Browsing by study line "Early Education Teacher"

I dagens läge stöter vi på digital teknologi vart än vi går och för att klara oss i vårt alltmer digitaliserade samhälle behöver vi utveckla digital kompetens. Den digitala teknologin utvecklas hela tiden och för att vi skall ha en chans att hänga med i utvecklingen behöver undervisning om och med digitala verktyg starta på ett tidigt stadie. Grunderna för läroplanen i förskolan föreskriver att förskolan skall främja barns digitala kompetens. Syftet med denna studie är att ta reda på hurudan digital kompetens förskolelärare anser att barn skall få under förskoleåret, hur de i praktiken gör och om de anser att de själva besitter tillräcklig digital kompetens. Mina forskningsfrågor är: 1.Vilken betydelse tillskriver lärarna inom småbarnspedagogik den digitala verksamheten i förskolan? 2.Vilka digitala metoder/verktyg använder lärarna i verksamheten? 3.Hurudan är lärarnas upplevda kompetens inom det digitala området? Studien är en kvalitativ, semi-strukturerad intervjustudie där fyra förskolelärare intervjuades. Tre av de fyra lärare som deltog i intervjuerna var pedagogie kandidater till utbildningen och en var socionom YH. Tre av informanterna var slumpmässigt utvalda och en av informanterna valdes på grund av sin högre ålder och sin långa arbetserfarenhet. Resultatet visar att lärarna i stort sett var väl insatta i vad digital kompetens skall handla om på förskolan. Lite oklarheter om vad som räknas som digitala färdigheter framkom under intervjuerna. Lärarna ansåg sig besitta tillräcklig digital kompetens men intresset för fortbildning är stort. Metoderna och verktygen på de aktuella förskolorna är relativt lika och alla informanter ansåg att digitala färdigheter är viktiga att lära sig under förskoleåret.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 on varhaiskasvatusta ohjaava, ja varhaiskasvatuksen järjestäjiä velvoittava asiakirja. Se ilmentää, mitä yhteiskunnassa halutaan kasvatuksella ja opetuksella saavuttaa, millaisia tietoja ja taitoja pidetään tärkeinä lasten oppia. Opetussuunnitelmatutkimuksella voidaan näitä tuoda esiin. Ekososiaalinen sivistys sisällytettiin uusimpien Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvopohjaan. Ekososiaalisella sivistyksellä tavoitellaan kestäviä elämäntapoja ja hyvinvointia. Ekologinen kestävyys nähdään edellytyksenä sosiaaliselle kestävyydelle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 tukee ekososiaalisen sivistyksen edistämistä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymyksiä olivat 1. Miten ekososiaalisen sivistyksen käsite esiintyy Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa 2018? 2. Mitä ekososiaalisen sivistyksen edistämistä tukevia sisältöjä ja tavoitteita Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista 2018 löytyy? Aineistona tässä tutkimuksessa oli Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 asiakirja. Tutkimus kuuluu opetussuunnitelmatutkimuksen tutkimusalueeseen ja siinä opetussuunnitelma-asiakirjoja tarkastelevaan tutkimussuuntaan. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastausta laadullisella teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytetty analyysirunko rakennettiin ekososiaalista sivistystä käsittelevän kirjallisuuden perusteella. Ekososiaalinen sivistys mainitaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa vain kerran varhaiskasvatuksen arvopohjan yhteydessä, jossa se liitetään kestäviin elämäntapoihin. Käsitettä tai sen merkitystä kasvatustoiminnalle ei avata tarkemmin. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tukee ekososiaalisen sivistyksen edistämistä sosiaalisen ulottuvuuden osalta varsin hyvin, ja kohtalaisesti ekologisen ulottuvuuden osalta. Ekososiaalisen sivistyksen edistämiseen tulkittavia asioita ei kuitenkaan liitetä ekososiaaliseen sivistykseen tai kestäviin elämäntapoihin selkeästi. Myös ekososiaalisen sivistyksen perusajatus ekologisen ja sosiaalisen ulottuuden yhteistarkastelusta jää puuttumaan. Ekososiaalisen sivistyksen edistäminen jää kasvattajien oman tietoisuuden ja ymmärryksen varaan, mikä voi johtaa sen erilaisiin tulkintoihin sekä sitä edistävän kasvatuksen sisältöihin ja toimintatapoihin.

