Browsing by Title

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on analysoida ja tuoda esille tuloksia siitä, miten draamakasvatus voisi vahvistaa sosiaalista integraatiota koulussa ja etenkin luokkahuoneessa. Draamakasvatus on opetus ja tieteenala, joka tähtää toiminnallisilla menetelmillä vahvistaa oppilaiden tunneilmaisua ja sosiaalisia taitoja. Sosiaalinen integraatio toteutuu silloin, kun ryhmässä olevat jäsenet tulevat hyväksytyksi vertaisistaan, ovat keskenään ystäviä ja osallistuvat ryhmän toimintaan aktiivisesti. Menetelmäksi olen valinnut kuvailevan kirjallisuuskatsauksen. Tutkimuskysymyksiksi asettuivat, minkälaisia oppilaiden kehitykseen liittyviä tuloksia on löydetty käytetyn aineiston valossa sekä millä tavoin kyseiset löydetyt tulokset osoittavat, että draaman keinot edistävät oppilaiden sosiaalisen integraation toteutumista. Analysoitavaksi aineistoksi on valikoitunut 5 tieteellistä artikkelia. Tulokset osoittavat, että draamakasvatuksen avulla ryhmähenki paranee, ryhmän jäsenet kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muodostavat ystävyyssuhteita aktiviteettien aikana sekä vahvistavat tietoisuuttaan toistensa tunteista. Sosiaalinen integraatio voi vahvistua draaman keinojen avulla, kun opetus tähtää ryhmän yhteenkuuluvuudentunteen ja oman itsetunnon vahvistamiseen. Pohdinnassa tuon esille löytämäni aineiston epäkohtia, sosiaalisen integraation toteutumisen näyttöön perustuvia haasteita sekä pohdin kriittisesti draaman käyttöön ja opettamiseen liittyviä huomioonotettavia näkökulmia.

Tämän laadullisen tutkielman tarkoitus on tutkia draamakasvatuksen merkitystä lasten kokonaiskehitykseen ja tunnetaitoihin varhaiskasvatuksessa. Lisäksi nostan esille draaman monivaltaiset keinot, sekä vaikutukset lasten kaveri-tunnetaitoihin. Miten draamakasvatuksen avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta, sekä kuinka kaikilla lapsilla on mahdollisuudet olla osallisena draamakasvatuksessa. Miten varhaiskasvattajan rooli on merkityksellinen taidekasvatukseen kannustajana ja sen mahdollistajana. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten lapsen kehittyvää itsetuntoa voidaan tukea varhaiskasvatuksen draaman keinoilla? Millaisia draaman keinoja voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksessa syrjäytymisen ja eriarvoisuuden ehkäisemiseksi? Millaisena varhaiskasvattajat näkevät oman roolinsa varhaiskasvatuksessa? Tavoitteeni on herättää varhaiskasvattajat näkemään oman roolinsa merkityksen draamakasvatuksen toteuttajana ja havaitsemaan omaa toimintaansa varhaiskasvatussuunnitelmaan nojaten. Lähdeaineistoni nosti esille, miten lasten kehittyvää itsetuntoa voidaan tukea varhaiskasvatuksessa draamakasvatuksen avulla moninaisin keinoin, ja miten kokonaisvaltaista se on. Syrjäytymistä ja eriarvoisuutta voidaan ehkäistä taidekasvatuksen avulla, koska se mahdollistaa kaikkien osallisuuden toimintaan. Aikuisen rooli on olla innostaja ja hänen on ymmärrettävä draamakasvatuksen kokonaisvaltainen vaikutus lapsen kehitykseen. Menetelmät: Tämän tutkielman toteutin laadullisesti käyttäen sekä aineistoa, että teoriaohjaavaa sisällön-analyysia. Aineistoa löysin Google Scholarin avulla, sekä lukemalla kirjallisuutta. Tulokset nostivat esille miten moninaista ja kokonaisvaltaista draamakasvatus on ja kuinka sillä voidaan vaikuttaa lapsen kaveri-tunnetaitoihin ja omaan identiteettiin. Lisäksi draama-kasvatus vahvistaa lapsiryhmää ja lisää myös empatiakykyä toisia lapsia kohtaan. Draama-kasvatukseen voidaan yhdistää musiikkia, kuvataidetta, liikettä, ja se on usein leikin kautta syntyvää ja spontaania toimintaa jossa aikuisen rooli on suuressa osassa. Lapset oppivat myös ongelmienratkaisutaitoja, sekä rohkeutta ilmaista itseään ja tunteitaan vaikeidenkin asioiden keskellä. Draamakasvatuksessa sensitiivisyyden merkitys on tärkeää ja sillä on tar-koitus olla lapselle voimaannuttava ja lapsilähtöinen ilmapiiri. Syrjäytymiseen ja eriarvoisuuteen vaikuttavat varhaiskasvattajan oma tietoisuus miten syrjäytymistä voidaan ehkäistä draamakasvatuksen keinoilla ja, kuinka kaikilla on oikeus osallistua ja tuntea itsensä tärkeäksi. Aikuisten rooli on merkittävää olla kannustajana innostavana ja draamatuokioiden mahdollistaja. Draamakasvatus on sosiokulttuurista oppimista, jossa korostuu kokemuksellinen ja yhteisöllinen rooli. Pohdinnassa Nostin esille draamakasvatuksen merkityksen varhaiskasvatuksessa ja miten olisi hyvä tehdä tutkimuksia erityislasten osallisuudesta draamakasvatuksessa ja mikä vaikutus sillä voi olla lasten kehitykseen?

