Browsing by study line "Luokanopettaja, kasvatustiede"

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen opetus edistää jakolaskujen oppimista. Jakolaskujen oppimista ja osaamista on tutkittu paljon, mutta opettamista koskevaa tutkimusta on tehty huomattavasti vähemmän. Jakolaskua pidetään vaikeimmin opittavana peruslaskutoimituksena, ja tästä syystä on oleellista tutkia, millainen opetus oppimista edistää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen opetus edistää jakolaskun käsitteellistä ymmärtämistä, sekä yhtäältä jako- ja kertolaskujen käänteisyyden ja toisaalta tehokkaiden jakolaskustrategioiden oppimista alakouluikäisillä lapsilla. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen aineisto haettiin Helsingin yliopiston Helka-tietokannasta, ja se koostui kahdeksasta englanninkielisestä julkaisusta vuosilta 2002–2020. Aineisto kuvailtiin ja sen avulla vastattiin tutkimuskysymyksiin, jotka oli muodostettu teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Tulokset ja johtopäätökset. Jakolaskun käsitteellistä ymmärrystä edistävää opetusta käsiteltiin neljässä julkaisussa. Näiden julkaisujen perusteella jakolaskun käsitteellistä ymmärrystä edistää opetus, jossa hyödynnetään havainnollistavia piirroksia. Erilaisista havainnollistamismalleista juuri lukusuoran käyttäminen tukee murtolukuja sisältävien jakolaskujen käsitteellistä ymmärtämistä. Jako- ja kertolaskujen käänteisyyden opettamista koskevia julkaisuja oli tutkimusaineistossa kaksi. Jako- ja kertolaskujen käänteisyyden oppimista edistää yhtäältä se, että näitä laskutoimituksia, silloin kun ne sisältävät vain kokonaislukuja, käsitellään opetuksessa samanaikaisesti, ja toisaalta se, että opetuksessa hyödynnetään konkreetteja välineitä. Tehokkaiden jakolaskustrategioiden opettamista käsiteltiin kahdessa julkaisussa. Opetus, joka sisältää oppilaiden välisiä, tarvittaessa opettajan ohjaamia ja tukemia keskusteluja eri laskustrategioista, edistää tehokkaiden jakolaskustrategioiden kehittymistä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, millaisena suomalainen vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmaa on käsitetty opetussuunnitelmatutkimuksessa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, näkyykö opetussuunnitelmassa piirteitä saksalaisesta Bildung-opetussuunnitelmatraditiosta. Opetussuunnitelmatutkimukselle haastavia piirteitä ovat opetussuunnitelmakäsitteen määrittely, tutkimusmetodien valinta sekä koululaitoksen sidonnaisuus ympäröivään yhteiskuntaan, politiikkaan ja kulttuuriin. Opettajan autonomia ja itsenäinen harkintavalta on ollut keskeisessä roolissa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, ja opetussuunnitelma on antanut opettajalle paljon vapauksia määritellä omaa opetustaan. Suomalainen opetussuunnitelmatutkimus on ollut kiinnostunut opetussuunnitelman laatimiseen vaikuttavista tekijöistä, sekä opetussuunnitelman käytännön toimeenpanosta. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on saada käsitys siitä, miten aihepiiriä on aiemmin tutkittu ja millainen tutkittavan aiheen teoreettinen viitekehys on. Tarkoituksena ei ole muodostaa uutta tietoa, vaan selvittää, mitä on aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tarkastelun kohteena olevat tutkimusartikkelit haettiin tietokannoista määriteltyjä haku- ja poissulkumenetelmiä käyttäen. Hakumenetelmien avulla löydettyjä ja tarkempaan analyysiin valittuja artikkeleita tarkasteltiin tutkimuksen teoreettista taustaa vasten. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelma käsitettiin eri tavoin. Osa tutkimusartikkeleista käsitti opetussuunnitelman olevan koulun kontrollin väline, kun taas osa näkee opetussuunnitelman tulkinnalle keskeiseksi piirteeksi koulun arjen huomioimisen. Myös opetussuunnitelmakäsitteen epämääräinen luonne nousi keskeiseksi pohdinnan aiheeksi. Kyseiset käsitykset opetussuunnitelmasta ovat olleet keskeisiä näkemyksiä jo pitkään opetussuunnitelmateoreettisessa keskustelussa, joskin samalla on huomioitava kulttuurin ja muun yhteiskunnan vaikutus opetussuunnitelman käsittämisessä opetussuunnitelmatutkimuksen kentällä. Bildung-tradition piirteitä oli havaittavissa opetussuunnitelmaa käsittelevissä tutkimusartikkeleissa. Opettajan autonomian merkitystä korostettiin, ja opettajalla nähtiin olevan merkittävä rooli opetussuunnitelman toteuttajana koulun arjessa. Opettajan katsottiin olevan tärkeässä asemassa opetussuunnitelman toteuttamisessa.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kiusaamisen syitä yksilöön liittyvien tekijöiden sekä yksilön ympäristön ja ihmissuhteiden näkökulmasta. Kiusaaminen on saanut useita erilaisia määritelmiä ja tämä tutkielma nojasi erityisesti Olweuksen (1993) määritelmään kiusaamisesta. Tutkielma kokoaa kiusaamisen syitä kokonaisuudeksi ja tarkastelussa pääpaino on kiusaamisen uhrissa eli kiusatussa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineiston hankinnassa hyödynnettiin elektronisia tietokantoja Google Scholar ja Helka. Lopullinen tutkimusaineisto koostui yhdeksästä vertaisarvioidusta artikkelista ja yhdestä väitöskirjasta, joissa oltiin tutkittu kiusaamista. Näistä neljä olivat suomalaisia ja kuusi ruotsalaisia. Tutkielman aineiston analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tämän tutkielman tulosten perusteella suurin syy kiusaamiselle oli kiusatun poikkeavuus. Muita kiusaamisen kohteeksi joutumiseksi olevia syitä olivat myös ulkonäön, käyttäytymisen ja etnisyyden poikkeavuus. Tämän lisäksi kiusaamisen taustalla voi olla erilaisia yksilötekijöitä sekä ympäristöön ja ihmissuhteisiin liittyviä seikkoja. Yksilötekijöistä yleisen kiusaamisen syy oli tässä tutkielmassa kiusatun luonne tai jokin ominaisuus. Vastaavasti yleisin kiusaamisen syy ympäristöön ja ihmissuhteisiin liittyen oli kiusatun yksinäisyys ja perheen heikko sosioekonominen asema. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kiusaamisen syyt voivat olla vaihtelevia ja liittyä niin yksilöön kuin hänen ympäristöönsä. Kiusaamisen syiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kiusaamista monimutkaisena ilmiönä. Lisäksi kiusaamisen syiden ymmärtäminen voi auttaa kiusaamisen ennalta ehkäisevässä työssä ja herkistää huomaamaan myös vaikeammin havaittavissa olevia kiusaamistapauksia. Tämän tutkielman tuloksista voivat hyötyä erityisesti kouluissa työskentelevät aikuiset, jotka ovat avainasemassa kiusaamiseen puuttumisessa ja ennalta ehkäisyssä.

