Browsing by Title
Now showing items 3787-3806 of 6690
-
(2020)Objective. Ambivalence refers to a state where there is incongruity between different factors driving an agent towards and away from change. An ambivalent person will sometimes act against change, even though they want to change and are aware of effective methods of change. In psychotherapy, ambivalence often manifests as the rejection of guidance, avoiding meaningful topics and engaging in other unproductive behaviors that work against the goals of treatment. The objective of this review is to examine the connection between ambivalence in psychotherapy clients and the outcome of treatment. Methods. A search was done using Google Scholar, Helka and PubMed databases. “Ambivalence” and “resistance” were used as keywords combined with ”psychotherapy”, ”therapy”, ”psychotherapy outcomes” and ”psychotherapy drop-out rate”. Predefined criteria were followed when choosing the final material. Results and conclusions. The evidence reviewed here indicates a possible connection between client ambivalence and the outcome of psychotherapy. Counter-change talk in client dialogue, which is used to measure client ambivalence, was found to be connected to resistance in psychotherapy, disconnects in the therapeutic relationship and poor outcome. However, the evidence was not unequivocal: one study found that clients who reported feeling ambivalent about treatment before the initiation of therapy had better outcomes when compared with clients who approached treatment with exaggerated positivity. Harmful ambivalence can be difficult to notice before additional problems arise. Psychotherapists should receive basic training on how to discern and solve ambivalence. Methods that are specifically designed to resolve ambivalence should also be integrated into standard practices more efficiently. Some examples of methods that are both effective and easy to integrate are the two-chair technique and motivational interviewing. In addition to paying more attention to ambivalence on the clinical field, more research is needed.
-
(2016)Objective. Maria Nikolajeva studied various works of children’s fantasy literature for her doctoral thesis The Magic Code, analyzing her material for recurring narrative elements occurring exclusively in fantasy literature. Nikolajeva named these elements fantasemes and described them in detail for her thesis, dividing them into four separate categories: the magic space, the magic time, the magic passage, and the magic impact. Fantasemes can be described as individual features introducing the extraordinary into the narrative and thus making it fantasy literature. The objective of this study is to find out which of these fantasemes appear in a modern young adult fantasy novel, and what forms do they take. The material for my study is the novel Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children by Ransom Riggs, which I will analyze using The Magic Code as primary background literature. No previous studies on the material were found, so this bachelor’s thesis will introduce a new subject to the field of research in fantasy literature. Method. This study was carried out by using close reading as the method to analyze the material for fantasemes and their different forms. The Magic Code by Maria Nikolajeva, in which the term fantaseme was first introduced, was used as background literature for the analysis. Outcome and conclusion. It was found in this study that all the fantasemes introduced by Nikolajeva were also present in Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children: the magic space and the magic time, with various magical passages and impacts. These fantasemes took many of the same forms that Nikolajeva found in her material. In addition to these, a new form for the magical impact fantaseme was found in the material, concerning the meaning and consequences of introducing modern technology to people living in a historical secondary chronotope.
-
(2018)The aim of this review is to examine the mental health of immigrants and the riskfactors as well as factors which offer resilience towards mental disorders. The previous studies on immigrants’ mental health have been bringing up elevated risk and healthy immigrant effect. I will get into the examination through these and as themes I’ll have the three-phase trajectory of immigration and heterogeneity of immigrants. The three-phase trajectory includes the following phases: pre-migration, migration and post-migration. Each phase includes specific risks and vulnerabilities. Adversities in these phases have their effects on incidence of specific mental health issues. Factors post-migration can be moderating the effects that pre-migration has. Especially refugees and asylum seekers seem to have high amounts of psychological symptoms. Risk of post-traumatic stress disorder is significantly higher amongst refugees than what it is in general population. The risk can be even ten times higher for them. Other symptoms that can be found in immigrant populations are for example anxiety and depression symptoms. Overall research indicates heterogeneity of immigrants. They differ widely by the reasons and type of immigration, age, sex and socioeconomic status. Therefore mental health of them and their psychological symptoms vary as well. The best way to affect on mental health of immigrants is when they are encountered as individuals, taking into consideration their individual needs.
