Browsing by Title

Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, miten ja millaisten teemojen yhteydessä behavioristiset ja konstruktivistiset oppimiskäsitykset ilmenevät musiikkiopistoissa työskentelevien huilunsoitonopettajien puheesta. Lisäksi pyrittiin hahmottamaan, olivatko opettajien käyttämät opetusmenetelmät yhteydessä heidän käsityksiinsä. Oppimiskäsitysten tunnistaminen käytännön työstä ja opetusmenetelmistä on tärkeää, sillä tällöin voidaan paremmin ymmärtää erilaisia opetuksen toimintatapoja ja tavoitteita, joihin opetuksella pyritään. Menetelmät. Tutkimuksen empiirinen aineisto tuotettiin kolmen eteläisessä Suomessa vähintään kymmenen vuoden ajan aktiivisesti toimineen huilunsoitonopettajan puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Aiheena olivat opettajien toimintatavat sekä heidän kokemuksensa työstään. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, ja niiden tarkasteluun käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia, jossa valittujen oppimiskäsitysten piirteitä etsittiin haastateltujen puheesta. Opettajien kertomuksista muodostettiin teemoja, joista edelleen tutkittiin, miten eri käsitykset ilmenevät niiden yhteydessä. Lopuksi opettajien käsityksiä ja toimintamalleja eri teemoissa verrattiin heidän käyttämäänsä opetusmenetelmään ja niistä tulkittuihin oppimiskäsityksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajien kuvauksissa behavioristiset oppimiskäsitykset ilmenivät opettajajohtoisuutena, mallien matkimisena sekä toistojen tärkeyden painottumisena. Konstruktivistisia käsityksiä puolestaan tuli esiin opettajien korostaessa oppilaan aktiivisuutta ja itsesäätelytaitojen kehittymistä sekä ryhmien merkitystä oppimisessa. Teemoja muodostui kuusi. Näistä ulkoa soitossa painottuivat behavioristiset käsitykset, soveltamisessa konstruktivistiset. Ryhmäopetus, uuden opettelu, vanhempien rooli sekä kotiharjoittelun ohjaus taas rakentuivat kummankin oppimiskäsityksen varaan. Haastateltujen käsityksissä oli havaittavissa selviä yhteneväisyyksiä opetuksen pohjana käytetyn menetelmän kanssa, vaikka joitakin erojakin oli. Tulosten perusteella molemmilla oppimiskäsityksillä on paikkansa opettajien työssä, sillä menetelmästä riippumatta ne edistävät parhaiten yhdessä opetuksen tavoitteita.

Varhaiskasvatuksessa osallisuutta on keskitytty tutkimaan paljon lapsen näkökulmasta. Varhaiskasva-tuksessa johtamisen näkökulmasta osallisuutta on tutkittu kuitenkin verrattain vähän. Osallistavan johta-misen tavoitteena on tuottaa laadukasta varhaiskasvatusta yhdessä varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa, korostaen henkilöstön aktiivista roolia varhaiskasvatuksen sekä työilmapiirin laadun varmistami-sessa. Työyhteisön osallisuutta johtamalla varhaiskasvatuksen henkilöstöä pystytään sitouttamaan ja motivoimaan työhön paremmin, joka on erityisen tärkeää nyt, kun varhaiskasvatuksessa on henkilöstö-kriisi. Tässä tutkielmassa replikoitiin Heikkisen (2019) Osallisuutta edistävä johtaminen -pro gradu -tutkielman tutkimusasetelma. Tutkimusasetelma toistettiin eri tutkimusotteella ja aineistonkeruumenetelmällä. Nivalan (1999) Johtamisen kontekstuaalinen malli