Browsing by study line "Förskolepedagogik"

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa lähestyn sosioemotionaalisia taitoja ja haasteita päiväkodin integroidussa erityisryhmässä työskentelevän varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta. Tutkimukseni on tapaustutkimus. Lapsi tarvitsee sosioemotionaalisia taitoja ilmaistakseen tunteitaan ja tullakseen toimeen muiden lasten kanssa osana ryhmää (Takala, 2015, s. 23). Sosioemotionaaliset haasteet näkyvät ennen kaikkea sosiaalisessa toiminnassa, vuorovaikutuksessa sekä lapsen tunne-elämän ilmaisussa (Pihlaja, 2018, s. 136). Tavoitteenani oli tutkia, miten sosioemotionaalisia taitoja tuetaan ja miten haasteet näkyvät integroidun erityisryhmän arjessa varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmasta. Tutkimuksessani pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiin: Miten integroidussa erityisryhmässä työskentelevä varhaiskasvatuksen henkilöstö pyrkii tukemaan sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä päiväkodin arjessa ja millaisia kokemuksia henkilöstöllä on sosioemotionaalisten haasteiden vaikutuksesta arjessa? Menetelmät. Tutkimukseni oli luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Keräsin tutkimusaineistoni haastattelemalla yhden päiväkodin integroidun erityisryhmän kolmea työntekijää puolistrukturoiduilla puhelinhaastatteluilla. Kaksi haastateltavista oli varhaiskasvatuksen erityisopettajia ja kolmas lastenhoitaja. Nauhoitin ja litteroin haastattelut ja analysoin ne teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Taustamateriaalina tarkastelin tutkimuspäiväkodin toimintasuunnitelmaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tässä tutkimuksessa sosioemotionaalisten taitojen tukeminen integroidussa erityisryhmässä ilmeni struktuurin, ennakoinnin ja rauhallisuuden tärkeytenä. Aineistosta ilmeni, että varhaiskasvatuksen henkilöstö koki lasten ominaisuuksien vaikuttavan paljon ryhmän levottomuuteen eikä omalla toiminnalla koettu olevan vaikutusta levottomien tilanteiden syntyyn, ainoastaan tilanteiden purkamiseen nähtiin olevan omalla toiminnalla merkitystä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö koki, että sosioemotionaaliset haasteet näkyvät integroidun erityisryhmän arjessa eniten voimakkaina tunteen purkauksina, levottomuutena, heikkona itsetuntona ja aikuisen jatkuvana huomiontarpeena.

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Kasvatustieteellinen tiedekunta, Kasvatustieteiden kandiohjelma Tekijä - Författare - Author Sini Fehrmann Työn nimi - Arbetets titel Valmentava johtajuus varhaiskasvatuksen henkilöstön itseohjautuvuuden kehittämisessä Title Oppiaine - Läroämne - Subject Kasvatustiede Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instructor Kandidaatintutkielma / Mirja Köngäs Aika - Datum - Month and year Syyskuu 2023 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 37 s + 1 liites. Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten päiväkodin johtajat käyttävät valmentavaa työotetta henkilöstön itseohjautuvuuden kehittämisessä. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin johtajien kokemuksia ja ajatuksia psykologisten perustarpeiden merkityksestä itseohjautuvuudessa. Tutkimuksen pääongelmana on: Mitä valmentavan johtajuuden menetelmiä päivä-kodin johtajat käyttävät henkilöstön itseohjautuvuuden kehittämiseen? Osaongelmana on: Miten päiväkodin johtajat kokevat omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden merkityksen henkilöstön itseohjautuvuuden kehittymisessä? Tutkimuksen kysymyksenasettelu syntyi valmentavan johtajuuden määritelmästä (Ristikangas & Ristikangas, 2010) sekä Valmentava johtajuus- koulutuksen (Jarret, 2023) sisällöstä. Osaongelma pohjautuu Deci ja Ryanin (2000) itseohjautuvuusteoriaan ja sitä on täsmennetty suomalaisten tutkijoiden näkemyksillä. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että valmentavalla johtamisella saavutettu itseohjautuvuus voi vaikuttaa myönteisesti työn luonteen, työntekijöiden arvostuksen ja työn merkityksellisyyden kokemiseen. Tutkimukseen haastateltiin neljä Valmentava johtajuus- kolutukseen osallistunutta päiväkodin johtajaa. Menetelmänä käytettiin yksilöteemahaastatteluja. Tutkimuksen analyysi on luonteeltaan abduktiivista päättelyä, jossa itseohjautuvuusteorian ja valmentava johtajuus- käsitteen teemat todennetaan aineiston avulla. Valmentava johtajuus- koulutus toi eniten muutosta päiväkodin johtajien tapaan tukea henkilöstön itseohjautuvuutta vuorovaikutustilanteissa. Johtajat tukivat henkilöstön itseohjautuvuutta keskustelemalla, avaamalla käsitteitä ja esittämällä henkilöstölle vastakysymyksiä valmiiden ja suorien vastausten sijaan. Koulutus auttoi johtajia oivaltamaan, että valmentavaa johtamistapaa voi hyödyntää myös pedagogiikan johtamisessa. Johtajien näkemysten mukaan itseohjautuvassa työyhteisössä toimintaa kehitetään yhdessä vastuutehtävien ja työryhmien avulla. Johtajien kokemusten perusteella henkilöstön itseohjautuvuus korostui erityisesti poikkeustilanteissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa päiväkodin toimintakulttuurin muutosjohtamisessa yhdessä tekemisen ja sitouttamisen suuntaan. Avainsanat - Nyckelord Valmentava johtajuus ja itseohjautuva työyhteisö Keywords Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsingin yliopiston kirjasto – Helda / E-thesis (opinnäytteet) Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information

Tutkielman tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevien näkökulmaa siihen, millaisina monialaisen yhteistyön kehitystyön merkitys ja haasteet näyttäytyvät varhaiskasvatuksen arjessa. Monialaisen yhteistyön kehittämisen tarve on noussut ajankohtaisena esiin Opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2021 alussa julkaisemassa kehitysohjelmassa varhaiskasvatuksen koulutuksiin vuosille 2021–2030. Pyrkimykseni oli tuoda varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmaa monialaisesta yhteistyöstä olemassa olevan teoriatiedon rinnalle, sillä opettajat ovat työssään osallisena monialaisessa yhteistyössä pyrkiessään toteuttamaan laadukasta pedagogiikkaa lasten yksilölliset tarpeet huomioiden. Aineisto kerättiin puolistrukturoituna lomakehaastatteluna. Sosiaalisen median kautta jakamaani haastattelulomakkeeseen vastasi 10 varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevää. Ajankohtaisten vastausten saamiseksi oli tärkeää, että kaikki vastaajat työskentelivät parhaillaan varhaiskasvatuksen opettajina. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tulokset osoittivat, että monialaisen yhteistyön kehittämisen olisi tärkeää puuttua oikeisiin asioihin oikea-aikaisesti ja tukea tiimityöskentelyä sen eri vaiheissa. Näin voidaan sujuvammin varmistaa jokaiselle lapselle oman kehityksensä ja tarpeiden mukaista tukea. Lapsen edun toteutuminen, kasvatus, opetus ja hoito ovat lähtökohta sille, miksi monialaista yhteistyötä varhaiskasvatuksessa tehdään ja miksi sitä on tärkeä kehittää. Monialaisen yhteistyön kehittämisen haasteet, resurssien puute ja selkeät esteet monialaisen toiminnan toteuttamisessa, vaikuttavat isolta osin olevan riippuvaisia organisaatioiden hallinnollisesta puolesta. Yksittäinen varhaiskasvatuksen opettaja voi tehdä vain vähän sille, että aikaa ja muita resursseja saisi käyttöön lisää ja että tiedonkulun ongelmia saisi kanavoitua käytännöllisemmiksi. Kehitystyön olisi hyvä puuttua myös yhteistyössä esiintyviin ongelmiin.

