Browsing by Author "Oikkonen, Annu"

Ilmastokasvatukselle on selvä tarve, joka lähtee sekä lapsista ja nuorista itsestään että yhteiskunnan tarpeesta kasvattaa vastuullisia ja kestäviä valintoja tekeviä, innovatiivisiin ratkaisuihin kykeneviä, muuttuviin olosuhteisiin sopeutuvia kansalaisia. Tutkimusaiheena ilmastokasvatus on kuitenkin vielä varsin tuore, eikä sille ole yhtenäistä ja vakiintunutta määritelmää. Tässä kirjallisuuskatsauksessa pyrkimyksenä oli selvittää, millaisena tutkimuskirjallisuudessa nähdään ilmastokasvatuksen tavoitteet ja millaisia pedagogisia ratkaisuja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi esitetään. Tarkastelussani jaoin ilmastokasvatuksesta esitetyt näkemykset kolmeen luokkaan näkökulman laajuuden perusteella. Ensimmäinen näistä on kapea-alaisin ja tarkastelee ilmastokasvatusta tiedon opettamisena. Tiedollinen sisältö on kapeimmillaan rajattu ilmastonmuutoksen luonnontieteelliseen perustaan, mutta yleisimmin mukaan luetaan myös ilmastonmuutoksen taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset ulottuvuudet. Pedagogisissa ratkaisuissa tähdätään erityisesti moninaisten syy–seuraussuhteiden ja suuruusluokkien hahmottamiseen, jota tukee parhaiten systeemipohjainen oppiminen, yksittäisiin komponentteihin keskittymisen sijasta. Tärkeää on, että oppilailla on mahdollisuus tutkia itse koko aihepiirin monimutkaisuutta ja moniulotteisuutta. Tarkastelussa toisena luokkana on näkökulma, jossa päätavoitteena on sitouttaa oppilaat ilmastonmuutoksen vaatimaan toimintaan ja valmistaa heitä kohtaamaan tulevaisuuden kasvava epävarmuus. Tämä näkökulma on viimeaikaisessa kirjallisuudessa eniten esillä. Pedagogisissa ratkaisuissa keskitytään tukemaan itsenäistä ja kriittistä ajattelua, luovuutta, ongelmanratkaisukykyä sekä aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista. Yleisesti esiin nousevat oppilaslähtöiset ja kokemuspohjaiset menetelmät. Jaottelussa kolmanneksi luokaksi on valittu kokonaisvaltaiseen arvojen ja ajattelun tapojen muutokseen ja sitä myöten uudenlaiseen elämäntapaan tähtäävä näkökulma. Se pohjautuu ajatukseen, että kulutuskeskeisyydestä, materialismista ja jatkuvaan talouskasvuun tähtäämisestä on siirryttävä sosiaalista pääomaa ja yhteisöllisyyttä arvostavaan maailmaan. Tämä vaatii myös nykyajattelun perustana olevien vastakkainasettelujen ja tiedon pirstaleituneisuuden purkamista. Pedagogiseksi ratkaisuksi esitetään taidepohjaista opetusta, jossa tietämisen rationaalinen, intuitionaalinen ja kehollinen puoli ovat kaikki mukana. Ilmastokasvatuksen teorian ja käytännön välillä on nykyisellään selkeä kuilu. Tutkimuskirjallisuudessa hallitsevana on näkökulma, jossa ilmastokasvatuksen päätavoitteena on sitouttaminen ja epävarmaan tulevaisuuteen valmistaminen. Tämä ei kuitenkaan näy vielä käytännössä. Maailmalla toteutuva ilmastokasvatus keskittyy edelleen pitkälti vain tiedollisen sisällön opettamiseen. Suomessa tilanne on samantapainen, sillä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ilmastonmuutos mainitaan ilmiönä ainoastaan luonnontieteiden alla. Ilmastokasvatuksen merkitys ja asema suomalaisessa koulujärjestelmässä on kuitenkin vasta muotoutumassa.