Browsing by Title

Objectives. The aim of the thesis was to find out what kind of means the teacher can use teaching Finnish as a second language students in order to support the production of their speaking. There has been quite a bit of research on this topic, though the topic is timely as cultural diversity increases and the number of pupils in the syllabus of Finnish as a second language is increasing. The thesis was made as a literature review. The aim was to explore, as far as possible, the most effective ways to support the production of speaking by Finnish as a second language students through the analysis of the research. There was found similiar types of supporting methods, but depending on the context, different methods for teaching was also found. Methods. The material of this thesis was collected from literature using a systematic literature review. The research material was compiled using related keywords in the most common library knowledge databases. The literature to be analyzed mainly consisted of studies related to the topic, but also other researches based literature for the period 2007-2016 was accepted. The results of the literature analysis were systematically grouped and analyzed using descriptive method. Results and Conclusions. From the research literature, there was found various teaching methods which the teacher can apply when teaching Finnish as a second language. Key elements of the most important researches, in particular to support the speech of the students, were small group activities, peer support and spontaneous interaction situations. In most studies, teaching functionality and interaction were important. Other well-functioning methods, such as the use of pupils' own mother language in teaching, were considered workable. The aim behind these teaching methods was to enrich the vocabulary of the students and thus to improve the fluency of speaking. The research results can be directly applied to practical teaching work.

The aim of my study was to find out what is it about clothing brand Supreme that allures its users to spend so much time, money and effort to be able to get a hold on to its clothes and accessories. My research task was to get a clarification what makes Supreme so supreme to its user and what type of matters are there in the background. To find out my study asks what are the roles of identity and exclusiveness in this entirety. My study reflects on earlier studies about dressing, identity and about the role of exclusiveness in marketing of luxury brands. The material for my study is collected from an interview. To be able to get relevant information I chose the interviewee based on my knowledge of him being a Supreme user. Content analysis was made from a semiotic point of view and the aim was to show different semantics appearing in the results. The results show how identity and exclusiveness have an effect on the appeal of Supreme to its user and how they work together increasing one another. Supreme revealed to be just enough out of reach from its users to be able to create a community around itself that community being based on the identity built around Supreme in certain context.

Surrogatmoderskap är ett arrangemang där en kvinna (surrogatmodern) blir gravid genom assisterad befruktning med avsikt att ge bort barnet direkt efter födseln till på förhand avsedda föräldrar. I Finland var det möjligt att utföra denna sorts arrangemang fram till 2007 som en form av fertilitetsbehandling. Syftet med min avhandling är att närmare utreda hur olika experter inom området samt intresseorganisationer resonerar kring surrogatmoderskap och vilka sociala problem som aktualiseras utgående från en bedömningspromemoria utgiven av Justitieministeriet år 2012. År 2011 gav ETENE (riksomfattande etiska delegationen inom social och hälsovården) ett utlåtande där de anser att surrogatarrangemang, som ett alternativ till barnlöshet, kunde vara etiskt acceptabelt. Som svar på detta gjorde justitieministeriet en undersökning där de granskar