Browsing by Author "Inkeroinen, Liinu"

Tutkielma käsittelee vauvaperheen palvelutarpeen arvioinnin prosessia sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin lapsen ikä vaikuttaa palvelutarpeen arvioinnin prosessiin, mitkä asiat ovat tärkeitä vauvaikäisen arviointiprosessissa sekä mitkä asiat tuottavat haasteita palvelutarpeen arvioinnille. Tutkielmassa avataan vauva-ajan haasteita suomalaisissa perheissä, vauvojen ja vauvaperheiden havainnointia sosiaalityön työskentelyssä sekä perheensisäisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteiden syntymistä. Kiintymyssuhdeteoria sekä Donald Winnicottin kehittämä käsite ”riittävän hyvästä vanhemmuudesta” ovat tutkielman keskeisiä. Tutkielman aineisto koostuu viidestä (n=5) lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin sosiaalityöntekijän tutkimushaastattelusta. Litteroitu haastatteluaineisto on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman päätulokset käsittivät neljä kategoriaa: syyt vauvaa koskevan lastensuojeluilmoituksen taustalla, iän vaikutus palvelutarpeen arvioinnin prosessiin, havaintojen tekeminen palvelutarpeen arvioinnin prosessissa sekä sosiaalityöntekijän tarve tuelle ja tiedolle vauvoihin ja vauvan kehitykseen liittyen. Tutkielman johtopäätöksien mukaan vauvaikäinen lapsi saa harvemmin olla aidosti osallinen omassa prosessissaan kuin isompi lapsi. Työskentelyprosessissa korostuu usein vanhemmuuden arviointi. Työskentelytapojen moninaisuus ja erot työntekijöiden välillä voi johtaa eriarvoisuuteen asiakkaiden välillä. Kaikki haastateltavat toivovat aiheesta lisäkoulutusta, mutta resurssien puutteessa moni koki, ettei kouluttautumiseen ole aikaa. Niukat resurssit vaikuttavat myös työskentelyn laatuun niin, ettei jokaiseen asiakkaaseen ole aikaa perehtyä niin syvällisesti, kuin työntekijät toivoisivat, mikä tuo osaltaan haasteita työskentelyyn. Asiakasperheelle mielekäs ja onnistunut prosessi voi olla käänteentekevä koko perheen tulevaisuuden kannalta, kun perhe saa ajoissa apua. Positiivinen kokemus voi myös madaltaa kynnystä hakea tarvittaessa apua myös lapsen myöhemmissä kehitysvaiheissa.