Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

  • Nietosjärvi, Oona (2024)
    Den mellanstatliga klimatpanelen IPCC (eng. Intergovernmental Panel on Climate Change) har uppmuntrat psykologer att ansluta sig till arbetet för att förhindra klimatförändringar. Uppmärksamheten har riktats på människors beteende och möjligheten att ändra det. Med uttrycket “miljövänligt beteende” avser man beteende som har en klimatskyddseffekt i sig och påverkar positivt på miljöhållbarhet. Syftet med denna litteraturöverikt är att redogöra för hur man kan främja denna typ av beteende bland människor. Resultatet visar att kunskap, vanor, normer samt social informationsbehandling är viktiga faktorer i ljuset av beteendeförändring och främjandet av det miljövänliga beteendet. Enligt litteraturen verkar långvariga sociala processer och handlingar vara det mest lönsamma alternativet för miljön och individen. Det är viktigt att bryta mot den “sociala tystnadsnormen” och skapa en mer öppen och trygg diskussionskultur kring klimatförändring. Fältet inom socialpsykologi har en möjlighet att ta en central roll i begränsningen av klimatförändringar samt att öka kunskapen om beteendet som är relevant för klimatet. För att uppnå detta måste prioriteringarna för forskningen ändras för att socialpsykologin har inte tydligt lyckats att öka medvetenheten av långsiktiga sociala processer.
  • Mäkinen, Marie (2024)
    Trots att sexuella minoriteters rättigheter fortsättningsvis förbättras, har de ännu i dag färre rättigheter än heterosexuella och de utsätts exempelvis för diskriminering, hatbrott och våld. Då begreppet sexuell minoritet används i denna avhandling avses homo- och bisexuella män och kvinnor. Syftet med denna avhandling är att utgående ifrån socialpsykologisk forskning öka förståelsen för sexuella minoriteters identitetskonstruktion och se på hurdana utmaningar unga som identifierar sig med en sexuell minoritetsgrupp kan stöta på. Genom att se på modeller för och det socialkonstruktionistiska synsättet på sexuella minoriteters identitetskonstruktion redogörs för hur sexuell minoritetsidentitet kan konstrueras. Vidare sammanställs litteratur för att se på vilka utmaningar unga som identifierar sig med en sexuell minoritetsgrupp kan stöta på. Denna avhandling är följaktligen en litteraturöversikt och litteraturen som avhandlingen bygger på är huvudsakligen från USA. Resultaten i avhandlingen visar att det främst finns skillnader i modeller för och det socialkonstruktionistiska synsättet på sexuella minoriteters identitetskonstruktion. Modellerna talar om steg eller tillstånd som individen förflyttar sig genom och till slut accepterar den sexuella identiteten. Det socialkonstruktionistiska synsättet menar att sexuell identitet formas av sociala processer, bundna till tid och kontext, och är därmed en livslång process. Vidare visar resultaten att utmaningar unga som identifierar sig med en sexuell minoritetsgrupp kan stöta på är exempelvis stigma och minoritetsstress som kan ha olika följder för den psykiska hälsan. Största delen av litteraturen visar att unga som identifierar sig med en sexuell minoritetsgrupp generellt sett upplever mera depressiva symptom och är mera benägna till självmordsbeteende än heterosexuella unga. Dock visar en del av litteraturen att fallet inte är så för alla unga som identifierar sig med en sexuell minoritetsgrupp. Allt flera unga mår bra efter att de avslöjat sin sexuella minoritetsidentitet, bland annat för att unga i dag är alltmer accepterande av sexuell mångfald. Sammanfattningsvis finns det flera sätt och element som en sexuell identitet kan konstrueras och unga som identifierar sig med en sexuell minoritetsgrupp möter i olika grad utmaningar och har därför olika nivåer av psykisk hälsa.
