Browsing by study line "Erityispedagogiikka"

Tämän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoite oli muodostaa käsitys ammatillisista koulutuspoluista osana toisen asteen koulutuspolkuja. Tutkimuskysymyksillä miten ammatillinen koulutuspolku muodostuu osana toisen asteen koulutuspolkuja ja miten ammatillinen koulutuspolku toteutuu tai jatkuu, pyrin muodostamaan käsityksen tämän hetken tilanteesta muut-tuvalla toisen asteen ja ammatillisen koulutuksen kentällä. Aiemman tutkimuksen mukaan ammatillisen koulutuksen valikoitumiseen vaikuttaa sukupuoli, sosiaalinen luokka, maahanmuuttajatausta sekä koulumenestys. Aineiston hankinta toteutui systemaattisesti pääosin Helsingin yliopiston kirjaston hakupalvelun (Helka) kautta. Aineisto koostui yhdeksästä vuoden 2010 jälkeen julkaistusta vertaisarvioidusta artikkelista sekä vuoden 2017 koulutukseen keskittyvästä Nuorisobarometrista. Tarkoituksena oli koota mahdollisimman tuoretta aineistoa muuttuvassa ammatillisen koulutuksen kontekstissa ja keskittyä pääosin nuorten käsitysten tutkimuksesta Ammatillisen koulutuksen arvostus oli heikko ja sinne osin myös ohjattiin opiskelijoita. Kirjallisuuskatsauksessa tunnistettiin ja nimettiin kolme koulutuspolkumallia nuorten käsityksiin perustuvasta tutkimuksesta. Ne rakentuivat valintojen mukaan, käsitysten mukaan tai kuvitteellisten koulutuspolkujen ja ammatillisten päämäärien mukaan. Aiempien tutkimusten mukaisesti sukupuoli näkyi ammatillisessa koulutuksessa ja sen eri aloissa ja erityisen tuen tarve vaikutti ammatillisen koulutuksen valintaan ja sen kestoon. Ammatillinen koulutus keskeytyi tutkintoon johtavien koulutusten keskiarvoa useammin, tyypillisemmin tytöillä ja yksi viidestä opiskelijasta jäi opintojen ulkopuolelle. Keskeyttämiseen tai opintojen uudelleen suuntautumiseen vaikuttivat yleensä yksittäiset syyt. Ammatillisen koulutuksen valinnalla oli vaikutusta jatko-opintomahdollisuuksiin. Yliopistoon jatkettiin harvoin ammatillisen koulutuksen pohjalta, mutta ammattikorkeakoulussa se oli yleisempää. Kirjallisuuskatsauksen tulokset olivat yhdenmukaiset aiemman tutkimuksen kanssa ilman ristiriitaisuuksia. Kuitenkin työ kokonaisuudessaan herätti paljon lisäkysymyksiä, jotka eivät ratkenneet käytetyn aineiston välityksellä

Tavoitteet. Useimmat näkövammaiset oppilaat opiskelevat inkluusion mukaisesti yleisopetuksen ryhmissä. Avukseen he tarvitsevat usein erilaisia apuvälineitä, kuten suurennuslaitteita ja näytönlukuohjelmia sekä yksilöllisiä muutoksia, kuten lisävaloja ympäristöön. Aiemmin on tutkittu oppimisympäristöjen inklusiivisuutta sekä opettajien asenteita inkluusiota kohtaan. Myös koulujen sosiaalista esteettömyyttä sekä kaupunkiympäristön fyysistä esteettömyyttä näkövammaisille on tutkittu. Näkövammaisten oppilaiden vanhempien tarvetta tiedolle ja tuelle on myös tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia koulujen kokonaisvaltaista esteettömyyttä näkövammaisille oppilaille niin fyysiseltä, psyykkiseltä, pedagogiselta kuin sosiaaliseltakin osa-alueelta. Tavoitteena on kerryttää tietoa siitä, kuinka kouluista voidaan luoda esteettömämpiä ympäristöjä näkövammaisille. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahta opetusalan asiantuntijaa, jotka tekevät töitä näkövammaisten parissa koulumaailmassa. Kummallakin haastateltavalla on monen vuoden kokemus näkövammaisten oppilaiden kanssa työskentelystä sekä tietoa ja kokemusta yleisesti eri kouluista ympäri Suomea. Haastatteluaineisto litteroitiin tekstimuotoon ja analysoitiin sekä teoria- että aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Litteroitu aineisto luokiteltiin tutkimuskysymysten mukaan. Litteroidut ilmaukset pelkistettiin, teemoitettiin ja luokiteltiin ala- ja yläkategorioihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksien mukaan oli tärkeää huomioida oppilaiden fyysinen, psyykkinen, pedagoginen sekä sosiaalinen esteettömyys näiden kaikkien osa-alueiden vaikuttaessa oppimiseen sekä ryhmäytymiseen. Opetushenkilöstöllä oli suuri rooli esteettömän ympäristön luomisessa esimerkiksi erilaisten pedagogisten ratkaisujen kautta. Tulosten mukaan myös erilaiset ulkopuoliset hallinnolliset seikat vaikuttavat siihen, kuinka esteettömäksi koulu ympäristönä voi muokkautua.

