Browsing by Author "Andersson, Mari"

Selkokieltä arjessaan tarvitsevien lukumäärän arvellaan olevan nousussa. Samaan aikaan lasten ja nuorten lukutaidon on huomattu heikentyneen ja kaunokirjallisuuden lukemisen vähentyneen. Lääk-keeksi nuorten heikentyneeseen lukutaitoon on ehdotettu selkokirjalahjoituksia kaikkiin suomalaisiin peruskouluihin. Yleiskielisen lähtöteoksen muokkaamista selkokielelle kutsutaan selkomukauttamiseksi. Kaunokirjallisuuden selkomukauttaminen on nopeasti yleistynyt ja vuosittain ilmestyy jo lukuisia selkomukautuksia useissa eri genreissä. Selkomukautettaessa kirjan teksti lyhenee ja tiivistyy usein jopa vain kolmasosaan alkuperäisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että merkittävä osa lähtöteoksen sisällöstä poistetaan. Aiemmin selkokielen rakenteita on tutkittu pääasiassa koskien uutis- ja viranomaistekstejä. Sen sijaan tutkimusta selkokielisestä kaunokirjallisuudesta on yhä niukalti. Tä-män tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Siri Kolun Me Rosvolat -lastenkirjasta selkomukautettaessa poistettua sisältöä. Tutkimuksessani selvitän, millaisia sisältöjä selkomukauttaja on päätynyt poistamaan ja pohdin, miten poistot vaikuttavat teoksen kerrontaan ja henkilöhahmojen kuvaukseen. Aineistoni koostui Siri Kolun (2010) Me Rosvolat -lastenkirjasta sekä Hanna Männikkölahden (2021) Me Rosvolat -kirjan selkomukautuksesta. Toteutin tutkielmani tekstien lähiluvulla. Lähiluvussa löytämäni sisällön poistot tyypittelin. Jaoin poistot kolmeen tyyppiin: rakenteen selkeyttämiseksi ja tarinan yksinkertaistamiseksi tehdyt poistot sekä sanastotason poistot. Lähtöteoksesta poistettu sisältö noudatteli löyhästi selkokirjoittamisen yleisiä ohjeita. Syinä poistoille voidaan ajatella olevan esimerkiksi poikkeava tekstilaji tarinan sisällä tai vanhahtavat ja murteelliset ilmaukset. Kirja oli lyhentynyt tekstiltään suunnilleen kolmas-osaan. Samalla kirjasta oli karsiutunut pois sivuhenkilöitä ja -juonteita. Kuvitusta sen sijaan oli selkoversioon lisätty. Poistojen myötä tarinankerronta yksinkertaistui ja tapahtumat asettuivat yhtenäiselle aikajanalle. Henkilöhahmot vaikuttivat litistyneen ominaisuuksiltaan, kun lukija sai vähemmän tietoa heidän sisäisestä elämästään. Myös kuvallisuutta ja sanaleikkejä oli jäänyt selkokirjasta pois sanastotason poistojen mukana