  • Främling, Ottilia (2024)
    Avhumanisering är ett fenomen som historiskt främst kopplats till krig och konflikter och riktats mot grupper som invandrare, flyktingar, etniska, sexuella samt religiösa minoriteter. Trots denna koppling till krig nekar samtida forskning en koppling mellan avhumanisering och storskaligt våld och fokuserar mer på implicita följder av avhumanisering. Avhumanisering innebär att neka en utegrupp olika mänskliga egenskaper. Inom samtida forskning studeras avhumanisering och dess uttryck i olika kontext som politisk retorik och traditionella medier. Syftet med avhandlingen är att utgående från tidigare forskning diskutera avhumanisering av invandrare och flyktingar i politisk retorik och traditionella medier. Avhandlingen baseras på tre huvudsakliga teorier om avhumanisering vars uttryck varierar beroende på sammanhanget där avhumaniseringen förekommer. Avhandlingen är en litteraturgenomgång och använder studier i avhumanisering som primära källor. Resultaten tyder på att avhumanisering av invandrare och flyktingar i politisk retorik och traditionella medier oftast tar sig uttryck i form av olika metaforer med syfte att skapa en uppfattning av invandrare och flyktingar som ett hot genom att förlikna dem vid djur, naturkatastrofer eller virus. Avhumaniseringen anses även ske i form av videoreportage och dokumentärer som filmar invandrare och flyktingar på samma sätt som djur och naturkatastrofer. Sammanfattningsvis kan avhumanisering av invandrare och flyktingar i politisk retorik och traditionella medier leda till mindre prosocialt beteende, mer antisocialt beteende, och ett flertal negativa moraliska och praktiska följder som sämre medicinsk vård för avhumaniserade individer. Avhumanisering av invandrare och flyktingar kan även ändra på individers attityder gentemot dessa grupper. Som förebyggande åtgärder rekommenderar forskare främst olika humaniserande åtgärder och att införa förbud mot bruket av avhumaniserande retorik i medier och politik.
  • Wirta, Clara (2024)
    Fakultet: Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet Utbildningsprogram: Kandidatprogrammet i samhällsvetenskaper Studieinriktning: Socialpsykologi Författare: Clara Wirta Arbetets titel: Mångfald och inkludering i organisationer Arbetets art: Kandidatavhandling Månad och år: Januari 2024 Sidantal: 29 Nyckelord: mångfald, inkludering, organisation, ojämlikhet, ledarskap Handledare: Beata Segercrantz Förvaringsställe: E-Thesis Övriga uppgifter: Sammandrag: Finland har varit ett heterogent land redan före det blivit självständigt år 1917, men även idag framkommer det diskriminering och rasism som påverkar inkluderingen av minoriteter i arbetslivet. Syftet med denna avhandling är att öka kunskapen kring hur inkludering av mångfald beaktas inom organisationer och ledning, samt vilka problem kan förekomma vid inkluderingen. Även om det forskats mycket om mångfald och inkludering finns det ännu organisationer som inte implementerat tydliga förhandlingsätt vid beslutsfattande för att trygga jämlikheten mellan arbetstagarna. Avhandlingen är en litteraturöversikt med fokus på minoriteter beträffande kön- och etnicitet i arbetslivet. För att hitta de mest aktuella studier och litteratur, utfördes begränsningar baserade på årtal samt mest citerade artiklar. Resultatet i avhandlingen visar att för att inkludera mångfald måste organisationen implementera planer och perspektiv som stöd för att uppnå sina mål. Mångfaldsledarskap är också en viktig del för att säkerställa en trygg och jämlik arbetsmiljö för alla arbetstagare. Fördomar och stereotypier är ett stort problem för minoriteter och har lett till sexism och rasism som orsakat långvarig diskriminering på arbetsmarknaden.
  • Lind, Amanda (2024)
    Syftet med denna litteraturöversikt är att undersöka om sociala medier kan relateras till negativ kroppsuppfattning hos kvinnor. Tidigare studier har sökt efter samband med sociala medier och kvinnors kroppsuppfattning både från positiva och negativa förhållningssätt. I avhandlingen behandlas det användning och egenskaper hos sociala medier och dess kopplingar till en kvinnas negativa kroppsuppfattning. Negativ kroppsuppfattning syftar på att människan tänker, känner och ser negativt på sin fysiska kropp. Negativ kroppsuppfattning varierar hos individer, vanligtvis kan det leda till ätstörningar, depression och dålig självkänsla. Sociala medier är ett globalt och socialt fenomen, där också samhälleliga normer, standarder och sociokulturell press förekommer. Sociala medier används idag av väldigt många, särskilt av flickor och unga kvinnor. Sociala medier förändras och därmed bildas nya plattformar konstant. Därför är det viktigt att göra fortsatt forskning. Viktiga teorier som behandlas i avhandlingen är den sociokulturella teorin, den feministiska teorin, objektifieringsteorin och den sociala jämförelseteorin. Källorna är huvudsakligen ur journaler gällande kroppsuppfattning, men också från äldre litteratur där olika teorier behandlas. Resultaten tyder på att egenskaper på sociala medier kan ha ett samband med samhälleliga aspekter som kan ha en effekt på flickors och unga kvinnors kroppsuppfattning med negativa påföljder. Påföljderna kan variera beroende på individen och användningen av sociala medier. Sammanfattningsvis kan användning av sociala medier kopplas med negativ kroppsuppfattning vilket kan leda till allvarligare följder. I vissa fall kan samhälleliga normer och standarder ha den största effekten genom sociala medier.