Tutkimuksen tehtävänä on lisätä tietoa koululiikuntatilanteissa syntyneistä kielteisistä kokemuksista ja koululiikuntakokemusten synnystä. Tutkimuskysymykseksi asetettiin: Millaisia kielteisiä kokemuksia oppilaille on syntynyt koululiikuntatilanteissa? Tutkimus on tehty kirjallisuuskatsauksena, jossa on systemaattisen kirjallisuuskatsauksen piirteitä, jotta tutkittavasta ilmiöstä saataisiin mahdollisimman kattava kuva. Tutkimuksen toteuttaminen kirjallisuuskatsauksena antaa myös mahdollisuuden koota kielteisistä koululiikuntakokemuksista jo saatua tietoa tiiviimpään muotoon. Tutkimusaineistoksi valikoituneet yhdeksän tutkimusta ovat kahta lukuun ottamatta laadullisia tutkimuksia, mikä mahdollistaa ilmiön kuvailemisen monipuolisesti. Aineiston analyysi suoritettiin sisällönanalyysinä vertailemalla tutkimusaineistoista saatua tietoa toisiinsa ja luokittelemalla tutkimustuloksia kategorioittain. Tutkimuksessa ilmeni, että kielteisiä koululiikuntakokemuksia oli syntynyt oppilaiden yhdessäoloon liittyvissä tilanteissa, opettajan persoonaan, käytökseen ja opetustilanteisiin sekä oppilaiden pätevyyden kokemuksiin liittyen. Myös sukupuolella ja seksuaalisella suuntautumisella oli osansa kielteisten kokemusten synnyssä, kuten myös ryhmäkoolla ja rakenteella. Tutkimustuloksista on hyötyä lasten kanssa, sekä liikunnan parissa työskenteleville. Tutkimus herätti myös kiinnostuksen jatkotutkimukselle, jolloin voitaisiin selvittää keinoja kielteisten koululiikuntakokemusten ehkäisemiseen ja myönteisten koululiikuntakokemusten luomiseen.

Opettajan ja oppilaan välillä vallitsee pedagoginen vuorovaikutussuhde, joka on Johan Herbartin didaktisessa kolmiossa esitetty kasvatettavan ja kasvattajan välinen suhde. Tämä määritelmä toimii tämän tutkimuksen pohjana. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tämän suhteen olevan monisävyinen ja merkityksellinen. Sitä rakentaa monet opettajuuden ominaispiirteet sekä pedagogiset toimintamallit. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selittää opettajan ja oppilaan välisen pedagogisen suhteen luonnetta sekä sen rakentumista. Tutkimuksessa tarkastellaan myös suhteen vaikutusta opettajan ja oppilaan elämän konteksteissa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tämä tutkimusmuoto antoi mahdollisuuksia valita aineistoa ilman merkittäviä metodisia sääntöjä ja kuvata tutkittavaa aihetta laaja-alaisesti. Aineiston koonnissa hyödynnettiin elektronisia tietokantoja. Lopulta tutkielmaan valikoitui kahdeksan eri opettajan ja oppilaan välistä pedagogista vuorovaikutusta käsittelevää tutkimusta. Aineiston tulkinnassa hyödynnettiin abduktiivista sisällönanalyysiä, jossa teorian muodostumista sekä havaintojen tekoa johtaa jokin johtoajatus. Tässä tutkimuksessa johtolankana toimii opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde. Opettajan ja oppilaan välistä pedagogista suhdetta luonnehti luottamus, kunnioitus, kiinnostus sekä aito kohtaaminen subjektien välillä. Pedagogisen vuorovaikutussuhteen merkittäviksi rakennuspalikoiksi nousi opettajan taito toimia kannustavasti, helposti lähestyttävästi, aidosti sekä pedagogisesti perustellusti. Tämän vuorovaikutussuhteen nähtiin vaikuttavan moninaisesti sekä opettajan ja oppilaan elämissä. Voidaan siis tulkita, että opettajan ja oppilaan välinen suhde on tärkeä ja sen laatua sekä rakentumista tulisi tarkastella ja tukea tietoisin keinoin.