toimi työn teoreettisen taustan perustana. Terveyden ja hyvin-voinnin laitoksen osallisuuden viitekehys toimi työn osallisuuden viitekehyksenä. Tutkimuksen tehtävänä oli tutkia Heikkisen (2019) tutkimuksen toistettavuutta varhaiskasvatuksen esi-henkilöiden kokemuksia osallisuuden johtamisesta osaamisen rakentumisen, jaetun johtamisen sekä joh-tamisen haasteiden kautta. Tutkielma oli kvalitatiivinen ja hyödynsi kokemuksen tutkimiseen fenomenologista metodologiaa. Tutki-musmenetelmänä toimi teemahaastattelu, johon osallistui kaksi varhaiskasvatuksen esihenkilöä. Aineiston analyysiin käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tämän tutkimuksen tulokset vastasivat Heikkisen (2019) aiempia tutkimustuloksia hyvin. Tulosten perusteella voidaan havaita selkeitä yhteneväisyyksiä Heikkisen tutkielman tuloksiin. Tämän tutkielman aineiston perusteella osallisuuden johtamisen keskeisimmäksi tekijäksi nousi johtamisen jakaminen. Työyhteisö ja luottamus alaisiin olivat aineiston mukaan suuressa roolissa osallistavan johtamisen onnistumisen kannalta. Pedagoginen johtaminen ja substanssinhallinta korostuivat aineistosta osallisuuden edistämisen avaintekijöinä. Aineiston mukaan osallisuuden edistämisen haasteiksi nousi varhaiskasvatuksen henkilöstötilanne ja laajasta tehtävänkuvasta johtuva ajanpuute pedagogiselle johtamiselle.

Valasmo, Vilma. 2022. Osallistava pedagogiikka yhdenvertaisuuden, yhteisöllisyyden ja yhteiskunnallisten muutosten mahdollistajana . Kasvatustieteen kandidaatintutkielma. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. 29 sivua. Tiivistelmä On todettu, että koulutus on edelleen hierarkinen, erilaisia valta-asetelmia sisältävä instituutio. Kysymykset yhdenvertaisuuden toteutumisesta ovat tärkeitä ja ajankohtaisia. Koulutuksella ja kasvatuksella on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan, murtaa vallitsevia normeja, kyseenalaistaa rakenteita ja antaa ääni yhä suuremmalle joukolle ihmisiä. Tutkielman tavoitteena on selvittää minkälaista osallistava pedagogiikka voi olla. Tarkastelen sitä kirjailijan, yhteiskunnallisen aktivistin, ja professori bell hooksin osallistavan pedagogiikan käsitteen kautta ja miten siitä ollaan inspiroiduttu sekä miten sitä ollaan sovellettu käytäntöön. Tutkin millaisia käytännön ratkaisuja korkeakoulujen opettajilla on työssään toteuttaakseen opettajan valta-aseman murtavaa, opiskelijoiden äänet esiin tuovaa, yhdenvertaisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävää opetusta. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin vuosina 1998-2018 tieteellisissä lehdissä julkaistuihin artikkeleihin. Tutkielman aineisto sijoittuu feministisen ja kriittisen pedagogiikan piiriin. Osoitan tutkielmassani, että opettajien käytännön työssä toteuttamassa osallistavassa pedagogiikassa pyritään opiskelijoiden aktiiviseen osallistumiseen, yhdenvertaisuuden toteutumiseen ja totuttujen valta-asemien tiedostamiseen. Osallistavalla pedagogiikalla on myös lähtökohtana luoda opiskelijoille perustaa koululaitoksen ulkopuoliselle aktiiviselle toimijuudelle ja yhteisölliselle ajattelulle. Opettajat ovat pyrkineet toteuttamaan näitä tavoitteita luomalla