Browsing by Title

Compassion and yoga are both topical subjects for well-being. The aim of the thesis is to find connections between compassion, early childhood education and yoga practice. The purpose is to look at the strengthening of compassion with yoga in the social environment of early childhood education. It is essential to take note of the sense of well-being and learning as a source of well-being and communality in early childhood education. Yoga and consciousness exercises is possible to serve as tools to maintain a sense of connectivity even in challenging situations, enabling a compassionate action culture to be strengthened. Research is based on a literature study that utilizes content analysis. The study has used a classification has been used for grouping the themes of the Early Childhood Education Plan to support the consolidation of compassion. Below the themes, the results of yoga studies have been compiled to look at the benefits of yoga. On the basis of the analysis, yoga implementation was investigated in the field of early education in terms of developing compassion and acting in a group. The research gave new insight into how compassion can be strengthened through the combination of breathing and motion and through the use of stories and imagination training. It is important to consider collaboration of working, positive and encouraging atmosphere in the group from the point of view of compassion. The study has also taken into account the current skill of sedation and stopping. Yoga practice prepares for a conscious, open and receptive operating culture. High quality early education requires the compassion and presence of all sub-facets to be realized, enabling yoga and consciousness training.

Tavoitteet. Myötätuntokulttuurin ilmenemisestä on tehty tutkimusta esimerkiksi työyhteisöissä, kuten korkeakouluissa ja sairaaloissa, mutta varhaiskasvatuksessa myötätuntokulttuurin muodostuminen toimintakulttuurien valossa on melko tutkimaton alue. Lapsen yksi perustarpeista on kuulua sosiaaliseen verkostoon, jonka ytimessä on toisesta välittämisen ilmaiseminen. Tämän tutkimuksen tavoit- teena on selvittää millä tavoin päiväkodin arjessa ilmenee myötätuntoa ja saada selville varhaiskasvattajien ja lasten huoltajien näkemyksiä päiväkotiryhmän toimintakulttuurista myötätuntokulttuurin näkökulmasta. Menetelmät. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineiston hankinnan suoritin eräässä pääkaupunkiseudun 3-5- vuotiaiden päiväkotiryhmässä etnografisena haastattelututkimuksena käyttäen puolistrukturoitua haastattelua ja osallistuvaa havainnointia tutkimusmenetelminä. Tutkimukseen osallistui 17 lasta ja kahdeksan aikuista. Viisi päivää kestäneen havainnointijakson aikana havainnointitunteja kertyi noin 30 tuntia. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä haastatteluista litteroitua tekstiä kertyi 11 sivua, joista pyrin tunnistamaan myötätunnon ilmenemistä teoreettisen viitekehyksen kanssa. Tutkimustulokset ja johtopäätökset. Myötätuntoa ilmeni aineiston pohjalta päiväkotiryhmässä aikuisen ja lapsen välillä, sekä lasten välisenä. Myötätuntotekoja ilmentyi lohduttamisen, lohdun osoittamisen ja auttamisen muodossa, esimerkiksi syliin ottamisena, auttamalla kaverin kenkien riisumisessa ja pudonneiden tavaroiden keräämisenä lattialta. Päiväkodin henkilöstö olivat enimmäkseen lohduttajan roolissa. Lasten huoltajat kokivat olevansa osana myötätuntokulttuuria. Henkilöstön ja huoltajien väliset suhteet pohjautuvat runsaaseen kommunikointiin ja avoimuuteen. Päiväkodin myötätuntokulttuuri on luonteeltaan myötätuntoinen ja päiväkotiyhteisössä osoitetaan myötätuntoa aktiivisesti.