-
(2016)Teaching in basic education is based on the national core curriculum. The new core curriculum will be introduced in schools in 2016. This provoke a lot of discussion also among craft teachers. In the new core curriculum instructions encompasses technical- and textile-work contents. The objective of this thesis was to gather craft teachers´ opinions, ideas and views about the new curriculum. The main purpose was to find out the aspects which will cause changes in handicraft lessons. The theoretical section considers different curriculums from craft teachers´ point of view. Teachers and pupils’ roles and the changes in these roles caused by the new curriculum are explored in this section. The increasing meaning of multimateriality, experimentality and innovativeness will be emphasized. In addition the role of creativity will be increased in future. The data were collected from two craft teachers in years 7-9. The topic of the theme-centered interview was the changes stated in the new core curriculum concerning to handicrafts. There were 20 questions defined beforehand to keep the focus on the topic but the questions were tailored during the interviews. The interviews were recorded and transcribed. The data were analysed using a qualitative content analysis. The respondents stated that along with the new curriculum, teacher’s role, pupil´s role, cur-riculum and creativity will be the aspects that define the works in handicraft lessons. The re-sults suggest that teacher´s role will be changed a lot concerning to the works done in the lessons. Pupils will have more decision making power of what they want to do in handicraft lessons which raised concerns among the respondents. The role of the pupil’s is stongly as-sociated with her motivations. Creativity was seen as a challenging issue. The respondents stated that pupils are not able to plan and work without given instructions. New curriculum changes in teaching and it seemed difficult. On the other hand new curriculum were seen in a positive light as it allows pupils design their works in handicraft lessons which may develope creativity. The all-encompassing handicraft stated in the new curriculum which consists of developing ideas, designing and planning products, production and assessment was seen quite challenging to carry out. The findings indicate that the new curriculum causes uncer-tainty, worries and even fear among the craft teachers.
-
(2020)Uudet, modernit ja muokkautuvat oppimisympäristöt ovat herättäneet paljon keskustelua mediassa niin puolesta kuin vastaankin. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata, analysoida ja tulkita näitä uusista oppimisympäristöistä käytyjä mediadiskursseja. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä teemoja media nostaa uusista oppimisympäristöistä esille ja millaisia etuja ja haittoja niillä artikkelien mukaan on. Aihetta lähestyttiin tarkastelemalla ensin oppimisympäristön ja uuden oppimisympäristön moninaisia määritelmiä sekä syitä oppimisympäristöissä tapahtuneisiin muutoksiin. Tämän jälkeen tutkittiin sisällönanalyysin keinoin uusista oppimisympäristöistä Helsingin Sanomissa ja Yle Uutisissa julkaistuja artikkeleita elokuusta 2019 helmikuuhun 2020. Analyysin tuloksena artikkelit jaettiin kuuteen eri teemaan, joita olivat ”uusien oppimisympäristöjen kuvailu”, ”haasteet pedagogiikalle”, ”hyödyt pedagogiikalle”, ”haasteet oppilaille/erityisoppilaille”, ”muutokset uusissa oppimisympäristöissä” ja ”taustatekijät”. Aineistossa korostuu kriittinen suhtautuminen uusiin oppimisympäristöihin. Niitä kuvataan uhkana niin fyysiselle, psyykkiselle, sosiaaliselle kuin pedagogisellekin turvallisuudelle. Toisaalta uusien oppimisympäristöjen katsotaan mahdollistavan monipuoliset ja modernit opetustavat.
-
