Browsing by Title

The purpose of the study was to examine the opinions of the students of home economics in Helsinki University about future homes and housing. The theoretical framework of the study is based on future research. The base for the research and the analysis of the results were Sitra`s, the Finnish Innovation Fund, 2016 megatrends and the exhibition of Britain “home economics” in Venice Architecture Biennale 2016. The study searches answers to following questions: What kind of technology can be found in future homes? How will be different rooms and their transformability taken into account? What kind of co-ownership can be found in future homes? The students of home economics in Helsinki University had written an essay about “Future home 2030” in their course of home economics research. There were altogether thirty essays that were analysed of by the method of content analysis. The results were classified based on technology, transformability of room and co-ownership. The results proof that technology has huge significance in the future homes. Technology was utilised for example by robots in cooking, grocery shopping, cleaning, laundry and opening doors. Houses will be smaller in the future and that is why movable walls and sliding doors are used in the future homes. In this research co-ownership means owning, borrowing or renting household appliances or other things among inhabitants. As a conclusion, future homes will be small but based on needs of inhabitants and homes are easily transformable. Technology as well utilised in all functions in future homes. There is no need for big storage room because people own and share things together.

Elämäntyylitelevisio on tullut televisioviihteen maailmaan jäädäkseen. Yleisradion suosittu Strömsö -sarja on esimerkki tällaisesta elämäntyylitelevisio-ohjelmasta. Strömsössä harrastetaan paljon kaikkea mikä liittyy kotoiluun, käsin tekemiseen sekä yhdessäoloon. Käsitöillä ja itse tekemisellä on ihmisille nykyään laajempi merkitys kuin ennen, sillä maailman meno on entistä epävarmempaa. Olen itse kiinnostunut kudonnasta ja halusin selvittää millä tavoin kudontaa käsitellään ohjelmassa. Tavallisesta maton kutomisesta poiketen valitsin jaksot missä käsitellään kudontaa toisenlaisesta näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on lisäksi selvittää millä tavalla ohjelman katsojia inspiroidaan kokeilemaan kudontaa ja mitkä ovat ne verbaaliset ja nonverbaaliset keinot, jotka saavat katsojat innostumaan tekniikasta. Tutkielmani on laadultaan kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytin mediatutkimusta ja representaatioanalyysiä. Aineistona käytin neljää (N=4) eri Yleisradion Strömsö -ohjelman jaksoa, jotka koskivat kudontaa. Jaksot löysin Yle Areenasta. Aineiston analysointiin käytin apunani laadullisten tutkimusmenetelmien opintojakson tekstintutkimusta ja diskurssianalyysiä käsitelleen työpajan (Kärnä-Behm, 2020) analyysikysymyksiä, Sanna Ojajärven käyttämää Fisken koodiluokitteluun perustuvaa analyysikehystä (1999), sekä Virpi Blomin (1999) muokkaamia Barthesin koodeja sovellettuna. Analysoin aineistoa ensin kokonaisuutena yhteisiä tekijöitä jaksoista etsien ja pohtien. Tämän jälkeen avasin ja analysoin jokaisen jakson erikseen. Näin sain kuvan siitä, miten kudonta jaksoissa ilmenee. Inspiraationäkökulmaa taas pohdin viiden eri koodin (Barthes 1974) avulla. Seemien koodi ilmeni jaksoissa niin, että aloitus oli mietitty tarkoin yksityiskohdin, jotta katsoja haluaa jatkaa katselua. Hermeneuttinen koodi piti katsojaa pienessä jännityksessä tulevasta. Toiminnan koodi näkyi kokonaisina kudontatarinoina, joiden ympärille jaksot rakentuivat. Symbolien koodi veti jaksojen seemit yhteen ja osoitti sen, mitä kaikkea hyvää ja mielenkiintoista ohjelma edustaa ja mihin moni katsoja haluaa ja voi samaistua. Referenssikoodi eli tulkinnallinen kokonaissyvyys tapahtui jakson lopussa tai jakson jälkeen mielessä itse reflektoiden. Kudonnasta muodostui ohjelmassa perinteikkään nykyaikainen ja monipuolinen tekniikka ja ohjelman tapa inspiroida katsojaa oli hyvin monivivahteinen ja pitkälle suunniteltu.

Opettajan ammatin ympärille on muodostunut tiettyjä stereotypioita siitä, millaiset ihmiset suuntautuvat opettajiksi, ja mikä kyseisessä alassa heitä kiinnostaa ja motivoi, luoden tietynlaisen opettajamuotin. Suuntautumisen taustalla on kuitenkin monta muuttujaa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajaksi hakeutumiseen vaikuttavat erityisesti yksilön sisäiset, ulkoiset ja altruistiset motivaatiot. Tämän tutkielman tarkoitus oli koota opettajien motiiveja suomalaisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa esitetään, millaisia motiiveja opettajaksi suuntautuvilla on ja sitä, miten motiivien yleisyys jakautuu. Moni aiemmista tutkimuksista, kuten myös tämä, pohjautui Watt ja Richardsonin (2007) luomaan FIT-Choice -malliin, jonka avulla pystyttiin kokoamaan ja jäsente-lemään motivaatiot eri kategorioihin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tyypillisenä piirteenä on tässäkin katsauksessa esiin tullut laaja-alaisuus ja metodisten säännösten vähäisyys aineistoa valitessa. Aineiston koontiin hyödynnettiin elektronisia tietokantoja, joiden avulla aineisto saatiin rajattua haluttuun suomalaiseen kontekstiin. Lopulliseen aineistoon kuului 11 opettajien motiiveihin sidonnaista tutkimusta. Analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka mukaisesti tutkimusaineistoa verrattiin aiempaan teoriaan. Merkittävimmät motiivit suomalaisilla opettajaksi suuntautuvilla olivat sisäisiä motiiveja, kuten kutsumus ja soveltuvuuden kokeminen. Yllättävää tuloksissa oli, että lapsien kanssa työskenteleminen ei saanut niin paljon kannatusta, kuin ehkä yhteiskunnan luomat stereotypiat antavat olettaa. Myöskään altruistisilla motiiveilla, kuten tulevaisuuden yhteiskunnan muokkaamisella, ei ollut merkittävää arvoa. Ulkoisten tekijöiden merkityksen vähäisyyden uskotaan johtuvan suomalaisten keskuudessa esiintyvästä positiivisesta suuntautumisesta ammattia kohtaan. Voidaan siis uskoa, että ammatti on arvostettu, mutta myös haasteinen, joten alalle ei suunnata vain statuksen perässä.