The purpose of this case-study is to show what drama can offer children´s learning at pre-school as a form of an educational activity. The theory in this study is mainly based on Heikkinen (2005) and Toivanen (2014) since they are the leading researchers in Finland at this moment in this field of educational drama. This study is a qualitative case-study based on a group interview with three pre-school teachers who had worked with a drama project at their pre-school. The most central result this study shows is that communication, cooperation, multilitteracity and empathy are the learning areas which drama touches in a playful and versatile way. Another result is the importance of the pre-school teachers approach towards and thoughts of drama for getting a successful drama session. Therefor a conclusion can be made in this study that drama is a cooperative and versatile instrument in pre-school with a strong developmental pedagogy incidence, when the children have an active part in the process . Drama is a rewarding subject for both teachers an children to work with and therefore it should be encouraged. In the new Curriculum reform 2016 drama also has a more significant part in the education, and there for it is important to discuss it

Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka tarkastelee kaltoinkohtelun, hajottavan ja negatiivisen toiminnan, sekä leikin, kohottavan ja hyvää tekevän, toiminnan kohtaamista: millaista on kaltoinkohtelua kohtaavan lapsen leikki. Tämän tutkielman tarkoitus on kuvata kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten leikkiä. Lisäksi tutkielma kartoittaa miten kaltoinkohtelu näkyy leikissä ja voiko kaltoinkohtelu johtaa leikin katoamiseen. Leikin moninaisia määritelmiä tarkasteltiin eri näkökulmista lyhyesti, ja leikkiä ilmaisun keinona ja toimintana, jota tarkkailemalla voidaan saada tietoa lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista. Tutkielmassa tarkastellaan leikkiä kaltoinkohtelua ilmentävänä toimintana. Lapsiin kohdistuvan kaltoinkohtelun seurauksia, kaltoinkohtelun eri muotoja sekä määritelmä kuvattiin tutkielmassa niin World Health Organizationin kuin Suomen lainsäädännön näkökulmasta. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka keskittyy leikin ja kaltoinkohtelun välistä suhdetta tarkastelevaan aiempaan tutkimukseen. Tutkielman aineisto kerättiin HELKA ja Eric –tietokannoista. Aineisto rajattiin koskemaan vertaisarvioituja, suomeksi tai englanniksi julkaistuja tutkimuksia. Aineiston tuli sisältää kuvauksia kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten leikistä. Kaltoinkohtelun muoto vaikutti leikin ilmenemiseen, ja kaltoinkohtelun eri muotoja kohdanneet lapset leikkivät eri tavoin. Kuvaukset leikistä jaettiin kaltoinkohtelun muodon mukaan fyysistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä sekä kroonista laiminlyöntiä kohdanneiden lasten leikkiin. Kroonista kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten leikin kuvaukset erosivat huomattavasti muista kaltoinkohtelun muodoista. Kaltoinkohtelun keskellä ilmenevästä leikistä tuli keino vaikuttaa ympäröiviin olosuhteisin ja vahvistaa omaa kokemusta toimijuudesta ja yhteydestä niin sisaruksiin kuin normaaliksi miellettyyn lapsuuteen. Kaltoinkohtelu johti leikin katoamiseen hetkellisesti vain äärimmäistä, kroonista kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten kohdalla.

