Browsing by Title

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisena elävän musiikin herättämä elämys näyttäytyi varhaiskasvatuksessa järjestetyissä konserteissa. Taustateoriana tutkimukselle toimivat elämyksen määritelmät sekä tutkimustulokset musiikin vaikutuksista. Aiempi elämyksen tutkimus on keskittynyt pääosin seikkailu- ja luontopedagokiikan tutkimuksiin. Elävän musiikin herättämää elämyksellisyyttä varhaiskasvatuksessa ei juurikaan ole tutkittu. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimus toteutettiin eräässä pääkaupunkiseudun kun-nallisssa päiväkodissa maaliskuussa 2022. Päiväkodissa järjestettiin kolme keskenään saman-sisältöistä konserttia, joissa esiintyi ammattimuusikoista koostuva jousikvartetti. Konserttiohjelma koostui klassisesta musiikista, perinteisistä suomalaisista lauluista ja elokuvasävelmistä. Kussakin konsertissa oli noin 25 kuulijaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla kuulijoita kyseisissä konserteissa. Havainnoinin tueksi konsertit tallennettiin videokameralla. Tutkimuksessa havaittiin elämyksen näyttäytyvän varhaiskasvatuksessa järjestetyissä konserteissa moniaistisena esteettisenä elämyksenä, keskittymisenä ja tarkkana katseena, kehollisena liikkeenä , ilona ja nauruna, esiintymisen elämyksenä sekä yhteisenä kokemuksena. Elävän musiikin konsertti näyttäytyi tilaisuutena, jossa varhaiskasvatuksen henkilöstö ja lapset olivat yhteisen kokemisen äärellä. Tutkimus vahvisti musiikin merkitystä yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden luojana. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista tutkia säännöllisesti toteutettujen konserttien vaikutusta varhaiskasvatusryhmän yhteisöllisyyteen ja ilmapiiriin.

Tässä tutkielmassa tarkastelen organisaatioidentiteettiä ja sen vaikutusta organisaation päätöksentekoon uusinstitutionalistisesta tulokulmasta. Keskiössä on vuonna 2008 Seinäjoen kaupungin aloitteesta yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa käynnistetty hanke, joka tähtäsi kansallisen kaupunkipuiston perustamiseen Seinäjoelle 2016. Ympäristöministeriö ei lopulta voinut hyväksyä Seinäjoen toimittamaa kaupunkipuistohakemusta. Syynä olivat perustamisedellytyksiä olennaisesti heikentäneet muutokset, jotka kaupunginhallitus päätti yllättäen tehdä hakemusluonnokseen vain päiviä ennen ratkaisevaa kaupunginvaltuuston kokousta. Ympäristöministeriön varoituksista huolimatta valtuusto jätti vähäpätöisinä nähdyt muutokset voimaan. Monivuotisen hakuprosessin kaatuminen kalkkiviivoilla on ainutlaatuinen tapaus kansallisten kaupunkipuistojen historiassa. Se herättää laajempia kysymyksiä organisaation päätöksenteon ja sen taustalla vaikuttavien motiivien ristiriitaisuuksista. Tutkin, millainen Seinäjoen organisaatioidentiteetti oli ajanjaksolla, jolloin päätöksiä kansallisen kaupunkipuiston suhteen tehtiin. Lisäksi selvitän sen vaikutusta kansallisen kaupunkipuiston perustamishankkeen epäonnistumiseen. Hahmotan päätöksenteon organisaation ja sen institutionaalisen toimintaympäristön dynaamisena suhteena. Siinä organisaatio pyrkii mukautumaan toimintaympäristössään vallitsevien normien, käytänteiden ja arvopohjaisten oletusten muutoksiin säilyttääkseen toimintakykynsä. Lähtökohtanani on, että identiteetti saattaa muodostua esteeksi mukautumiselle. Se synnyttää polkuriippuvuuksia, jotka ohjaavat ja rajoittavat päätöksentekoa. Keskeisen lähdeaineiston muodostavat Seinäjoen kaupunginjohtajan vuosina 2005–2015 pitämien uudenvuoden-puheiden tekstiluonnokset. Tutkin niitä laadullisen sisältöanalyysin avulla. Useamman vuoden mittaisen tarkastelujakson pohjalta voidaan puheissa havaita teemoja ja asenteita, jotka ovat keskeisiä ja toistuvia vuodesta toiseen. Ne heijastelevat organisaatioidentiteetin ydintä. Analyysin tukena hyödynnän valmisteluasiakirjoja, videomateriaalia kaupunginvaltuuston ratkaisevasta kokouksesta sekä pienimuotoista haastatteluaineistoa. Esitän, että Seinäjoen organisaatioidentiteetti koostui menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaa tulkinnallisesti yhdistelevistä kasvun ja kilpailun narratiiveista. Niiden taustalla vaikutti lisäksi kolmas, markkinaliberaalin talouden narratiivi. Kaupungin johtavissa päätöksentekoelimissä narratiivit vahvistivat ja ylläpitivät materiaalista ja fyysistä kasvua painottavia ajatuskehikoita. Kaupunkitilan avaruutta, kerrostuneisuutta ja luontoa painottavan kansallisen kaupunkipuiston kannalta keskeisiä ympäristö- ja kulttuurihistoriallisia näkökulmia ja arvoja ei tutkimuksessa sen sijaan havaittu lainkaan osana Seinäjoen organisaatioidentiteettiä. Tutkimustulosten mukaan kaupunkipuiston perustamishanke syntyi Seinäjoella reaktiona ympäristönsuojelua ja vihreitä arvoja korostaviin institutionaalisiin muutoksiin. Kaupunki haki muuttuvassa toimintaympäristössä pontta kasvu- ja menestyspyrkimyksilleen tavoittelemalla kansallisen kaupunkipuiston arvonimeä. Ympäristöministeriön myötävaikutuksella suunniteltu hakemusluonnos oli kuitenkin ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Siihen sisältyi kaavoitusrajoituksia alueille, joiden potentiaali oli kaupungin näkökulmasta näyttäytynyt lähinnä rakentamisen ja materiaalisen erottuvuuden kautta. Polkuriippuvuuden ohjaamina kaupungin päättäjät korjasivat hakemusluonnosta siten, että kaupunkipuisto toteutuessaan tukisi kasvu- ja kilpailunarratiiveja. Kasvukeskeinen itseymmärrys puolestaan esti päättäjiä näkemästä muutosten vaikutuksia ympäristöllisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen valossa, jolloin mukautuminen institutionaalisen toimintaympäristön muuttuneisiin vaatimuksiin epäonnistui ja hanke kaatui. Havainnot tukevat aiempaa organisaatioidentiteettitutkimusta, jossa identiteetin vaikutuksia on polkuriippuvuuden käsitteen kautta teoretisoitu. Ne viittaavat siihen, että organisaatioiden päätöksenteko ei ole historiatonta, vaan riippuvaista niiden itseymmärryksestä. Tulosten yhteiskuntatieteellistä vaikuttavuutta lisäisi vertaileva tutkimus muutaman kaupunkipuistohankkeen välillä. Se valottaisi ennen kaikkea narratiivisesti erilaisten organisaatioiden toiminnan mekanismeja sekä niiden identiteettien ideologisia yhtäläisyyksiä markkinaliberaalien rakenteiden osana.