  • Tanskanen, Emma (2024)
    Fakultet: Svenska social- och kommunalhögskolan Utbildningsprogram: Kandidatprogrammet i samhällsvetenskaper Studieinriktning: Socialpsykologi Författare: Emma Tanskanen Arbetets titel: Sociala medier och depression: En socialpsykologisk litteraturöversikt Arbetets art: Kandidatavhandling Månad och år: Januari 2024 Sidantal: 32 Nyckelord: Depression, sociala medier, ungdomar, social jämförelse, positiva, negativa Handledare: Rasmus Mannerström Förvaringsställe: E-thesis Antalet sociala medieplattformar har växt omfattande under de senaste decennierna, vilket också ökat på antalet användare speciellt bland ungdomar. I samband med ökning i användningen av sociala medier har det också observerats en ökning av depression (Duggan & Brenner 2013; Lin et al., 2016). Tidigare forskning har fokuserat på varierande samband mellan sociala medier och depression. Resultat angående negativa samband med sociala medier och depression är i en dominerande roll jämfört med de positiva sambanden. Syftet med denna litteraturöversikt är att på basis av tidigare forskning identifiera ifall det finns en korrelation mellan användning av sociala medier och depression. Dagens ungdomar växer upp tillsammans med sociala medier och utsätts av innehåll de inte kan reglera, vilket visat samband med depression (Radovic et al., 2017). Leon Festingers (1957) teori om social jämförelse är en viktig och central källa inom forskning som behandlar social jämförelse i samband med sociala medier och depression. Andra centrala källor består av litteratur som är inriktade på sociala medier och depression. Inledningen introducerar ämnet och formulerar problemområdet, följt av avgränsning och metod. Litteraturöversikten inleds med en presentation av bakgrund om social jämförelse samt sociala medier och depression, varefter en analys på basis av tidigare forskning av sambanden mellan användning av sociala medier och depression presenteras i form av indelningen till negativa och positiva. Sedan sammanfattas teorin och resultaten av litteraturöversikten, varefter avhandlingen avslutas genom kritisk diskussion av litteraturöversikten, inklusive deras tillförlitlighet. Resultaten från tidigare forskning bekräftar genom flera påverkande faktorer sambandet kring ungdomars användning av sociala medier och inverkan på depression. Med tanke på den digitala närvaron i samhället är forskning kring depression ett aktuellt och komplext fenomen, vilket kräver mer forskning. Förslag på fortsatt forskning diskuteras vidare i diskussionskapitlet. Sammanfattningsvis kan ökad kunskap kring hälsosamma mediavanor minimera de negativa sambanden till depression hos ungdomar.