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet fyysisen aktiivisuuden tukevan oppimista sekä koulunkäyntiä. Fyysisen aktiivisuuden vaikutukset eivät kuitenkaan ole suoraan nähtävissä oppimistuloksissa, vaan vaikutus tapahtuu monien eri tekijöiden kautta. Monissa tutkimuksissa on nostettu esille kognitiivisten taitojen kehittyminen. Tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, eroaako kognitiivisten taitojen kehitys joukkue- tai yksilöurheilua harrastavien sekä fyysisesti passiivisten kesken. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa ei ollut tarkoitus tutkia kognitiivisten taitojen kehityksen voimakkuutta, vaan vertailla eroja fyysisen aktiivisuuden muodoissa. Tarkoituksena oli etsiä laajasti erilaisia tutkimuksia, jotta saataisiin mahdollisimman laaja näkymä joukkueurheilun vaikutuksista kognitiivisten taitojen kehitykseen. Valinnoissa painotettiin tuoreita sekä länsimaalaisia tutkimuksia, jotta tuloksia pystyttäisiin parhaiten soveltaa Suomalaiseen kontekstiin. Tutkimuksista etsittiin suuria linjoja sekä loppupäätelmiä ja näitä vertailtiin ja koottiin yhteen. Tulosten perusteella fyysinen aktiivisuus vaikutti kehittävän kognitiivisia taitoja fyysistä passiivisuutta enemmän. Ei ollut kuitenkaan selvää vaikuttaako joukkueurheilu kognitiivisten taitojen kehitykseen yksilöurheilua voimakkaammin. Kognitiivisten taitojen kehitykseen näytti vaikuttavan enemmän se, miten harjoittelee, kuin mitä harjoittelee. Avoimet harjoitteet, joissa harjoittelijan tuli tehdä itse valinta suorituksesta ennusti suurempaa kehitystä kognitiivisissa taidoissa. Lapsia ja nuoria tulisikin kannustaa fyysisen aktiivisuuden pariin ja urheiluvalmentajia tulisi kannustaa suunnittelemaan harjoituksiaan niin, että ne sisältävät mahdollisimman paljon avoimia tilanteita, joissa urheilija joutuu itse tehdä ratkaisun siitä, miten hän seuraavaksi toimii. Tämän tutkimuksen tuloksista hyötyvät ensisijaisesti urheilujoukkueiden valmentajat, vanhemmat sekä opettajat. Valmentajien tulisi suunnitella harjoituksiaan niin, että ne tukevat lasten kokonaisvaltaista kehitystä. Vanhempien ja opettajien tulisi puolestaan ohjaat lapsia fyysisen aktiivisuuden pariin. Jatkossa olisi tärkeää tutkia miten voimakasta kognitiivisten taitojen kehitys on avoimissa harjoitteissa.

Koulukoiratoiminta on ollut mediassa yhä enemmän esillä. Koulukoirat ovat yleistyneet paljon ja tutkimuksissa on huomattu koulukoiralla olevan positiivisia vaikutuksia lasten oppimiseen. Koiralla on luokkahuoneympäristössä rauhoittava ja ryhmää yhteen sitova vaikutus. Koulu-koiran on havaittu tutkimuksissa nostavan koulumotivaatiota ja auttavan keskittymään. Vii-meisimmässä perusopetuksen opetussuunnitelmassa suunnitelmaan on lisätty uudeksi pa-kolliseksi osa-alueeksi tunnekasvatus. Tunnekasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaita tunnistamaan tunteita itsessään ja muissa sekä hyödyntämään näitä itselle ja toisille hyödylli-sellä tavalla. Tässä tutkielmassa on tavoitteena selvittää, miten koira-avusteista pedagogiik-kaa voidaan käyttää apuna tunnekasvatuksessa. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui suomalaisesta ja ulkomaalaisesta kirjallisuudesta sekä ulkomaalaisista tutkimuksista ja artikkeleista. Aineisto on haettu hyödyntäen Google Scholaria, kirjasto Helkan palveluita sekä Googlea. Koira-avusteisella pedagogiikalla on monia positiivisia vaikutuksia kouluympäristössä. Sillä havaittiin olevan vaikutusta oppilaiden kykyyn rohkaistua heittäytymään vieraassa ryhmässä. Havaittiin, että oppilailla oli helpompi tunnistaa omia ja muiden tunteita koiran kautta, sillä sen koettiin olevan ymmärtäväinen ja tuomitsematon. Tutkimusten mukaan koiraa voidaan hyödyntää tunnekasvatuksessa ja sillä on positiivisia vaikutuksia oppilaiden kykyyn kehittää omia tunnetaitojaan. Koiran avulla tunnetaitojen opetus on monipuolista ja oppilaita innostavaa.