I vårt flerspråkiga Finland är det en stor del av barnen inom småbarnspedagogiken som är tvåeller flerspråkiga. Småbarnspedagogiken har som mål att stödja språkutvecklingen inom alla de språk som barnen pratar och lär sig. Av den orsaken är syftet med min kandidatavhandling att ta reda på vilka metoder och arbetssätt som kan användas för att stödja språkutvecklingen hos flerspråkiga barn inom småbarnspedagogiken. Undersökningen genomfördes som en systematisk litteraturstudie där åtta vetenskapliga artiklar jämfördes och analyserades för att besvara min forskningsfråga. Den systematiska litteraturstudien kännetecknas av en systematisk genomgång av det utvalda forskningmaterialet. Forskningsfrågan analyserades och besvarades utgående från olika temaområden. Resultaten av min undersökning visade att det finns flera olika sätt och metoder för att stödja språkutvecklingen hos flerspråkiga barn. Ett återkommande dilemma var dock den oro som personalen stundvis kände över hur detta kan göras i praktiken, speciellt då personalen inte upplevde att de hade de behövliga språkkunskaperna. Personalen och deras attityder och förhållningssätt spelade en avgörande roll i vilken typ av stöd barnen fick för att utveckla alla sina språk

Barn tillbringar en stor del av tiden på daghem och förskola. Därför är det viktigt att personalen har kunskap att stimulera och stöda barns språkutveckling. Daghemmen och förskolan har en viktig roll inom barns språkutveckling. Det stöder och utjämnar barns språkliga utveckling särskilt för dem som pratar ett annat språk hemma eller de som får en mindre språkstimulans hemma. Då är det mycket viktigt att pedagogerna vet vad de skall göra för att stöda den språkliga utvecklingen. Enligt Bjar och Liberg (2003, s. 17) är språket även en viktig del av samhällets utveckling. Syftet med studien är att beskriva olika sätt hur pedagoger kan stöda 1−3-åriga barns språkutveckling med hjälp av olika metoder. I min studie har jag valt att använda mig av systematisk litteraturstudie som metod. Jag ville få en djupare förståelse i ämnet och analysera undersökningar som kommit fram till metoder som verkligen stöder barns språkutveckling. Som material har jag använt mig av åtta vetenskapliga artiklar som blev utvalda med hjälp av sökord samt inklusions- och exklusionskriterier. Resultatet i denna studie visar att det finns olika metoder som pedagoger kan använda sig av när de stöder barns språkutveckling. I studien förekommer det metoder som pedagoger kan inkludera i verksamheten, som högläsning, sång och videor, men också vardagliga metoder som att samtala med barn.

Perinteisen ydinperheen rinnalle on lähivuosina syntynyt uusia, erilaisia perhemuotoja. Aikuisten on selvästi välillä haastavaa kohdata ja hyväksyä näitä perhemuotoja. Tietoisuutta lisäämällä ihmisten suhtautuminen uusiin asioihin kuitenkin neutralisoituu. Sosiaalista leimaamista voidaan välttää, kun uusiin perhemuotoihin tutustutaan avoimen rehellisesti jo varhaislapsuudessa. Lastenkirjallisuuden kautta lapsi pääsee tutustumaan erilaisiin perhemuotoihin sopivan etäältä ja lapselle ymmärrettävällä tavalla jo varhain. Varhaiskasvatuksessa opettajien on mahdollista valikoida aihetta käsitteleviä, lapsille sopivia kirjoja ja tutustuttaa lapset niihin. Varhaiskasvatuksessa lapsilla on myös mahdollisuus keskustella uusista ja mahdollisesti vaikeistakin asioista aikuisen kanssa, kun kirja on ikään kuin aloittanut keskustelun. Lapsi voi saada kirjoista lohtua ja vertaistukea sekä oppia ymmärtämään muita ihmisiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia erilaisia perhemuotoja 2000- luvun realistisissa lasten kuvakirjoissa esiintyy, miten niitä kuvataan niin tekstin kuin kuvienkin muodossa sekä mitä yhteistä erilaisilla perheillä on. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, teorialähtöistä sisällönanalyysin menetelmää käyttäen. Aineistona toimi kymmenen vuosina 2002–2021 julkaistua lasten kuvakirjaa, jotka kaikki käsittelivät erilaisia perhemuotoja tavalla tai toisella. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nykypäivän monia eri perhemuotoja esiintyy jo kattavasti uudemmassa lastenkirjallisuudessa. Perheet esiintyvät kirjoissa täysin normaaleina perheinä ja kirjojen tarkoituksena onkin selkeästi normalisoida lukijalle ydinperheestä poikkeavia perhemuotoja. Osassa kirjoista tekstissä kävi ilmi asioita perheistä, mutta osassa tieto oli kuvitettu ja jätetty lukijalle tulkittavaksi. Kaikki perheet elävät tutkimuksen mukaan tavallista arkea, viettävät aikaa toistensa kanssa, rakastavat toisiaan sekä huolehtivat toisistaan. Kaikilla perheillä on myös koti, yhteinen kieli perheen sisällä, sekä yhteisiä toimintatapoja.

