Browsing by Author "Opas, Siiri"

Epävakaa persoonallisuushäiriö on yksi yleisimmistä persoonallisuushäiriöistä ja sillä on vaikutuksia henkilön toiminta- ja työkykyyn. Toisin kuin useimpien mielialahäiriöiden kuten masennuksen osalta, epävakaan persoonallisuushäiriön vaikutuksia syrjäytymiselle on tutkittu melko vähän. Syrjäytymistä kuvaa elämän eri osa alueiden haasteiden kumuloituminen ja kokemus siitä, ettei ole osallinen yhteiskunnassa. Syrjäytymistä voidaan indikoida esimerkiksi työllisyyden mittareilla, kuten NEET-indikaattorilla (not in education, employment or training). Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tutkia epävakaan persoonallisuushäiriön vaikutuksia työkyvylle. Oletuksena on, että epävakaa persoonallisuushäiriö heikentää työkykyä ja on yhteydessä työttömyyteen. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin aineistohakua Scopus-tietokannasta. Mukaan valikoitui sietsemän tutkimusta, joissa tutkittiin joko diagnoosin tai oirekyselyn mukaan todetun epävakaan persoonallisuushäiriön tai sen piirteiden vaikutuksia työkyvylle, työllisyydelle tai NEET-statukselle. Tutkittavat olivat 15–65-vuotiaita. Mukaan otetiin kolme nuoriin kohdistuvaa poikittaistutkimusta, kaksi aikuisiin kohdistuvaa poikittaistutkimusta ja kaksi pitkittäistutkimusta, joista toinen oli kaksostutkimus. Tämän katsauksen tulokset osoittivat, että epävakaalla persoonallisuushäiriöllä oli heikentäviä vaikutuksia työkyvylle, ja se altisti työttömyydelle ja NEET-statukselle. Myös diagnoosikynnyksen alittavat piirteet vaikuttivat heikentävästi työkykyyn ja työllisyyteen. Epävakaa persoonallisuushäiriö näyttäisi vaikuttavan työkykyyn myös yhtä paljon kuin masennus tai ahdistus ja erityisesti ne, joilla on persoonallisuushäiriön lisäksi päällekkäisiä masennusoireita, kokevat eniten haittaa työkyvyn kannalta. Epävakaan persoonallisuushäiriön aiheuttaman työkyvyn aleneman kuntouttamisesta voisi olla hyötyä syrjäytymisen estämiselle.