Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Laasanen, Tuomas"

Sort by: Order: Results:

  • Laasanen, Tuomas (2021)
    Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella sitä kuvaa tai kuvia, jota suomalaisesta varhaiskasvatuksesta muodostui merkittävässä uutismediassa poikkeuksellisena ajanjaksona. Näkökulmia ja käsityksiä suomalaisesta varhaiskasvatuksesta on tutkittu aiemmin, mutta vertaisarvioidun tutkimuksen, jossa muodostumisessa huomioidaan myös median rooli, löytäminen osoittautui haasteelliseksi. Tässä tutkielmassa pyrin vastaamaan tutkimuskysymykseen: Millaisista näkökulmista suomalaisesta varhaiskasvatuksesta puhutaan Helsingin Sanomien verkkouutisoinnissa koronapandemian aikana? Menetelmät. Tutkimukseni oli luonteeltaan laadullinen. Aineistoni koostui Helsingin Sanomien 18.3–14.5.2020 välisenä aikana verkkosivuillaan julkaisemasta 37 artikkelista, jotka löytyivät hakusanoilla varhaiskasvatus ja korona. Tietoa uutisoinnissa esiintyvistä, suomalaista varhaiskasvatusta koskevista näkökulmista tarkastelin sisällönanalyysin avulla. Analyysimenetelmäni nojasi abduktiiviseen eli teoriaohjaavan päättelyn logiikkaan, jossa jokin tietty johtoajatus ja aineistosta tehdyt havainnot yhdistämällä muodostetaan teoria. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston keskeiset näkökulmat oli mahdollista jakaa neljään pääluokkaan, jotka olivat terveys, taloudelliset resurssit, yhteiskunnan toiminta ja varhaiskasvatuksen rooli. Analyysiyksikkönä toimineiden ajatuskokonaisuuksien eri pääluokkien kesken jakautumisen tarkastelu osoitti terveyden (95 kpl) nousseen voimakkaimmin esiin, kun taas taloudelliset resurssit (29 kpl), yhteiskunnan toiminta (20 kpl) ja varhaiskasvatuksen rooli (23 kpl) ilmenivät Helsingin Sanomien uutisoinnissa lähes samansuuruisena edustuksena. Tarkastelussa oli tärkeää huomioida yhteiskunnallinen tilanne, jossa tutkittavaa aihetta käsiteltiin mediassa. Poikkeustilanne saattaa osaltaan tuoda esiin niin kaunistelemattomia ajatuksia varhaiskasvatuksen tehtävästä kuin kasvattaa siitä käytävää julkista keskustelua. Joka tapauksessa esiin nousee median rooli julkisuuden portinvartijana ja sen säätelijänä, mitä suomalaisesta varhaiskasvatuksesta sanotaan, ja kuka sen sanoo. Huomionarvoista aineistossa oli myös se, että lapset eivät päässeet kertomaan omista kokemuksistaan vaan äänessä olivat yksinomaan aikuiset. Lasten omat ajatukset ja näkökulmat koronapandemian aikaisesta varhaiskasvatuksesta jäävät uutisoinnissa kokonaan tavoittamatta.