Tarkastelen tutkimuksessani esi- ja alkuopettajien näkemyksiä lasten kouluvalmiuksista. Koska kouluvalmiuden tulkinnoissa nähdään usein huomattavia eroja (Stein, Veisson, Õun & Tammemäe, 2018, 1; Linnilä, 2006, 31; Brotherus, Hytönen & Krokfors, 2002, 229), kiinnostuin tutkimaan erityisesti lapsen varhaiseen koulupolkuun vaikuttavien esi- ja alkuopettajien näkemyksiä. Kyseinen aihe kiehtoi minua, sillä Esiopetuksen tai Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa ei puhuta lasten kouluvalmiudesta lainkaan. Sen sijaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (OPH, 2014b, 100) korostetaan esi- ja alkuopetuksen henkilöstön yhteistyötä erityisesti siirtymävaiheessa. Yhteistyö on välttämätöntä, jotta esi- ja alkuopetus voivat muodostaa lapsen kehitystä tukevan jatkumon. Tätä voidaan vahvistaa esimerkiksi esi- ja alkuopettajien välisillä kouluvalmiuskeskusteluilla. Tämän tutkimuksen tehtävä on selvittää, millaiset kouluvalmiudet ovat opettajien mielestä lapselle tärkeimpiä valmiuksia, sekä millä tavoin ja miksi opettajien näkemykset kouluvalmiudesta mahdollisesti eroavat. Sahinin, Sakin ja Tuncerin (2013) aiempi tutkimus osoitti esi- ja alkuopettajien näkemykset pääosin samankaltaisiksi. Koska nykyään keskusteluissa painotetaan lasten kouluvalmiuksien ohella myös koulun valmiutta (Brotherus ym., 2002, 230; Lamminmäki & Meriläinen, 1997, 19), nostan tutkimuksessani esiin myös osin koulun valmiuden. Kvalitatiiviseen eli laadulliseen tutkimukseeni osallistui kolme esiopetuksessa työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa sekä kolme alkuopetuksessa työskentelevää luokanopettajaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytin teemahaastattelua, sillä se mahdollisti esittämään haastateltaville heidän vastauksiaan tarkentavia lisäkysymyksiä (Tuomi & Sarajärvi, 2018, 87–88). Haastattelut nauhoitettiin ja videoitiin, jotta pystyin litteroimaan ne tarkempaa analyysia varten. Tutkimukseni analyysimenetelmäksi valikoitui teoriaohjaava sisällönanalyysi, jonka tukena käytin teemoittelua. Aineistoni jakautui seuraavaan kolmeen teemaan: opettajien näkemykset kouluvalmiudesta, valmiuksien harjoittelu ja oppiminen sekä esi- ja alkuopettajien välinen yhteistyö. Tutkimustulokseni osoittivat esi- ja alkuopettajien näkemykset lasten kouluvalmiuksista pääosin yhteneviksi. Tämän tutkimuksen mukaan sosiaaliset taidot olivat selkeästi lapselle tärkein kouluvalmius, sillä niiden merkitys korostui opettajien vastauksissa useasti sekä huomattavasti muita taitoja enemmän. Tutkimuksessani esiintyi kaksi selkeää näkemyseroa esi- ja alkuopettajien välillä, joista toinen ilmeni puhuttaessa lapsen kouluvalmiuden tarpeesta hänen siirtyessään kouluun. Toinen näkemysero osoittautui puolestaan kirjain- ja numerotuntemuksen merkityksessä. Tutkimukseni tärkeä havainto oli myös se, että koulun valmiudesta puhuttiin yllättävän vähän. Vain kaksi kuudesta opettajasta kertoi käyneensä esi- ja alkuopettajien välisessä yhteistyössä keskustelua myös koulun valmiudesta vastaanottaa valmiuksiltaan eritasoisia oppijoita.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miten tutkimuksissa ja kirjallisuudes-sa kuvataan esi-ja alkuopetuksen välistä yhteistyötä, mitä etua tehdystä yhteistyöstä on lasten hyvinvoinnille ja millainen yhteistyö edistää ja tukee lapsen siirtymää kouluun. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella esi- ja alkuopetuksen historiaa, ja opetussuunnitelmien perustei-den määrittelyä yhteistyöstä. Tavoitteena oli myös kartoittaa mitkä tekijät ovat yhteistyön tekemisen esteitä sekä miksi yhteistyö esi- ja alkuopetuksen koetaan usein haastavaksi. Tässä katsauksessa menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Katsauk-seen valikoitui sekä suomalaisia että kansainvälisiä tutkimuksia ja kirjallisuutta. Aineiston haussa käytettiin muun muassa sanoja: esi- ja alkuopetus, esi-ja alkuopetuksen yhteistyö, siirtymävaihe esiopetuksesta kouluun, esiopetus, alkuopetus, esiopetuksen historia, al-kuopetuksen historia. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena huomattiin, että yhteistyö ja siirtymäkäytänteet esi- ja al-kuopetuksen välillä vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti, eivätkä eritasoiset menetelmät tue lasten tasavertaisuuden toteutumista ja hyvinvoinnin edistymistä riittävästi. Myöskään yh-teistyötä ohjaavat asiakirjat ja nykyinen pedagoginen johtaminen eivät ohjaa yhteistyön ke-hittymistä riittävästi. Päiväkodin ja koulun ammattilaiset tuntemusta toistensa toimintakult-tuurista ja toimintatavoista sekä yhteistä opetussuunnitelmatyöskentelyä tulisi lisätä raja-vyöhyke toiminnan edistämiseksi sekä relationaalisen asiantuntijuuden kehittymiseksi. Tut-kimustiedon perusteella huomattiin myös, että esi- ja alkuopetuksen välinen yhteistyö edis-tää lapsen oppimista, kehitystä, hyvinvointia sekä kouluun sopeutumista.

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvopohjaan kuuluvat osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden arvostaminen, jotka ovat osa inklusiivista esiopetusta. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että osallisuus ei kuitenkaan vielä toteudu esiopetukselle asetettujen tavoitteiden edellyttämällä tavalla (Venäläinen, ym. 2020) ja että lasten kielelliset ja kulttuuriset taustat otetaan huomioon vaihtelevasti esiopetuksessa (Holappa ym. 2019 s. 14). Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää opettajien näkemyksiä kieli- ja kulttuuritaustoiltaan moninaisten lasten osallisuudesta ja osallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuskysymykset olivat näin ollen seuraavat: Millaisia käsityksiä esiopettajilla on osallisuudesta ja mitkä tekijät vaikuttavat eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten osallisuuden toteutumiseen? Tutkielman tavoitteena on edistää esiopetuksen kehittymistä inklusiiviseen ja moninaisuutta tukevaan suuntaan niin, että kaikkien lasten osallisuutta tuettaisiin nykyistä paremmin esiopetuksen arvoperustan mukaisesti. Tutkielman aineisto koostui kolmen esiopetuksessa työskentelevän opettajan haastattelusta. Haastattelut analysoitiin fenomenografisen tutkimusotteen mukaisesti, jossa tutkimuskysymyksittäin muodostettiin kuvauskategorioita. Tutkielma osoittaa, että opettajien vaikutusmahdollisuudet jokaisen lapsen osallisuuden mahdollistamisessa ja yhdenvertaisuuden toteuttamisessa ovat suuret. Opettajan interkulttuurinen kompetenssi (kts. Jokikokko, 2002; 2010) edistää kieli- ja kulttuuritaistoiltaan moninaisten lasten osallisuutta esiopetuksessa. Erityisen hyvin interkulttuurinen kompetenssi näkyi näiden opettajien kokonaisvaltaisessa suhtautumisessa lapsia ja omaa työtään kohtaan. Opettaja voi myös oppia tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa osallisuuteen ja toimimaan niin, että jokainen lapsi saisi osallisuuden kautta positiivisen kokemuksen omasta toimijuudestaan. Joskus osallisuudeksi riittää pelkkä läsnäolo ja toisinaan se voi toteutua neuvotteluissa, jotka voivat vaatia lapselta laajoja neuvottelutaitoja.

