Browsing by Author "Pajunen, Pauliina"

Tiivistelmä Tavoitteet. Lasten aggressiivinen käyttäytyminen on lisääntynyt viime vuosien aikana merkittävästi, minkä takia se koetaan ajankohtaiseksi ongelmaksi nykypäivän varhaiskasvatuksessa. Aikaisempien tutkimuksien mukaan varhaiskasvattajat kokevat tarvitsevansa lisää osaamista sekä aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamiseen, että aggressiivisen käytöksen ennaltaehkäisyyn. Erityisesti aggressiivisuuden fyysinen muoto koetaan kuormittavaksi sen aiheuttamien vammojen vuoksi. Aggressiivisuus on myös lapselle itselleen raskas ja pelottava kokemus, minkä takia lapsi tarvitsee vierelleen turvallisen aikuisen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamisesta saadaan turvallinen kokemus sekä lapselle, että kasvattajalle. Tutkimukseni kuvaa erilaisia toimintatapoja, jotka on koettu hyödylliseksi aggressiivisesti käyttäytyvää lasta kohdatessa. Menetelmät. Tutkimukseni toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla, joka rakentui kolmesta eri pääteemasta. Yksilöhaastattelut pidettiin etäyhteydellä kolmelle eri henkilölle, jotka toimivat tai ovat toimineet varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Tutkimuksen analysointivaiheessa hyödynnettiin sekä teorialähtöistä – että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöistä sisällönanalyysiä hyödynnettiin analyysirungon muodostamisessa, jonka jälkeen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käytettiin analyysirungon täyttämiseen. Tulokset ja johtopäätökset. Aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen kohtaamisessa tärkeimmäksi tekijäksi koettiin varhaiskasvattajan vuorovaikutus, jonka tulisi olla aina empaattista ja lapsen tunnetilaa rauhoittavaa. Aikuisen vuorovaikutusta pidettiin toimivana tapana mallintaa lapselle toivottua käyttäytymistä. Vuorovaikutuksen tukemisen keinoina nousi esimerkiksi pikapiirtäminen, liikennevalojen, tunnemittarin ja kuvakorttien käyttö. Visuaaliset ja konkreettiset tukikeinot koettiin toimivaksi erityisesti silloin, kun niiden käyttämisestä oli sovittu yhdessä lapsen kanssa. Kohtaamisessa korostettiin lapsituntemuksen tärkeyttä, sillä sen avulla kasvattaja tiesi millaista vuorovaikutusta juuri tietty lapsi tarvitsee, ja millaiset asiat altistavat lapsen aggressiiviselle käyttäytymiselle. Edellä mainitut keinot auttavat varhaiskasvattajaa saamaan varmuutta aggressiivisen lapsen kohtaamiseen, joka toimii edellytyksenä molemminpuolisen turvallisuuden tunteen saavuttamiseen.