The aim of the study is to find out how children use language in everyday situations in pre-school and how the educators work with language in daily activities. Language is used on daily basis in various situations and is therefore one of the most important things to work with in kindergarten and pre-school. Because of this there is a large responsibility on the educators to offer children opportunities to develop their language. The theoretical part of the study deals with language and communication, children’s language development, theories about language development, instructions provided by pre-school education curriculum and finally, some previous research done in the area. The study is qualitative and the material was gathered through observations and interviews. A child group of 26 pre-school children were observed for six days and three educators working in the group were interviewed. The interviews with the educators were made after the observations. The interviews were recorded and transcribed for easier analysis. The material was analysed by qualitative content analysis. The observations revealed that children’s conversations are both play and fantasy related as well as reality based. Their conversations also contained dialect and influences from the English language. Approximately one third of the children were bilingual and their language background appeared in some situations. The interviews revealed that all three educators were aware of the importance of working in a purposeful way with language development in daily activities. Language stimulation has to be planned in a way that supports all children, because different needs exist for each individual child. All three informants are aware of the importance of being a linguistic model for the children.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista diskurssia yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu tuottaa työväenluokasta ja duunariammattilaisuudesta. Aihe koskee läheisesti myös toisen asteen ammatillista koulutusta, jossa duunarit pääosin hankkivat osaamisensa. Tutkimuksessa oli oletuksena, että työväenluokkaisuutta ja duunareita koskevaan diskurssiin sisältyisi vähintään jossain määrin sellaisia negatiivisia asenteita ja stigmoja, jotka heijastuvat duunareiden kokemukseen yhteiskunnan jäsenyydestä ja työntekijyydestä. Tutkimuksen aihe kytkeytyi ammattien väliseen tasa-arvoon ja duunariammattien arvostukseen. Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa painottui duunareita ja työväenluokkaa koskeva osaaminen, sivistys, identiteetti ja ideologia. Niitä koskevia asenteita ja kokemusta selvittävä tutkimus perustui kriittiseen diskurssianalyysiin. Kontekstina toimi luokkaistuminen ja työväenluokkaisuus, ammattien luokittelu sekä poliittiset diskurssit. Tutkimusaineisto koostui kolmesta Suomen eduskunnan täysistuntopöytäkirjasta ja edelleen niihin kirjatuista puheenvuoroista. Täysistunnot koskivat hallituksen esitystä oppivelvollisuusiän pidentämiseksi (HE 173/2020 vp). Diskurssianalyysi osoitti, että ymmärrystä ja jopa kunnioitusta duunariammatteja kohtaan löytyy puoluerajoista riippumatta. Duunarityötä puolustettiinkin puoluepoliittisten jakolinjojen sijaan enemmän omakohtaisuuteen perustuvien kokemusten perusteella. Negatiiviset diskurssit syntyivät usein tahattomasti tai ajattelemattomasti, johon osittaisena syynä oli diskurssien uusintaminen, joka edusti vakiintunutta tapaa puhua duunareista. Ideologiaa koskeva retoriikka oli sen sijaan vahvaa ja värikästä, joka perustui usein työväenluokan historiaan. Lisäksi köyhyyden ja huono-osaisuuden stigmat varjostivat duunarityön ammattilaisista ja työväenluokasta tuotettuja argumentteja. Yhteiskunnan keskiluokkaistumisesta huolimatta ammatteihin ja koulutusasteeseen perustuva luokkaistaminen on edelleen tyypillistä poliittisessa keskustelussa. Tämä toteutuu ääneen lausuttujen diskurssien välityksellä. Työväenluokkaisiin arvoihin ja ideologiaan kohdistuvat diskurssit välittyvät myös heihin, kenellä ei ole duunarityöstä huolimatta yhteyttä työväenluokan poliittiseen ideologiaan ja historiaan.