  • Kareinen, Sanna (2024)
    Kotitalouksien kulutusta on tutkittu tavallisesti kotitalouden yhteisenä yksikkönä. Kotitalouksien sisäisen rahankäytön tutkimus on etenkin Suomessa ollut vähäistä. Tämän vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten pariskunnat ja kahden aikuisen lapsiperheet hoitavat raha-asioitaan. Lisäksi tarkastellaan raha-asioiden hoitamista hyvinvoinnin näkökulmasta keskittymällä yhteisten raha-asioiden hoitamiseen liittyvään tyytyväisyyteen ja rahaan liittyviin riitoihin. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2023 sähköisellä kyselylomakkeella sosiaalisen median palvelun, Facebookin Miesten ja naisten K18 -ryhmästä. Kyselyyn vastasi 114 osallistujaa, joista tarkastelun kohteeksi valikoitui 105 vastausta. Aineisto analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysillä sekä määrällisesti taulukoimalla. Tutkimustulokset osoittavat, että yhteisiä raha-asioita hoidetaan moninaisilla tavoilla. Raha-asioiden hoitamisen tavat olivat luokiteltavissa Pahlin (1989) mallin mukaisesti yhteisesti hallinnoituun, osittain yhteisesti hallinnoituun sekä itsenäisesti hallinnoituun rahanjaon malliin. Rahanjaon hallintatavasta riippumatta kommunikaatio ja isoista hankinnoista päättäminen yhdessä puolison kanssa koettiin tärkeänä. Raha-asioiden hoitamiseen oltiin pääasiassa tyytyväisiä ja tyytyväisyyttä edisti hyvä kommunikaatio puolison kanssa. Yleisimmät syyt rahasta riitelyyn olivat rahan riittävyys sekä rahankäyttö. Rahankäytössä riitoja aiheuttivat erilaiset rahankäyttötavat sekä pakollisten kulujen hoitaminen. Tulokset pääasiassa vahvistavat aiempia tutkimustuloksia rahanjakoon sekä rahariitoihin liittyen sekä syventävät tietoa eri rahan hallinnointitavoista. Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä kotitalouksien sisäinen rahanhallinta vaikuttaa parisuhteiden ja perheiden hyvinvointiin. Erityisesti raha-asioiden hoitamiseen ja hyvinvointiin keskittyvää jatkotutkimusta tarvitaan, esimerkiksi yhteisten raha-asioiden tyytyväisyyttä lisäävistä tekijöistä sekä kotitalouksien sisäisistä elintasoeroista.
  • Haapala, Daniel (2024)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia yhteyttä peruskoulun oppilaiden subjektiivisen hyvinvoinnin ja heidän osallistumisensa välillä. Tutkimusongelmana on selvittää, millainen yhteys oppilaiden kokeman hyvinvoinnin ja heidän osallistumisensa ja sen oikeuksien välillä on. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan sitä, millaisia eri osallistumisen muotoja ja mahdollisuuksia oppilailla on koulussa, ja mitkä niistä ovat tärkeimpiä oppilaiden hyvinvointia edistämässä. Työn teoreettinen tausta sisältää Allardtin (1976) klassista tutkimusta hyvinvoinnin ulottuvuuksista, sekä tuoreempaa kouluhyvinvoinnin tutkimusta Janhusen (2013) tutkimuksesta kouluhyvinvoinnista oppilaiden perspektiivistä. Lisäksi käsittelen osallistumisen ja osallisuuden teoreettista taustaa, sekä oppilaiden vaikuttamisen keinoja. Tämän työ on narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tässä kirjallisuuskatsauksen tyypissä tutkija valitsee aineistonsa tukemaan tiettyä näkökulmaa, ja tällä tavoin pyrkii vastaamaan asettamaansa tutkimuskysymykseen kooten yhteen aikaisempaa, relevanttia tutkimusta valitsemastaan aiheesta. Tähän työhön on siis koottu aineistoa, joka tutkii yhteyttä osallistumisen ja hyvinvoinnin välillä, ja siitä on tehty teemoiteltua analyysiä. Aineistona toimii kymmenen tutkimusartikkelia, jotka ovat vertaisarvioituja ja tutkivat osallistumisen ja hyvinvoinnin yhteyttä peruskoulun oppilaissa. Jokaisessa analysoidussa tutkimusartikkelissa osallistuminen oli yhteydessä hyvinvointiin. Hyvinvoinnin kannalta keskeinen konsepti on sosiaaliset suhteet, eli perhe, ystävät ja oppilas-opettaja-suhde. Lisäksi osallistuminen aktiviteetteihin on selvästi yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen, etenkin nuoremmilla oppilailla. Vanhempien oppilaiden kannalta sosiaalisilla suhteilla on suurempi painoarvo.
