Browsing by discipline "Erityispedagogiikka"

The purpose of this systematized review is to examine reading comprehension of deaf children. It is a well-known fact that the main aim of literacy is to comprehend text. In Finland, the term reading comprehension contains text reading as well as multiliteracy. There is evidence that language and speech development are related to hearing (e.g. Lederberg, A. R., Schick, B. & Spencer, P. E. 2013). Similar results have been found with literacy skills (e.g. Mayer, C. 2007, 411). With this initial information I hypothesize that deaf children will perform with poor success when compared to their hearing peers. I also expect that Cochlear implanted children will do better than children without implants. The data of reading comprehension and related factors was collected between 2000 and 2019. Selection criteria included following terms: profound or severe hearing loss with or without hearing aids, diagnosed congenitally or early childhood, deafness is primary disability, IQ was at least at normal level and learning difficulties have not been found. For instance, keywords included deaf and reading comprehension. In total, 16 studies were included. The present review showed that deaf children seems to be poorer in comprehending text. Despite that, there was still variation between different studies of level of reading comprehension of deaf children. Cochlear implanted children were better than children without implants, as hypothesized. It was also shown that morphological, semantical and syntactical awareness are related to reading comprehension of deaf children. Vocabulary and word identification were separately related to reading comprehension. Due to complexity and limited data of the subject, it should be considered that the subject should be examined further. In addition, it is essential to find out how to support the development of reading comprehension. Therefore, it would also be important to examine how different communication methods and teaching programs are related to deaf children’s reading comprehension.

Positiivisessa pedagogiikassa tunnistetaan ja nimetään erilaisia luonteenvahvuuksia, joita voidaan kehittää harjoittelemalla. Tämä näyttäytyy tienä onneen ja menestykseen. Kasvatuksen uusliberalistiseen muovautumiseen on aiemmin liitetty yrittäjähenkisyyden ja terapisoitumisen diskurssit. Positiivisessa pedagogiikassa nämä kaksi diskurssia näyttäisivät kietoutuvan yhteen uusliberalistiselle koulutusdiskurssille tyypillisellä tavalla; kilpailu ja tehokkuus sulautuvat parantumiseen ja voimaantumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on pohtia positiivisen pedagogiikan käytäntöjä kriittisen vammaistutkimuksen perspektiivistä, pohjautuen Robert McRuerin (2006) pakollisen kyvykkyyden (compulsory able-bodiedness) ja Alison Kaferin (2013) parannuskeskeisen mielikuvituksen (curative imaginary) käsitteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ihanteellista kyvykkyyttä rakennetaan Huomaa hyvä! - näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa -kasvatusoppaan (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016), diskursseissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, millaiset ominaisuudet muovautuvat kirjan diskursseissa ihanteellisiksi. Tutkimus toteutettiin kriittisenä diskurssianalyysina. Aineistona käytettiin Huomaa hyvä! - näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa -teosta, joka on 232 sivua pitkä. Ideaalia kyvykkyyttä rakennettiin aineistossa hienovaraisin diskursiivisin keinoin. Tutkielmassa aineistosta eriteltiin ja nimettiin kolme ihanteellista kyvykkyyttä rakentavaa diskurssia. Kyvykkyys piirtyi luonnollisen potentiaalin diskurssissa, rajattoman maksimin diskurssissa ja valinnan diskurssissa. Luonnollisen potentiaalin diskurssissa kyvykkyys piirtyi jokaisesta löytyvänä alttiutena, mahdollisuutena kehittyä. Rajattoman maksimin diskurssissa melkein mikä vain oli mahdollista kenelle tahansa loputtomin resurssein. Valinnan diskurssissa korostettiin, kuinka jokainen tekee itse henkilökohtaisen valinnan, hyödyntääkö potentiaaliaan ja mahdollisuuttaan rajattomaan kasvuun. Ihanteellisena näyttäytyivät hyvään kansalaisuuteen liitetyt ominaisuudet, kuten sovinnaisuus ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen. Feministisesti intersektionaalinen (Crenshaw 1989) jatkokehittely voisi laajentaa positiivisen pedagogiikan mahdollisuuksia kasvatustyössä.