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa selvitettiin, minkälaisia pedagogisia periaatteita ja ratkaisuja universal design -lähestymistavoissa esitetään opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunteen tukemiseksi. Empiiristä tutkimusta universal design -lähestymistapojen ja yhteenkuuluvuuden tunteen yhteydestä ei toistaiseksi ole saatavilla. Tutkielman johtopäätökset nojaavat tästä syystä voimakkaasti teoreettisesti tunnistettuihin yhteyksiin toisiaan lähellä olevien käsitteiden välillä. Näihin kuuluvat yhteenkuuluvuuden tunteen, inkluusion ja opintoihin kiinnittymisen käsitteet, sekä opinnoissa menestyminen. Tutkielman lähtökohtaisena taustaoletuksena oli, että opiskelijoiden moninaisuuden huomioimista painottavilla universal design -lähestymistavoilla voidaan pedagogisesti tukea opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja näin tukea opinnoissa menestymistä. Tutkimuskysymysten avulla kartoitettiin sitä, millä tavalla universal design lähestymistavat ymmärrettiin tutkimuskirjallisuudessa ja miten universal design -lähestymistapojen käyttämistä perusteltiin suhteessa yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja siihen liittyviin käsitteisiin. Lisäksi kartoitettiin pedagogisia keinoja tukea yhteenkuuluvuuden tunnetta universal design -lähestymistavoissa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Metodisen etenemisen avulla tutkimuskirjallisuudesta rajattiin katsaukseen yhdeksän tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset jäivät ristiriitaisiksi ja osittain haastoivat tutkielman taustalla olleen perusoletuksen universal design -lähestymistapojen hyödyllisyydestä yhteenkuuluvuuden tunteen tukemisessa ja sitä kautta opinnoissa menestymisessä. Useissa tarkastelluissa tutkimuksissa universal design -lähestymistapaa sovellettiin pääasiallisesti lääketieteellisestä tai diagnooseihin perustuvasta vammaisuuden käsitteestä käsin. Tällöin universal design -lähestymistapa näyttäytyi lähinnä ”erityistä tukea tarvitsevien” opiskelijoiden ”erityisjärjestelyinä”. Toisaalta tutkimuskirjallisuudessa on sekä haastettu lääketieteelliset vammaisuuden määritelmät että esitetty tapoja laajentaa universal design -lähestymistapojen tulkintaa. Myös yksittäisten pedagogisten ratkaisujen hyödyllisyys tai mielekkyys määrittyy lähestymistavan laajemmasta tulkinnasta käsin, eikä minkään yksittäisen pedagogisen ratkaisun suhteesta yhteenkuuluvuuden tunteeseen voitu sanoa mitään varmaa.

