Browsing by Title

Metakognitio on ihmisen tietoisuutta omista kognitiivisista prosesseistaan. Metakognitiivisten tietojen ja taitojen avulla yksilön on mahdollista suunnitella, monitoroida, kontrolloida ja arvioida omaa kognitiivista suoriutumistaan. Puheterapeuttien on hyödyllistä sekä kuntoutuksen että moniammatillisen yhteistyön kannalta kerätä tietoa metakognitiivisesta kehityksestä. Tieto metakognitiosta auttaa puheterapeutteja tukemaan lasten yksilöllistä oppimista yhä paremmin, sekä osallistamaan lapsia kuntoutuksessa yhä aktiivisemmiksi toimijoiksi. Lapsilla metakognitiota on tutkittu jonkin verran, mutta etenkin pitkittäistutkimusta, joka toisi metakognition kehityskulkua esiin kaivattaisiin lisää. Tietoa tarvittaisiin myös erilaisten häiriöiden, kuten autismin tai ADHD:n yhteyksistä metakognitiivisten tietojen ja taitojen kehitykseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tutkia tyypillisesti kehittyvien 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisia tietoja ja taitoja, sekä niiden kehityskulkua mainitulla ikävälillä. Aineistoa kerättiin samaa hakulauseketta käyttämällä EBSCO, ERIC (Proquest), LLBA (Pro-quest), ScienceDirect (Elsevier) sekä Web of Science – tietokannoista. Artikkeleita hyväksyttiin mukaan yhteensä kuusi kappaletta. Artikkelit olivat vuosilta 2001–2015. Kolmessa artikkeleista tutkittiin metakognitiivisia tietoja, ja loput kolme tutkivat metakognitiivisia taitoja. Yhdessä artikkelissa tosin myös vertailtiin taitojen kehitystä suhteessa tietojen kehitykseen. Tiedonhaun prosessissa sekä aineiston tulkinnassa käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tässä kirjallisuuskatsauksessa saatiin koottua yhteen tietoa 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisista tiedoista ja taidoista sekä niiden kehityksestä ikävuosittain. Tulosten perusteella metakognitiivisia tietoja ja taitoja kehittyy jo viisivuotiailla lapsilla, vaikkeivat he vielä niitä verbaalisella tasolla tiedostaisikaan. Etenkin 7–8 vuoden iässä tapahtui merkittäviä muutoksia metakognitiivisten tietojen ja taitojen laadussa. Kymmenvuotiaina lasten metakognitiivinen kehitys on vielä kesken, ja tiedot ja taidot ovat todennäköisesti vielä yksinkertaisella tasolla. Kompleksisemmat prosessit ja strategiat ovat vaikeasti ymmärrettävissä, ja näyttäisivät kehittyvän myöhemmin.

Aiempien tutkimusten perusteella lapsen motorisen kehityksen tukemista voidaan pitää tärkeänä seikkana lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja oppimisen kannalta. Monet lapset eivät saavuta fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisia määriä aktiivisuutta päivässä, mikä voi olla haitallista myös motorisen kehityksen kannalta. On siis tärkeää selvittää, miten karkeamotorista kehitystä voidaan tukea. Tässä tutkimuksessa etsitään keinoja 5-6- vuotiaiden lasten karkeamotorisen kehityksen tukemiseen fyysisen oppimisympäristön kannalta ulkona esiopetuksessa ja päiväkodissa. Karkeamotoriikalla tarkoitetaan kehon suurilla lihasryhmillä tehtäviä liikkeitä, joita usein tarvitaan myös motorisissa perustaidoissa ja niiden harjoittelu alkaa jo varhaislapsuudessa. Karkeamotoriikan kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi fyysinen ja sosiaalinen ympäristö sekä harjoittelun määrä. Myös fyysisen aktiivisuuden määrällä on monien tutkimusten mukaan vaikutusta motoriseen kehitykseen. Karkeamotorista kehitystä voidaan tutkia monilla tavoilla, mutta usein käytetään apuna erilaisia mittareita ja arviointimenetelmiä, jotka on motoriikan arviointia varten kehitetty. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin seitsemää vertaisarvioitua tutkimusta, jotka liittyivät motorisen kehityksen tai fyysisen aktiivisuuden ja ulkona sijaitsevan fyysisen oppimisympäristön suhteeseen. Nämä tutkimukset on julkaistu Pohjoismaissa tai Yhdysvalloissa vuosina 2004-2019. Tutkimukset on toteutettu erilaisia tutkimusmenetelmiä ja motoriikan arviointiasteikkoja käyttäen, mutta kaikissa tutkimuksissa tutkimusotokseen kuului 5-6- vuotiaita, joita tarkasteltiin joko päiväkodissa tai esikoulussa. Monissa tutkimuksissa myös ympäristöä arvioitiin ja mitattiin erilaisin menetelmin. Katsauksessa selvisi, että fyysisellä oppimisympäristöllä on vaikutusta karkeamotoriseen kehitykseen. Karkeamotorista kehitystä voitiin tukea ja fyysistä aktiivisuutta lisätä luonnonmukaisemmalla pihalla ja kasvattamalla luonnossa liikkumisen määrää. Myös suurempi piha-alueen koko ja pinnanmuotojen vaihtelut sekä vähäisemmät määrät erilaisia alustoja pihalla olivat yhteydessä parempiin karkeamotorisiin taitoihin. Huomionarvoisia tuloksia löydettiin myös ulkoilun määrän ja fyysisen aktiivisuuden suhteesta. 5-6- vuotiaiden lasten karkeamotorista kehitystä voidaan siis tukea käytännönläheisillä ratkaisuilla, kuten pidentämällä ulkoiluaikoja, kasvattamalla luontoretkien määrää ja rakentamalla tarpeeksi suuria pihoja.

