Browsing by Title

Tämän tutkimuksen tarkoitus on käsitellä vieraskielisten kotien ja koulun välistä yhteistyötä. Vieraskielisiä ovat ne henkilöt, joiden äidinkieli on jokin muu kuin kotimaiset kielet, eli suomi, ruotsi tai saame. Kodin ja koulun välinen yhteistyö tapahtuu kolmen osallistujan, huoltajien, oppilaan ja koulun, välillä. Kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeää oppilaan hyvinvoinnin, koulumenestyksen ja oppimistulosten kannalta. Vieraskielisten määrä on kasvanut Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana, ja lisääntynyt kielellinen ja kulttuurinen moninaistuminen on tuonut mukanaan uusia haasteita, joihin koulun ja koulujärjestelmän on täytynyt pyrkiä vastaamaan tasa-arvon ja tasavertaisten oppimistulosten toteutumisen mahdollistamiseksi. Koska suurin osa vieraskielisistä Suomessa on maahanmuuttajataustaisia, tässä tutkimuksessa keskityttiin vieraskielisiin maahanmuuttajataustaisiin perheisiin. Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä oli selvittää, mitä erityisiä piirteitä vieraskielisten maahanmuuttajataustaisten kotien ja koulun välisessä yhteistyössä on sekä millaisia asenteita vieraskielisten maahanmuuttajataustaisten kotien ja koulujen yhteistyöhön osallistuvilla on toisistaan. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle tyypillisesti tutkimuksessa pyrittiin käsittelemään aihetta ja sen keskeisiä piirteitä ja ominaisuuksia mahdollisimman laajasti ja tarkasti. Tutkimuksen aineisto kerättiin käyttämällä eri hakukoneita ja eri aiheeseen sopivia hakusanoja englanniksi ja suomeksi. Vieraskielisten maahanmuuttajataustaisten perheiden ja koulun henkilökunnan asenteet toisiaan kohtaan ovat pääasiassa positiivisia. Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat ja oppilaat ovat alisteisessa asemassa verrattuna valtaväestöön, eikä koulun henkilökunta aina onnistu heidän tukemisessaan. Tiedonkulku kodin ja koulun välillä voi olla ajoittain katkonaista. Yhteistyö sujuu useimmiten ongelmitta, mutta keinot sen järjestämiseen, ylläpitämiseen ja parantamiseen eivät ole riittävän jäsennellyt, yhtenäiset ja selkeät. Jotta tasa-arvo ja yhdenvertaisuus voisi toteutua, koulujen ja koulutuksen järjestäjien tulisi kehittää keinoja ja työkaluja paremman yhteistyön järjestämiseksi. Aihetta tulisi tutkia lisää suomalaisessa koulukontekstissa.

Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut pitkään lapsille kirjojen lukeminen. Kirjojen katseleminen sekä lukeminen harjaannuttavat lapsen kielitaitoa sekä tiedon käsittelyyn liittyviä taitoja. Las-tenkirjallisuudessa tunteet ovat nousseet suosituksi teemaksi. Yksi lastenkirjallisuuden moni-naisista tehtävistä on vaikeiden tunteiden käsittely. Lastenkirjat toimivatkin turvallisena harjoit-telualueena tunteiden kokemisessa. Kirjojen avulla lapsi pystyy harjoittelemaan empatiataito-jaan sekä huomion kääntäminen pois tunnekuohusta on helpompaa. Lastenkirjojen kautta lapsi pystyy pohtimaan omia tunteitaan ilman, että hänen tunteensa ovat tarkastelun keskipis-teenä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisia, nykypäiväisiä lasten kuvakirjoja, joissa keski-tytään vihan tunteeseen. Tarkastelen vihan tunteen näyttäytymistä sekä miten sen käsittelyä voidaan tukea. Tämä tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, joka on toteutettu käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistona toimii kymmenen kappaletta vuosina 2017–2022 julkaistua lasten kuvakirjaa. Analyysin kohteena ovat kirjojen tekstit ja kuvat. Analyysin perusteella aineistolle luotiin neljään kategoriaa, jotka ovat: lapsi tarvitsee apua tunteiden käsittelyyn, vihan tunteen ympärillä on paljon muitakin tunteita, aikuisetkin tuntevat vihaa sekä tunteiden käsittelyä voidaan tehdä lastenkirjojen avulla. Nykyään lastenkirjoissa näytetään vihan tunteita avoimesti. Lapsen lohduttajina nähdään muitakin kuin äitejä ja aikuis-ten vihan tunteita tuodaan selkeästi esille. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että lastenkirjallisuudessa vihan tunne voi näyttäytyä kenellä hahmolla tahansa. Lohduttaminen ei vaadi taikatemppuja. Kirjojen hahmo-jen sukupuolta ei pysty usein tulkitsemaan, mutta se ei vaikuta tunteista oppimiseen. Kirjojen tarinat sekä tehtäväsivut tarjoavat hyvän lähtökohdan tunteista keskustelemiselle.