juridiska frågor angående surrogatmoderskap på nationell och internationell nivå och presenterar alternativa regeringsalternativ. Alternativen är att 1. fortsätta totalförbudet på surrogatmoderskap utfört via assisterad befruktning, 2. att tillåta altruistiska surrogatarrangemang utan begränsning och 3. att tillåta altruistiska surrogatarrangemang i enskilda situationer. De som tagit ställning till detta är 59 stycken, både stora statliga aktörer samt små privata intresseorganisationer. Min avhandling är en dokumentanalys där jag analyserat 25 stycken av ställningstagandena. För att summera vad jag kommit fram till i min analys, så kan man konstatera att surrogatmoderskap är väldigt mångfasetterat. Aktörer och organisationer som arbetar med surrogatfrågor tar fasta på samma problem men kan ändå vara av helt olika åsikter. Det här betyder även att alla aspekter inom surrogatmoderskap har både positiva och negativa sidor beroende på från vilken eller snarare vems perspektiv man ser på möjligheterna samt svårigheterna som surrogatmoderskap medför.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan surua suomalaisissa lasten kuvakirjoissa. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta lasten kuvakirja on kulttuurintuote, jossa heijastuvat aikamme ja kulttuurimme normit ja asenteet. Tavat, joilla surua kuvakirjoissa esitetään ja merkityksellistetään, opettavat lapsi-lukijoille surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Sosiaalisen konstruktionismin ydinajatusten mukaisesti tässä tutkimuksessa nähdään, että kieli sekä kertoo todellisuudesta että rakentaa sitä. Kielellä on siis merkitystä, ja sitä on siksi tärkeää tutkia. Lasten kuvakirjoissa ikävät ja vaikeat aiheet ovat yleistyneet viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana (Heikkilä-Halttunen, 2010, 16), ja niihin on tartuttu myös lastenkirjallisuuden tutkimuksessa (ks. mm. Kokko, 2010; Heikkilä-Halttunen, 2010). Suruista muut kuin kuolemansuru ovat kuitenkin jääneet lähes kokonaan vaille huomiota. Lapsen elämään sisältyy laaja kirjo enemmän ja vähemmän arkisia suruja, joiden huomiotta jättäminen herättää kysymyksen siitä, mitä lapsen suruja aikuiset pitävät tärkeinä ja merkityksellisinä – ja mitä ehkä eivät. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin diskurssianalyysin keinoin. Analyysiin valikoitui neljä suomalaista, vuosina 2018–2021 julkaistua lasten kuvakirjaa, jossa suru on keskeinen aihe. Aineistonhaussa käytettiin Lastenkirjainstituutin ja HelMet-kirjastojen lastenkirjallisuuden tietokantoja. Kuvakirjassa sekä verbaalisella että kuvallisella kielellä on tärkeä osansa merkityksen luomisessa ja kommuni-koimisessa lukijalle (ks. mm. Heinimaa, 2001, 144). Näin ollen kuvakirjan analyysissa verbaalisen ohella myös visuaalista kieltä tulisi tutkia. Tässä tutkimuksessa kuvakirjojen verbaalista ja visuaalista kieltä tarkasteltiin kuvakirjatyyppien (Nikolajeva & Scott, 2001), kielen funktioiden (ks. Pietikäinen & Mäntynen, 2020, 2.4: Diskurssit ja kielelliset valinnat) ja lauseen prosessityyppien (Halliday & Matthiessen, 2004) käsitteistöön nojaten. Analyyttisten kysymysten avulla tehtiin huomioita tavoista, joilla surua aineistossa merkityksellistetään. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousseet surun diskurssit kertovat surusta, suremisesta ja surevan kohtaamisesta. Suru kuvattiin luonnollisena ja hyväksyttävänä mutta samaan aikaan epäsäännöllisenä ja ei-lineaarisena ilmiönä. Sureminen oli hyvin erilaista lapsilla ja aikuisilla. Lapsilla suru näyttäytyi etenkin kiukkuna ja huutona, aikuisista taas tuli surun myötä poissaolevia ja väsyneitä. Lapsen ja aikuisen roolit myös hämärtyivät, kun suru oli yhteistä. Surevat aikuiset eivät ehkä muistaneet pestä lapsen hampaita tai huolehtia, että tämä saa syödäkseen. Sureva kohdattiin keholla ennemmin kuin sanoilla. Lapsenkaan surua ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yritetty selittää tai sanoittaa. Halaaminen, silittäminen ja sylissä pitäminen olivat yleisimmät keholliset tavat kohda-ta lapsen suru.