The subject of this bachelor’s thesis is strengthening prosocial skills of children aged 6-7 with new children’s literature. This study aims to report what kind of prosocial behavior Finnish children’s literature made for children aged 6-7 contains. This study also explores what kind of themes there are with prosocial behavior in the books and how the children’s book separates from each other from view of strengthening prosocial skills. The thesis studies children’s literature that contain four top seller books from the year 2018. The material of this thesis is analysed with theory-based content analysis. Theory-based content analysis is suitable for studying written material and pictures. The material is being studied from the view key element of prosocial behaviour: helping, comforting, taking others into consideration, cooperation and encouraging. The results of this thesis show that key elements of prosocial behaviour are found from the children’s book, that construct the material of this study, Number of elements vary between books. Structure of books has impact on results. Children’s novel has the most of elements. Common themes with prosocial elements in every book are friendliness, friendship and family. Books differ from each other how elements have divided between books. Stories and themes of books explains that. The study shows that new children’s books contains elements of prosocial behaviour. These elements need to be highlighted so that they are in any help of strengthening children’s prosocial skills. Educator needs to be involved and familiar with the issue. Reading times together with children are just not enough.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä autismikirjon häiriön lasten arvioinnissa tulisi nykyistä paremmin huomioida, kun heille valitaan sopivaa AAC-keinoa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, onko arvioinnin tueksi olemassa tutkimusten tukemia arviointimenetelmiä. Aiempien tutkimusten perusteella puheterapeuttien toteuttama AAC-keinoja tarvitsevien autismikirjon häiriön lasten arviointi perustuu vielä liiaksi tuttujen ja helposti saatavilla olevien menetelmien käyttöön, kokemusperäiseen, koulutuksissa ja kollegoilta saatuun tietoon sekä tutkimuksiin. Ilman tarkempia ohjeistuksia ja suoria, systemaattisia arviointimenetelmiä esimerkiksi symbolifunktion tai muiden taitojen kehityksen ongelmat saattavat jäädä löytämättä, jolloin lapsi ei saa tarpeittansa vastaavaa AAC-keinoa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus, johon etsittiin aineistoa kolmesta tieteellisestä tietokannasta. Hakusanoina käytettiin termejä autismikirjon häiriö, AAC-keinot ja arviointi, jotka hakulausekkeessa olivat muodossa autis* ja asd, aac ja augmentative and alternative communication sekä assess* ja evaluat*. Hakutuloksista valittiin artikkeleita ensin otsikon ja abstraktin perusteella, ja näistä koko tekstin perusteella valittiin 9 artikkelia. Yksi artikkeli valittiin hakutuloksista löytyneen artikkelin lähdetiedoista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella autismikirjon häiriön lapsilta kannattaa arvioida nykyistä paremmin symbolifunktiota, semanttista organisointia ja kategorisointia, yhdistämis- ja jäljittelytaitoja sekä taitojen vakiintumista ja yleistymistä. Tutkimusten koehenkilömäärät olivat kuitenkin pieniä, minkä vuoksi tulokset ovat vain suuntaa antavia. Havaitsemista ja symboleiden ymmärtämistä voidaan tutkia ComFor-arviointimenetelmällä, jonka reliabiliteetti ja validiteetti todettiin hyviksi. Semanttista organisointia ja kategorisointia voidaan tutkia muokatulla MTS-testillä, mutta menetelmä tarvitsee vielä lisää tutkimusta.