(2017)Tavoitteet. Myöhään puhumaan alkavat lapset ovat lapsia, joilla on 2 vuoden iässä pieni sanavarasto tai ei lainkaan sanoja, tai he eivät vielä yhdistele sanoja. Puolet näistä lapsista saavuttaa ikätoverinsa 4 vuoden ikään mennessä, ja tässä tutkimuksessa keskityttiin näihin lapsiin ja heidän myöhempiin kielellisiin taitoihinsa. Heillä puheen viive nähdään usein hyvänlaatuisena, mutta seurantatutkimukset eivät ole pelkästään positiivisia heidänkään kohdallaan. Vaikka yleisesti ottaen myöhään puhumaan alkaneet lapset pärjäävät kielellisesti keskitasoisesti kouluiässä, on huomattu, että heidän suoriutumisensa voi olla kielellisesti tyypillisesti kehittyneitä heikompaa. Aiemmassa tutkimuksessa on nähtävissä kaksi näkökulmaa: se, että viiveestä toivutaan, ja se, että viive on jossain määrin pysyvä ja lapset tulisi nähdä kielellisen erityisvaikeuden yhtenä alaryhmänä. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää tarkemmin myöhään puhumaan alkavien lasten kouluiän kielellisiä taitoja ja sitä, ennustaako lapsuuden pieni sanasto tai sanayhdistelmien puuttuminen (ns. late talker -status) myöhempiä taitoja. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Artikkeleja etsittiin kahdesta tietokannasta hakulausekkeella "late talk*" AND (outcome OR school)”. Tulokseksi saatiin 5 tutkimukseen sopivaa artikkelia. Tulokset saatiin näitä artikkeleja analysoimalla. Tulokset ja johtopäätökset. Myöhään puhumaan alkavien lasten kielellinen suoriutuminen kouluiässä oli keskitasoista, mutta usein verrokkeja hiukan huonompaa. Lapsuuden late talker -status ennusti myöhempiä kielellisiä taitoja, mutta vain osittain ja suurin osa vaihtelusta jäi selittymättä. Tutkimuksissa oli myös ristiriitaisia näkemyksiä siitä, onko myöhään puhumaan alkavilla lapsilla ennemmin riski myöhemmille kielellisille vai lukemisen vaikeuksille. Kielellisten taitojen ennustaminen on vaikeaa, eikä late talker -status yksinään automaattisesti johda kielellisiin vaikeuksiin. Aihetta olisi hyvä tutkia myös niin, että myöhään puhumaan alkavia lapsia verrattaisiin toisiinsa, jotta saataisiin selville, miksi osalla ongelmat jatkuvat ja osalla ei. Myös suomenkielinen tutkimus olisi tarpeen. Kuitenkin, jos lapsen ainoa ongelma on puheen viive, tukitoimiksi riittävät tilanteen seuraaminen ja vanhempien kannustaminen tukemaan lasta normaalin vuorovaikutuksen keinoin.
-
(2018)Tavoitteet. Noin 10–20 %:lla lapsista tuottavan puheen kehitys ei etene ikätasoi-sesti ja heihin viitataan kirjallisuudessa myöhään puhumaan oppivina lapsina (eng. late talker). Tutkimuksissa on havaittu, että noin puolet myöhään puhumaan oppivista lapsista saavuttaa tuottavan puheen kehityksessä ikätoverinsa kolman-nen ikävuoden aikana, mutta lopuilla puhekielen ongelmat jatkuvat. Tutkimuksis-sa on esitetty, että kielellisten ongelmien kuntoutus tulisi aloittaa mahdollisimman varhain ja tästä syystä kiinnostus myöhään puhumaan oppivien lasten varhaisia tukimenetelmiä kohtaan on kasvanut. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia varhaisia tukimenetelmiä myöhään puhumaan oppiville lapsille on olemassa ja eroavatko ne puhekielen kuntouttamisessa vaikuttavuudeltaan. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, joka on aineistolähtöinen tutkimusmenetelmä, jolla tuotetaan aiempaan tietoon perustuvaa kumulatiivista tietoa. Toistettavissa olevan kirjallisuushaun hakulau-sekkeena käytettiin (late talk*) AND ((early intervention) OR (early treatment)). Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineiston kahdessa artikkelissa arvioitiin pu-heterapeutin toteuttamien sanojen oppimismenetelmien vaikuttavuutta lapsen tuottavaan sanastoon. Kuudessa artikkelissa tutkittiin tutkijoiden ohjeistuksella tapahtuvan vanhempien toteuttaman intervention vaikuttavuutta etenkin lapsen tuottavaan sanastoon, mutta myös laajemmin puhekielen taitojen kehitykseen. Tutkimuksissa saatiin positiivisia tuloksia intervention vaikuttavuudesta sekä tuot-tavaan että ymmärtävään puheeseen. Tutkimustulokset tukevat sitä näkemystä, että myöhään puhumaan oppivat lapset voivat hyötyä varhaisista tukimenetelmis-tä.