  • Kukkonen, Salla (2024)
    Tavoitteet. Me elämme yhä monikulttuurisemmassa maailmassa, jossa kulttuurienvälinen kommunikointi ja kulttuurin ymmärrys ovat yhä keskeisemmässä roolissa sujuvan kansainvälisen yhteistyön kannalta. Oppilaiden tulisi oppia koulussa kieliä, mutta samalla myös kohdekielen taustalla vaikuttavaa kulttuuria. Tätä painottavat niin tutkijat kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteetkin (2014). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa kulttuurin opettamisen tavoista ja keskeisistä osa-alueista peruskoulussa opettajan uraansa aloitteleville opettajille ja luokanopettajille. Hypoteesina oli, että tutkimustuloksissa painottuisivat erilaiset teemat ja aihepiirit kulttuurinopetuksen keskiössä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millä tavoin kulttuuria opetetaan, ja mitä oppilaiden tulisi oppia kulttuurista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tarkemmin ottaen tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on kuvata käsiteltävää ilmiötä mahdollisimman laajasti, mutta järjestelmällisesti. Aineisto kerättiin eri tietokannoista, kuten Scopuksesta ja Helkasta. Hakusanoina käytettiin aiheeseen soveltuvia sanoja ja hakuja tehtiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lopulta artikkeleiksi valikoitu viisi vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta, jotka parhaiten vastasivat tutkimusaihetta tiivistelmänsä perusteella. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Siinä aineistosta nousevat teemat ja ajatukset luokiteltiin ensin alaluokiksi ja sen jälkeen isommiksi aihepiireiksi eli yläluokiksi. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa korostui vuorovaikutus niin kulttuurin opettamisen tapana kuin tavoitteenakin. Lisäksi tutkijat korostivat kulttuurisen ymmärtämisen opettamista sekä kriittistä ajattelua. Opetusmetodeissa mainittiin autenttinen materiaali. Kielenoppiminen nähtiin tehokkaimpana autenttisia materiaaleja hyödynnettäessä sekä keskittymällä kommunikointiin. Kulttuurista ymmärrystä taas tarvitaan vuorovaikutuksen toimimiseksi tutkijoiden mielestä. Tuloksista hyötyisivät kieliä opettavat luokanopettajat opetusta suunnitellessaan.
  • Lemström, Eeva (2024)
    Tämä tutkielma tarkastelee kouluinstituution roolia sosiaalisen eriarvoisuuden uusintamisessa. Tutkielman taustalla oli tarve ymmärtää, uusintaako nykyinen koulujärjestelmä osana yhteiskunnan instituutioita yhteiskunnan sosiaalisia eriarvoisuuksia ja mikäli uusintaa, löytää koulutuksen yhteiskunnallisista tehtävistä sekä koulun individualisoitumisesta uusintavia elementtejä. Aiempi tutkimuskirjallisuus tästä aiheesta on osoittanut, että vaikka tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovatkin olleet keskeisiä käsitteitä aina peruskoulu-uudistuksesta lähtien, niihin perustunut sisältö ja käytännön toteutus ovat vaihdelleet yhteiskunnan kehityksen myötä. Tämän tutkielman tavoitteena oli saada kattava kokonaiskuva nykyisen kouluinstituution yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Tutkielma tehtiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen saatavilla ollutta aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Keskeisiä tieteellisiä artikkeleita, kirjoja ja muita julkaisuja etsittiin vastaamaan annettuihin tutkimuskysymyksiin, joita analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että kouluinstituutio uusintaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta sen yhteiskunnallisten tehtävien kautta sekä oppilaiden yksilöllisyyttä ja kilpailullisuutta korostavissa ajattelu- ja toimintatavoissa. Koulun yhteiskunnallisten funktioiden kautta eriarvoisuutta uusintavia elementtejä ovat etenkin kulttuurista jatkuvuutta turvaava integraatio sekä yksilöiden järjestämistä ja asemointia palveleva valikointi. Myös koulun individualisoitumisen ilmentymismuodoista löytyy eriarvoisuutta uusintavia elementtejä, kuten yksilöllisyys, kilpailullisuus ja yrittäjämäisyys. On kuitenkin huomioitava, että Suomessa eriarvoisuuksia uusintavat muutokset koulumaailmassa ovat pysyneet varsin maltillisina.
