jotka käyttävät ilmaisussaan AAC-keinoja, on riski jäädä ikätoverisuhteiden ulkopuolelle. Ikätoverisuhteet ovat tärkeä osa lapsen ja nuoren kehitystä ja hyvinvointia, joten niihin pitää kiinnittää huomiota osana puhevammaisen ihmisen kuntoutusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisten interventioiden avulla ikätoverisuhteita voidaan tukea lapsen ja nuoren esi- ja kou-luopetuksen konteksteissa. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä toimi integroiva kirjallisuuskatsaus, johon artikkelit etsittiin Scopus- ja PsycINFO -tietokannoista helmikuussa 2020. Hakulauseke koostui hakusanoista, jotka liittyivät ikätoverivuorovaikutukseen, puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikointikeinoihin, lapsiin ja nuoriin sekä interventioihin. Aineiston valintaprosessissa tutkittiin ensiksi tutkimusten otsikot ja abstraktit, minkä jälkeen jäljelle jääneitä artikkeleja tarkasteltiin kokonaisuudessaan. Tutkimusaineistoiksi valikoitui seitsemän artikkelia, jotka vastasivat molempiin tutkimuskysymyksiin. Aineisto analysoitiin soveltuvin sisällönanalyysin keinoin, lukemalla artikkelit huolellisesti läpi ja tehden samalla muistiinpanoja. Muistiinpanojen pohjalta aineiston esittely ja päälöydökset tutkimuskysymyksittäin avattiin tulosluvussa. Tulokset ja johtopäätökset. Interventioilla oli pääsääntöisesti positiivisia vaikutuksia ikätoverisuhteisiin, mutta tulokset vaihtelivat jonkin verran eri tutkittavien välillä, mikä vaikutti tulosten yleistettävyyteen. Pitkäaikaisista vaikutuksista ei myöskään ollut näyttöä. Tutkimuksen sosiaalisen validiteetin arvioinnit kuitenkin antoivat näyttöä siitä, että tutkittavat sekä esimerkiksi opettajat ja vanhemmat pitivät interventioita hyödyllisinä ja tuloksia positiivisina. Ikätovereiden ottaminen mukaan interventioihin on tulosten perusteella suositeltavaa. Tulosten valossa voidaan sanoa, että interventioilla on positiivista vaikutusta ikätoverisuhteisiin ja interventioiden vaikuttavuutta on syytä tutkia jatkossakin.

Individualism and collectivism, known amongst cultural psychology, have been long studied in relation to mental health. On one hand, it has been studied whether there is a relationship between depression and individualism or collectivism on a cultural level. On the other hand it’s equally interesting whether there is a relationship between depression and individualism and collectivism on an individual/personal level, also known as idiocentrism and allocentrism. It seems cultural level collectivism or individualism is not a risk factor or a protective factor for depression. However, a conflict between cultural orientation and personal orientation appears to be positively related with depression. Allocentrics living in individualistic cultures get depressed easier than allocentrics in collectivistic cultures or idiocentrics in individualistic cultures. People with individual tendencies get depressed for different reasons than people with collectivistic tendencies. Individualists are more sensitive to failures and disappointments related to success and personal goals, whereas collectivists are more sensitive to lack of social support or negative social feedback such as rejection, lack of approval or lack of intimate relationships. These different predispositions for depression show already a on genetic level.