-
(2022)Tavoitteet. Koulujen oppilasaineksen monikielistyminen on ajankohtainen ilmiö, mikä näkyy tulevaisuudessa kaikkien opettajien arjessa. Monikielisyys tiedostetaan viimeaikaisissa tutkimuksissa ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014), mutta silti koulujen käytännöissä näkyy vahva yksikielisyyden normi. Jotta kaikki oppijat saisivat yhdenvertaisesti tarvitsemaansa tukea, on koulujärjestelmämme muututtava. Opettajat ovat muutoksessa tärkeitä toimijoita, joten on tärkeää kuulla heidän ajatuksiaan. Tämän tutkielman tavoitteena on saada selville, millaisia käsityksiä opettajilla on monikielisyydestä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Käytin lähteinäni vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Hain artikkeleita AfinLAn vuosikirjan ja AfinLA-e:n arkistoista vuosilta 2014–2021 hakusanoilla monikielisyys ja multilingualism. Kasvatus-lehden arkistoista etsin vuosien 2019–2021 julkaisuista artikkeleita, jotka abstraktin perusteella sopivat aineistooni. Lisäksi etsin Ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuista vuosina 2014–2021 ilmestyneitä artikkeleita hakusanalla monikielisyys. Lopulliseen analyysiin valikoitui yhdeksän artikkelia, jotka parhaiten sopivat tutkimukseni teemaan. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajien monikielisyyskäsityksissä nousi aineistosta esiin viisi teemaa: opettajien asenteet monikielisyyteen liittyen, kielikäytänteet koulussa, kodin rooli opettajien monikielisyyskäsityksissä, oppimateriaalit sekä opettajien koulutus. Opettajien asenteet vaihtelivat myönteisestä varauksellisiin. Myönteisetkään asenteet eivät silti aina näkyneet käytännön tasolla – sen sijaan yksikielisyyden normi näkyi yhä koulujen arjessa. Kodin rooli nähtiin tärkeänä oppijoiden taustojen ymmärtämisessä, mutta opettajat kokivat kotoa tulevan myös paineita opetukseen. Opettajat kokivat, että oppimateriaalit eivät vielä tue monikielisten oppijoiden opetusta tarpeeksi. Suurin osa koki, ettei ollut saanut tarpeeksi koulutusta monikielisyyden kohtaamiseen. Kielitietoisuutta täytyy siis vielä lisätä niin asenteiden tasolla kuin käytännössäkin, ja kielitietoisuuden tulisi näkyä opettajien koulutuksessa enemmän.
-
Myönteisten koululiikuntakokemusten aikaansaaminen toimintarajoitteisille perusopetuksen oppilaille (2023)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millä keinoin opettajat voivat aikaansaada myönteisiä koululiikuntakokemuksia toimintarajoitteisille oppilaille. Tutkimuksessa tarkastellaan myös koululiikunnan tehtäviä ja tavoitteita, sisältöä ja määrää sekä inklusiivisen koululiikunnan piir-teitä. Lisäksi tarkastellaan erilaisia toimintarajoitteita ja koululiikuntakokemusten muodostu-mista sekä millä keinoilla opettajat voivat tehdä niistä myönteisiä. Tutkimuksen tarkastelun kohteena oli perusopetuksen oppilaat. Tutkimus toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin eli luotiin yleiskatsaus käsitel-tävästä aiheesta. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on toteutettu neljässä vaiheessa: tutkimusky-symysten muotoilu, aineiston keruu, aineiston perusteella koottu tieto ja tulosten tarkastelu. Tutkimuksen aineisto on monipuolisesti erilaista aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta ja tutkimuksia luotettavista ja tieteellisistä lähteistä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opettajan toiminnalla ja motivaatiolla on vaikutusta myön-teisten koululiikuntakokemusten aikaansaamiseen perusopetuksen toimintarajoitteisilla oppi-lailla. Etenkin jokaisen oppilaan erilaiset lähtökohdat ja tarpeet huomioiden voidaan vaikuttaa myönteisten kokemusten syntyyn. Opettaja ei pysty suoraan vaikuttamaan oppilaan liikun-tamotivaatioon, mutta voi luoda motivaatioilmaston, joka edistää sisäisen motivaation synty-mistä.