Mitt syfte med den här studien är att undersöka hur personer som arbetar inom vårdbranschen porträtteras i finlandssvenska nyhetsmedier. Studien görs som en kvalitativ textanalys där jag med stöd av den hermeneutiska teoritraditionen försöker ta reda på om det finns samband mellan hur vårdare tenderar att beskrivas i nyhetsmedia och hur de porträtteras i artiklar som behandlar social- och hälsovård. De analytiska verktyg jag utgår från i analysen är tilltal, representation, vilka formuleringar skribenten använder sig av och vilka latenta betydelser språkanvändningen kan ha för texternas budskap. För att avgränsa behandlar artiklarna frågor som rör respektive välfärdsområde som orterna där tidningarna ges ut hör till. De andra kriterierna för texterna är att de måste vara skrivna av skribenter som är anställda vid mediehusen och innehålla direkta eller indirekta citat från intervjupersoner. De här kraven ställer jag för att kunna studera representation – vilka grupper som kommer till tals i media när frågor som rör välfärdsområden behandlas – och för att se vilka mönster som kan synas i materialet trots att texten inte är argumenterande. Resultaten från analysen visar att det finns liknande mönster i den finlandssvenska medierapporteringen om vårdfrågor som tidigare forskning om vårdares roll i media visat. Det mest framträdande mönstret är att vårdare, här i avseendet sjukskötare, sällan intervjuas i nyhetsartiklar som rör vårdfrågor. Utöver det visar resultaten att vårdarnas arbetsvardag och syn på framtiden inom vårdbranschen har blivit mer oviss i samband med de förändringar som övergången till välfärdsområdena inneburit. Ännu ett gemensamt drag för artiklarna är att skribenterna använder sig av språkliga metaforer för att beskriva situationen inom välfärdsområdena. Skribentens formuleringar och de underliggande budskap som de kan signalera både upprätthåller och bidrar till det rådande samtalsklimatet om vården och välfärdsområdena inom media och i samhället överlag.

Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena oli tarkastella Vihreä lippu -ympäristöohjelmasta tehtyjä opinnäytetöitä vuosina 2013–2020 ja selvittää niissä esiintyviä nä-kökulmia. Vihreä lippu -ohjelmaa on tutkittu Suomessa ainoastaan opinnäytteiden tasolla. Opinnäytetöissä esiintyviä näkökulmia on kartoitettu aikaisemmissa tutkimuksissa vähäisesti. Tässä tutkimuksessa esitellään Vihreä lippu -aiheiset opinnäytetyöt ja tutkitaan niissä esiintyviä tavoitteita, toteutustapoja sekä tuloksia, minkä pohjalta opinnäytetyöt on jaoteltu niille sopiviin näkökulmiin. Koska aineiston haku ei tuottanut tuloksia vuoden 2016 jälkeiseltä ajalta, tutkielman aineistona on käytetty vuosien 2013–2016 Vihreä lippu -ohjelmasta tehtyjä opinnäytetöitä. Opinnäytetöitä oli yhteensä yhdeksän kappaletta, joista yksi oli yliopistotasoinen pro gradu -tutkielma ja 8 ammattikorkeakoulussa suoritettua opinnäytetyötä. Teoriaosuuteen aineistoksi valikoitui tutkimuspohjaista kirjallisuutta sekä organisaatioiden in-ternet-sivut. Kirjallisuuskatsauksen tuloksena nähtiin opinnäytetöissä esiintyvän viisi erilaista näkökulmaa, joita olivat lasten ja nuorten osallisuus, Vihreä lippu -toiminnan näkyvyys, kehittämishankkeet, ympäristöasenteiden muutokset sekä energian säästö. Lasten ja nuorten osallisuuden näkökulma näkyi lähes jokaisessa opinnäytetyössä, sillä se kuului osaksi Vihreän lipun periaatteita, mutta kahdessa työssä osallisuus oli otettu nimenomaan päätarkastelun kohteeksi. Vihreä lippu -toiminnan näkyvyyttä tarkasteltiin kahdessa opinnäytetyössä kartoittamalla osallistujien tapoja toteuttaa Vihreä lippu -ohjelman sisältöjä. Kolme henkilöä oli tehnyt opinnäytetyönsä kehittämishankkeena päiväkotien Vihreä lippu -toiminnalle. Heidän työnsä perustuivat Vihreä lippu -toiminnan suunnittelulle. Vihreä lippu -toimintaa tarkasteltiin ympäristöasenteiden muutosten näkökulmasta yhdessä opinnäytetyössä. Kyseisessä tutkielmassa selvitettiin, millaisia muutoksia oppilaiden ympäristöasenteissa tapahtuu Vihreä lippu -projektin aikana. Energian säästöä tutkittiin myös yhdessä opinnäytetyössä, jonka tavoitteena oli selvittää toimijoiden energian säästön määrää ja keinoja vuoden aikana. Energiansäästönäkökulma osoittautui muista näkökulmista eroavaksi, sillä tutkimuksen kohteena oli ilmiö ihmisten sijasta.

