Browsing by Author "Haimivaara, Tiina"

Tutkimusten mukaan luontosuhde ja luonnossa liikkumisen tavat omaksutaan jo varhain, mutta lasten liikkuminen luonnossa on vähentynyt. Tämän takia varhaiskasvatuksen rooli luontosuhteen muodostumisessa on kasvanut entistä suuremmaksi. Lisäksi aiemmat tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät luontokokemusten tärkeyden lasten kasvun ja kehityksen edistämisessä, mutta se ei takaa ulkoympäristöjen käyttöä varhaiskasvatuksen oppimisympäristöinä. Opitut käytännöt ohjaavat opettajien käyttäytymistä enemmän kuin uskomukset luontokokemusten hyödyistä. Tämän takia on tärkeää tutkia, miten päiväkodit hyödyntävät luontoa ja lähimetsiä pedagogisessa toiminnassaan, jotta opettajan koulutuksessa voidaan jatkossa keskittyä opettamaan konkreettisia keinoja, joiden avulla metsiä voidaan hyödyntää enemmän varhaiskasvatuksen arjessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä metsien hyödyntämisestä varhaiskasvatuksen oppimisympäristöinä ja tekijöistä, jotka liittyvät metsien hyödyntämiseen. Lisäksi tutkimuksen tehtävänä on kuvata minkälaisia pedagogisia tavoitteita metsäretkillä sekä opettajien näkemyksiä metsässä toimimisen hyödyistä. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea Pohjois-Suomessa työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa, joiden tietämys metsien hyödyntämisestä pedagogiikassa oli varhaiskasvatuksen opettajien perusopintojen varassa. Haastateltaviksi valikoituneiden työkokemuksella ei tässä tapauksessa ollut merkitystä. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituna yksilöhaastatteluina ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa selvisi, että metsien hyödyntämiseen liittyviä tekijöitä olivat erityisesti turvallisuus, henkilökunnan riittävyys, kävelymatkan pituus sekä vuodenajoista johtuvat huonot sääolot. Metsäretkien perimmäisenä tarkoituksena oli lasten luontosuhteen muodostuminen ja se, että heille syntyy omakohtainen halu toimia luonnon hyväksi. Tavoitteiksi nostettiin esille liikunnalliset ja motoriset tavoitteet, vuorovaikutustaidot, matemaattiset tavoitteet sekä luontokasvatuksesta erityisesti lajituntemuksen. Metsäympäristön nähtiin vaikuttavan positiivisesti lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, leikkeihin sekä mielikuvitukseen. Vaikka metsäretkien pedagogisten tavoitteiden voidaan katsoa olevan samoja aikaisempien tutkimusten valossa, haastateltavien vastauksista nousi kuitenkin esiin toiminnan kokonaisvaltaisuus. Ympäristökasvatus sekä metsäretket nähdään laajempana ja tavoitteellisempana, kuin pelkkänä luontotietämyksenä. Varhaiskasvatuksen opettajat integroivat metsäretkiin tavoitteellisesti eri oppimisen alueita ja tämä kertoo suomalaisen varhaiskasvatuksen sekä varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen laadusta.