  • von Hellens, Anna (2024)
    Tavoitteet. Osallisuus on perusopetuksen opetussuunnitelman läpileikkaava käsite ja lasten keskeinen ihmisoikeus. Tässä tutkielmassa osallisuuden näkökulma yhdistettiin ulko-opetukseen, joiden teoreettisena taustana nähdään sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa osallisuuden elementtejä peruskoulukontekstissa tehdyistä ulko-opetusta koskevista tutkimuksista ja tarkastella niitä osallisuuden teoreettisten mallien valossa. Aiempien tutkimusten mukaan ulkona oppilailla on enemmän tilaa osallistua, tehdä aloitteita ja vaikuttaa yhteiseen toimintaan ja asettua aktiivisen toimijan rooliin. Toisaalta näyttää, ettei ulko-opetusta ole laajalti tutkittu koulukontekstissa juuri osallisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan peruskoulukontekstissa tehtyä ulko-opetusta koskevaa eurooppalaista ja kanadalaista tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2013–2020. Aineisto koostettiin eri tietokannoista hyödyntäen eri hakusanoja ja lähdeluetteloita. Tutkimusartikkelit analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin soveltaen teorioina Shierin (2001) osallisuuden tasomallia ja Turjan (2020) osallisuuden ulottuvuuksien mallia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman analyysi osoitti, että ulko-opetuksessa on havaittavissa osallisuuden elementtejä, kuten vallan jakamista, yhteisöllisyyttä ja sitoutuneisuutta, jotka linkittyvät osin oppilaslähtöisiin opetusmenetelmiin, mutta myös opettajien lähestymistapoihin. Tutkielman pohjalta voidaan tulkita, että ulko-opetus luo mahdollisuuksia osallisuuden näkökulman huomioimiseen, vuorovaikutuksellisuuteen, yhteisöllisyyteen ja opettajan auktoriteettiaseman madaltamiseen. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että erityisesti opettajan tietoinen lähestymistapa ja vapaa leikki olivat yhteydessä lasten osallisuuden kokemuksiin. Toisaalta tutkielman pohjalta ilmeni, etteivät osallisuuden teoreettiset mallit välttämättä sovellu yksittäisten osallisuuden elementtien tarkasteluun, etenkin kun osallisuus ei ollut analysoiduissa tutkimuksissa keskiössä. Lisäksi ilmeni, ettei tutkielmassa tarkasteltua arkista osallisuutta ole helppo kuvata kokonaisvaltaisesti osallisuuden tasomallien kautta.
  • Tuomola, Susanna (2024)
    Varhaiskasvatuksen kriisiytynyt tilanne on ollut paljon esillä mediassa ja ihmisten puheissa. Henkilöstöpula on suuri, työntekijöitä ei ole tarpeeksi, mutta ei myöskään työnhakijoita. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että varhaiskasvatustyö ei houkuttele uusia työntekijöitä, ja tällä hetkellä työssä olevat ovat kuormittuneita vallitsevasta tilanteesta. Tutkielmani tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen, erityisesti päiväkotihenkilöstön työhyvinvoinnin nykyistä tilaa. Haluan selvittää mitkä ovat niitä tekijöitä, joiden henkilöstö kokee tukevan työhyvinvointiaan, ja mitkä tekijöitä, jotka he kokevat heikentävän sitä. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineistona toimi Osaava varhaiskasvatus -hankkeen ryhmähaastatteluaineisto. Haastattelut toteutettiin ammattiryhmittäin teemahaastatteluina kesä-elokuussa 2022. Haastatteluun osallistui kunnallisessa varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä työskenteleviä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia (3), varhaiskasvatuksen sosionomeja (5) sekä yliopistotaustaisia varhaiskasvatuksen opettajia (4). Aineiston analyysimenetelmänä käytin temaattista analyysiä. Etsin aineistosta vastauksia työhyvinvointia lisäävistä sekä heikentävistä tekijöistä ja muodostin näistä teemoja. Työhyvinvointia lisäävien tekijöiden pohjalta muodostin neljä teemaa: toimiva työyhteisö, positiivinen palaute, asiakasperheet ja toimivien fyysisten tilojen merkityksen. Henkilöstön nimeämistä työhyvinvointia heikentävistä tekijöistä muodostin kolme teemaa: organisaatiosta tulevat vaatimukset ja rajoitteet, työvoimapula sekä työn epävakaus. Tutkielmani tulokset vahvistavat aiempia tehtyjä tutkimuksia (ks. Perho & Korhonen, 2012), jonka mukaan suurimmiksi työhyvinvointia lisääviksi tekijöiksi mainitaan työyhteisö ja asiakasperheet. Työhyvinvointia heikentävinä tekijöinä koetaan erityisesti työn arvostuksen puute sekä työvoimapula. Tutkielmani osoittaa, että huolimatta ulospäin näyttäytyvästä tilanteesta, omaa työhyvinvointiaan arvioidessaan henkilöstö pystyy nimeämään työhyvinvointia heikentävien tekijöiden lisäksi myös työhyvinvointia tukevia tekijöitä.