Tavoitteet: Kuulovamman merkittävimmät vaikutukset pienillä lapsilla liittyvät kielen ja kommunikaation kehitykseen. Kehittyvällä teknologialla on tärkeä rooli kuulovammaisten lasten puhekielen kehityksessä, ja vastasyntyneiden yleistyneet kuulonseulonnat ja aikaistuneet interventiot ovat nostaneet odotuksia siitä, että kuulovammaisten lasten kielen kehitys saavuttaisi normaalikuuloisten verrokkien taidot. Tutkimustulokset aiheesta ovat kuitenkin ristiriitaisia. Varhainen sanasto on yhteydessä moniin kielellisiin taitoihin. Lisääntynyt tieto kuulovammaisten lasten sanaston kehityksestä voisi ohjata sanaston kehitykseensä kohdistuvia odotuksia, antaisi varhaista tietoa puheterapeuttisen intervention tarpeesta ja antaisi suuntaa kuntoutuksen ja ohjauksen keinoille ja tavoitteille. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisilla menetelmillä kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kokoa on tutkittu, ja mitä tuloksia kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koon kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä on saatu uusimmissa tutkimuksissa. Menetelmät: Menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin PubMed ja Scopus -tietokannoista hakulausekkeella: (“hard of hearing” OR “deaf” OR “hear ing imp*” OR “hearing loss” OR “hearing aid*” OR “cochlear implant*”) AND (“vocabulary” OR “lexicon”) AND (“child*”). Tutkimusaineisto muodostui kuudesta vuosina 2021–2022 julkaistusta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset: Kuulovammaisten lasten tuottavaa sanastoa arvioitiin normaalikuuloisille lapsille kehitetyillä menetelmillä, mikä on aiemman tiedon valossa yleistä. Ryhmätasolla kuulovammaisten lasten tuottava sanasto kasvoi merkitsevästi ajan myötä. Aiempi tutkimus on ristiriitainen sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanasto verrattavissa normaalikuuloisiin ikäverrokkeihin. Tässä tutkielmassa kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koko oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta merkitsevästi pienempi kuin normaalikuuloisilla verrokeilla. Sekä aiempi tutkimus että tämän tutkielmat tulokset olivat ristiriitaisia sen suhteen, onko kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston kasvu verrattavissa normaalikuuloisiin lapsiin, ja mitkä tekijät vaikuttavat kuulovammaisten lasten tuottavaan sanastoon. Kuulovammaisten lasten tuottavan sanaston koosta, kehityksestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä etenkin pitkällä aikavälillä tarvitaan lisätutkimusta

Tavoitteet. Kuulovammat voidaan nähdä puheen ja kielen kehityksen riskitekijänä, sillä toimivaa kuuloaistia tarvitaan puhekielen omaksumiseen. Kuulovammat voidaan nähdä myös riskitekijänä toimivan vuorovaikutussuhteen luomisessa. Kuulovamman huomioon ottaminen sekä tämän puuttuvan aistin oikeanlainen kompensoiminen vuorovaikutustilanteissa voi olla hyvinkin haastavaa kuuleville vanhemmille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää mitkä ovat ne vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen osatekijät, jotka ovat yhteydessä kielellisiin taitoihin kuulovammaisilla lapsilla ja mikä on yhteyden suunta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä yritettiin löytää keinoja kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistohaku suoritettiin tietokanoissa, jotka sisältävät tieteellisiä julkaisuja. Hakusanoina käytettiin: parent-child, interaction/relation, maternal sensitivity, hearing, loss/impair, launguage, ability/development. Hakulausekkeeksi muodostui: ((parent-child AND (interaction OR relation) OR maternal sensiti-vity) AND ((hearing AND (loss OR impair*)) AND (language AND (ability OR development OR skills)). Lopulliseen aineistoon valikoitui kuusi tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen yhteyksiä kielenkehitykseen, kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen eroja sekä keinoja, joilla voisi tukea kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välistä vuorovaikutusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätulokset olivat: kuulovammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välinen hyvä vuorovaikutus oli yhteydessä hyviin kielellisiin taitoihin. Nuorilla (29-45 kk ikäisillä) kuulovammaisilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan jaetun tarkkaavuuden tilanteet olivat lyhyempiä ja niitä oli myös määrällisesti vähemmän verrattuna normaalikuuloisiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Kuulovammaisten lasten vanhemmat myös vastasivat enemmän multimodaaliseen eli useamman kuin yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kuin vain yhden kommunikaatiokeinon avulla tapahtuvaan kommunikointiyritykseen. Normaalikuuloisten lasten vanhemmat vastasivat yhtä herkästi kumpaankin kommunikointiyritykseen. Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että kuulovammaisen lapsen ja hänen vanhempansa välisellä vuorovaikutuksella on yhteys lapsen kielenkehitykseen. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan, jotta voitaisiin varmistua yhteyksien vaikuttavuudesta.