Kotitaloustieteen yhtenä tarkastelukohteena on arjen toiminnot, joihin asumiseen liittyvät taidot kuuluvat. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten viihtyisää kotia kuvaillaan vuosina 1929 ja 2019 julkaistuissa Kotiliesi-lehdissä. Esteettisyys on tässä viihtyisää kotia määrittelevänä elementtinä. Sisustaminen toimii esteettisyyden kuvaajana. Näitä tarkastellaan vuosien 1929 ja 2019 Kotiliesi-lehtien kuvista ja artikkeleista. Tutkimuksessa kuvataan molempien aikakausien ajankuvaa ja tarkastellaan eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimuksen aineistona käytettiin Kotiliesi-lehden vuosikertoja vuodelta 1929 ja 2019. Vuoden 1929 lehdistä sisustukseen liittyviä kuvia ja artikkeleita löytyi yhteensä 39 kpl ja vuoden 2019 lehdistä yhteensä 56 kpl, joista varsinaisia sisustusartikkeleita oli 18 kpl. Aineiston analyysin menetelmänä käytettiin sisällön analyysia, hyödyntäen kuvantulkintaa. Vuoden 1929 lehtikuvien ja artikkeleiden yleiskuva oli käytännöllisyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta korostava. Sisustuksen elementteinä usein toistuivat räsymatto, viherkasvit ja ryijy. Asumisen tasoerot korostuivat maaseudun ja kaupungin välillä. Vuoden 2019 kuvat ja artikkelit esittelivät pääasiassa valoisia ja harmonisia kodin sisustuksia, joissa huonekalut ja esineet oli harkiten aseteltu ja sävyt sointuivat toisiinsa. Usein kuvissa toistuvia elementtejä oli keittiö, viherkasvit ja leikkokukat, sohva, tv-taso tai lipasto. Yhteistä molempien aikakausien sisustuskuville oli luonnonmateriaalien käyttö, viherkasvit ja leikkokukat, siisteys ja luonnonsävyt sisustuksen väreissä. Vuoden 2019 sisustuskuvista puuttuu vuoden 1929 kuville tyypilliset räsymatto ja ryijy. Vuoden 2019 kuvissa on havaittavissa elintason kohoaminen, sisustus on näyttävämpää, eri materiaaleja on runsaammin käytössä ja tunnettuja sisustusbrändejä on tunnistettavissa.