Lastenkirjallisuuden avulla on mahdollista käsitellä vaikeita aiheita ja tunteita niiden tarjoaman etäännytyksensä ansiosta. Lastenkirjallisuus tarjoaa lapselle työvälineen tutkia omaa identiteettiään, omaa elämää ja sen tapahtumia. Surun tunne aktivoituu yleensä menetyksen seurauksena. Tässä tutkimuksessa käsittelemäni menetykset koskevat läheisen henkilön kuolemaa ja siitä seuraavaa surua. Tarkoitukseni tässä tutkimuksessa on tutkia surun tunnetta lastenkirjallisuudessa sekä lastenkirjallisuutta apuna lapsen omassa surutyössä. Tutkimuskysymykseni käsittelevät mihin tilanteisiin suru aineistossani liittyi, kuinka suru kuvattiin käyttämässäni aineistossa, miten suruun reagoitiin sekä miten surun tunnetta ja siihen liittyvää menetystä aineistossani käsiteltiin. Tutkimuskysymyksieni muotoutumiseen vaikutti tieto siitä, kuinka lapsena kokemamme menetykset vaikuttavat koko myöhempään elämäämme ja myös siihen, miten myöhemmät menetykset käsittelemme. Lapsuuden aikaisilla menetyksen kokemuksillamme on siis suuri vaikutus myöhempään elämäämme. Surun tunne tulee käsitellä ja kohdata niin kuin muutkin tunteet. Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä ja aineistonani toimi 10kpl vuosina 2006–2022 julkaistua lasten kuvakirjaa, joissa kaikissa käsiteltiin surua. Analyysini kohteina olivat niin teksti kuin myös kuvitus. Aineistossani surun tunne ja surutyön käsitteleminen liittyivät läheisen ihmisen kuolemaan. Analyysini perusteella puhuminen ja menetetyn henkilön muisteleminen auttoi surun käsittelemisessä. Puhumattomuus nähtiin kasvattavan lapsen henkistä pahaa oloa. Kuvituksessa surun tunnetta kuvattiin hahmojen asennoissa ja ilmeissä. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta surun liittyvän läheisen ihmisen kuolemaan ja, että läheisten ihmisten tuki sekä turvallinen tunneilmasto ovat lapsen surutyön kannalta kaikista merkittävimpiä elementtejä. Tämän tutkimuksen perusteella lapsen kanssa kuolemasta puhuessa ja lapsen kysymyksiin vastatessa tulee olla rehellinen sekä käyttää konkreettista kieltä. Lastenkirjallisuuden käyttämät vertauskuvat kuitenkin tarjoavat lapselle työkalun käsitellä menetystä omaan tahtiinsa. Lastenkirjallisuus toimii myös vertaistuellisena työkaluna tarvittavan etäännytyksensä lisäksi. Kirjan tarinat tarjoavat oivan lähtökohdan lapsen ja aikuisen välisille keskusteluille sekä lapsen surun tunteen käsittelemiselle.

Käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita toteuttamaan kokonainen käsityöprosessi, joka sisältää tuotteen tai teoksen itsenäisen tai yhteisöllisen suunnittelun, tuotteen valmistuksen sekä oman tai yhteisen prosessin arvioinnin (POPS, 2014). Käsityön oppiaineessa opetus on painottunut tuotteen valmistukseen, minkä vuoksi tuotteen suunnitteluprosessin opettaminen koetaan usein haastavaksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suunnittelun opettamisen tapoja sekä suunnittelutaitoja kehittävän oppimistehtävän piirteitä. Ymmärrys siitä, miten suunnitteluprosessia voi opettaa ja miten oppimistehtävät vaikuttavat suunnittelutaitojen kehittymiseen, auttaa opettamaan suunnittelua käsityön oppiaineessa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa kirjallisuuskatsaukseen etsittiin sekä suomen- että englanninkielisillä hakusanoilla tietokannoista. Aineistoksi valittiin kahdeksan artikkelia. Saatua aineistoa käsiteltiin laadullisesti, jotta ilmiöt pystyttiin kuvailemaan ja ymmärtämään. Aineistosta etsittiin suunnittelun opettamisen tapoja sekä suunnittelutaitoja kehittävän oppimistehtävän piirteitä. Aineistosta analysoitiin viisi suunnittelun opettamisen tapaa: kokemuksellinen oppiminen, konseptisuunnittelu, Learning by Collaborative Designing, yhteiskeksintöprojekti sekä Design Thinking. Suunnittelun opettamisen tavoille yhteistä oli yhteisöllisyys. Kaikki suunnittelun opettamisen tavat sisälsivät yhteisöllisyyttä, mutta sen osuus eri tapojen välillä vaihteli. Learning by Collaborative Designing, yhteiskeksintöprojekti ja Design Thinking sopivat ongelmanratkaisuun perustuvan suunnittelun opettamisen tavoiksi, kun puolestaan kokemuksellinen oppiminen ja konseptisuunnittelu toimivat parhaiten suunnitteluprojekteissa, joiden tarkoituksena on luoda jotain uutta. Suunnittelutaitoja kehittävän oppimistehtävän piirteitä analysointiin aineistosta kuusi: avoimuus, aitous, selkeä rakenne, motivoivuus, vaihtelevien ideointitapojen käyttäminen sekä monipuolisten materiaalien tarjoaminen.