Browsing by Author "Laevuo, Solina"

Lapset voivat toimia oikeudellisessa kontekstissa todistajina niin uhrin asemassa kuin silminnäkijöinäkin. Yleisimpiä rikoksia, joissa lapsia kuullaan todistajina ovat lapseen kohdistuvat väkivalta- ja seksuaalirikokset. Lisäksi lapsen todistajanlausunto voi olla keskeisessä asemassa perheväkivaltaepäilyä selvitettäessä. Koska lapset ovat enenevissä määrin osallisina oikeudellisessa kontekstissa, lisääntyy myös tarve ymmärtää lasten muistiin ja todistajanlausuntoon vaikuttavia tekijöitä. Tämän katsauksen tavoitteena on esitellä keskeisimmät tällaiset tekijät ja lisätä ymmärrystä siitä, voiko lapsi olla luotettava todistaja. Katsauksessa käytettiin lähteinä keskeisiä kansainvälisiä tutkimusartikkeleita lasten muistista oikeuspsykologisesta näkökulmasta. Tutkimukset yhtenäisesti osoittavat, että vanhemmilta lapsilta voidaan odottaa parempia ja eheämpiä muistikuvia ja kertomuksia tapahtumista kuin nuoremmilta lapsilta. Kuitenkin laadukkailla haastatteluilla, joissa huomioidaan lapsen kehitystaso ja muistiin ja todisteluun vaikuttavat tekijät, voidaan nuoriltakin lapsilta saada luotettavaa ja laadukasta tietoa. Tutkimusten mukaan saman kysymyksen esittäminen lapselle haastattelun aikana saattaa johtaa lapsen vastauksen ja jopa muistikuvan muuttumiseen, mikä heikentää lapsen kertomuksen luotettavuutta. Toistetut haastattelut puolestaan lisäävät tavoitetun olennaisen tiedon määrää, koska lapsi pystyy täydentää aiempaa kertomustaan. Olennaista on käyttää avoimia kysymyksiä, joihin lapsi pystyy vapaasti kertoa tapahtumista muistamansa yksityiskohdat. Lasten muistikuvia tapahtumista heikentää tutkimusten mukaan viive tapahtumien ja niistä kertomisen välillä, sekä keskenään samanlaisina toistuvat tapahtumat, jolloin lapsi herkästi sekoittaa eri tapahtumakertoja toisiinsa. Lisäksi lapsilla voi olla vaikeuksia myös muistikuvan lähteen tunnistamisessa, eli he saattavat sekoittaa todellisuudessa tapahtuneet asiat kuviteltuihin, mikä vääristää muistikuvia. Lisäksi lapsen kielellisillä taidoilla on suuri merkitys siihen, mitä lapsi tapahtumahetkellä painaa mieleensä, miten hän myöhemmin muistaa tapahtumat ja miten hän osaa muistikuvansa sanoittaa. Lapsen muistikuvien määrään ja tarkkuuteen vaikuttaa myös lapsen osallisuus tapahtumiin. Tutkimukset osoittavat, että lapsi muistaa yleisesti paremmin sellaiset tapahtumat, joissa hän on itse ollut aktiivisena osallisena. Kuitenkin jos lapsi seuraa itselleen tutun henkilön toimintaa, voidaan se muistaa yhtä hyvin kuin oma toiminta. Tämä antaa viitteitä siitä, että lapsi voi olla yhtä hyvä todistaja niin uhrina kuin silminnäkijänäkin. Haasteena tutkimuksissa on se, miten saadaan eettisesti jäljiteltyä rikoksen luonnetta, jotta tutkimustulokset olisivat suoremmin sovellettavissa oikeudelliseen kontekstiin. Jotkin tutkimukset ovat onnistuneet hyödyntämään todellisia tapauksia, joissa on epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä, tai yhdistämään tutkimusasetelmaan sellaisia piirteitä, jotka voisivat liittyä esimerkiksi seksuaalirikokseen. Joka tapauksessa oikeudellisessa kontekstissa tulee olla tietoisia näistä tutkimuslöydöksistä, ja lapsia tulee haastatella ja heidän antamiaan lausuntoja arvioida lapsen kehitystaso ja muistiin ja todisteluun vaikuttavat tekijät huomioiden.