Social requirements affects to individual’s sleep-rhythm together with the biological clock. The study aims to explore the morningness and eveningness peoples’ experiences of their own life satisfaction by qualitative methods. The theoretical starting point with sleep-rhythm is biological research, which is combined with the background of life satisfaction theo-ries. This study focuses on subjects' own experiences and views of their own chronotype and life satisfaction. Morning-ness-eveningness -division is the ground of examine individuals’ experiences of their life satisfaction, chronotype and the importance of sleep. Analysis of the study is done with phenomenographic methods. Despite the quantitative theory-base, data-driven orienta-tion is highlighted in the analysis. Since cultural factors not been previously taken into account because of the neuropsy-chological studies, the aim of this research is to increase the field with phenomenographic perspective. Life satisfaction and sleep-rhythm is constructed by social demands, for example by work-schedule. The material consists of ten examinees with different life situations. The age varies from 20 to 55. They have responded to the survey in October 2016 with anonymous questionnaire, which has been adapted from earlier sleep- and life satis-faction surveys. The results involves three different groups; morningness, eveningness and both. Based on those, the analyze of life satisfac-tion is done. The third group was unable to identify themselves only morningness or eveningness –type of person. This group can be considered as one of the result. In the addition, all of the examinees determined their chronotype through social requirements. This research is lacking the holiday-period-time evaluation, when sleeping habits could be more re-alistic regardless of working hours. Still, one examinee is connected to very high life satisfaction and the same examinee has the possibility to sleep freely during the week with school or work. Also, by the results, the eveningness-people were not as happy with their chronotype as the morningness-people. The importance of the sleep, showed really high im-portance to all examinees. Sleep’s high relevance in well-being, happiness, state of mind, work and in social relations was maintaineid. All these parts builts life satisfaction. Allthough, we can’t ever definitively control the culture factors, more attention should be taken in the future to those with every sleep-study.

Äänenlaatu on vahvasti liitetty persoonallisuuspiirteiden havaitsemiseen puheesta. Äänenlaadun havaitseminen on subjektiivista tulkintaa ja sitä tutkitaan auditiivisten havaintojen pohjalta. Se on määritelty osaksi puheen ekstra- ja paralingvistisiä piirteitä. Yleisimmät äänenlaatua kuvaavat termit ovat: käheä, karhea, nasaalinen, henkäyssoinnillinen, vuotoinen, ohut, falsettinen, kuiskattu, narina, tiukka tai rento ääni. Persoonallisuuspiirteet ovat mitattavissa ja määriteltävissä oleva joukko ihmisten suhteellisen vakinaisia käyttäytymismalleja, ajatuksia ja tunteita. Viiden suuren persoonallisuuspiirteen mallista on rajattu keskeisimmiksi tutkittavaksi havaintopiirteiksi ulospäin suuntautuneisuuden tasot ekstroversio ja introversio. Tämä kandidaatintutkielma perustuu kiinnostukseen tutkia puhujien persoonallisuuspiirteiden ja eri äänenlaatujen suhteita, Äänenlaadun tarkemman ymmärryksen on todettu auttavan ihmisten välistä kommunikointia, ja se on siksi mielenkiintoinen tutkimusaihe ja valittu tämän tutkielman tarkastelun lähtökohdaksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään pystyykö kuulija havainnoimaan ja arvioimaan puhujan äänenlaadunpiirteiden ja puheen tuottotavan perusteella puhujan ulospäin suuntautuneisuutta. Tutkimukseen osallistui neljä 23–24-vuotiasta