Myötätunto on olennainen ja luontainen osa ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Myötätunto on läsnä niin työkavereiden välisessä kuin myös ihmisen ja luonnon välisessä vuorovaikutuksessa. Myötätunto koostuu kolmesta osasta, eli toisen tunteen huomaamisesta, tunteeseen mukaan menemisestä sekä toimimisesta toisen hyväksi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuinen on malli lapsille ja hänen tunnetilansa vaikuttavat lapsiin. Tästä syystä on tärkeää, että aikuinen on myötätuntoinen. Tällöin hän pystyy vahvistamaan lasten luontaista taipumusta myötätuntoon, sillä kyky myötätuntoon on kehittyvä. Myötätunto ei ole pelkästään toisen kärsimykseen vastaamista. Myötätunto on myös myötäintoa, eli toisen iloon ja innostukseen vastaamista. Myötätunnon tutkiminen on tärkeää, sillä se on aiheena hyvin ajankohtainen. Myötätunnossa on kyse ihmisen perustarpeesta: tarpeesta kokea olevansa merkityksellinen jäsen yhteisössä. Myötätunto ei vanhene. Niin kauan, kuin on ihmisten välistä kanssakäymistä, tarvitaan myötätuntoa. Jokainen tarvitsee myötätuntoa jokapäiväisessä elämässä. Myötätunto saa ihmisen voimaan paremmin. Myötätunto tekee hyvää sekä yksilölle että yhteisölle. Myötätuntoisessa yhteisössä on mahdollista toimia sopuisasti ja toisia kunnioittavasti. Myötätuntoa on aiemmin Suomessa tutkittu työelämässä. Suomessa on myös aiemmin tutkittu myötätuntoa varhaiskasvatuksen arjessa lohdutustilanteiden, myötätuntokulttuurin sekä lasten vertaisvuorovaikutuksen näkökulmasta. Myös varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijoiden keskuudessa on tehty tutkimusta myötätunnosta. Opiskelijoiden kohdalla tutkimusta on tehty siitä, miten myötätunto ilmenee konkreettisesti sellaisissa tilanteissa, joissa opiskelijat kertoivat kokeneensa myötätuntoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on laajentaa näkökulmaa konkreettisista yksittäisistä tapauksista myötätunnon ilmenemisen laajempaan tarkasteluun. On tärkeää tutkia tulevien opettajien myötätuntoon liittyviä käsityksiä, sillä varhaiskasvatus on paikka, jossa luodaan perusta myötätuntoiselle ihmiselle. Opettaja on lapselle moraalinen malli, joka omalla toiminnallaan muokkaa lapsen ajattelu- ja toimintatapoja. Tutkimuksen tavoitteena on eläytymismenetelmän avulla tarkastella varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityksiä myötätunnosta, ja miten se nousee vastauksissa esiin. Eläytymismenetelmällä tutkitaan, onko tehtävänannon eli kehyskertomuksen varioinnilla vaikutusta vastauksien sisältöön. Tutkimuksen vastaukset on kirjoitettu kahdelle sähköiselle kyselylomakkeelle kehyskertomusten eli tehtävänantojen jatkoehdotuksiksi. Tutkimuskysymys on: Millä tavoin myötätunto ilmenee opiskelijoiden e-lomakkeelle tuottamissa kirjoituksissa? Tämä tutkimus on laadullinen kyselytutkimus. Aineisto kerättiin kahdella e-lomakkeella eläytymismenetelmän mukaisesti. Eläytymismenetelmässä vastaajat tuottavat tekstin annetun kehyskertomuksen pohjalta. Tutkimuksen kohderyhmänä oli varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat. Kumpikin lomake koostui taustakysymyksistä ja viidestä kehyskertomuksesta. Kahden lomakkeen kehyskertomukset olivat pääpirteissään samanlaisia, mutta ne erosivat toisistaan yhden merkittävän tekijän suhteen mahdollisten erojen esiin saamiseksi. Kyselytutkimuksella saatu aineisto koostui 15 vastauksesta. Vastaajista suurin osa oli kolmannen vuoden opiskelijoita, mutta vastaajina oli myös ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoita. Vastaajien tuottamat kertomukset analysoitiin aineistolähtöisellä koodauksella. Tämän jälkeen yksittäiset