Browsing by Author "Junttila, Joonas"

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisista erilaisista syistä johtui, että 26–36-vuotiaiden henkilöiden kiinnostus matematiikkaa kohtaan oli vaihdellut heidän koulupolkunsa alkupuolen ja aikuisiän välisenä aikana. Ennakko-oletuksenani oli, että tässä tutkimuksessa haastateltujen yksilöllinen kokemus kiinnostuksesta matematiikkaan oli vaihdellut joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä eri vaiheissa heidän koulupolkuaan ja aikuisiällä koulutuksen jälkeen. Matematiikka saattaa olla monille opiskelijoille irrallinen, abstrakti ja joskus jopa tarpeettomaksi koettu oppiaine, josta puuttuu usein tietynlaista käytännönläheisyyttä ja selkeyttä. Tutkimuksen lähtökohtana oli halu selvittää, millaisia asioita kehittämällä, tukemalla tai vähentämällä yhä useampi opiskelija voisi kokea helpommin matematiikkaan liittyviä positiivisia tuntemuksia ja oivaltamisen iloa. Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan vastauksia Renningerin ja Hidin (2016) nelivaiheista kiinnostuksen mallia pohjana käyttäen siihen, miten matematiikasta voitaisiin tehdä helpommin lähestyttävää mahdollisimman monelle vastaamalla kysymykseen: ”Millaisista erilaisista syistä johtuu, että kiinnostus matematiikkaan vaihtelee koulupolun alun ja aikuisiän välisenä aikana?” Tutkimukseen osallistui haastateltavaksi yhdeksän 26–36-vuotiasta henkilöä, joista seitsemän oli miehiä ja kaksi naisia. Vastaajaryhmään lukeutui seitsemän lukion suorittanutta ja neljä ammattikoulun suorittanutta henkilöä. Kolme vastaajista olivat suorittaneet sekä lukion, että ammattikoulun. Neljän vastaajan molemmat vanhemmat olivat ylioppilaita, kahden vastaajan toinen vanhemmista oli ylioppilas ja kolmen vastaajan kumpikaan vanhemmista ei ollut ylioppilas. Vastaajista kaksi oli suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon ja neljä oli yliopisto-opiskelijoita. Haastattelut suoritettiin ja nauhoitettiin etäyhteydellä Zoom -sovelluksen avulla. Haastatteluiden pohjalta kartoitettiin tutkimukseen osallistuneiden kesken positiivisia ja negatiivisia kokemuksia liittyen matematiikkaan heidän koulupolkunsa alun ja aikuisiän väliseltä ajalta. Aineiston analysointiin käytettiin grounded theory- ja sisällönanalyysimenetelmiä. Tutkimustulosten perusteella kiinnostusta matematiikkaan lisäsivät eniten seuraavat asiat: matematiikan käytännönläheisyys, sen soveltaminen ja sitominen arkielämään sekä positiiviset opettajiin liittyvät kokemukset. Silloin, kun matematiikan erilaisten sisältöjen ja oman arkielämän välille oli löydetty jokin merkityksellinen yhteys opiskeluvuosien ja aikuisiän välisenä aikana, haastateltavien kiinnostus matematiikkaan oli kasvanut merkittävästi. Sen sijaan, jos oppiaineen sisällöt olivat jääneet epäselviksi tai mikäli ne koettiin tarpeettomina ja irrallisina, oli tämä aiheuttanut suurissa määrin laskua kiinnostuksessa matematiikkaan tutkimukseen osallistuneiden kesken. Myös erilaiset negatiiviset opettajiin liittyvät kokemukset nousivat aineistosta esille eräinä selkeimmin haastateltavien kiinnostukseen vaikuttaneina seikkoina. Tulosten valossa opettajan toiminta oli merkityksellistä haastateltavien kiinnostuksen lisääntymisen tai heikkenemisen kannalta. Näitä tutkimustuloksia hyödyntämällä ja edellä mainittuihin kohteisiin kiinnittämällä huomiota, voitaisiin edesauttaa matematiikan oppiaineen saavutettavuutta.