Browsing by Author "Putkonen, Erja"

Tavoitteet. Käsityöllä ja askartelulla on suomalaisessa varhaiskasvatuksessa pitkät ja vahvat perinteet. Kuitenkin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen raportissa vuodelta 2019 todettiin, että tällä hetkellä varhaiskasvatuk-sessa noin puolet lapsista tekee käsitöitä harvemmin kuin kerran kuussa. Lisäksi työntekijät, etenkin vasta vähän aikaa työskennelleet, toivoivat käsityökasvatuksen lisäkoulutusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityön opetuksen tuntimäärät, tavoitteet ja sisällöt ovat muuttuneet 50 vuoden ajanjakson aikana. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, millaiset tavoitteet ja sisällöt tukevat opiskelijan valmiuksia tämän valmistuttua opettaa pienten lasten käsityötä. Varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityön opetusta ja sen muutoksia ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Myöskään varhaiskasvatuksen käsityöstä ei löydy tutkittua tietoa. Menetelmät. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on opetussuunnitelmatutkimus ja se on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona käytettiin Ebeneserin seminaarin ja opiston lastentarhanopettajien koulutuksen käsityön opetussuunnitelmia ja toimintakertomuksia vuosilta 1974–1995 sekä Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen opettajien opintosuunnan käsityön opetuksen opetussuunnitelmaa 2020–2023. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jonka ohella käytettiin myös sisällön erittelyä (content analysis), kun aineistosta löydettyjä käsitteitä kvantifioitiin vertailua varten. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityön opetuksen tuntimäärät ja sisällöt vähentyivät huomattavasti opetuksen muututtua yliopistotasoiseksi. Askartelu käsityön oppiaineena poistui opetussuunnitelmista siirryttäessä yliopistoon. Tavoitteissa seminaarin ja opiston aikana korostui opiskelijan oman osaamisen eli käsityötaidon kehittäminen. Seminaarissa opetuksen tavoitteena oli hyvin vahvasti oppimisympäristön kehittämiseen liittyvät tavoitteet, kuten pedagogisen välineistön valmistaminen sekä pienet korjaustyöt. Tulevan työn ja lasten käsityön opettamisen tavoitteet olivat keskittyneet askartelun sisältöihin sekä lasten veistoon. Yliopiston tavoitteissa korostuu lähinnä käsityön teoreettinen ja teknologinen taso. Seminaarin ja opiston käsityön opetuksessa oli enemmän autenttista käsillä tekemistä kuin yliopistossa. Tekeminen tukee tutkimusten mukaan taidon oppimista ja edesauttaa myönteisen suhteen syntymistä tulevaa käsityön opettamista kohtaan.