Browsing by Author "Forssell, Susanna"

Varhaiskasvatusikäisten lasten fyysiseen aktiivisuuteen liittyvissä tutkimuksissa on usein keskitytty fyysisen aktiivisuuden määrän ja intensiteetin esiintymiseen. Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että fyysisen aktiivisuuden toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä ei ole tähän mennessä riittävästi tutkittu. Tutkimukseni tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää mitkä tekijät ovat yhteydessä fyysisen aktiivisuuden toteutumiseen lasten omaehtoisessa leikissä esimerkkitapauksena olevassa päiväkotiryhmässä. Tutkimustehtävänä oli tulkita ja ymmärtää havaintojen perusteella, millaiset asiat houkuttavat lasta liikunnalliseen toimintaan tai rajoittavat liikunnallisen toiminnan toteutumista tilanteissa, joissa lapsi saa valita vapaasti oman leikin tai muuta tekemistä. Aiemmat tutkimukset Suomessa ovat antaneet näyttöä siitä, että vertaissuhteilla on merkitystä fyysistä aktiivisuutta lisäävänä tekijänä. Toisaalta on olemassa tutkimusta myös siitä, että vertaisilla olisi vain heikko vaikutus fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Fyysiseen aktiivisuuteen näyttää vaikuttavan aiempien tutkimusten perusteella lapsen sukupuoli sekä kasvatushenkilöstön stereotyyppinen ajattelu siitä, että poikien toiminta on fyysisesti vauhdikkaampaa tyttöihin verrattuina. Poikien liikunnallista osallisuutta jopa tuetaan tyttöjä enemmän. Tutkimusten perusteella tytöillä on todettu olevan vähäisemmät käsittelytaidot motoristen perustaitojen osalta. Lisäksi vetäytyvien lasten osalta fyysinen aktiivisuus jää ei-vetäytyvään lapseen verrattuna matalammaksi. Tutkimus toteutettiin etnografista tutkimusmenetelmää käyttäen, jossa olennaista on tutkijan aktiivinen läsnäolo tutkittavassa kohteessa tiettynä ajanjaksona. Etnografialle ominaista on tutkittavan kohteen kulttuurin sekä ajattelu- ja toimintatapojen näkeminen ja omaksuminen sisältäpäin. Tutkija oppii yhteisön tavat ja tottumukset kuuntelemalla, kyselemällä ja katselemalla, joiden perusteella on tarkoitus kuvata erilaisia toiminnallisia käytäntöjä. Tutkimukseni kohteena oli eräs pääkaupunkiseudulla sijaitseva kunnallinen päiväkotiryhmä sekä ryhmän henkilöstö. Tutkimukseen osallistuvat lapset olivat iältään 2–5-vuotiaita ja heitä oli tutkimukseni aikaan paikalla 13 kappaletta. Tutkimukseen haastattelin ryhmän varhaiskasvatuksen opettajaa sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoitua menetelmää noudattaen, jonka jälkeen sekä haastattelu- että havainnointiaineisto litteroitiin sekä analysoitiin teemoittelun avulla. Tulokset osoittivat, että omaehtoisessa leikissä fyysistä aktiivisuutta lisääviä tekijöitä olivat vertaisten seura, ryhmän myönteinen liikunnallinen toimintakulttuuri, lasten osallisuuden mahdollistuminen sekä riittävät resurssit. Fyysistä aktiivisuutta rajoittivat resurssien puute, aikataulut ja turvallisuuteen liittyvät tekijät. Vertaisten seura tuo mukanaan iloa ja yhteisöllisyyttä yli kielirajojen. Henkilöstöllä on merkittävä rooli lasten liikunnallisen osallisuuden ja vertaisvuorovaikutuksen edistäjänä. Aikuinen toimii mahdollistajana ja kannustajana huomioiden oppimisympäristön tarjoamat tilaisuudet muokaten ympäristöä lasten liikunnallisten tarpeiden mukaan sekä yhdessä lasten kanssa.