Today we can choose to be exposed to the physical appearance and life of others and in a completely different way than before. The onset of the Internet has brought the possibility to present oneself in the form of a selfie, which has become a part of everyday life for many adolescents. One might wonder how the hundreds of people being followed on social media influence an identity-seeking teenager, and what is it that drives young people to share pictures of themselves at all? The aim of this literature study is to provide an insight into the research currently available on the impact of selfies on the self-esteem of adolescents, as well as what is behind the decision to take a selfie and share it on social media. The results show that adolescents share pictures of themselves, for example, to get attention and impress others, document events, communicate with friends and entertain themselves. For all participants of the studies that were examined, it was important to show a desirable image of themselves online, whether it was genuine or not. Getting many likes, meaning a positive response on a picture, was a prerequisite for continuing to share selfies on various platforms online. Whether the response influenced the self-esteem of the participants varied among the adolescents. Based on this literature study, and the earlier research referenced, the self-esteem of adolescents with poor prior self-esteem was more strongly influenced by lack of positive response.

Goals. Traditional research argues that the main mechanism underlying children’s callous-unemotional (CU) traits is impaired affective empathy. However, recent research suggests that the core characteristic among children with CU traits may be, instead, impaired cognitive empathy. As understanding the underlying mechanisms of CU traits is essential in implementing effective interventions, these findings provide a new important viewpoint to the study of CU traits in general and to the development of effective interventions. Drawing on this, this thesis discusses whether cognitive empathy can be learned and when and how to intervene most effectively. Methods. Literature search was conducted via PubMed, Ovid Medline and Google Scholar by using search words such as “callous-unemotional”, “CU traits”, “cognitive empathy”, “emotion recognition”, “parenting intervention”, “emotion recognition intervention” and “preventive interventions”. Results and conclusions. General view in literature regarding the relationship between empathy deficits and CU traits is still inconsistent: there are studies suggesting both cognitive and affective empathy deficits as the core characteristic of CU traits. Interpreting findings of studies assessing intervention effectiveness is challenging, partly because these studies rarely measure intervention effectiveness directly on empathy, and, even more rarely, on cognitive empathy. Thus, as some findings are promising in the context of, for example, prosocial behavior and conduct disorder, making further conclusions about their effectiveness on cognitive empathy needs to be made with caution. Broad range of definitions used of cognitive empathy and various assessment methods used to measure empathy increase the complexity of the issue further. The importance and effectiveness of early identification and intervening is, however, broadly acknowledged. As empathy, CU traits and problematic behavior are extremely complex constructs, it is reasonable to consider whether it is effective, or even possible, to intervene cognitive empathy as such, or whether interventions focusing on underlying endophenotypes, such as environmental factors, would prove to be more effective. What is clear is that more research around this complex, yet critically important, theme is needed.