Tavoitteet. Käyttäytymiseen liittyvät haasteet nähdään toisinaan opetustyötä häiritsevänä kuormitustekijänä. Toivotunlaisen käyttäytymisen opettaminen on kuitenkin osa kasvatusta ja opettajan työnkuvaa, sillä koulun vuorovaikutustilanteissa oppilaat saavat monipuolisia oppi-mistilaisuuksia. Biopsykososiaalisen mallin mukaan käyttäytymiseen vaikuttavat monenlaiset yksilöön ja ympäristöön liittyvät tekijät. Tämä kokonaisuus on huomioitava myös tuen suun-nittelussa. Tutkielman tarkoituksena on osallistua keskusteluun näyttöön perustuvasta käyt-täytymisen tuesta sekä tarkastella, millä tavoin positiivisen pedagogiikan ja ennalta ehkäise-vän laaja-alaisen tuen yleisen tuen periaatteet näkyvät käyttäytymisen tukeen liittyvissä inter-ventiotutkimuksissa. Menetelmät. Tutkimuksen aineistona oli seitsemän kvasikokeelliseen interventioon perustu-vaa tutkimusartikkelia. Artikkelit poimittiin systemaattista kirjallisuuskatsausta raamittavan Finkin (Salminen 2011) mallin mukaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusartikkelien interventioissa positiivinen pedagogiikka sekä ennaltaehkäisevä laaja-alainen tuki olivat keskeisessä roolissa. Opetustyössä ymmärrys ky-seisten ajattelu- ja toimintamallien vaikutuksista olisi tärkeää, jotta sekä henkilökuntaa, että oppilaita kuormittaviin käyttäytymisen haasteisiin voitaisiin saada helpotusta.

Oppilaiden haastava käytös on työntekijöitä eniten kuormittava tekijä kasvatusalalla. Työntekijöiden lisäksi oppilaan haastava käytös voi kuormittaa vertaisia. Oppilaiden haastavaan käytökseen on siten työntekijöiden, toisten ryhmän oppilaiden, kuin oppilaan itsensä kannalta tärkeä puuttua. Tässä kandidaatin työssä esitellään kaksi interventiomenetelmää, joiden tarkoitus on puuttua haastavaan käytökseen ja vähentää sitä. Interventiomenetelmiksi on valittu Check in, check out (CICO) -toimintamalli ja työrauha kaikille -toimintamalli. Tavoitteena on tutkia, toteutuuko interventiomenetelmissä itsemääräämisteorian psykologiset tarpeet, koska tutkimukset ovat osoittaneet teoriaan pohjautuvien menetelmien olevan toimivia ongelmakäyttäytymisen vähentämiseen. Kandidaatintyön tutkimuskysymykset ovat: Ottaako CICO- ja työrauha kaikille- toimintamalli huomioon itsemääräämisteorian kolme psykologista tarvetta? Nouseeko interventiomenetelmissä esille jokin toistuva teema, jonka tarkoituksena on parantaa oppilaan motivaatiota, mutta joka ei ole itsemääräämisteorian mukainen psykologinen tarve? Kandidaatintyö toteutettiin teorialähtöisenä sisällönanalyysinä. Ensimmäinen tutkimuskysymys luokitteli aineistoa itsemääräämisteoriasta johdettujen teemojen avulla. Teemoja olivat: ”pätevyys”, ”autonomia” ja ”yhteenkuuluvuus”. Teemat jaettiin alateemoihin. Analyysirungon ulkopuolelle jääneet asiat muodostivat uuden luokan induktiivisen sisällönanalyysin periaatteella. Tätä luokkaa tutki toinen tutkimuskysymys. Aineistona oli kaksi eri opasta kahden eri interventiomenetelmän käyttöön. Aineisto 1 on: ”Työrauha kaikille: tukimalli yläkoulujen työrauhaongelmiin” on tarkoitettu oppaaksi ohjaajalle, ja se on julkaistu Niilo Mäki instituutin sivuilla vuonna 2012. Aineisto 2 on Niilo Mäki instituutin vuonna 2018 julkaisema materiaali: ”Check in, check out! -toimintamalli käyttäytymisen yksilölliseen tukemiseen”. Molemmissa interventiomenetelmissä otettiin huomioon itsemääräämisteorian kaikki psykologiset perustarpeet, mutta niiden painotus oli eri. Molemmissa aineistoissa nousi esille palkinnot. Itsemääräämisteorian mukaan palkinnot voidaan nähdä autonomiaa lisäävinä vahvistajina. Tässä tutkielmassa ne muodostivat oman teeman. Aineistosta tehdyissä havainnoissa oli paljon päällekkäisyyttä. Tämän kandidaatintyön analyysi on linjassa aiheesta tehdyn muun tutkimuksen kanssa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia opettajan kokemusta eri interventiomenetelmiä käytettäessä, koska keskeistä intervention onnistumisen kannalta on opettajan kokemus. Lisäksi mielekästä olisi tutkia ulkoisen ja sisäisen motivaation kokemuksen merkitystä interventiomenetelmiä käyttäessä.