Browsing by Author "Pyykönen, Riia"

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten lapsen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välinen kiintymyssuhde vaikuttaa lapseen aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Lisäksi aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta pyritään selvittämään lapsen ja henkilöstön välisen kiintymyssuhteen vaikutuksia lapsen käytökseen sekä kehitykseen. Tutkimuksessa on hyödynnetty keskeisenä viitekehyksenä psykologi John Bowlbyn (1977) kiintymyssuhdeteoriaa. Tutkielman näkökulma on rajattu varhaiskasvatuksessa koettuihin kiintymyssuhteisiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden näkökulmasta. Näin ollen tutkimusongelmaksi muodostui, kuinka varhaiskasvatuksessa koetut kiintymyssuhteet vaikuttavat lapseen aikaisemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Aiemman tutkimuksen mukaan varhaislapsuus on turvallisten kiintymyssuhteiden rakentumisen näkökulmasta kriittisen tärkeä elämänvaihe. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon koottiin aineistoksi artikkeleita, monografioita sekä vertaisarvioitua tutkimuskirjallisuuksia vuosilta 1974–2024. Vaikka aikuisten ja lasten välistä kiintymyssuhdetta on tutkittu laajasti, nimenomaan varhaiskasvatuksen kontekstiin paikantuvaa tutkimuskirjallisuutta on huomattavasti rajallisemmin. Aineiston hankinnassa käytettiin eksplisiittistä valintaa. Aineistoa etsittiin sisäänotto- ja poissulkukriteereiden mukaisesti, jotka olivat: suomen- tai englanninkielinen aineisto viimeisen 50 vuoden ajalta, vertaisarvioituja ja maksuttomia julkaisuja, yleisesti tiedettyjen luotettavien julkaisualustoiden julkaisuja sekä viranomaislähteiden kautta löytyviä aineistoja. Vaikka kiintymyssuhteen tutkimuksella on pitkät perinteet myös Suomessa, varsinaisesti varhaiskasvatuksen kontekstista suomalaisissa tutkimuksissa ei ole käsitelty tätä aihetta. Siksi keräsin aineistoa myös kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimusaineisto analysoitiin teoreettisen sisällönanalyysin menetelmin, joissa analysointia ohjasi kiintymyssuhdeteoria, joka oli tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen välisellä kiintymyssuhteella on aiemman tutkimuksen valossa merkitystä lapsen käyttäytymiseen ja kehitykseen. Turvattoman kiintymyssuhteen todetaan vaikuttavat myös lapsen kielellisten, kognitiivisten sekä sosiaalisten taitojen kehitykseen. Tutkielman johtopäätöksissä esitetään myös kiintymyssuhteiden muodostumista ja merkitystä varhaiskasvatuksen henkilöstön vaihtuvuuden näkökulmasta, joka on ajankohtainen ongelma Suomessa. Henkilöstön vaihtuvuudella voi olla mahdollisia vaikutuksia kiintymyssuhteiden muodostumiselle ja pysyvyydellä varhaiskasvatuksessa.