Tavoitteet. Leikin merkitys lasten kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille on to- distettu eri tutkimuksissa. Leikistä on tullut yksi keskeisistä varhaiskasvatuksen sekä esiopetuksen pedagogista toimintatavoista, jossa aikuisten osallistuminen lasten leikkiin tunnustetaan arvokkaaksi sekä kehityksen että tasa-arvon näkökulmasta. Lapsen toiminnan ymmärtämiseksi ja sisäisen prosessin arvioimiseksi on tarpeen tarkkailla lapsen toiminnan intensiteettiä, siis sitoutuneisuutta. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, analysoida ja tulkita esikouluikäisten sitoutuneisuutta leikkiin, mielikuvitukseen ja tarinallisuuteen pohjautuvassa toiminnassa heidän todellisessa arjessansa ja oppimisympäristössä. Sitoutuneisuutta tutkitaan sekä lasten että ryhmän aikuisten näkökulmasta. Tavoitteena on tunnistaa oppimisympäristön tekijät, jotka edistävät tai estävät lasten sitoutumista toimintaan. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto ke- rättiin Sipoon kunnan yhdeltä yksityiseltä päiväkodilta aineistotriangulaatiota käyt- täen. Aineistokeruumenetelmänä käytettiin sekä lasten havainnointia ja puolistruk- turoitua haastattelua, että aikuisten teemahaastattelua. Havainnot ja haastattelut koskivat kuutta esikoululaista, kolmea poikaa ja kolmea tyttöä. Jotta saataisiin kä- sitys aikuisten näkemyksistä, tutkimusaiheesta haasteltiin myös ryhmän aikuisia. Analyysi toteutettiin sitoutuneisuuden keskiarvon määrällisen laskennan lisäksi pääasiassa abduktiivisena eli teoriaohjaavana sisällönanalyysinä uusien oivallusten ja tulosten saamiseksi. Tulokset ja johtopäätökset. Lasten sitoutuneisuuden määrällinen keskiarvo oli sekä heidän omaehtoisessa että ohjatussa toiminnassa, joka pohjautui leikkiin, mielikuvitukseen tai tarinallisuuteen, suhteellisen korkea. Sekä havainnoinnin että haastattelun perusteella osallisuus, lapsilähtöisyys, vuorovaikutus ja yhdenvertai- suus olivat keskeisiä sitoutuneisuutta lisääviä tekijöitä oppimisympäristössä. Mo- nipuolisesti varusteltu ja rakenteiltaan muuttuva ympäristö sekä vapaa pääsy ma- teriaaleihin ja leluihin edisti lasten osallisuutta ja toimijuutta. Aineistosta nousi myös oppimisympäristöä estäviä tekijöitä. Ne liittyivät pitkälti aikuisten näkemykseen, ymmärrykseen ja reaktioihin lasten toiminnassa. Olennaista tässä oli aikuisten kyky tunnistaa lasten toiminnan taustalla olevia ajatuksia, kiinnostuksen kohteita, mutta myös heidän tarpeitansa. Tähän puolestaan vaikuttivat oppimisympäristön ulkoiset tai rakenteelliset olosuhteet sekä aikuisten tieto toimintatavasta ja omasta roolista leikissä. Stressi, ajan- ja henkilökunnan puute olivat ryhmän aikuisten näkökulmasta syitä siihen, miksi aikuinen nopeammin rajoitti lapsen toimintaa tai tulkitsi toiminnan tarkoitusta eri tavalla kuin lapsi. Lisäksi leikki keskinäisenä toimintatapana on ollut suhteellisen uusi menetelmä ryhmässä ja siksi se on mahdollisesti vaikuttanut aikuisen kykyyn soveltaa toimintoja lapsen aloitteiden ja tarpeiden mukaan.