-
(2021)Tutkielmassa myötätuntoa lähestytään tunnekasvatukseen soveltuvien kuvakirjojen kautta. Myötätuntoa kohdataan arjessa joka päivä, ja sen on havaittu myös lisäävän mielen hyvinvointia. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä myötätunto nähdään tunteena sekä prosessimaisena ilmiönä, johon kuuluu toisen mielipahan huomaaminen, halu toimia toisen hyväksi sekä konkreettinen myötätuntoteko. Tavoitteenani on selvittää, miten myötätunto ilmenee lasten tunnetaitokirjoissa. Tällaista tutkimusta, jossa keskitytään vain myötätuntoon ja tunnetaitokirjoihin ei ole aiemmin tehty Suomen kontekstissa. Tutkielmassani pyrin löytämään vastauksen tutkimuskysymykseeni: Miten myötätunto ilmenee lasten kuvakirjoissa. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus ja analyysimenetelmänä toimi lähilukumenetelmä. Aineistona käytin neljää suosittua tunnetaitokirjasarjaa. Kirjojen suosittuus selvitettiin kysymällä yhdessä Facebook-ryhmässä varhaiskasvattajilta heidän suosimistaan tunnetaitokirjoista. Aineiston analyysi eteni Pöysän (2010) esittämän lähilukumenetelmän päävaiheiden mukaan. Jokaisella lukukerralla keskityttiin eri tasoihin, jotka analyysin alussa määriteltiin itse. Tämän tutkimuksen päätasoiksi valitsin tekstin ja kuvituksen, joista tarkastelin kieltä, myötätunnon osoituksia sekä värimaailmaa. Näistä alatasoista tarkastelin vielä yksittäisiä aiheita, joita olivat sanavalinnat, dialogi, myötätunnon osoituksen tavat sekä myötätuntotapahtuman osapuolet. Lukemisen yhteydessä tein muistiinpanoja, joita syvensin vähitellen ja joihin lisäsin omia tulkintojani ja pohdintojani. Tutkimuksessa myötätunto ilmeni kirjoissa niin sanavalinnoissa, lauseiden sisällössä, hahmojen ilmeissä, eleissä ja toiminnassa sekä värimaailman muuttumisena mielipahan ja myötätunnon osoituksen välissä. Myötätunto ilmeni erilaisina myötätuntotekoina toisen mielipahan poistamiseksi sekä pyytämisenä, jossa mielipahan kokija itse haki lohtua muilta. Yleisin myötätuntoteko oli lohdutus, mutta myös auttamista esiintyi. Myötätuntoteot olivat usein eri tekojen yhdistelmiä, kuten sanallista lohdutusta, halaamista ja auttamista. Lapset osoittivat myötätuntoa hiukan aikuisia useammin, mutta ero on niin pieni, että lasten ja aikuisten voidaan sanoa osoittavan myötätuntoa yhtä paljon. Lapsi oli useimmiten myötätunnon osoituksen kohde. Tutkimustulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa, siinä miten myötätunto ilmenee. Tutkimustulosten myötä kasvattajat voivat luottaa kuvakirjojen soveltuvuuteen myötätunnon opetuksessa, vaikka kirjan teema ei myötätuntoa käsittelisikään.
-
(2022)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena myötätunto näyttäytyy varhaiskasvatuksessa sekä miten myötätuntoa osoitetaan ja ketkä ovat tekojen osapuolina. Tutkimuksen avulla pyritään kokoamaan yhteen tietoa siitä, millaisena myötätunto näyttäytyy varhaiskasvatuksen arjessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii viimeaikainen empiirinen tutkimus myötätunnosta varhaiskasvatuksessa. Myötätunnon voi nähdä prosessina, jonka osat ovat toisen pahan olon huomaaminen, tunne toista kohtaan ja teko, jolla yritetään vähentää pahaa oloa. Myötätuntoteot tapahtuvat usein yksilöiden välillä, mutta myötätunto voi olla myös koko yhteisön sovittu tapa toimia, jolloin puhutaan yhteisön myötätuntokulttuurista. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin narratiivista kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto koostui 11 tieteellisestä tutkimusartikkelista, jotka oli julkaistu vuosien 2017-2021 välillä, olivat vertaisarvioituja ja käsittelivät myötätuntoa varhaiskasvatuksen yhteydessä. Aineisto analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että päiväkodeissa tehtiin hyvin erilaisia myötätuntotekoja, joiden laajuus vaihteli yksittäisen ihmisen päännyökkäyksestä koko ryhmän aikuisten yhteisesti sovittuun tapaan toimia myötätuntoisesti. Myötätuntoteoilla pyrittiin pitämään yllä päiväkotiyhteisöissä ihmisten välisiä suhteita ja auttamaan toisia. Tyypillisimmin myötätuntoteon toteuttajana oli aikuinen ja kohteena lapsi. Samoin lasten myötätuntotekojen kohteena olivat useimmiten toiset lapset. Aikuiset osoittivat tiiminä myötätuntoa myös toisilleen, mutta lapsille oli epätyypillisempää osoittaa myötätuntoa tekojen muodossa aikuisia kohtaan. Tunnistamalla myötätuntotekojen monipuolisuus ja luonne, voi myötätunnolle avautua lisää mahdollisuuksia toteutua. Ymmärtämällä paremmin etenkin lapsille ominaisia tapoja osoittaa myötätuntoa, päiväkodin henkilökunta voi paremmin tukea näitä tekoja.
Now showing items 3787-3806 of 6690