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan selkokielestä annettujen suositusten mukaisten selkomukautusten vaikutusta selkokielen kohderyhmiksi määriteltyjen ryhmien tekstin ymmärtämiseen. Selkokieli on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä helpommin ymmärrettävää kieltä. Tutkimuksessa tarkastellut mukautukset on jaettu teksti- ja sanatason mukautuksiin sekä visuaalisiin keinoihin, kuten kuvatukeen ja typografiaan. Selkokielen kohderyhmistä tarkastellaan lähemmin neurobiologisista syistä ja kieliympäristöstä johtuen kielen haasteita kohtaavia. Tutkimuksessa pyritään löytämään keinoja, joilla eritystarpeisten ryhmien tekstin ymmärtämistä voidaan tukea etenkin koulutuksen näkökulmasta. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että heikko lukutaito johtaa usein kielellisten taitojen heikkenemiseen suhteessa ikätasoon, heikkoon minäpystyvyyden tunteeseen, tiedonhaun hankaloitumiseen ja siten oppimisvaikeuksien laaja-alaistumiseen, joten ymmärtävän lukutaidon edistäminen on erityispedagogiikan näkökulmasta oleellista. Samalla tuetaan osallisuutta, joka on myös opetussuunnitelmassa asetettu tavoite. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkastellaan kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta selkokielestä sekä sen vaikutuksesta erityistarpeisten ryhmien tekstin ymmärtämiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä vuosina 2019–2021 julkaistusta empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimuksen aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä, joka perustuu tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen mukaan teksti- ja sanatason mukautusten ja visuaalisten keinojen vaikutuksiin erityistarpeisten ryhmien tekstin ymmärtämiseen. Tulokset ja johtopäätökset. Tekstitason selkomukautus hyödytti kaikkia ryhmiä joiltain osin. Kehitysvammadiagnosoiduilla aikuisilla tekstitason mukautus ei vaikuttanut luetun ymmärtämiseen, mutta selkokielinen teksti tuki lasten kommunikointikykyä tarinasta keskusteltaessa. Lukivaikeusdiagnosoiduilla nuorilla selkomukautus tuki ymmärtävää lukutaitoa. Muulla kuin äidinkielellään opiskelevia lapsia selkomukautus auttoi suoriutumaan paremmin luonnontieteen kokeesta. Visuaalisista keinoista hyötyivät kaikki kohderyhmät: kuvatuki paransi muulla kuin äidinkielellään opiskelevien lasten koetuloksia sekä helpotti etenkin aikaisemmin vähän lukeneiden lukivaikeusdiagnoosin saaneiden nuorten aikuisten lukuprosessia. Selkeä kirjasin auttoi kehitysvammadiagnosoituja oppimaan määrällisesti enemmän uusia sanoja. Selkokieliset mukautukset siis edistivät erityistarpeisten ryhmien tekstin ymmärtämistä, ja ne lisäsivät erityisryhmien osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia sukupuolen yhteyttä matematiikka-ahdistukseen ja sitä, ilmeneekö matematiikka-ahdistus eri tavoilla eri sukupuolilla. Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, ilmeneekö eri kulttuureissa toteutetuissa tutkimuksissa eroja matematiikka-ahdistuksen ilmenemisen suhteen. Matematiikka-ahdistus vaikuttaa merkittävästi yksilön suoriutumiseen matematiikkaa vaativissa jokapäiväisissä tilanteissa ja tehtävissä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että eri sukupuolilla matematiikka-ahdistus ilmenee eri tavoin ja tässä tutkimuksessa oli tarkoitus tarkentaa näitä eroja ja niiden mahdollisia syitä ja seurauksia. Menetelmät. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa käsiteltävät artikkelit haettiin Helsingin yliopiston Helka-tietokannasta. Aineiston haku ja valitut artikkelit on dokumentoitu tutkimuksessa. Aineisto muodostuu kahdeksasta vuosina 2012–2023 julkaistusta, englanninkielisestä ja vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa havaittiin, että matematiikka-ahdistuksella ja sukupuolella oli yhteys. Erot ilmenivät niin ahdistuksen raportoinnissa ja kokemisessa, sen vaikutuksissa suoriutumiseen, minkälaisissa tilanteissa matematiikka-ahdistusta koettiin ja siinä, minkälaiset tekijät vaikuttivat matematiikka-ahdistuksen syntymiseen. Tytöt raportoivat sekä enemmän että korkeampaa matematiikka-ahdistusta, mutta tyttöjen ja poikien suoriutumisessa ei havaittu suuria eroja. Eri maissa ilmeni pieniä eroja matematiikka-ahdistuksen suhteen, mutta pääpirteissään tulokset olivat kaikissa artikkeleissa saman suuntaisia. Sukupuolen määrittely vaikutti tutkimuksissa kapealta ja matematiikka-ahdistuksen tutkimuksessa on katvealue myös kehittyvien maiden tutkimuksessa.

Tämä tutkimus kuvaa ja tulkitsee, miten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 (POPS) yleisessä osassa huomioidaan oppilaiden erilaiset sosioekonomiset taustat ja kulttuuripääomat. Sosioekonomisten taustojen yhteydestä oppimistuloksiin on runsaasti aiempaa ja hyvin tuorettakin tutkimustietoa. Kulttuuripääoman käsite tulee sosiologian tieteenalasta ja selittää koulutuksen periytymistä. Tämä tutkimus kiinnittyy laajaan koulutuksellisen tasa-arvon kysymykseen käsittelemällä yhtä koulutuksen eriytymisen ilmiötä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS) ohjaa suomalaisen peruskoulun toimintaa ja pyrkii varmistamaan koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena POPSin yleisen osan tekstin sisällönanalyysilla. POPS-tekstistä etsittiin kohtia, joissa tunnistetaan oppilaiden eroja sekä täsmennetysti oppilaiden sosioekonomiseen taustaan tai kulttuurisen pääomaan kytkeytyviä eroja. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Mitä oppilaiden välisiä eroja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 yleisessä osassa tunnistetaan? 2) Mitä oppilaiden välisiä sosioekonomiseen taustaan tai kulttuuriseen pääomaan kytkeytyviä eroja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 yleisessä osassa tunnistetaan? Eroja tai erilaisuutta osoittavat ilmaisut tunnistettiin kiinnittämällä huomiota sanoihin ja taivutusmuotoihin. Ilmaisujen tunnistaminen vaati tutkijan tulkintaa tekstin tarkan merkityksen ja kontekstin suhteen. Löydetyt eroja osoittavat ilmaisut luokiteltiin aineistolähtöisesti. Analyysin tuloksena syntyi 12 luokkaa, jotka kuvaavat oppilaiden yleisiä eroja: 1) yksilöllisyys ja erilaisuus, 2) henkilökohtaiset ominaisuudet, 3) valmiudet, taidot ja osaaminen, 4) tarpeet, 5) oppimisen ja koulunkäynnin haasteet, 6) oppimis- ja koulutuspolut, 7) toimintatavat, 8) maailmankatsomukset, 9) ympäristö, 10) kieli ja kulttuuri, 11) tausta sekä 12) alueelliset erityispiirteet. Kaikkien löydettyjen eroja kuvaavien luokkien taustalla voitiin tulkita olevan oppilaiden taustatekijöiden tunnistamista. POPS siis ohjaa lukijaa huomioimaan oppilaiden taustatekijöiden eroja, mutta tämän näkökulman havaitseminen vaatii lukijalta teoriatietoon perustuvaa tulkintaa.