naiskoehenkilöä pääkaupunkiseudulta. Tutkittavilta äänitettiin normaalia spontaania puhetta Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laitoksen äänitysstudiossa. Puhenäytteet analysoitiin kuulonvaraisesti kahdessa eri ryhmässä. Ensimmäisen ryhmän muodostivat ääninäytteen antaneet puhujat ja toisen ulkopuoliset kuuntelijat. Puhujat täyttivät äänenlaadun havainnoista itsearviointilomakkeen ja tekivät Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoriteoriaan pohjautuvan persoonallisuuspiirretestin. Toisen äänenlaadun havaintoryhmän muodosti 5 fonetiikan alan opiskelijaa, jotka arvioivat puhenäytteistä puhujan äänenlaatua, puheen tuottotapaa, sekä persoonallisuuspiirteitä. Tutkimuksen havaintoarvioiden mukaan 75 % koehenkilöistä kuvasti äänenlaatunsa perusteella ekstroverttiä puhujaa. Kuuntelijoiden havaintoarviot vastasivat persoonallisuuspiirretestin tuloksia. Ekstrovertin äänenlaatu havaittiin vaihtelevasti karheaksi, kirkkaaksi, korkeaksi, falsettiseksi ja täyteläiseksi. Otoksen koehenkilöistä 25 % kuvasti äänenlaatunsa perusteella introverttia puhujaa. Havainnot vastasivat piirretestin tulosta. Introvertin puhujan äänenlaaduksi havaittiin yhtenäisesti ohut, nielusointinen, matala, nariseva, vuotoinen ja henkäyssointinen ääni. Puhujien itsearviot vastasivat kuuntelijoiden havaintoja äänenlaadusta, mikä tuki myös taustateoriaa persoonallisuuden heijastumisesta äänenlaatuun. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että persoonallisuus vaikuttaa äänenlaatuun ja sitä pystytään havaitsemaan puhujan auditiivisen signaalin ja erityisesti äänenlaadun havainnoinnin perusteella. Tutkimuksessa on kuitenkin otettava huomioon muiden nonlingvististen piirteiden vaikutus koehenkilöistä tehtyihin persoonan havaintoihin vaikka niitä ei tässä yhteydessä ole huomioitu osaksi havaintotutkimusta.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää puheterapeuttisen äänihygieniaintervention vaikutuksia puheammattilaisten äänihäiriöiden ehkäisyssä sekä äänihäiriöisten kuntoutuksessa. Aihetta on tutkittu eniten opettajilla, joiden ensisijainen työväline on ääni. Äänihygieniaa on käytetty osana äänihäiriöiden puheterapeuttista kuntoutusta ja myös äänier-gonomiaa. Halusin selvittää, miten äänihygieniainterventio vaikuttaa työikäisten äänihäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Toiseksi halusin selvittää, miten äänihygieniainterventioita toteutetaan. Menetelmät. Tutkimus oli integroiva kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoitus oli löytää jo olemassa olevasta tutkimustiedosta laadullisia vastauksia tutkimuskysymyksiini ja pohtia tiedonhaulla saatuja tuloksia. Hakulausekketta (”voice disorders” AND (vocal AND hygiene) AND intervention) käyttäen valitsin tutkimukseeni viisi tutkimusartikkelia. Käytin erilaisia ulossulkukriteerejä, niin että aineisto koostui työikäisille toteutetuista interventioista. Analysoin aineiston tutkimuskysymyksien perusteella relevantteihin osioihin ja taulukoin ne. Olettamukseni oli, että äänihygienian tiedostaminen vähentää jossain määrin puheammattilaisten äänihäiriöiden esiintyvyyttä. Tulokset ja johtopäätökset. Äänihygieniainterventiot tuottivat hyvin erisuuntaisia tuloksia. Tulokset paranivat lähinnä koettua äänenlaatua ja äänihygieniatiedostamista mittaavissa itsearvioinneissa. Äänihuulissa muutoksia ei havaittu. Myös äänihygieniainterventioihin käytetty aika ja toteutukset poikkesivat toisistaan. Äänihygieniainterventioiden pitkäaikaista vaikutusta pitäisi tutkia, jotta saataisiin tietoa äänihygienian äänihäiriöitä ennaltaehkäisevistä vaikutuksista. Äänihygieniakoulutusta voisi sisällyttää mm. opettajien ja sotilasammattihenkilöiden koulutukseen, jotta näissä ammattiryhmissä työkykyä rajoittavien äänihäiriöiden oireisiin voitaisiin puuttua ajoissa.