Varhaiskasvatuksen alalla työskentelevien opettajien alanvaihto on ilmiö, joka herättää suurta huomiota ja huolta yhteiskunnassamme. Tämän kasvatustieteen kandidaatin tutkielman tar-koituksena oli selvittää miksi niin moni varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija vaihtaa alaa valmistumisen jälkeen. Tutkielmassa etsin motiiveja neljän opettajaopiskelijan alanvaihdolle. Selvitin haasteita, joita opettajat kohtaavat opinnoissa sekä varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkielman tutkimuskysymykseksi muodostui: mitkä motivaatiotekijät sai varhaiskasvatuk-sen opettajaopiskelijat vaihtamaan alaa opintojen jälkeen? Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Laadullisella tutkimuksel-la ihmisistä saadaan syvällinen ymmärrys heidän kokemuksistaan. Tiedonhankinnassa on käytetty laajalti alan kirjallisuutta ja aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastatte-luja, eli puolistrukturoituja haastattelumenetelmiä. Haastatteluihin valikoitui neljä opettajaopis-kelijaa, jotka ovat jo vaihtaneet alaa toiselle kasvatusalalle tai ovat juuri alanvaihdon kynnyk-sellä. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa haastattelut kohdentuvat tiettyyn aihepiiriin, tässä tapauksessa alanvaihtoon ja kysymykset esitetään enemmän tai vähemmän samassa muo-dossa. Teemahaastattelua käytetään, kun tietoa ei vielä ole niin paljon tunnetusta ilmiöistä. Aineisto analysoitiin teema-analyysin eli teemoittelun avulla. Aikaisemmista tutkimuksista on ilmennyt esimerkiksi palkkauksen ja arvostuksen puutteen vaikuttavan varhaiskasvatuksen alan työvaihtuvuuteen. Päteviä opettajia on vaikea löytää koko maassa ja työvoimapula on myös tunnistettu Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon toimesta myös maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että syyt alanvaihdolle ovat monisyisiä. Keskeisimpinä teemoina nousi opettajaopiskelijoiden halu jatkokouluttautua ja kehittää omaa opettajuuttaan toisella alalla. Myös henkilöstöhuolet, palkka, työolosuhteet, arvostuksen puute ja työssä jaksamiseen liittyvät huolet ovat saaneet opettajaopiskelijat vaihtamaan alaa. Tämä tutkielma on erittäin ajankohtainen ja korostaa tarvetta kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen opetta-jien huolenaiheisiin. Parantamalla työolosuhteita ja palkkausta sekä kohottamalla alan arvos-tusta voidaan edistää varhaiskasvatuksen opettajien työelämän kestävyyttä.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvailla päiväkodin vuorohoidossa työskentelevien varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä vuorohoidon pedagogiikasta. Halusin selvittää millaiset pedagogiset tavoitteet toteutuvat heidän mielestään hyvin vuorohoidossa ja millaisia haasteita vuorohoidon erityispiirteet asettavat pedagogisten tavoitteiden toteutumiselle. Tutkimuksia vuorohoidon pedagogiikasta ei ole vielä tehty paljon, vaikka tarve vuorohoidolle näyttää olevan kasvussa. Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Laitoin sosiaalisen median alustalle Facebookiin suljettuun varhaiskasvatuksen opettajien ryhmään linkin kyselyyn vuorohoidon pedagogiikasta. Kyselyyn osallistui 24 päiväkodin vuorohoidossa toimivaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkimusaineiston pohjalta päiväkodin vuorohoidossa varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että vuorohoidossa toteutui erityisen hyvin lapsen yksilöllinen pedagogiikka. Yli puolet osallistujista toi esille, että lapsen yksilöllinen huomiointi toteutui hyvin vuorohoidossa. Kun lapsia oli vähemmän paikalla, opettajalla jäi enemmän aikaa keskittyä yksittäiseen lapseen ja hänen kohtaamiseensa. Tutkimustulokset nostivat esille myös asian kääntöpuolen. Joissain vuorohoitopäiväkodeissa opettajat eivät työskennelleet iltaisin ja viikonloppuisin. Tällöin opettajat eivät välttämättä kohdanneet kaikkia ryhmän lapsia, koska heidän hoitoaikansa saattoivat juuri painottua näihin ajankohtiin. Aineiston perusteella useammassa vuorohoitopäiväkodissa iltojen ja viikonloppujen pedagogiikka jäi kokonaan lastenhoitajan vastuulle. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista koki, että vuorotyö aiheuttaa haasteita pedagogiikkaan. Työntekijöiden vaihtelevat vuorot aiheuttivat haasteita työntekijöiden väliseen kommunikointiin. Yhteistä tiimiaikaa oli vastausten mukaan vaikeaa löytää. Välillä päivän aikana tehdyt havainnot sekä muut asiat jouduttiin kirjoittamaan, jotta esimerkiksi myös iltavuorolainenkin sai ne tietoon. Päiväkodin työntekijöiden työskenteleminen vuoroissa vaikutti vastaajien mukaan myös lapsiin. Aina vuorossa ei välttämättä ollut oman ryhmän tuttu aikuinen. Sosiaalisen ympäristön muuttuminen lähes koko ajan on vuorohoidon erityispiirre, joka vastaajien mukaan kuormittaa lapsia.