Lasten kaltoinkohtelu on globaali ongelma, johon puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää. Opettajat ovat yksi niistä lapsen kanssa toimivista tahoista, jotka laki velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoituksen, kun huoli lapsen hyvinvoinnista herää. Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että puuttuminen kaltoinkohteluun on puutteellista ja se koetaan hankalaksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää opettajien näkemyksiä liittyen lasten kaltoinkohteluun puuttumiseen. Tarkastelun kohteena ovat ne syyt, joita opettajat antavat sille, miksi he kokevat kaltoinkohteluun puuttumisen vaikeaksi. Tämän lisäksi tarkastelen niitä kouluyhteisöön, opettajiin ja laajemmin koko yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä, jotka voivat tukea opettajia puuttumisen vastuun kantamisessa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui kuusi vertaisarvioitua tutkimusta, joissa selvitettiin lasten kaltoinkohteluun puuttumiseen vaikuttavia seikkoja opettajien kertomana. Lisäksi tutkimuksissa tarkasteltiin mm. opettajien tietämystä lasten kaltoinkohtelusta. Tutkimukset tulivat kuudesta eri maasta ja niissä tutkittavat opettajat työskentelivät joko päiväkodissa, esikoulussa tai alakoulussa. Aineisto kerättiin kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen kahdesta eri tietokannasta ja tulokset analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Opettajat antoivat vastauksissaan useita syitä sille, miksi kaltoinkohteluun puuttuminen koetaan vaikeaksi. Puuttumista vaikeutti mm. pelko negatiivisista vaikutuksista opettaja-vanhempi-suhteelle, kaltoinkohtelun vaikea tunnistettavuus sekä tuen puute. Opettajat toivat ilmi myös pelon siitä, että ilmoitus on aiheeton, ja he halusivat olla varmoja huolen todellisuudesta ennen kuin tarvittaviin toimiin ryhdyttiin. Kaiken kaikkiaan ilmiö koettiin vaikeaksi kohdata ja omiin taitoihin ei aina luotettu. Tutkimuksissa selvisi, että kaltoinkohteluilmiön kohtaamiseen tarvitaan lisää koulutusta, tukea ja selkeitä toimintaohjeita.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on hyvin yleisesti tunnettu ja paljon diagnosoitu häiriö. Siihen liittyvät oireet vaikuttavat jokapäiväiseen arkeen kuin koulussa menestymiseen. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö näyttäytyy yhdistelminä impulsiivisuutta, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta. Oireiden syntyminen on pystytty paikantamaan aivotasolle. Varsinkin välittäjäaineiden poikkeava toiminta on tyypillistä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää liikunnan vaikutuksia aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Tarkoituksena oli tuoda näkyväksi liikunnasta saatavia hyötyjä aivotasolla. Aiheesta on tuoretta tutkimusta heikosti. Tämä tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Pyrin löytämään tutkimuksia, jotka tarkastelivat liikunnan yhteyttä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Tutkimus koostuu viidestä systemaattisesti valikoituneesta artikkelista. Kaikki artikkelit ovat kansainvälisiä ja vertaisarvioituja. Artikkelit noudattavat hyväksymis- ja poissulkukriteereitä ja ovat julkaistu verkossa vuosina 2010-2018. Artikkeleiden tulokset ovat analysoitu ja niistä on muodostettu tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset. Tutkimuksen tulosten perusteella, voidaan todeta liikunnan vaikuttavan positiivisesti henkilöihin, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Artikkeleissa on käytetty erilaisia tapoja mittaamaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä ja siinä ilmeneviä pulmia. Kaikissa artikkeleiden tuloksissa todetaan, että liikunta paransi eniten tuloksia. Tuloksissa käy ilmi, että liikunnasta on eniten hyötyä myös verrokkiryhmäläisille, joilla ei ole aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä.

