Browsing by Author "Nikkinen, Laura"

Kwonin, Hormin ja Amiraultin (2021, s. 35–44) mukaan varhaiskasvatuksen opettajat eivät liiku suositusten mukaisesti sekä merkkejä työn kuormittavuudesta ja stressaavuudesta on havaittu. Myös lasten inaktiivisuuden lisääntymisestä ollaan huolissaan (Berg & Piirtola, 2014, s.35). Nämä huolestuttavat tutkimustulokset saivat minut pohtimaan liikuntasuhteen merkitystä varhaiskasvatuksessa, sillä terveellisten elämäntapojen malli ja taipumus liikunnallisesti aktiiviseen elämään lähtee kehittymään jo lapsen varhaisista vuosista alkaen (UKK-instituutti, 2022). Tutkimusta liikuntasuhteen vaikutuksesta varhaiskasvatuksessa työskentelevien työhyvinvointiin ei löytynyt. Halusin vastata tähän tarpeeseen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälainen liikuntasuhde heikosti liikkuvilla varhaiskasvatuksessa pitkään toimineilla henkilöillä on. Tätä varten haastattelin viittä yli 50 – vuotiasta varhaiskasvatuksessa työskentelevää henkilöä. Rajasin haastatteluni henkilöihin, joiden liikuntamäärä ei vastaa UKK-instituutin määrittämiä viikoittaisen liikunnan suosituksia 18–64 – tai yli 65 –vuotiaille. Analysoin aineistoni teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Aineiston pohjalta arvioin haastateltavien liikuntasuhdetta ja peilasin niitä Unruhin (1979) luomien liikunnan sosiaalisen maailman osallistujat syvyysasteen mukaan- luokitteluun. Haastateltavien liikuntasuhteet asettuvat Unruhin (1979) luokittelu asteikolla muukalaiseksi, turistiksii, insaideriksi sekä turistin ja regulaarin välimaastoon. Tuloksista kävi ilmi, että lapsuusajan positiivisilla liikunta kokemuksilla näytti olevan yhteys merkityksellisiksi koettuihin liikuntamuotoihin myös aikuisuudessa sekä suurempi todennäköisyys liikuntamuodon harrastamiselle läpi elämän. Merkityksellisillä ja mielekkäillä liikuntakokemuksilla oli positiivinen vaikutus liikuntasuhteen muotoutumiseen, suhdetta vahvistavana tekijänä. Negatiivisilla kokemuksilla koettiin olevan liikuntasuhdetta heikentävä vaikutus. Hyvällä liikuntasuhteella oli vaikutus koettuun työhyvinvointiin. Liikuntasuhteen syvyys ja liikunnan ymmärtäminen keinona palautua raskaasta työstä ovat merkityksellisessä roolissa koetun työhyvinvoinnin osalta.