koodit, opiskelijoiden myötätunnon eri puolia käsittelevät vastaukset, yhdistettiin laajemmiksi kategorioiksi, joiden esiintymiskerrat aineistossa laskettiin ja kirjattiin taulukoihin. Myötätuntoinen lähestymistapa tuli pääsääntöisesti esiin lähes kaikissa vastauksissa huolimatta annetusta kehyskertomuksesta tai sen variaatiosta. Kehyskertomusten variointi tuotti vastauksiin eroja, mutta ne eivät olleet kovin suuria. Vastaus tutkimuskysymykseen oli, että myötätunto ilmeni vastauksissa välittömänä huomioimisena, lohduttamisena ja kärsivän olon helpottamisena. Myötätunto ilmeni myös opettamisena, keskustelemisena ja toisen suojelemisena. Myötätunnon iloisempi osa myötäinto näyttäytyi aineistossa toisen puolesta iloitsemisena sekä myös rutiiniomaisena onnitteluna. Tutkimuksen tulosten mukaan myötätunto on tärkeä asia.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aikaisemman tutkimuksen perusteella, miten myötätunto jäsentyy toimintatapoina, tekoina ja kulttuurina varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli koota systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin viime vuosina julkaistua tutkimustietoa varhaiskasvatuksen kontekstissa toteutetuista myötätuntoon liittyvistä tutkimuksista. Tavoitteena oli selvittää, minkälaista tietoa tehdyllä tutkimuksella on saatu aikaan, ja miten myötätunnon käsite varhaiskasvatuksen kontekstissa toimintatapoina, tekoina ja kulttuurina ymmärretään. Tämä tutkimus toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkimusaineisto kartoitettiin tekemällä artikkelihakuja neljään elektroniseen tietokantaan. Systemaattiselle kirjallisuuskatsaukselle määriteltyjen hyväksymis- ja poissulkukriteerien jälkeen tutkimusaineistoksi muodostui kahdeksan tutkimusartikkelia, joissa käsiteltiin myötätunnosta varhaiskasvatuksen kontekstissa tehtyjä tutkimuksia vuosina 2018–2021. Tutkimukset oli toteutettu Suomessa ja Iso-Britanniassa. Tässä tutkimuksessa tuloksia analysoitiin narratiivisen analyysin avulla. Aiheesta tehty aikaisempi tutkimus osoitti, että myötätunto on tavoiteltava ja tulevaisuuden näkökulmasta merkittävä osa varhaiskasvatusta. Myötätuntoon liittyvässä tutkimuksessa on ajan kuluessa edetty myötätunnon ymmärtämisestä yksilön ominaisuutena kohti myötätuntokulttuureja. Varhaiskasvatuksen kontekstissa erityisesti kulttuurinen näkökulma myötätuntoon ja myötätuntotekojen näkymiseen varhaiskasvatuksen arjessa nousee merkittävään rooliin. Myötätuntoa voidaan tarkastella varhaiskasvatuksen kontekstissa toimintatapojen, konkreettisten tekojen tai kulttuurin näkökulmasta. Toimintatapoina myötätunto liittyy kirjattuihin sääntöihin, ohjeisiin ja suunnitelmiin sekä vakiintuneisiin tapoihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin. Myötätuntoteot näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa muun muassa auttamisena, huolenpitona, lohduttamisena, mukaan ottamisena, kyselemisenä ja toisen ihmisen tukemisena. Näiden myötätuntotekojen toteutumiseen vaikuttavat esimerkiksi tilannetaju, turvallisuuden tunne, fyysinen kosketus, hyväksyvä ja yhdenvertainen ilmapiiri sekä myötätuntotekojen mahdollistuminen hetkessä. Myötätuntokulttuurit syntyvät tekojen kautta ja niiden synty- mistä ja olemassaoloa voidaan edistää ja kehittää. Osaaminen, vuorovaikutus, yhteistyö, yhteisön arvot, säännöt ja ohjeet sekä tiedostaminen ovat työkaluja myötätuntokulttuurin syntymiseksi. Myötätuntokulttuurin kehittymiseen kannattaa kiinnittää huomiota, koska se lisää sekä yksilön että koko yhteisön hyvinvointia, edistää kestävää elämäntapaa, mahdollistaa demokratian toteutumisen sekä edistää globaaliin kansalaisuuteen kasvamista.