Tavoitteet: Valtakunnallisten PISA-tulosten mukaan lasten matemaattiset taidot ovat Suomessa edelleen heikentyneet. Näiden tulosten taustalla vaikuttaa heikko motivaatio ja kiinnostus matematiikkaa kohtaan. Näitä tekijöitä yhdistää matematiikkakuva, jolla tarkoitetaan tunnesuhtautumista matematiikkaan sekä uskomuksia ja motivaatiota (Hannula & Holm, 2018). Matematiikkakuva alkaa muodostua jo varhaislapsuudessa ja sen tukeminen esiopetuksessa ennen kouluun siirtymää on tärkeää hyvien matemaattisten oppimismahdollisuuksien varmistamiseksi. Voidakseen tukea lasta matematiikassa parhaalla mahdollisella tavalla, tulee opettajan ymmärtää lapsen suhdetta matematiikkaan (Hannula & Holm, 2018). Tämän tutkielman tavoitteena oli saada tietoa esiopetusikäisten lasten matematiikkakuvasta. Tutkielmalla tavoiteltiin lasten omaa kerrontaa ja ajatuksia eikä todellisia matemaattisia taitoja. Matematiikkakuvaa on tutkittu Suomessa ja kansainvälisestikin, mutta aiemmissa tutkimuksissa kohderyhmänä ovat olleet aikuiset tai korkeamman koulutusasteen oppilaat. Esiopetusikäisten lasten oma kerronta puuttuu ja siten tutkimuskentällä on aiheesta aukko. Aiempien tutkimusten mukaan esiopetusikäisten lasten matematiikkakuva on aikuisten kertomana nähty myönteisenä. Tutkielmani hypoteesinani oli, että esiopetusikäisten lasten matematiikkakuva on positiivinen eikä lapsilla esiinny matematiikka ahdistusta. Oletin näin siksi, koska esiopetuksessa toiminta perustuu leikkiin ja lasten mielenkiinnonkohteisiin eikä lapsilla siten pitäisi vielä olla kertynyt merkittävää määrää negatiivisia kokemuksia. Menetelmät. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta esiopetusikäistä lasta eräässä helsinkiläisessä varhaiskasvatusyksikössä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelun teemana oli lasten matematiikkakuva ja kokemukset matematiikasta. Haastattelurungossani käsiteltiin matematiikkaan liittyviä uskomuksia, tunteita ja motivaatiota esiopetuksen ja kodin oppimisympäristöissä. Lapsille on luontaista ilmaista itseään monipuolisesti ja tämän vuoksi haastattelussa oli myös toiminnallinen osuus. Ongelmanratkaisutehtävät mahdollistivat lasten havainnoinnin haastattelun aikana. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysitapa valikoitui, koska matematiikkakuvan osa-alueista ja merkityksestä oli jo olemassa selkeä teoria. Analyysivaiheessa aineisto jaoteltiin ylä- ja alatason teemoihin teoreettisen viitekehyksen mukaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tuloksissa uskomukset osoittautuivat negatiivisiksi. Tunteet jakautuivat tasaisesti positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Motivaatio kallistui enemmän ulkoiseen motivaatioon. Matematiikkakuva on tämän tutkielman mukaan esiopetusikäisillä lapsilla enemmän negatiivinen. Matematiikkakuvan osa-alueet ovat yhteydessä toisiinsa. Kasvattajalla ja ympäristöllä on huomattava vaikutus lasten matematiikkakuvan kehittymiselle.