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, miten Touretten oireyhtymä ilmenee koulumaailmassa. Tutkimuskohteeksi valittiin koulussa toteutetut interventiotutkimukset. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuutta haettiin ERIC-tietokannasta ProQuest -palvelun kautta. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui 4 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Interventiotutkimuksissa kuvatut oirekuvat olivat keskenään melko erilaisia, mutta oireilun aiheuttama haitta oli yhdenmukaisempaa. Touretten oireyhtymä oli yhteydessä erityisesti oireileville henkilöille aiheutuvaan sosiaaliseen haittaan.

Tämän opinnäytetyön aiheena on Turner-tyttöjen ja -naisten sosiaalinen toimintakyky ja itsetunto. Turnerin oireyhtymä on harvinainen tytöillä ilmenevä kromosomipoikkeavuus, jonka esiintyvyys on noin 1:2500. Oireyhtymän pääpiirteisiin kuuluu lyhytkasvuisuus, puutteellinen murrosiän kehitys ja lapsettomuus. Moni Turnerin oireyhtymään liittyvistä tutkimuksista keskittyy Turner-tyttöjen ja -naisten fyysiseen terveyteen, kuten pituuskasvuun, hormonihoitoihin ja murrosiän kehitykseen. Sen sijaan oireyhtymän vaikutuksia psykososiaaliseen hyvinvointiin on tutkittu vähemmän. Kun Turner-tytön vanhemmat saavat tietää diagnoosista, heitä todennäköisesti mietityttää, kuinka oireyhtymä tulee näkymään lapsen arkielämässä ja ihmissuhteissa. Tullaanko tätä kiusaamaan pituutensa tai muiden ulkoisten piirteidensä vuoksi? Tuleeko tällä olemaan haasteita ystävyys- ja seurustelusuhteissa? Miten nämä asiat vaikuttavat lapsen minäkäsityksen ja itsetunnon rakentumiseen? Tämän tutkielman pyrkimyksenä on löytää näihin kysymyksiin vastauksia. Tämä opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, jossa tutkimusaineistona käytetään aikaisempia tutkimuksia. Tarkoituksena on muodostaa laaja kokonaiskuva Turner-tyttöjen ja -naisten sosiaalisesta toimintakyvystä ja itsetunnosta sekä niihin vaikuttavista tekijöistä aiempia tutkimustuloksia analysoimalla. Aineistoon valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2000–2011. Tutkittavien yhteinen ikähaarukka oli 7–61 vuotta, mutta valtaosa tutkittavista oli alle 35-vuotiaita. Tutkimusaineistossa Turner-tyttöjen ja -naisten oma arvio sosiaalisesta toimintakyvystään on varsin positiivinen. Heillä on kuitenkin vaikeuksia ystävyys- ja seurustelusuhteiden muodostamisessa ja kokemuksia koulukiusaamisesta. Lisäksi heidän vanhemmat kertovat heillä olevan tavallista enemmän haasteita sosiaalisissa taidoissa. Tämä voi viitata siihen, että Turner-tytöt ja -naiset peittelevät haasteiden todellista laajuutta tai eivät hahmota niitä itse. Turnerin oireyhtymään näyttää liittyvän myös heikko itsetunto, mutta tiettyjä itsetunnon osa-alueita on syytä tarkastella erikseen. Tämän tutkielman tuloksien mukaan Turner-tyttöjen ja -naisten suoritusitsetunto on vahva, mutta sosiaalinen itsetunto tavallista heikompi. Tulokset viittaavat siihen, että itsetunto-ongelmat ja haasteet sosiaalisissa suhteissa liittyvät Turner-tytöillä ja -naisilla erityisesti murrosiän kehityksen ongelmiin. Pituudella, käytetyllä hormonikorvaushoidolla ja sen kestolla ei sen sijaan näytä olevan vaikutusta kumpaankaan. Tutkimusartikkelien tuloksissa on paljon ristiriitaisuuksia, eikä suoria olettamuksia Turner-tyttöjen ja -naisten psykososiaalisesta toimintakyvystä kannatakaan tehdä. Jokainen Turner-tyttö on yksilö, ja kasvattajan rooliin kuuluu tunnistaa tämän henkilökohtaiset vahvuusalueet ja tuen tarpeet. Näin lapsen henkiselle kasvulle voidaan tarjota paras mahdollinen tuki.