  • Kyytsönen, Julia (2024)
    Tavoitteet: Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia luokanopettajakoulutuksen antamia valmiuksia kohdata tukea tarvitsevia oppilaita alakoulussa. Tutkielmassa tarkasteltiin kolmen eri yliopiston opetussuunnitelmia ja opinto-oppaita sekä niiden opintojen sisältöä, laajuutta, tavoitteita ja suoritustapoja, jotka sisälsivät tietoa tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamisesta ja opettamisesta. Opetussuunnitelmat olivat vuosilta 2022–2024. Lisäksi tarkasteltiin Helsingin yliopiston luokanopettajaopinnoissa mukana kulkevaa erityispedagogiikan polkua, johon on koottu eri kurssien tavoitteita erityispedagogiikkaa silmällä pitäen. Polkuajattelun tavoitteena on se, että teemaa käsitellään tutkinnossa riittävällä tasolla, ja näin ollen teemaan liittyvä osaaminen syvenee opintojen myötä. Menetelmät: Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa tarkasteltiin Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston Rauman toimipisteen luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmia. Lisäksi tutkielmassa on käytetty aineistona Helsingin yliopiston erityispedagogiikan polkua. Tulokset ja johtopäätökset: Opetussuunnitelmien tarkastelu osoitti, että erityispedagoginen osaaminen jää luokanopettajaopinnoissa vähäiseen rooliin. Kolmiportaista tukea, eriyttämistä ja joitakin oppimisvaikeuksia käydään läpi, mutta erilaiset käytännön menetelmät näyttävät jäävän vähäisiksi. Lisäksi erityispedagogiikkaan keskittyvät kurssit sisältävät paljolti luento-opetusta ja itsenäistä työskentelyä. Luokanopettajakoulutus ei anna tarpeeksi valmiuksia tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamiseen. Tiedon hankkiminen jää osittain opiskelijan oman aktiivisen opiskelun varaan. Työelämää ja erityispedagogisia käytännön menetelmiä sivutaan vahvimmin opetusharjoitteluissa.
  • Lindgren, Essi (2024)
    Kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan positiivisen pedagogiikan tapoja tunne- ja vuorovaikutus-taitojen tukemisessa, sekä mitä tuloksia positiivisen pedagogiikan keinoista on aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettu. Tarkastelun kohteena on positiivisen pedagogiikan menetelmien vaikutus hyvinvointiin. Positiivinen pedagogiikka kattaa alleen paljon kirjallisuutta ja kasvavissa määrin tutkimusta. Pyrin kuvaamaan tässä kirjallisuuskatsauksessa aiemman teorian ja tutkimuksien välisiä yhteyksiä, sekä teettämään yleiskatsauksen aiheesta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että positiivisen pedagogiikan keinoilla voi tukea oppilaan hyvinvointia, sekä tukea oppilasta kukoistamaan. Positiivinen pedagogiikka myös näyttäytyy tarvittavana apuvälineenä opiskelijoiden kouluun sitoutumisen kannalta. Tutkielmassa tuodaan esiin positiiviseen pedagogiikkaan liittyviä työtapoja ja niiden vaikutuksia hyvinvointiin. Positiivinen pedagogiikka korostaa oppilaan merkityksellisyyttä, vahvuuksia, myönteistä ja yhteisöllistä toimintakulttuuria sekä omaa toimijuutta. Tutkielma toteutettiin käyttäen kvalitatiivista eli laadullista tutkimusotetta. Analyysimenetelmänä oli narratiivinen aikaisempiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen pohjautuva kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkimustehtävänä oli kuvata, analysoida ja tulkita millä tavoin positiivisella pedagogiikalla voi kehittää tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Tutkimuksessa hyödynsin aineistonvalinnassa sisään- ja poissulkukriteerien muodostamista avuksi sopivan ja luotettavan aineiston tunnistamisessa. Tutkimukset ja artikkelit on haettu käyttäen Google Scholaria, Finna.fi, Helkaa, American Psychological Association tietokantaa ja APA Psycinfoa. Tutkimukseen on otettu mukaan sekä kotimaisia ja ulkomaisia artikkeleita ja tutkimuksia. Tutkimuskysymyksinä toimivat 1. Millä tavoin tunne- ja vuorovaikutustaitoja voidaan kehittää positiivisen pedagogiikan avulla? sekä 2. Mitä tuloksia on todettu aiemmissa