Tämän kandidaatintyön tehtävänä on selvittää minkälaiset koira-avusteisen pedagogiikan menetelmät auttavat tukea tarvitsevaa oppilasta koulun toimintaympäristössä. Tarkoituksena on käsitellä koulukoiran toimintamahdollisuuksia koulukontekstissa sekä tuoda esille koira-avusteisuuden merkitystä tukea tarvitsevalle oppilaalle sosiaalisen ja emotionaalisen tuen, käyttäytymisen sekä kognitiivisen kehityksen ja oppimisen kautta. Tarkastelun kohteena on myös koira-avusteisen pedagogiikan perusedellytykset sekä ongelmakohdat. Kiinnostus koira-avusteista pedagogiikkaa kohtaan on nousussa ja tähänastiset tutkimukset osoittaisivat kyseisen pedagogiikan olevan hyvin perusteltu ja positiivinen lisä luokkahuoneisiin. Tämä tuore pedagogiikan muoto tarvitsee kuitenkin yleistyäkseen vielä lisää tutkimusnäyttöä suomalaisessa koulumaailmassa sekä esimerkkejä käytännöntyöstä. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tuoda aiemman tutkimustiedon valossa uutta tietoa koira-avusteisesta pedagogiikasta ja sen tarjoamista vaikutuksista tukea tarvitseviin oppilaisiin. Kandidaatintutkielma toteutettiin systemaattisena, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jolloin tutkielma pohjautui jo tutkittuun tietoon. Aineistoina käytettiin sekä kansainvälistä että kotimaista alan kirjallisuutta aiheesta. Aineistonkeruu tehtiin Helka-tietokannasta sekä Google Scholarista erilaisten hakusanayhdistelmien avulla manuaalisesti. Tutkimustulokset osoittivat, että koira-avusteinen pedagogiikka on yksi tuore ja ainutlaatuinen tukimuoto koulun toimintaympäristöön mahdollistamaan oppilaiden hyvinvoinnin ja kehityksen tukemisen. Kirjallisuuskatsauksen mukaan koulukoira mahdollistaa opetuksen laajat toteuttamistavat, joita on myös helppo varioida eri oppiaineisiin. Koulukoirien läsnäolon vaikutukset olivat tutkimuksen mukaan hyvin monipuolisia oppilaan sosioemotionaalisille taidoille, oppimiselle sekä käyttäytymi- selle. Koira-avusteinen pedagogiikka voi auttaa lasta saavuttamaan esimerkiksi tunne- ja vuorovaikutustasolla sellaisia asioita, joihin ei kenties päästäisi ilman suvaitsevan ja viattoman koirakaverin apua. Aihe vaatii kuitenkin lisää kotimaista tutkimusta, jotta koira-avusteisesta pedagogiikasta saadaan lisää näyttöä juuri suomalaisessa koulukontekstissa ja näin saadaan lisättyä koira-avusteisen pedagogiikan hyötyjen luotettavuutta.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä on positiivinen pedagogiikka ja minkälainen vaikutus sillä oppilaiden kouluhyvinvointiin. Tutkielmassa määriteltiin positiivista pedagogiikkaa ja siihen liitettyjä käsitteitä, kuten positiivinen psykologia ja muutamia teorioita, joita oli esimerkiksi PERMA-teoria. Tutkimuskysymykset muodostuivat oman mielenkiinnon ja aiheen tärkeydestä, joka on tärkeä sekä yhteiskunnallisesti, että itselleni henkilökohtaisesti. Positiivinen pedagogiikka jakaa vaihtelevia mielipiteitä sekä negatiivisia, että positiivisia, mutta uusien ja tutkittujen pedagogisten käytänteiden avulla voidaan koulun perinteisiä toimintamalleja tulevaisuuden kouluissa muuttaa ja saada jopa parempi tuloksia eri osa-alueilla. Erilaisia tutkimuksia aiheesta on tehty jonkin verran, mutta perinteisten koulun käytäntöjen haastajaksi tulemiseksi tarvitaan aiheesta vielä lisää tutkimustuloksia ja käytännön esimerkkejä, miten positiivista pedagogiikkaa voidaan suhteellisen helposti ja käytännöllisesti toteuttaa koulun arjessa. Toteutin tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostui pääsääntöisesti suomalaisesta kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Lisäksi tutkielmassa käytettiin ulkomaalaisia artikkeleita ja tutkimuksia. Aineiston hankinnassa hyödynsin kirjaston Helkan hakupalvelua, Googlea ja Google Scholaria. Positiivinen pedagogiikka ja sen vaikutusta kouluhyvinvointiin on tutkimuskirjallisuuden perusteella hyvin moniulotteinen ilmiö, jonka sisällyttäminen koulun perinteisten käytänteiden mukaan on myös haastavaa. Yleisesti positiivista pedagogiikkaa voidaan pitää oppilaita vahvistavana ja kouluhyvinvointia nostavana aiheena. Positiivinen pedagogiikka tuo oppilaiden osallisuutta, myönteisyyttä ja luovuutta lähtökohtaisesti enemmän esille. Jokaisen oppilaan potentiaali ja vahvuudet voivat nousta tämän pedagogisen toimintamallin mukana seuraavalle tasolle. Lisäksi ne oppilaat, joiden vahvuudet eivät ole varsinaisesti akateemisissa taidoissa tai joilla on käyttäytymisen ja itsehillinnän kanssa puutteita hyötyvät positiivisen pedagogiikan toimintamalleista keskimääräistä paremmin. Kirjallisuuden perusteella monet eri tekijät, kuten iän ja persoonallisuuden on todettu vaikuttavan positiivisen pedagogiikan toteuttamiseen koulumaailmassa.

Koulukoirien määrän kasvamista luokkahuoneissa voidaan pitää koulukoiratrendinä. Koulukoirakeskusteluista nousevat esiin uskomattomat vaikutukset, jotka ovat liitetty koulukoirien läsnäoloon. Eläimien vaikutusta ihmisiin on tutkittu runsaasti ja myös eläinavusteisia menetelmiä on tutkittu jonkin verran esimerkiksi autismikirjon ja ADHD:n tukemisessa. Kuitenkin yleisesti koulukoiriin liittyvää vertaisarvioitua tutkimusta on vielä niukasti saatavilla ja erityisesti suomenkieliselle tutkimukselle on tarvetta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin koulukoiran läsnäolo vaikuttaa oppilaaseen tutkimusten mukaan. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka toteutin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Keräsin tutkimuksessa käytetyn aineiston EBSCO- ja ERIC-tietokannoista sekä Google Scholar -hakupalvelusta. Lopullinen tutkimusaineisto sisälsi 13 vuoden 2000 jälkeen julkaistua vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, ja siihen kuului sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin tehtyjä tutkimuksia. Pääosin tutkimukset olivat englanninkielisiä, mutta joukossa oli myös kaksi suomenkielistä tutkimusta. Tutkimuksissa oli käytetty koiraa 5–17-vuotiaiden lasten ja nuorten kanssa kouluympäristössä. Tutkimukset oli tehty kouluissa Suomessa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Itävallassa, Tšekissä ja Italiassa. Etsin tutkimusartikkeleista koulukoirien läsnäoloon yhdistettyjä vaikutuksia, jotka jaoin neljän eri teeman alle. Nämä teemat olivat fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset vaikutukset sekä vaikutukset koulunkäyntiin. Kirjallisuuskatsaukseni tulosten mukaan koulukoiran läsnäololla näyttäisi olevan runsaasti erilaisia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia oppilaaseen sekä vaikutuksia oppilaan koulunkäyntiin. Havaittuja positiivisia vaikutuksia olivat esimerkiksi käyttäytymisen parantuminen, aggressiivisuuden vähentyminen, tunteiden säätelytaitojen kehittyminen, itsetunnon lisääntyminen sekä asenteiden parantuminen koulua kohtaan. Koulukoiran läsnäololla ei juurikaan koettu olevan negatiivisia vaikutuksia. Vain yksi vaikutus oli tunnistettavissa negatiiviseksi, kun koulukoira mainittiin mahdolliseksi häiriötekijäksi, sillä oppilaat pyrkivät viettämään koulukoiran kanssa aikaa parantaakseen oloaan muiden seurassa.