Tavoitteet. Osallisuus on noussut tärkeäksi aiheeksi varhaiskasvatuksessa viime vuosien aikana. Osallisuudesta on tehty paljon tutkimusta, mutta usein ne kohdistuvat isompiin lapsiin ja alle 3-vuotiaiden osallisuutta on tutkittu vähemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat alle 3-vuotiaiden lasten osallisuuden toteutuvan varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tarkastelen, miten osallisuus käsite määritellään, mitkä tekijät koetaan edistävän osallisuutta sekä mitkä asiat koetaan haasteelliseksi lasten osallisuudessa ja sen tukemisessa alle 3-vuotiaiden lasten kanssa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatus Facebook-ryhmästä, joka on tarkoitettu varhaiskasvatuksen työntekijöille ja alasta kiinnostuneille. Tutkimuksen aineisto koostuu 17 varhaiskasvatuksen työntekijän vastauksesta, joilla kaikilla on työkokemusta alle 3-vuotiaiden lasten kanssa työskentelystä. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksissa nousi esiin, kuinka merkittävä rooli varhaiskasvatuksen työntekijöillä on pienten lasten osallisuuden toteutumisessa; kasvattajat joko mahdollistavat tai estävät osallisuuden toteutumisen omalla toiminnallaan. Lapset nähdään aktiivisina toimijoina varhaiskasvatuksessa, joiden mielipiteet ja toiveet tulee huomioida toiminnan kaikissa vaiheissa. Pienten lasten kanssa korostuu henkilöstön sensitiivisyys ja turvallinen ilmapiiri, jossa lapsi uskaltaa toimia omana itsenään. Lasten kielelliset taidot nähdään vaikuttavan paljon pienten lasten osallisuuteen ja sen mahdollisuuksiin. Tämä koetaan myös osallisuuden tukemisessa haasteena, esimerkiksi kuinka osallisuus toteutuu, jos ei ole yhteistä kieltä lapsen kanssa. Tutkimuksessa ilmeni myös, että kiire, resurssipula ja ylimääräiset työt koetaan osallisuuden toteutumisen esteenä.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitin, millaisia erilaisia teemoja ystävällisyyden ilmiöstä lasten kuvakirjoissa käytetään ja mihin ne kohdistuvat. Ystävällisyys on tärkeä taito, kun ollaan kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa ja jo pienten varhaiskasvatusikäisten lasten on hyvä tunnistaa ja harjoitella ystävällisyyttä. Lasten kuvakirjat tukevat ystävällisyyteen liittyvien taitojen kehittymistä ja antavat kuulijalle mahdollisuuden kokea ja tuntea todentuntuisia hetkiä elämästä ja näin samaistua niihin ja saada toimintamalleja erilaisiin tilanteisiin. Tutkimukset osoittavat, että ystävällisyys on taito, joka avaa ovet toisten kanssa vuorovaikutukseen. Ystävälliset teot sitovat ja vahvistavat ihmisten välisiä suhteita (Leskisenoja, 2016, s. 103). Menetelmät. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa aineistona käytin neljää lasten kuvakirjaa, joiden aiheena oli ystävällisyys. Analysoin aineistoa sisällönanalyysilla, kirjallisuuskatsauksena. Etsin tutkimukseen valikoiduista lasten kuvakirjoista erilaisia teemoja, joita ystävällisyyden ilmiöistä esiintyi sekä mihin nämä teemat kohdistuivat. Tietojen pohjalta tein selventäviä kuvioita sekä taulukon, jotka avaavat prosessia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tuloksena ilmeni ystävällisyys ilmiön esiintyminen monipuolisin teemoin lasten kuvakirjoissa, ja ne myös kohdistuivat erilaisiin kohteisiin. Ystävällisyys ilmeni mm. auttamisena, huomaavaisuutena ja tervehtimisenä ihmisille/hahmoille. Luontoa kohtaan se ilmeni mm. kompostointina, yhteiskuljetuksilla ja muovinkäytön vähentämisenä. Itseä kohtaan ystävällisyys ilmeni mm. rentoutumisena ja omien rajojen asettamisena. Ystävällisyys kohdistui monipuolisesti mm. mehiläiselle, sudelle, kasveille, ystäville ja maapallolle. Tulosten perusteella ystävällisyyden ilmiöstä käytetään lasten kuvakirjoissa monipuolisesti erilaisia teemoja ja ne kohdistuvat myös moniin kohteisiin. Sanaa ystävällisyys, ei kuitenkaan esiinny lasten kuvakirjoissa systemaattisesti aiheen kuitenkin käsitellessä ystävällisyyttä.