Browsing by Author "Flemming, Laura"

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että häpeän tunne liittyy vahvasti jo ihmisen ensimmäisiin elinvuosiin, ja lapsuuden häpeän kokemukset vaikuttavat merkittävästi myöhempiin ihmissuhteisiimme. Ne vaikuttavat meihin myös kasvattajina, sillä kasvattajat siirtävät kokemaansa häpeää tiedostamattomasti eteenpäin seuraaville sukupolville. Erityisesti suomalaisessa ”puhumattomuuden” kulttuurissa häpeällä on täysin oma ulottuvuutensa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää häpeän roolia osana suomalaisen kasvatuskulttuurin muutosta 1950-luvulta nykypäivään sekä sitä, miten lapsuuden häpeän kokemukset siirtyvät sukupolvelta toiselle kasvatuksen myötä. Tutkimus tapahtui kahden tutkimuskysymyksen kautta, jotka olivat: 1. Miten varhaiskasvatuksen opettajat käsittelevät puheenvuoroissaan häpeää suhteessa suomalaisen kasvatuskulttuurin muutokseen institutionaalisen kasvatuksen näkökulmasta? Ja 2. Onko haastateltavien mielestä lapsuuden häpeän kokemuksilla vaikutusta omaan opettajuuteen erityisesti suomalaisessa kasvatuskulttuurissa ja millaisia nämä vaikutukset ovat? Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahta 1950-luvulla syntynyttä, pitkään alalla työskennellyttä varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin yhteismuistelua (engl. collective biography), eli ryhmähaastattelua, jossa tutkittavat saavat tukea toistensa muistoista yhteisen historiallisen muistiaineksen esiin tuomiseksi. Aineisto analysoitiin hyödyntäen laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksen tuloksista selviää, että tutkittavat käsittelevät puheenvuoroissaan häpeän ja suomalaisen kasvatuskulttuurin muutoksen suhdetta vertaamalla omia lapsuuden kokemuksiaan tekemiinsä havaintoihin myöhemmin aikuisuudessa, esimerkiksi opettajana. Tulokset osoittavat, ettei häpeä osana suomalaista kasvatuskulttuuria ole kadonnut, vaan se on muuttanut muotoaan, esimerkiksi alueellisen eriarvoisuuden myötä. Tutkittavien puheenvuoroista ilmenee myös, että lapsuudessa koetuilla häpeän tunteilla on ehdottoman suuri merkitys koko ihmisen elämään ja näin ollen myös opettajuuteen. Perhetaustan lisäksi myös muilla lapsen elämässä vaikuttavilla aikuisilla, kuten opettajilla, on merkitystä lapsen häpeän kierteen syntymisessä. Tutkittavat esittelevät myös kaksi erilaista näkökulmaa siihen, miten lapsuuden häpeän kokemukset muovaavat omaa kasvattajuutta. Nämä ovat yksilöllisyyden näkökulma sekä laajemmin suomalaisessa kulttuurissa ilmenevä sota-ajan vaikutus suomalaiseen nykykasvatukseen.