tehtävänantoja luokkahuoneessa ja luokkahuoneympäristön ylittävässä ympäristössä, jotka vaativat opiskelijoita ja itse opettajaa keskustelemaan keskenään oppimisyhteisönä. Opettajat ovat luoneet opetuksessaan korkeakouluissa yhteisöllisyyttä korostavia opetuskäytänteitä muun muassa tarinankerronan, eläytymisharjoitusten, retkien, yhteisten blogialustojen sekä toistensa kuulumisten kuulemisen avulla. Eri opettajien opetuskäytänteissä yhdistyy vahvasti opiskelijoiden omien elämänkokemusten yhdistämisen, kansanomaisen kielen, ja monipuolisten opetusmenetelmien ja materiaalien tärkeys tieteelliseen kontekstin lähestyttävyyden helpottamiseksi. Myös tutkimustensa toteutuksessa opettajat ovat pyrkineet ottamaan huomioon opiskelijoiden äänen kuuluvuuden ja tieteellisen tekstin osallistavuuden tekstien kirjoitus -ja julkaisumuodossa. Avainsanat: osallistava pedagogiikka, yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, bell hooks

Tavoitteet. Osallisuus on perusopetuksen opetussuunnitelman läpileikkaava käsite ja lasten keskeinen ihmisoikeus. Tässä tutkielmassa osallisuuden näkökulma yhdistettiin ulko-opetukseen, joiden teoreettisena taustana nähdään sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa osallisuuden elementtejä peruskoulukontekstissa tehdyistä ulko-opetusta koskevista tutkimuksista ja tarkastella niitä osallisuuden teoreettisten mallien valossa. Aiempien tutkimusten mukaan ulkona oppilailla on enemmän tilaa osallistua, tehdä aloitteita ja vaikuttaa yhteiseen toimintaan ja asettua aktiivisen toimijan rooliin. Toisaalta näyttää, ettei ulko-opetusta ole laajalti tutkittu koulukontekstissa juuri osallisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan peruskoulukontekstissa tehtyä ulko-opetusta koskevaa eurooppalaista ja kanadalaista tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2013–2020. Aineisto koostettiin eri tietokannoista hyödyntäen eri hakusanoja ja lähdeluetteloita. Tutkimusartikkelit analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin soveltaen teorioina Shierin (2001) osallisuuden tasomallia ja Turjan (2020) osallisuuden ulottuvuuksien mallia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman analyysi osoitti, että ulko-opetuksessa on havaittavissa osallisuuden elementtejä, kuten vallan jakamista, yhteisöllisyyttä ja sitoutuneisuutta, jotka linkittyvät osin oppilaslähtöisiin opetusmenetelmiin, mutta myös opettajien lähestymistapoihin. Tutkielman pohjalta voidaan tulkita, että ulko-opetus luo mahdollisuuksia osallisuuden näkökulman huomioimiseen, vuorovaikutuksellisuuteen, yhteisöllisyyteen ja opettajan auktoriteettiaseman madaltamiseen. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että erityisesti opettajan tietoinen lähestymistapa ja vapaa leikki olivat yhteydessä lasten osallisuuden kokemuksiin. Toisaalta tutkielman pohjalta ilmeni, etteivät osallisuuden teoreettiset mallit välttämättä sovellu yksittäisten osallisuuden elementtien tarkasteluun, etenkin kun osallisuus ei ollut analysoiduissa tutkimuksissa keskiössä. Lisäksi ilmeni, ettei tutkielmassa tarkasteltua arkista osallisuutta ole helppo kuvata kokonaisvaltaisesti osallisuuden tasomallien kautta.