The purpose of this study was to examine the significance of developing learning skills during the year of voluntary additional basic education in Seurakuntaopisto (The Church Training College), Järvenpää. Every student, including those having learning difficulties, will benefit from good learning skills. The knowledge of one’s own learning practices and learning skills helps us in different contexts during our whole life. The research material consisted of empathy-based narratives written by students, two different multiple choice inquiries, and the change of grades of final certificate during school year in 2013-2014. The research target group included 13 students. The evaluation is based on students´s own experience of different methods and tasks used by teachers. In the beginning of autumn 2013, I made a suggestion to other teachers to particularly handle different learning methods on each subject. In the end of spring 2014, I studied how students had experienced their progress. The research material was collected as a part of standard feedback in the college. The method of empathy-based stories was not a good choice because of the scarce texts. Only one student actually wrote the whole story, most students only listed briefly their experiences. The most important newly acquired learning method was ability to make notes both of written and spoken material. Especially the students liked study visits. Based on the grades of the final certificates, the study year was good. The minimum improvement of grades of different subjects was by three grades and maximum by eleven per student. The grade per one single subject was raised at least by one point, in many cases even more. The mean value of whole student group raised by 1.1 (min. 0.58 and max 1.84).

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia interventiomenetelmiä käytetään luetun ym-märtämisen edistämiseen niiden nuorten opiskelijoiden parissa, joilla on luetun ymmärtämisen vaikeuksia. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, miten interventioita on käytetty ja mitä tuloksia niillä on saatu. Aihe on ajankohtainen, sillä nuorten heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt viime vuosina Suomessa hälyttävästi. Aikaisemman tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ne opiskelijat, joilla on luetun ymmärtämisen vaikeuksia, hyötyvät sellaisesta opetuksesta ja tuesta, jonka avulla voidaan kehittää heidän luetun ymmärtämisen taitojaan. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi valikoitui kymmenen artikkelia, joissa tutkittiin eri interventiomenetelmien vaikutusta yläkoulu- ja lukioikäisiin, joilla oli todettu vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteiden mukaan. Aineistosta etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin ja tuloksia jäsenneltiin taulukkomuotoon etsien niistä yhtäläisyyksiä ja eroja tuloksia tulkiten ja analysoiden. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että erilaisilla interventiomenetelmillä on mahdollista edistää nuorten luetun ymmärtämisen taitoja, vaikka heillä olisi todettu selkeitä lukemisen vaikeuksia. Kaikki tulokselliset interventiomenetelmät sisälsivät lukustrategioiden opetusta, mutta useimmissa menetelmissä yhdistyi niiden rinnalla myös muiden taitojen opetus, kuten sanaston ja teknisen lukutaidon harjoitukset. Interventiot vaihtelivat kestoltaan huomattavasti, mutta opetuskertoja järjestettiin yleensä ainakin kerran viikossa pienryhmä- tai luokkamuotoisesti. Tutkimuksissa intervention tuloksellisuudesta raportoitiin vaihtelevin tavoin. Pääasiassa interventioryhmiin osallistuneet saivat lopputestauksissa parempia pistemääriä kuin alkumittauksissa ja tulokset olivat parempia kontrolliryhmiin verrattuna. Kaikissa interventioissa luetun ymmärtämisessä ei kuitenkaan tapahtunut edistymistä, mutta selkeää syytä siihen ei ole mahdollista tämän aineiston perusteella päätellä.

Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli kuvata lukivaikeusopiskelijoiden opiske-luintoa ja opinnoissa suoriutumista suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tarkoitus oli kuvata tarjolla olevaa lukivaikeuteen kohdistettua tukea korkeakouluopintojen aikana. Lisäksi tarkoitus oli selvittää, onko opiskeluinnolla yhteys lukivaikeusopiskelijoiden suoriutumiseen tai kor-keakoulussa lukivaikeusopiskelijoille tarjottuun tukeen. Opiskeluinto kuvaa myönteisesti opiskelu-hyvinvoinnin tilaa; tarmokkuutta opiskelussa sekä uppoutumista ja omistautumista opintoihin. Tut-kielma syntyi tarpeesta tunnistaa lukivaikeusopiskelijoiden tuen tarpeita ja keinoja opiskeluhyvin-voinnin ja korkeakouluissa suoriutumisen parantamiseksi. Menetelmät. Tutkielmassa käytettiin valmista YTHS:n korkeakouluopiskelijoiden kyselyaineistoa vuodelta 2012, joka saatiin Aila-yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta. Aineisto muodostui korkea-kouluopiskelijoiden (N = 4403) vastauksista, joiden joukossa oli 149 lukivaikeusopiskelijaa. Tut-kielmassa tarkasteltiin keskeisesti opiskeluintoa, sitä mittaavan OpIntomittarin avulla. Aineisto ana-lysoitiin määrällisen tutkimuksen menetelmin. Tulokset ja johtopäätökset. Lukivaikeusopiskelijat ponnistelivat tarmokkaammin ja uppoutuivat mui-ta opiskelijoita herkemmin opintoihinsa. Lukivaikeusopiskelijoiden ja ei-lukivaikeusopiskelijoiden suoriutumisessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Noin 70 % lukivaikeusopiskelijoista jäivät vaille lukivaikeuteen kohdistettua tukea korkeakouluopinnoissaan. Suoriutuminen opinnoissa sekä tuen saaminen olivat positiivisesti yhteydessä opiskeluinnon kokemukseen. Tieto lukivaikeudesta ilmiönä korkeakouluissa lisää ymmärrystä lukivaikeuden kanssa opiskelevia kohtaan. Tutkimustieto on väline kehittää oikein kohdistettuja keinoja lukivaikeusopiskelijoille. Tukipalveluiden kehittämi-selle on tarvetta, joilla edistetään korkeakouluopiskelijoiden opiskelukykyä, opintoihin kiinnittymis-tä, opinnoissa suoriutumista sekä opiskeluhyvinvoinnin kokemista. Tuen saaminen lukivaikeuteen opintojen aikana edistää opiskelijoiden hyvinvointia myös tulevassa työelämässä.

My goal in this study was to find out how environment is defined by researchers and how natural environment enhances learning and skills essential for learning. According to previous studies natural environment has a plethora of different effects on humans. For example, effects have been recorded on self-esteem, self-confidence, academic skills, motor skills and social relations. From an early age, children nowadays are accustomed to sit inside. We require that a 7-year-old child can sit quietly at a desk for a whole schoolday. At the same time we are worried about how little exercise children get and how they spend too much time sitting inside. Even Finland’s newest curriculum states that teaching should happen in diverse environments. This study is and integrative literature review. Material for this study was collected from various databases, including ERIC. I chose five different studies to include in this review. All chosen reviews were peer-reviewed and published after the year 2008. The studies were analyzed using qualitative content analysis based on the collected data. I divided all the recorded environments into three categories: urban, semi-urban and natural. I reported all the outcomes included in semi-urban and natural environment. I divided all the obtained results into two sections: individual and group level. Individual level contains all the results that involve anything related to an individual’s cognitive, physical and academic skills, and motivation. Group level includes the results that relate to social behavior or group dynamics. The results indicate that natural environment enhances several different aspects important to learning such as self-confidence, psychological flexibility, attentiveness, academic skills and communication skills. My results verify results that have been published previously. However, the exact relation of environment and learning abilities was not confirmed in this study. It is not clear whether the results were caused by green environment’s restorative elements or by the different format of outdoor education compared to traditional classroom education. Outdoor education is often more phenomenon-based and stimulating compared to traditional, teacher-directed education.