Tavoitteet. Ääniterapia on Suomessa ensisijainen hoitomuoto transihmisten äänen transitioprosessissa. Ääntöelimistön toimintamallien muutoksella pyritään ilman elimellistä muutosta femi-nisoimaan transnaisten äänen akustisia piirteitä, kuten perustaajuutta, resonanssia ja äänialaa. Koettua sukupuolta vastaavan äänen on havaittu parantavan transihmisten toimintakykyä ja mielenterveyttä, mikä viittaa äänenmuutoksen merkityksellisyyteen transitioprosessissa. Transnaisten ääniterapiassa käytetyt harjoitteet kuitenkin vaihtelevat ja niitä on tutkittu heikosti. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia ääniterapiamenetelmiä maailmalla hyödynnetään transnaisten äänen feminisoinnissa, kuinka vaikuttavia kyseiset menetelmät ovat ja miten transnaiset suhtautuvat ääniterapiaan kuntoutusmuotona. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin Ovid Medline ja Scopus tietokannoista hakulausekkeella (ABS (transwom*n) OR ABS (mtf) OR ABS ("male to female") OR ABS (male-to-female) AND ABS (voice) AND ABS (pitch) OR ABS ("fundamental frequency") AND ABS (femini*ation) AND NOT ABS (surger*) AND NOT ABS (glottoplast*) AND ABS (therap*)). Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui viisi vuosina 2013–2021 julkaistua artikkelia. Analyysissä artikkeleista poimittiin tutkimuskysymyksiin vastaavia useassa tutkimuksessa esiintyviä mittauksia vertailtavaksi. Tulokset ja johtopäätökset. Transnaisten äänen feminisaatioon tähtäävissä ääniterapioissa hyödynnettiin erilaisia terapiamenetelmiä. Samankaltaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa. Toistuvina harjoitteina esiintyi eturesonanssin lisääminen esimerkiksi /m/-äännöllä, korkeamman äänenkorkeuden asteittainen tavoittelu eri ääntökonteksteissa ja pitkät vokaaliäännöt kuten /i/ eri nuoteissa ja glissandoina. Asteittainen harjoittelu korostui myös toimintamallina. Uusia taitoja pyrittiin harjoittelemaan ensin äännekontekstissa, josta harjoitteet vaikenivat sana-, fraasi-, lause- ja keskustelutasolle. Puheterapeutti tarjosi malleja ja apuvälineitä tavoitellun äänenkorkeuden löytämiseen ja äänenlaadusta huolehtimiseen. Tulokset viittaavat siihen, että transnaisten äänenkorkeutta pystytään nostamaan ja äänialaa laajentamaan erityisesti korkeilla taajuuksilla uusien toimintamallien harjoittelun myötä. Transnaiset itse pitävät ääniterapiaa hyödyllisenä, mutta vaikuttavat kaipaavan vielä tehokkaampia tuloksia. Lisätutkimusta tarvitaan tehokkaimpien terapiamuotojen ja -harjoitusten tunnistamiseen ja yleistämiseen kliinisessä työssä sekä pitkäaikaishyödyn tarkasteluun.

This study examines the gender ideology in ABC-books. The purpose of this study is to answer the research question such as how many masculine and feminine characters there are in the ABC-book texts and how is gender disrcriped in those texts. I compare the results of the study to Tarja Palmu’s (1991) research findings and consider whether the gender ideology in the ABC-books has changed during the 25 years. The research material consists of three currently used ABC-books, Pikkumetsän aapinen and Salainen aapinen from SanomaPro and Taikamaan aapinen from Otava. This study is a qualitative study, but i also use quantitative methods. My analysis method is the content analysis and i use Andrée Michel’s (1986) body of analysis in my study. I devided the characters from the ABC-books into a four groups; man/woman, girl/boy, feminine/masculine animal character and feminine/masculine fantasy character. I examine the description of gender through the social reference, action and social and emotional behaviour. Based on the results there is more masculine than feminine characters in every ABC-book and the number of gendered animals has soared over the past 25 years.