This review focuses on the relationships between the Big Five personality traits and phishing susceptibility online. Phishing is defined as an act where the phisher attempts to gather delicate information, such as passwords or bank credentials. Online phishing happens usually by the means of e-mail or social media. Phishing is a common occurrence and people spend a lot of time on the internet. Therefore it is important to examine how personality traits might be linked to how susceptible different people are to phishing. In addition to the Big Five personality traits, the principles of social manipulation discussed in literature are within the framework of this review. Social manipulation is a key component of phishing, as the phisher’s aim is to get the victim to give out their information. No single trait alone exposes anyone to phishing. Phishing susceptibility is always dependent on the context. However, agreeableness, conscientiousness and extraversion seem to be most related to higher phishing susceptibility. These connections are somewhat dependent on the principles of social manipulation that the phisher takes advantage of. Still, the foregoing traits might in some cases be connected to lower phishing susceptibility, thus protecting people from phishing. In addition, neuroticism and openness can sometimes be connected to higher phishing susceptibility. Personality is only a part of the concept of phishing susceptibility. Regardless, the relationships between personality and phishing susceptibility have been examined to some extent. Personality can also be taken into account when training users against phishing. Training in cybersecurity is found to be a worthwhile remedy against phishing online.

In teaching children who use sign language, they have used communication methods, signs and sign language. As medicine evolved, they have reverted back to communication methods and developed hearing rehabilitation methods. This change can also be seen in early childhood ed-ucation. However, many studies have shown that the effect of sign language on the identity and the linguistic minority is significant. Despite this, the rights of the minority who use sign lan-guage are not taken into account in the early childhood education law even though the sign lan-guage act requires it and children who use sign language are noted in the early childhood edu-cation plan. The purpose of this study was to find out how a family using sign language is en-countered in early childhood education and how the children's mother tongue is taken into ac-count in kindergarten. The aim of the research was to find out how kindergarten co-operates with the parents and how the mother tongue of the child is taken into account in early child-hood education. The study was conducted as a case study. Six parents from five different families who all use sign language, were interviewed with half-structured interviews. Some of the children were hearing and some deaf or hard of hearing. Interviews done in sign language were recorded and transcribed. The interviews were analyzed by content analysis and compartmentalization. The results showed small differences between kindergartens, for example in support measures, but many parents had similar concerns about how their child's sign language develops and how it is taken into account in kindergarten. There were also differences between hearing and deaf or hard of hearing children. Sign language for hearing children was not seen as necessary in kindergarten as to deaf or hard of hearing children. All parents emphasized the importance of sign language to the child's identity regardless of their hearing. Most parents were not aware of the concrete measures done in kindergarten to support language. Parents had mostly good expe-riences of interaction with kindergarten personnel, but some felt that their concerns about lan-guage were not heard. According to the parents, personnel with past experiences with deaf people and sign language had a positive impact on the interaction between parents and person-nel. Based on the results sign language as a child’s first language should be taken into account in kindergartens in more concrete measures and the early childhood education act should be changed as the sign language act requires.

Objectives. Sign languages are perceived and produced by different modalities compared to spoken languages. This has lead to different viewpoints regarding the status of sign languages: are they human languages at all or are they fully comparable to spoken languages? Modality differences have been an interesting topic in the research of the brain mechanisms of sign languages. For spoken languages, the brain mechanisms are mainly based on the left hemisphere and especially on its perisylvian areas. Particularly the role of the left posterior superior temporal sulcus and the left inferior frontal gyrus have been researched. In this review the similarities and differences between the brain mechanisms of sign language and spoken language are discussed based on the current research. Methods. The method of this review was literature review. The studies and books were found from Google Scholar and Helka Finna using, for example, search term sign language brain. Some references for the introduction were searched also from Google. In addition, the suggestion and citation functions were used in Google Scholar, and articles were discovered also by conducting a manual search from the reference lists of the found studies. Results and conclusions. In the studies on the brain mechanisms of sign language it was consistently found that similarly to spoken language, the processing of sign language is mainly based on the left hemisphere and especially on its perisylvian areas. The left inferior frontal gyrus was engaged in production of both spoken and signed languages. In comprehension, the left superior temporal sulcus, the left superior temporal gyrus and the left inferior frontal gyrus were engaged. Results suggested that auditory cortex in the temporal lobe is a constituent part of brain mechanisms despite that sign languages are not perceived auditorily. On the other hand, the relevance of the visuospatial component for the brain mechanisms of sign language was noted in the studies and it was observed that sign language was perceived more bilaterally than spoken language. The more spatial processing was required, the more the activation in the right hemisphere and in the parietal lobes increased. More research is needed about the distinction and overlap of sign language and gesture. Also, the role of the basal ganglia should be studied more in languages of different modalities. The similarities between the brain mechanisms of sign language and spoken language suggest that language is not just a bunch of sensomotor mechanisms but has a deeper neural function in the brain.