Tavoitteet. Kansainväliset oppimistulokset ovat osoittaneet maahanmuuttajien menestyvän kantaväestöä heikommin etenkin lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. Suomessa maahanmuuttajien oppimisvaikeudet ja puutteelliset arviointivälineet ovat johtaneet maahanmuuttajien yliedustukseen erityisopetuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia oppimisen haasteita maahanmuuttajalapsilla ilmenee ja millaisia keinoja koulujen erityisopetuksessa on tunnistaa ja tukea niitä. Tutkimuksen erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat ala-asteikäiset ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajalapset. Maahanmuuttajien oppimisvaikeuksista on tehty runsaasti aiempaa tutkimusta sekä Suomessa että ulkomailla, mutta aihetta ei ole juurikaan tutkittu erityisopetuksen näkökulmasta. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti haastattelemalla neljää (4) Helsingin alueella työskentelevää laaja-alaista erityisopettajaa. Kaikki haastateltavat opettajat toimivat laaja-alaisina erityisopettajina peruskoulun alaluokilla. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä tematisoimalla aineisto tutkimuskysymysten mukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien mukaan maahanmuuttajaoppilaiden koulunkäyntiä vaikeuttivat heikko kielitaito ja haasteet sosiaalisissa suhteissa. Heikon kielitaidon nähtiin vaikeuttavan sekä oppimista että oppimisen arviointia. Maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ei ollut käytössä vakiintuneita testejä, vaan opettajat käyttivät työkaluinaan erilaisia sovellettuja testejä ja aiempaa kokemustaan. Maahanmuuttajalasten oppimisvaikeuksia tuettiin osa-aikaisessa erityisopetuksessa pienryhmäopetuksen, samanaikaisopetuksen, ekstraopetuksen ja yhteistyön avulla. Näistä tärkeimmiksi nähtiin yhteistyö koulun sisällä sekä yhteistyö vanhempien ja muiden tahojen kanssa. Kaikki opettajat kokivat maahanmuuttajien olevan mahdollisuus ja rikastuttavan koulun kulttuuria. Maahanmuuttajien opetus koettiin kuitenkin vielä keskeneräiseksi. Tutkimukseen osallistuneet opettajat kritisoivat etenkin resurssien puutetta, maahanmuuttajaoppilaille soveltumattomia testistöjä ja valmistavaa opetusta. Osa opettajista ilmaisi myös tarpeensa lisäkoulutukselle.

The aim of this study was to define how well the personnel in the day care centers know the development of the mathematical skills in early childhood and how they can support it. What is the personnel’s own opinion about the education and knowledge they have about the early mathematical skills and how they identify the children who need more help to improve their mathematical skills and what kind of support do these children receive. According to previous studies about 4-7 % of the children have serious mathematical learning difficulties. It is possible to recognize these difficulties and support children already in the early childhood. Early interventions can help children at risk for mathematical difficulties to get closer to the level of mathematical skills that other children have before the school age. Mixed methods were used in this study and both qualitative and quantitative approaches were combined. The data were collected by sending 160 questionnaires on paper by post to 20 kindergartens in Kymenlaakso area in Finland in the spring 2017. Questionnaires included quantitatively analyzed five-step questions and multiple-choice questions and qualitatively analyzed open questions. In total 60 answers were received and that was 38% of all questionnaires. The quantitative questions were analyzed by SPSS-program and mostly by using cross-tabulation and by calculating means and medians. Qualitative questions were analyzed with content analysis. According to the results of this study the personnel in the day care centers felt, that they had got some or quite little education and knowledge how to improve and support children’s mathematical skills and learning difficulties. Personnel felt, that most of the education they had had, concerned how to improve children’s mathematical skills with the operational methods like plays and games and the least they had got information about the mathematical learning difficulties. The kindergartners experienced, that they need quite a lot more education about this subject and they were very interested in further education. Most of the assessment that the personnel made were qualitative and they described, that they observe the children all the time when they play and do other things with children. In the day care centers there were also several quantitative test batteries to help assessment. Daycare personnel were very well aware about the factors that could, according to previous research, indicate that a child has a risk for mathematical learning difficulties. If the personnel were concerned about the child’s mathematical development, they were talking about the concern in multi-professional, co-operational meetings and with parents and then personnel did a plan how to support child. The most common way to give support was to teach children in a small group and to have the special education teacher in the group. The methods the personnel used to improve the children’s mathematical skills, was to play and have games and to teach children in the everyday situations and with self-made teaching materials. Children played some computer games also. Only few research-based intervention-programs were used.