Browsing by Author "Nurmi, Venla"

Tavoitteet. Hyvin ennenaikaisena syntyneillä keskosilla voi olla kypsymättömyytensä vuoksi syömisvaikeuksia. Vaikeudet voivat hidastaa keskosen kehitystä ja pidentää heidän sairaalassa viettämäänsä aikaa, joten syömiseen voidaan alkuvaiheessa tarvita tukitoimia. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että oraalisella stimulaatiolla ja syömiseen liittymättömällä imemisellä voi olla positiivinen vaikutus keskosen varhaisiin syömistaitoihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisilla oraalisen stimulaation interventioilla keskosten varhaisia syömistaitoja pyritään tukemaan ja miten interventiot vaikuttavat heidän syömistaitoihinsa. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Artikkelit haettiin Ovid Medline ja Scopus-tietokannoista. Hakulausekkeena oli: (preterm) AND (”feeding skill*” OR sucking) AND (intervention*) AND (non-nutritive OR “oral stimulation”) AND NOT (pain*). Aineistoksi valikoitui viisi vertaisarvioitua artikkelia, joiden sisältöä analysoitiin laadullisesti ja tuloksia vertailtiin keskenään. Tutkimusartikkeleista haettiin vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millaisilla oraalisen stimulaation interventioilla keskosten varhaisia syömistaitoja pyritään tukemaan? ja 2. Miten oraalisen stimulaation interventiot vaikuttavat keskosen syömiseen? Tulokset ja johtopäätökset. Oraalisella stimulaatiolla havaittiin positiivisia vaikutuksia keskosten syömiseen kaikissa viidessä tutkimuksessa. Heidän sairaalajaksonsa lyhentyivät, imeminen tehostui ja siirtyminen nenämahaletkusta itsenäiseen syömiseen nopeutui. Interventioilla näytti myös olevan positiivinen vaikutus keskosen imettämisen onnistumiselle sekä vanhemman ja keskosen vuorovaikutukselle. Oraalinen stimulaatio keskosten hoidon tukena on kustannustehokas ja helppo keino, joka ei vaadi erikoisvälineistöä. Sairaalajakson lyhentymisellä ja keskosten terveyden parantumisella on katsottu olevan myös kansantaloudellisesti merkitystä. Jatkossa olisi tarpeen tutkia varhaisvaiheen jälkeen jatkuvien interventioiden vaikutuksia keskosten syömisvaikeuksiin ja voitaisiinko niiden avulla vähentää keskosten myöhemmin tarvitsemia puheterapiajaksoja.