tutkimuksissa positiivisen pedagogiikan hyödyntämisestä tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukemisessa? Tuloksissa todetaan positiivinen pedagogiikan osoittautuvan toimivaksi keinoksi edistää tun-ne- ja vuorovaikutustaitoja kouluissa, sekä parantaa oppilaiden itsetuntoa ja kouluun sitoutumista. Luonteenvahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen ovat keskeisiä positiivisen pedagogiikan toimintatapoja, jotka voivat myönteisesti vaikuttaa oppilaiden kouluhyvinvointiin. Yhteisöllisyys ja sosiaaliset taidot ovat avainasemassa vahvojen sosiaalisten suhteiden kehittämisessä ja kouluonnellisuuden parantamisessa. Positiivisen pedagogiikan periaatteiden soveltaminen koulumaailmassa voi näin ollen edistää oppilaiden tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä parantaa heidän kouluhyvinvointiaan. Lisäksi tutkimukset korostavat myös, kuinka tärkeää on joustava kouluympäristö, joka kuuntelee ja tukee erilaisten oppilaiden tarpeita. Positiivinen pedagogiikka tarjoaa käytännön keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
  • Ahlstrand Gezen, Johanna (2024)
    Syftet med min studie är att undersöka hurdana symptom som kommer till uttryck bland elever med ADHD och utmanande beteende och på vilka sätt lärare och skolpersonal kan arbeta med dessa elever i klassrummet. ADHD, är en neuropsykiatrisk störning, som blivit allt vanligare hos barn och unga. I studien granskar jag faktorer som bidrar till symptomen men också de faktorer som förebygger trygga och lugna arbetssätt tillsammans mellan lärare och elever. Studiens genomförs som en beskrivande narrativ litteraturstudie, där jag presenterar praktiska och professionella metoder, som kan stödja lärare och annan skolpersonal, som arbetar med elever med uppmärksamhetsstörningar och utmanande beteende. Som utgångspunkter har jag använt Ross W. Greenes och Elvén Hejlskovs proaktiva och lågaffektiva metoder. Resultatet visar att förebyggande arbete, där läraren sätter fokus på att stödja eleven både socialt och kognitivt, genom samarbetsbaserade metoder och en öppen kommunikation mellan personal, elever och föräldrar, kan resultera i ökad trivsel, skolmotivation och självförtroende hos elever med ADHD och utmanande beteende.
  • Rytky, Annukka (2024)
    Ympäristökriisin myötä kestävä kuluttaminen on noussut keskusteluihin puhuttaessa kuluttajien mahdollisuuksista vaikuttaa heidän omaan hiilijalanjälkeensä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset suosivat kestävän kulutuksen vähentämisen tapoina tiukan kieltäytymisen ja rajoittamisen sijaan siirtymistä erilaisiin kestävämpiin vaihtoehtoihin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia tapoja, joilla sosiaalisen median 5 ekotekoa -haasteeseen osallistuneet ihmiset kertoivat kestävästi vähentäneensä kulutustaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistona käytettiin 5 ekotekoa -haasteeseen luotuja Instagram-julkaisuja. Aineisto koostui yhteensä 61 julkaisusta, jotka sisälsivät yhteensä 278 kestävään kuluttamisen vähentämiseen liittyvää ekotekoa. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin hyödyntäen Limin (2017) ja Luukkosen (2020) malleja kestävästä kuluttamisen vähentämisestä. Tutkimuksen tulosten mukaan suosituimmat tavat kestävään kuluttamisen vähentämiseen olivat erilaisiin kestävämpiin vaihtoehtoihin siirtyminen, mikä on tuloksena yhdenmukainen Luukkosen (2020) haastattelututkimuksen kanssa. Muita merkittäviä kuluttamisen vähentämisen tapoja olivat yksilön hiilijalanjäljen kannalta merkittäviksi koetuista päästölähteistä kuten lentomatkustamisesta kieltäytyminen. Lisäksi julkaisuissa kuvatuissa ekoteoissa nousi esiin pyrkimys vaikuttaa omalla toiminnalla oman kulutuksen lisäksi myös ympäröiviin ihmisiin ja ympäristöön. Tutkimus muodostaa kuvaa niistä teoista, joita kuluttajat ovat valmiita arjessaan tekemään kestävämmän toiminnan nimissä.
  • Ryttyläinen-Korhonen, Katri (2024)
  • Ryttyläinen-Korhonen, Katri (2024)