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää suunterveyden opetusta ja sen tilaa alakouluissa kansainvälisesti, tarkemmin opettajien valmiuksia opettaa suunterveyttä, suunterveyskasvatuksen haasteita koulussa sekä onko koulussa tapahtuvalla suun terveyskasvatuksella vaikutusta oppilaiden tietoihin ja taitoihin. Lisäksi selvitettiin, miten suun terveyskasvatuksen asemaa kouluissa voisi parantaa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin mukaan 15 tutkimusartikkelia, joista etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Aineistot pelkistettiin, jonka jälkeen muodostettiin kategorioita, jotka kuvaavat tutkimuksen keskeisimmät tutkimustulokset. Tutkimustulokset osoittivat, että opettajilla oli positiivinen asenne suunterveyteen ja sen opettamiseen. Lähes kaikissa tutkimuksissa suurin osa opettajista opetti suunterveyteen liittyviä asioita oppitunneillaan. Kuitenkin opettajien tiedoissa oli parantamisen varaa, sillä kahden yleisimmän suusairauden, karieksen ja ientulehduksen, etiologiset tekijät tunnettiin heikosti. Opettajilta puuttui myös tiedot vakavien hammastapaturmien asianmukaisesta hoidosta. Koulussa tapahtuvan suun terveyskasvatuksen suurimmiksi haasteiksi nousivat ajan ja resurssien puute, suunterveys -käsitteen puuttuminen opetussuunnitelmasta, puute suunterveyden koulutuksesta sekä kouluhallinnon tuen ja yhteistyön puute. Suun terveyskasvatuksen aseman parantamiseksi toivottiin opettajille suunterveyden koulutusta sekä suunterveyden sisällyttämistä opetussuunnitelmaan. Suun terveyttä koskeva terveyskasvatus kouluissa paransi useassa aineistossa lasten suunterveyttä koskevia tietoja sekä suun terveyskäyttäytymistä. Toisaalta kahdensuuntaisia tuloksia saatiin hampaiden harjauksesta, lankauksesta sekä ruokavaliosta; osassa tutkimuksissa nämä paranivat, osassa taas eivät. Ienterveyteen tai kariekseen koulussa tapahtuvalla suun terveyskasvatuksella ei havaittu olevan vaikutusta. Tulosten perusteella tulisi kiinnittää huomiota suun terveyskasvatuksen aseman parantamiseen alakouluissa. Ratkaisuiksi tähän tuloksista nousivat suunterveyden sisällyttäminen opetussuunnitelmaan sekä opettajien kouluttaminen suunterveyteen liittyviin asioihin.

The subject of this thesis is the burnout of an early childhood education teacher within induction phase. The purpose of the study was to describe how did the burnout proceed and to find out what factors contributed to the burnout. The study also sought to determine the significance of the induction phase in the careers of an early childhood education teacher. The study describes the factors behind burnout in the context of the kindergarten operating environment, the job description of the early childhood education teacher, and other personal factors. Previous studies have shown that the induction phase is very important for attachment to a new profession and the development of a positive professional identity. Previous studies have shown that burnout develops over time and gradually, due to excessive work demands and pressures that can be amplified by personal characteristics. The study is a qualitative case study. The empirical data of the study consisted of an interview with one teacher in early childhood education in Helsinki. Thematic interviews were used as the interview method and the material was analyzed by means of theory-guided content analysis. The study concludes that many factors contributed to the burnout. In the context of the kindergarten operating environment, the factors behind burnout were unclear job descriptions and lack of human resources. In the context of the job description of an early childhood education teacher, the underlying cause of burnout was the difficulty in fulfilling the work role and the work assignments which did not include to the work role. In the context of other personal factors, the lack of support for the induction phase, and demanding personality contributed to the background of burnout. The findings of the study reinforce previous research on the challenges of induction during the early years of work and emphasize the importance of diverse forms of support for induction as a preventive factor for burnout.