Tavoitteet: Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, kuinka osallisuus näkyy ja toteutuu var-haiskasvatuksen ohjatussa musiikkituokiossa. Osallisuuden kokeminen on nostettu tärke-äksi näkökulmaksi erilaisissa varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa. Osallisuuden tar-kastelu osana varhaiskasvatuksen musiikkitoimintaa on vielä vähäistä. Osallisuuden määri-telmä on moninainen ja sitä lähdettiin tarkastelemaan näkökulmista, jotka tukevat musiikki-kasvatustoimintaa. Osallisuuden mittariksi nostettiin Shierin (2001) kehittämät osallisuuden portaat, joita Leinonen (2010) on muokannut palvelemaan varhaiskasvatusta. Musiikkikasva-tuksen näkökulmaa lähestyttiin musiikkikasvatukseen liittyvien käsitteiden ja menetelmien kautta. Menetelmät: Tutkimus oli hermeneuttisfenomenografinen ja se toteutettiin kvalitatiivisena ta-paustutkimuksena, jonka aineisto hankittiin ns. lumipallotekniikalla. Tutkimuksessa haastatel-tiin kahta varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelussa käytettiin haastattelulomaketta, jo-hon oli nostettu kysymyksiä osallisuuden teoriasta sekä musiikkikasvatuksen toiminnasta löytyneiden tärkeistä näkökulmista. Vastauksia peilattiin mm. havainnoinnin, suunnittelun ja arvioinnin merkityksiin, vallitsevaan vuorovaikutukseen sekä itse osallisuuden ilmenemiseen. Johtopäätöksiä osallisuuden toteutumisesta ohjatuissa varhaiskasvatuksen musiikkituoki-oissa, tehtiin peilaten vastauksia Shierin (2001) osallisuuden tason portaisiin. Tulokset ja johtopäätökset: Tuloksista ilmeni, että nämä kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa olivat löytäneet erilaisia keinoja tukea osallisuuden toteutumista ohjatuissa musiikkituokioissa. Molemmilla osallisuus toteutui tasolla kolme, joka on YK:n Lasten Oikeuksien sopimuksen mukaan osallisuuden minimitaso. Molemmat opettajat hyödynsivät havaintojaan seuraavaan musiikkituokioon, jolloin lasten ajatukset ja mielipiteet huomioitiin. Lisäksi lasten osallisuuden tasoa arvioitiin ja osallistumiseen annettiin erilaisia vaihtoehtoja

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kriittisesti lasten osallisuuden ja toimijuuden ilmenemistä Ruuti-vaikuttamisjärjestelmän toimintasuunnitelmassa. Lasten osallisuutta ja toimijuutta korostavia hankkeita on aiemmissa tutkimuksissa kritisoitu mm. siitä, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvan intensiivisen poliittisen kiinnostus näyttäytyy ennemmin investointina tulevaisuuteen tilanteessa, jossa valtion on huolehdittava kilpailukyvystään kiristyvillä globaaleilla markkinoilla. Osallisuus ja toimijuus määritellään tutkimuksessani lasten kansalaisuuden periaatteiden mukaisesti. Tämä lähtökohta mahdollistaa Ruudin toimintasuunnitelman tarkastelun siitä näkökulmasta, jääkö lasten kansalaisuuden mukaisia periaatteita toteutumatta, ja minkälaisena Ruudissa määritellyt osallisuus ja toimijuus näyttäytyvät suhteessa niihin. Tutkimus pyrki vastaamaan kysymyksiin: 1) miten osallisuus ja toimijuus Ruuti-toimintasuunnitelmassa näyttäytyvät osana hallinnan strategiaa ja 2) minkälaista yleistä käsitystä Ruutivaikuttamisjärjestelmän toimintasuunnitelma tuottaa lasten ja nuorten osallisuudesta ja toimijuudesta. Tutkimuksen aineisto on kerätty Ruuti-vaikuttamisjärjestelmän vuoden 2019 toimintasuunnitelmasta. Aineisto analysoitiin foucault’laisen diskurssianalyysin keinoin. Diskurssianalyysin keinoin on tarkasteltu kriittisesti Ruudin toimintasuunnitelmassa käytettyä kieltä ja sitä, millaista todellisuutta se tuottaa lasten ja nuorten osallisuudesta, toimijuudesta ja kansalaisvaikuttamisesta. Ruuti-toimintasuunnitelmasta määriteltiin vuorovaikutukseen pyrkimisen diskurssi, vaikuttamisen harjoittelun diskurssi ja yrittäjyyskasvatuksen diskurssi, jotka tuottavat käsitystä aktiivisesta kansalaisuudesta. Osallisuus ja toimijuus Ruutivaikuttamisjärjestelmässä näyttäytyy osana hallinnan verkostoa, jossa toimijuuden ja osallisuuden kautta pyritään saamaan yhteys nuoriin ja lapsiin. Toimintasuunnitelmassa määritellyt toimijuus ja osallisuus näyttävät liittyvän aktiiviseen kansalaisuuteen, johon on liitetty uusliberalistisia arvoja. Jatkotutkimukseksi ehdotetaan toimintasuunnitelmassa vallitsevien diskurssien käytännön toteutumisen tarkastelua etnografisena tutkimuksena tai haastattelututkimuksena Ruuti-toimintaan osallistuville lapsille ja nuorille, sekä toimintaa koordinoiville työntekijöille.

