Browsing by Author "Girod, Elias"

Kehollinen oppimiskäsitys syntyi tietoteoreettisen murroksen seurauksena nk. kehollisessa käänteessä. Kehollisen käänteen mukaan aivoja ei voi erottaa muusta kehosta, sillä kognitio syntyy ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Kehollisessa oppimisessa on kyse koko kehon huomioimisesta ja kuuntelusta. Kehon näkyvien liikkeiden lisäksi korostetaan aistimuksia, kokemuksia ja tunteita. Oppiminen on tämän oppimiskäsityksen mukaan lähtökohtaisesti kehollista. Tästä huolimatta kirjallisuudessa kehollisella oppimisella viitataan toisinaan ainoastaan opetusmenetelmiin. Tutkimukset osoittavat, että kehollinen oppiminen auttaa kielen oppimista. Valtaosa tutkimuksista keskittyy kuitenkin aikuisten sanavaraston kartuttamiseen vieraalla tai toisella kielellä. Toinen kieli on ensikielen jälkeen opittu kieli, joka omaksutaan siinä ympäristössä, jossa sitä puhutaan. Tutkimustieto kehollisen oppimisen hyödyistä on vaikuttanut hitaasti kielen opetukseen. Tässä tutkielmassa selvitetään, millä tavoin kehollista oppimista on tutkittu toisen kielen opetuksessa lapsilla ja nuorilla. Lisäksi tutkielmassa tuodaan esille, mitä kehollisen oppimisen muotoja tutkimuksissa on käytetty ja minkälaisia empiirisiä tuloksia niissä on saatu. Tutkielma on narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Aineiston yhdeksän artikkelia on julkaistu Suomessa, Ruotsissa, Ranskassa, Kanadassa, Saksassa, Taiwanissa ja Kiinassa vuosina 2018–2023. Aineiston analyysissä on käytetty sisällönanalyysiä, jossa on hyödynnetty aiemman tutkimuksen mukaista luokittelua. Katsaus osoitti, että kvantitatiivisissa tutkimuksissa on mitattu opetusintervention vaikutusta oppimistuloksiin, kun taas kvalitatiivisissa tutkimuksissa on havainnoitu, millä tavoin oppimisympäristö ja -menetelmä vaikuttavat kielitaidon kehitykseen. Kieltä ja kielenoppimista on lähestytty monista näkökulmista, ei vain sanavaraston kartuttamisen kautta. Aineistossa kaikki neljä Nathanin (2022) kehollisen oppimisen muotoa ovat edustettuina eli kehollisen oppimisen ilmiötä on tutkittu monipuolisesti. Katsauksen perusteella voidaan todeta, että kehollisella oppimisella on myönteisiä vaikutuksia kielen oppimiseen. Toisen kielen opetuksessa on perusteltua suhtautua kielitaitoon laajana käsitteenä. Kielellisen repertuaarin oppiminen tai opettaminen edellyttää koko kehon huomioon ottamista.