Dyskalkulia on vaikea-asteinen laskemiskyvyn häiriö. Dyskalkulia näkyy vaikeutena suoriutua erilaisista peruslaskutoimituksista, kuten yhteen-, vähennys- ja kertolaskuista. Vaikka matemaattiset oppimisvaikeudet ovat hyvin yleisiä, puhdas dyskalkulia on huomattavasti harvinaisempaa. Dyskalkuliaan liittyy usein myös muitakin kognitiivisia puutteita ja liitännäishäiriöitä. Dyskalkulian erottaminen muusta heikosta matemaattisesta osaamisesta ei ole aina yksiselitteistä, sillä käytänteet dyskalkulian määrittelyyn vaihtelevat ja tutkimusalalta puuttuu vakiintunut käsitteistö ja mittaristo. Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata dyskalkulian kognitiivisia erityispiirteitä sekä selvittää sitä, kuinka puhdas häiriö dyskalkulia on. Tutkimuksessa luokitellaan dyskalkulian laaja-alaisia kognitiivisia tekijöitä ja kapea-alaisia kognitiivisia taustatekijöitä. Menetelmät. Tämä tutkielma on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui tieteellisiä vertaisarvioituja artikkeleita, jotka käsittelevät lasten kehityksellistä dyskalkuliaa. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston perusteella löytyy tekijöitä, joiden perusteella dyskalkuliaa voidaan pitää moni-ilmeisenä ja monisyisenä häiriönä. Dyskalkuliaan kuuluu usein liitännäishäiriöitä kuten dysleksia ja ADHD. Lisäksi dyskalkulialle löytyy erilaisia kognitiivisia profiileja. Aineistoista löytyy myös tutkimuksia, jotka painottavat dyskalkulian monia laaja-alaisia kognitiivisia puutteita muun muassa puutteita työmuistissa ja tarkkavaisuudessa. Dyskalkulian heterogeenisestä luonteesta huolimatta, aineistosta löytyy myös tutkimuksia, joissa dyskalkulialle määriteltiin primäärisiä kapea-alaisia ydinpuutteita. Nämä ydinpuutteet löytyivät joko lukumääräisyydentajusta, täsmällisistä numeerisista representaatioista tai numeerisesta koodauksesta. Tutkimusten kesken on erimielisyyttä siitä mikä puutteista on ensisijaisin. Tutkimusten välistä vertailevuutta hankaloitti tutkimusalan hyvin kirjava käsitteistö ja erilaiset käytänteet määritellä dyskalkulia.

Dyslexia is a specific learning disability with a neurobiological origin. Structural and functional abnormalities have been identified in the brains of people with dyslexia. These abnormalities, which are believed to arise early during fetal development, are thought to underlie the deficits in phonological skills primarily associated with dyslexia. Therefore, early identification of children at risk and detailed insight into the linguistic processes affected are important to offer personalized support measures. The aim of this thesis was to study current structural and functional findings associated with the neurobiology of dyslexia. Specifically, the study focused on how brain areas and neurobiological processes involved in reading are different in people with dyslexia compared to normal readers, and whether the same structural and functional differences can be identified in all persons with dyslexia. This work was performed as a descriptive review article, where relevant scientific original articles were screened for using search databases and a defined search phrase. The material was restricted to include articles from the last five years. The material included research on developmental dyslexia where the results had been obtained using MRI, fMRI, or MRI-based methods to obtain results with good spatial resolution. The results demonstrated structural anomalies in gray and white matter in people with dyslexia. In addition, locally abnormal brain activation patterns as well as local and global abnormalities in functional connections within and between brain areas associated with various linguistic components were demonstrated in people with dyslexia. Different subtypes of dyslexia could be differentiated based on differences in brain activity. Taken together, the results presented in this thesis show that atypical local and global patterns of gray matter and local differences in white matter characterize dyslexia. Furthermore, it is shown, that several different linguistic components are affected by dyslexia. Whether different subtypes of dyslexia can be distinguished based on structural differences remains unclear, but differentiation between subtypes of dyslexia based on differences in brain activity is possible.

Objectives. The aim of this study is to examine dumpster diving as a phenomenon and its part of every day life’s actions. The study examines also how dumpster divers reason their targets when acquiring abandoned goods. Society produces countless amounts of waste annually and dumpster diving is a way to re-use food or other commodities which are thrown away. Dumpster diving has often considered to be a way for poor and marginalised people to attain necessities, but previous studies have also presented that critical approach to consumer society, ecological and ethical values are linked to dumpster diving. This study approaches dumpster diving from every day life’s point of view. Methods. Five people around Finland attended to this qualitative study via Facebook, yet one of them cancelled her participation during interviews. Data was collected by organising a se-mi-structured theme interview which was conducted via phone conversation. I used abductive reasoning and other basic methods of qualitative research as analythical methods. Results and conclusions. For most of my subjects dumpster diving was occasional hobby and their goals were mostly hedonistic. For 75% of subjects reason for dumpster diving was to save money. Only one of four subjects reasoned his actions from ethical and ecological view. Based on this study’s results, dumpster diving seems to be only a way to consume among the other every day life’s actions instead of being an ethical objection.