The purpose of the present study, "Participation in Early Childhood Education – Narrative Literature Review”, is to describe and understand the relatively new phenomenon to early childhood education called participation. Children’s participation is required by the Basics of Early Childhood Education Plan 2016. Also, early childhood researchers have started to pay attention to participation as a phenomenon. The literature used in this narrative review are mostly doctoral dissertations, master’s theses and early childhood research articles. By analyzing the literature, it was possible to organize different research information together into a comprehensive and compact review of children’s participation in early childhood education. Analyzing of the material is made by the researcher and is based on logic. According to recent findings participation is the feeling one gets when having a voice in one's life. Merely attending an event does not give one the feeling of participation and inclusion. Participation and inclusion are vital for children’s mental health and sociological development. Through active participatory pedagogy utilized in early childhood education children can work well in a group setting and feel positively about themselves. Participatory pedagogy can be practiced in early childhood education by applying the workers’ knowledge of the subject. Participation is easiest when the group size is small and the adults are playful around the children. Children’s participation is important because it strengthens their self-esteem and motivates them to learn. Educators must do what is best for the child and evaluate their own views and teaching methods critically.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää huippupesäpalloilijoiden ravitsemustietämyksen nykytilaa ja verrata sitä aiemmin tutkittujen CrossFit-urheilijoiden tietämykseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet ravitsemuksen olevan keskeinen tekijä urheilijoiden suorituskyvyssä ja hyvinvoinnissa. Ravitsemustietämys voi vaikuttaa ruokavalintoihin ja ravitsemukseen. On tärkeää ymmärtää, miten eri lajien urheilijat suhtautuvat ravitsemukseen ja millä tasolla heidän ravitsemustietämyksensä on. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena käyttäen kyselylomaketta, jota oli aiemmin käytetty CrossFit-urheilijoiden ravitsemustietämyksen selvittämiseen. Tutkimusjoukkona toimi mies- ja naispesäpalloilijat, jotka pelasivat pesäpallon pääsarjassa Superpesiksessä kesällä 2023. Tutkimukseen osallistui yhteensä 79 henkilöä ja aineiston analyysi suoritettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmassa. Vastausten jakaumia ja eroja sukupuolten välillä tarkasteltiin prosentuaalisesti ja kategorioittain, ja pesäpalloilijoiden ja aiemmin tutkittujen CrossFit-urheilijoiden vastauksia vertailtiin toisiinsa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että pesäpalloilijat vastasivat oikein keskimäärin 79,3 % kysymyksistä, ylittäen 75 %:n kynnyksen, jonka on aiemmin määritelty osoittavan. ravitsemustietämyksen olevan riittävällä tasolla. Sukupuolten välinen vertailu osoitti naisten suoriutuvan paremmin kaikissa kategorioissa. Vertailtaessa pesäpalloilijoiden ja aiemmin tutkittujen CrossFit-urheilijoiden ravitsemustietämystä, pesäpalloilijoiden tietämyksen keskimääräinen taso (79,3 %) ei aivan yltänyt CrossFit-urheilijoiden tasolle (84,3 %). Ravitsemustietämyksen osa-alueissa havaittiin myös eroja urheilijaryhmien välillä. Työn tuloksia voidaan hyödyntää kehittäessä urheilijoiden ja valmentajien ravitsemuskoulutusta, edistäessä siten urheilijoiden suorituskykyä ja hyvinvointia