Browsing by Author "Potinkara, Maija"

Yhdenvertaisuus ja vähemmistöjen kokema syrjintä ovat viime vuosina olleet enenevässä määrin yhteiskunnallisen keskustelun kohteena. Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen mukaan Suomi on yksi Euroopan unionin rasistisimmista maista. Lisäksi useiden koulumaailmaan sijoittuvien tutkimusten mukaan vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kokevat rasistista syrjintää koulussa. Varhaiskasvatus on usein mielletty rasismista vapaana alueena lasten viattomuuteen perustuvien käsitysten vuoksi, mutta tutkimusten mukaan jo pienet lapset omaksuvat ympäristöstään rasistisia ennakkoluuloja ja puhetapoja. Varhaiskasvatuksessa on myös havaittu rasismia niin työyhteisöjen sisällä, kuin suhteessa lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Asiaan on herätty kasvatuksen ja koulutuksen kentällä, sillä esimerkiksi Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on järjestänyt henkilöstölleen antirasistisia työpajoja vuosien 2020-2021 aikana. Varhaiskasvatuksen rooli syrjinnän aktiivisessa vastustamisessa lienee siis vahvistumassa. Tämä tutkielma tarkastelee antirasistisen kasvatuksen käsitettä erityisesti suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa, sillä käsite on Suomessa vielä uusi, mutta erittäin ajankohtainen. Tutkielma on lähestymistavaltaan teoreettis-käsitteellinen, sillä kyseinen tutkimusstrategia sopii erityisesti kasvatusinstituutioiden ja -käytäntöjen kriittiseen tarkasteluun. Käsitteen pohdinnassa hyödynnetään niin suomalaista tutkimuskirjallisuutta rasismista kuin ulkomaalaisia ja suomalaisia artikkeleita liittyen antirastiseen kasvatukseen. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella sekä antirasistisen kasvatuksen määritelmää, että sen merkitystä peilaten suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja yhteiskuntaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös monikulttuurisuuskasvatuksen ja antirasistisen kasvatuksen eroavaisuuksia. Antirasismi ideologiana tunnistaa sen, että jokaisella on ennakkoluuloja, ja sen tarkoitus on suhtautua ennakkoluuloihin avoimesti, keskustellen ja kyseenalaistaen. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta pohdinnassa keskeiseksi nousi varhaiskasvatuksessa käytetyn materiaalin ja käytäntöjen tarkastelu syrjivien rakenteiden ja puhetapojen sekä rodullistavien stereotypioiden varalta. Keskeiseksi nousi myös yksilö- ja työyhteisötahon reflektointi niin omista ennakkoluuloista kuin yhteisistä toimintatavoista, jos työyhteisössä, lapsiryhmässä tai yhteistyössä perheiden kanssa ilmenee rasistista puhetta tai syrjintää. Lisäksi tutkielmassa pohditaan suomalaisuuden identiteettiä, joka koetaan tutkimusten mukaan suljetuksi ja valkoisuuteen perustuvaksi. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta tutkielmassa keskeisenä pidetäänkin tämän identiteettikäsityksen uudelleenrakentamista. Pohdinnassa antirasistisen kasvatuksen toteuttaminen nähdään tärkeänä kaikkien lasten kanssa, sillä varhaiskasvatuksella on merkittävä yhteiskunnallinen rooli syrjinnän ehkäisyssä.