Tavoitteet. Mystiset kokemukset ovat harvinaislaatuisia kokemuksia, joita kuvaa vähentynyt tietoisuus itsestä ja voimakkaat yhteyden kokemukset ympäröivän maailman tai jonkin itseä suuremman voiman kanssa. Mystisiä kokemuksia pidetään yleensä hyvin merkityksellisinä, jopa elämän- ja maailmankatsomusta mullistavina kokemuksina, ja niille annetaan usein hengellisiä merkityksiä. Mystisiä kokemuksia on pyritty tutkimaan kartoittamalla tiettyjen aivotoiminnan häiriöiden yhteydessä ilmeneviä hengellisiä kokemuksia sekä hengellisen harjoittamisen, erityisesti meditaation, aikaisia aivotapahtumia. Viime vuosina kiinnostavaa uutta tietoa mystisiin kokemuksiin liittyvistä aivotoiminnan muutoksista on saatu aiheuttamalla tällaisia kokemuksia niin kutsuttujen psykedeelisten aineiden avulla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on luoda katsaus ajankohtaisiin teorioihin ja tutkimusnäyttöön mystisten kokemusten aikaisista aivotapahtumista. Menetelmät. Kirjallisuuskatsaus toteutettiin hakemalla erityisesti viimeisen 20 vuoden aikana ilmestyneitä aihepiirin tieteellisiä tutkimuksia laajasti eri tietokantoja hyväksikäyttäen. Käytettyjä hakusanoja olivat muuan muassa: mystiset kokemukset ja aivokuvantamistutkimus ja mystisten kokemusten neuraaliset korrelaatit. Tulokset ja johtopäätökset. Mystisten kokemusten fenomenologiset piirteet viittaavat tunne- ja kehollista tietoa käsittelevien aivoalueiden rooliin näissä kokemuksissa, ja osalla näiden aivoalueiden toimintahäiriöistä kärsivistä ihmisistä esiintyy poikkeavia kehollisia kokemuksia, jotka saatetaan tulkita hengellisiksi tai mystisiksi. Sekä kokeneet meditaation harjoittajat että psykedeelisten aineiden vaikutuksen alla olevat henkilöt kuvaavat mystisen ykseyskokemuksen piirteet täyttäviä kokemuksia. Meditaation ja psykedeelisten aineiden piirissä tehdyn aivokuvantamistutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että mystisiin kokemuksiin saattaa liittyä aivojen lepotilaverkoston toiminnan muuttuminen tällaisten kokemusten aikana. Meditaatiotutkimuksessa lepotilaverkoston vähentynyt aktivaatio on yhdistetty mielen vaeltamisen lakkaamiseen meditatiivisen tilan aikana. Psykedeelisissä tiloissa lepotilaverkoston toiminnan vaimeneminen ja konnektiivisuuden heikentyminen on yhdistetty itsen katoamisen kokemuksiin. Lisäksi alustavaa tutkimusnäyttöä on lepotilaverkoston ja niin kutsuttujen tehtäväsuuntautuneiden aivoverkostojen keskinäisten suhteiden muuttumisesta mystisten ykseyskokemusten aikana. Meditaation harjoittaminen on pitkällinen prosessi, johon liittyy monia hienovaraisia muutoksia kokemuksessa ja aivotoiminnassa, eivätkä täysimittaiset mystiset kokemukset ole todennäköisesti tahdonalaisesti tuotettavissa tutkimusolosuhteissa. Sen sijaan psykedeelisten aineiden avulla pystytään melko luotettavasti aiheuttamaan täysimittaisia mystisiä kokemuksia laboratorio-oloissa, mikä saattaa avata uuden oven näiden kokemusten aivoperustan tutkimiseen.